Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Vierailija kirjoitti:

Kysyn tämän taas, kun koskaan en ole oikein vastausta saanut. Toivon rehellisiä vastauksia. Mikä siinä ärsyttää/vaivaa/harmittaa, jos joku ei halua lapsia tehdä?

Tiedän, ei kiinnosta, mutta nämä jotka tuntevat, että pitää arvostella tai kommentoida alentuvaan sävyyn, miksi? Mikä saa sen ärsyyntymisen tunteen aikaan?

Usein mainitaan verot ym. Elättekö muutoinkin hyvinkin pitkälle tulevaisuutta miettien ja altruisistia valintoja tehden?

No mua ainakin vain säälittää nää ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei lapsista ole mielekkään elämän sisällöksi. Sitäpaitsi, on äärimmäisen itsekästä hankkia lapsi sillä ajatuksella että hän aikanaan käy paapomassa kärttyistä muoria vanhainkodissa. Harva heistä tosin käykään, paljon on vanhuksia joiden omaisia ei ole näkynyt vuosiin. Että ihan vain sen takia ei kannata ;)

Mä sain lapseni kautta mielekkään elämän. Ja mä  elän sitä nyt.

Miks miettiä jotain vanhainkotia, kun en tiedä edes elänkö vanhaksi.

Nimenomaan. Te olette te, me olemme me ja he ovat he. Mutta jostain syystä heistä, joilla ei ole lapsia, jaksetaan aina nähdä suurta vaivaa. Vai kyselläänkö vanhemmilta useinkin, miksi te teitte nuo ja höpötetään että kyllä vielä vanhana kadutte. Annettaisiin vain lapsettomienkin olla ihan rauhassa hän tai he.

Me ollaan me, tänään tässä ja nyt. Rakkaan lapsemme kanssa.

Kyselläänkö vanhemmilta useinkin että miksi sä teit ton ja höpötetään että kyllä sitten vanhana kadut? Mitä jos vain annettaisiin jokaisen tehdä valintansa ja elettäisiin onnellisina omiemme kanssa? Joo, ja muita päiväunia.

Kukahan maksaa tulevaisuuden eläkkeet. Syntyvyys nousuun veroja alentamalla ja rahaa kun syntyy lapsi. Sinkuille taas lisätään verotusta.

Itselle kyse ihan vain siitä ettei sitä oikeaa kumppania ole löytynyt. En tiedä onko ihmiset nykyään pinnallisempia tai onko vain odotukset jotenkin vääristyneitä median/somen muokkaamina. Nuoret ei vain löydä hyvää kumppania koska monella odotukset vääristyneen korkeita. Sellaiset asiat kuten lojaalisuus ja oikea rakkaus jäävät pinnalisuuden varjoon. Puoliso hankitaan nykyään enemmän siksi että voi somessa kehuskella kuinka komea/kaunis seurustelukumppani on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta, 4v ja 1v. Elämä näiden kanssa on välillä ihan mukavaa, mutta pääosin hemmetin raskastahan tämä on. Tälläkin hetkellä olen ihan loppu ja kyllästynyt. Mikään opiskeluaika, raskas työelämä yms ei ole koskaan vetänyt vertoja tälle lapsiperhe-elämän rankkuudelle. Jos joku tuttavistani, kavereistani yms kyselee kokemuksia lapsiperhe-elämästä, kerron kyllä rehellisesti kaikille mitä tämä on. Jos vähänkin epäröi lasten hankkimista, en suosittele. Ei se välttämättä siitä iloksi muutu.

Tietysti heitäkin on, jotka nauttivat siitä, että on paljon kersoja ja elämää ympärillä. Itse olen rauhaa rakastava, enemmän introverttiuteen taipuva ihminen. Tämä helvetillinen mökä ja meno on yksinkertaisesti välillä liikaa. Jatkuvasti joku vinkuu ja vaatii jotakin. Noh, lapset kasvaa ja ehkä tilanne helpottuu, mutta tällähetkellä ei kovin positiivisia ajatuksia ole edes lasten kasvamisesta. Uskon, että kouluikä tuo omat ongelmansa sitten taas, teini- ja murrosiästä puhumattakaan.

Väittäisin että lasten lukumäärässä piilee ongelma. Yksi lapsi ei keskenään riehu ja kodissa vallitsee ihana rauha. Mekin olemme miehen kanssa introverttejä, mutta meillä on vain yksi lapsi ja tämä on ollut ihanan leppoisaa. Silti olemme saaneet kokea ne kaikki ihanuudet (hyvässä ja pahassa), mitä vanhemmuus ja lapsen kasvattaminen tuo tullessaan. Lapsikin on introvertti ja viihtyi hyvin omissa oloissaan. Koulun ekalta luokalta tarttui mukaan samanhenkinen bestis, josta tuli meillekin melkein kuin perheenjäsen. Ei ikinä yhtäkään tappelua näillä sielunsiskoksilla, joskus saattoivat vain lukea hiljaa vierekkäin sängyllä istuen. Riehakkaimmillaan olivat pelatessaan yhdessä jotain Nintendon kaksinpeliä, mutta silloinkaan mekkala ei yltynyt liiaksi. 

Yksilapsisuuden ihanuutta mainostetaan minusta ihan liian vähän. Tämä on ihan paras ratkaisu! Lapsiperhe-elämän edut ilman jatkuvaa kiirettä, kaaosta ja vararikkoa!

Olen huomannut, että semmoinen kevyt ja kuluttava elämäntapa päätyy usein lapsenhankintaan, koska se ei vaan ole kamalan kivaa montaa vuotta. Itse olen äärimmäisen kiinnostunut esimerkiksi luonnosta, tieteestä ja oppimisesta, ne asiat antaa minulle paljon merkitystä ja jatkuvuuden tunnetta. Kevät ja vuodenajat ovat kymmenien tuhansien vuosien jatkumoa, joka sitoo meidät ajassa ikuisuuteen. Aurinkoinen päivä ja vuodenajan tietty valo, linnut yms tuovat minulle valtavasti tyydytystä ja merkitystä. Vuosi vuodelta enemmän.

En aidosti ymmärrä, miten näin mielenkiintoisessa maailmassa voisi koskaan tuntea oloaan tyhjäksi, muuten kuin että elämä on alunperinkin hyvin tyhjien asioiden täyttämää. Sitten perhe tuo varmasti niitä samanlaisia merkityksellisyyden tunteita, mitä koen joka päivä.

Mielestänihän myös lapset ovat mielenkiintoisia, ja hienoja kaikin puolin. En vain koe minkäänlaista tarvetta lapselle. Jos sellainen ilmestyisi kotiini jostain niin varmasti hoitaisin häntä kuolemaani saakka suurella velvollisuudentunteella ja ilolla. Mutta 0-motivaatiolla en osaa päätyä kyseiseen tilanteeseen mitenkään. Joutuisin tekemään vuosia täysin vastentahtoisesti asioita. Ei lapsissa ole vikaa, mutta vanhemmuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Kukahan maksaa tulevaisuuden eläkkeet. Syntyvyys nousuun veroja alentamalla ja rahaa kun syntyy lapsi. Sinkuille taas lisätään verotusta.

Kukahan maksaa neuvolat, päivähoidot, lapsilisät, terveydenhuollon, koulutuksen. Kuka tulee töihin kun sairaan lapsen äiti on kotona hoitamassa sairaan lapsen työtöntä isää (ja saa siitä palkan). Kuka on vastuussa ja millainen sakko määrätään vanhemmille, jonka lapsesta ei syystä tai toisesta tulekaan ahkeraa veronmaksajaa vaan hiton suuri taakka ja kustannus esimerkiksi päihdetyölle. Niin että eiköhän sittenkin jatketa vanhaan, hyvään malliin.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla sairaudet, krooninen kipu ja työkyvyttömyys. Haluaisin perheen mutta en halua olla näin sairas isä.

Sinulle voisi sopia sellainen vapaaehtoistyö, jossa aikuiset miehet viettää jonkin verran aikaa yksinhuoltajien lasten kanssa, joilta puuttuu isä. Sinä voisit olla tärkeä mieskaveri jollekin pienelle tai vähän isommallekin pojalle, jolta puuttuu turvallinen isähahmo ja miehen malli elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen saanti ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoa nähnytkään. Nainen kantaa ja synnyttää lapsen, imettää ja hoitaa vauvan. Mies käy töissä ja kerryttää eläkettä, saa normaalin palkan josta maksaa esim asuntolainaa. Nainen on kotona ja jää jälkeen urakehityksestä, ei pysty lyhentämään asuntolainaa, eikä kerryttää eläkettä.

Olen pettynyt, että päättäjät eivät tätä näe, vaan puhuvat vain perhevapaiden jakamisesta. Se ei ratkaise ongelmaa, sillä edelleen miehillä on usein se suurempi palkka ja useinkaan he eivät edes suostuisi jäädä esim kotihoidon vapaalle saaden muutaman satasen per kk. Ei naisen palkalla elätetä perhettä . Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat keskimäärin huonommat kuin miehillä.

Minä syytän tästä osaltaan äitejä, jotka ovat kasvattaneet tyttärensä tyytymään pienipalkkaisiin naisten hommiin. Kyllä meidänkin tytär haihatteli nuorena, että voi kun voisin olla kirjailija tai voi kun voisin tienata leipäni piirtämällä. Molemmat olivat hänellä harrastuksia, mutta en nähnyt sellaista palavaa intohimoa joka kantaisi verisesti kilpailluilla taiteilija-aloilla. Taiteilija tarvitsee mesenaatin, niin se vain on. Lempeästi puhuin hänelle järkeä ja kerroin elämän realiteeteista. Parempi pitää tuollaiset harrastukset harrastuksina ja kouluttautua hyväpalkkaiseen ammattiin, jonka myötä on varaa ostaa niitä kalliita taiteilijatarvikkeita jatkossakin. Nyt hän opiskelee tietotekniikkaa ja hyvältä näyttää sen suhteen, että tienaa tulevaisuudessa sen verran että mieskin voi pitää oman osansa hoitovapaasta.

Älkää päästäkö niitä tyttäriänne pienipalkkaisille naisvaltaisille aloille! Jos hän haihattelee että hänestä tulee lentoemäntä, kannustakaa ennemmin lentokapteeniksi! Tai jos hän haihattelee että hänestä tulee sairaanhoitaja, kannustakaa ennemmin lääkäriksi!

30 vuotias kirjoitti:

Itselle kyse ihan vain siitä ettei sitä oikeaa kumppania ole löytynyt. En tiedä onko ihmiset nykyään pinnallisempia tai onko vain odotukset jotenkin vääristyneitä median/somen muokkaamina. Nuoret ei vain löydä hyvää kumppania koska monella odotukset vääristyneen korkeita. Sellaiset asiat kuten lojaalisuus ja oikea rakkaus jäävät pinnalisuuden varjoon. Puoliso hankitaan nykyään enemmän siksi että voi somessa kehuskella kuinka komea/kaunis seurustelukumppani on.

Tätä oon miettiny, miks osa nykyajan "nuorista" on noin pinnallista porukkaa.

Joopa joo.  Fakta on kuitenkin se, että ikinä, koskakaan ei ole HELPOMPAA hoitaa lasta, kuin nykyään.

Lähes kaikki on hepompaa. Silti natistaan kun ei ole omaa aikaa jne....Kotityöt ovat aivan luksusta, jos vertaa menneitä aikoja. Ihan lähivuosikymmeniä tai vieläkin kauempia aikoja.

Kun äidit maaseudulla vielä -40 luvulla pesivät käsin pyykin kylmässä saunarakennuksessa, kantoivat veden avannosta, lämmittivät sen saunan isossa padassa, ja pyykkiä riitti. Lapsia saattoi syntyä joka vuosi.

Mihet EIVÄT puuttuneet juuri ollenkaan kotitöihin. Naiset tekivät sekä kotiyöt , että osallistuivat maalaistalon ulkotöihin.

Vaippoja ei oltu keksittykään . Tuskin monessa talossa oli edes sähköjä.

Siihen aikaan miehet läksivät ulkotöihin aamuvarhaisella, ja tulivat väsyneinä, väsyneen vaimonsa luokse iltamyöhään. Ei "pidetty keskusteluja yllä", vaan väsymys kaatoi sänkyyn.

Tuollaisia aikoja ei kukaan kaipaakaa. Mutta, se että urputetaan lasten tuomasta työmäärästä näinä aikona, on pelkkää seli- seli seli jutustelua.

Eipä tuolla vuokrafirman 9 euron tuntipalkalla perhettä elätetä. Varsinkaan kun työpäiviä on ehkä kymmenen kuussa.

Onnellisuudesta ja fiksuudesta. Lapsettomuus on ratkaisu, jos haluaa elämästä mahdollisimman paljon irti. Lapsiin tyssää kaikki. Nykynuorisolla on hyvä tilanne, kun sosiaaliset paineet ovat kadonneet ja on muodikastakin olla hankkimatta lapsia. Vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli täysin toinen. Oli kakkosluokan kansalainen, jos ei hankkinut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo.  Fakta on kuitenkin se, että ikinä, koskakaan ei ole HELPOMPAA hoitaa lasta, kuin nykyään.

Lähes kaikki on hepompaa. Silti natistaan kun ei ole omaa aikaa jne....Kotityöt ovat aivan luksusta, jos vertaa menneitä aikoja. Ihan lähivuosikymmeniä tai vieläkin kauempia aikoja.

Kun äidit maaseudulla vielä -40 luvulla pesivät käsin pyykin kylmässä saunarakennuksessa, kantoivat veden avannosta, lämmittivät sen saunan isossa padassa, ja pyykkiä riitti. Lapsia saattoi syntyä joka vuosi.

Mihet EIVÄT puuttuneet juuri ollenkaan kotitöihin. Naiset tekivät sekä kotiyöt , että osallistuivat maalaistalon ulkotöihin.

Vaippoja ei oltu keksittykään . Tuskin monessa talossa oli edes sähköjä.

Siihen aikaan miehet läksivät ulkotöihin aamuvarhaisella, ja tulivat väsyneinä, väsyneen vaimonsa luokse iltamyöhään. Ei "pidetty keskusteluja yllä", vaan väsymys kaatoi sänkyyn.

Tuollaisia aikoja ei kukaan kaipaakaa. Mutta, se että urputetaan lasten tuomasta työmäärästä näinä aikona, on pelkkää seli- seli seli jutustelua.

Ehkä kyse on siitä ettei halua. Mä halusin vaativan yliopistokoulutuksen kalliissa kaupungissa ilman opintolainoja. Asuin ikkunattomassa yksiössä, tein töitä siivoajana öisin ja söin dyykattua ruokaa. Luin tentteihin kaiken vapaa-ajan. Sitten halusin perinnetalon, jota rakensin hartaasti monta vuotta.

Lapsia en halua, ja monesti tulee juuri ajatus että onpa työlästä. Vaikka olen varmasti tehnyt töitä monen lapsenhoidon edestä. Jos minä jankkaisin sinulta (kuten yhteiskunta nykyään tuppaa jankkaamaan lapsenhankinnasta) että miksi et rakenna perinnetaloa, miksi miksi... niin varmaan alkaisi mennä kylmä hiki selässä ajatellen -20 asteen pakkasia, asuntovaunussa asumisia... hikeä, pölyä, rahattomuutta...

Mutta eikö syy ole, ettei halua? Ethän sinä HALUA perinnetaloa. Mielestäni jokainen ihminen jaksaa kaiken minkä haluaa.

Lapset ei vaan houkuta enää nykyään.

Ei tietenkään lapset houkuta. Mutta , yksinäinen vanhuus kyllä houkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään lapset houkuta. Mutta , yksinäinen vanhuus kyllä houkuttaa.

Yksin viihtyvää sorttia oleva ihminen tuskin yhtäkkiä vanhana kaipaa laumaa ihmisiä ympärilleen?

En itse muutenkaan oikein ymmärrä tuota, että sinunkaltaisesi ihminen ei ilmeisesti kestä ajatusta yksinäisestä vanhuudesta ja luulet, että minunkaltaiseni ihminen ei ymmärrä että sellainen olisi tulossa. Sinulla on pelkoja ja minulla ei ole. En minä sille mitään voi.

Tiedän toki, että voin olla yksinäinen vanhana. Mutta mitä sitten? Sen valinnan teen, ja sen kanssa elän. Niin elämä menee. Kaikkea ei voi saada. Pitää vaan uskaltaa luottaa omaan näkemykseen hyvästä elämästä ja elää sitä omannäköisenä. Kaikilla valinnoilla on seurauksensa - sitä on elämä pähkinänkuoressa. Universumi ei ole minulle mitään velkaa ja voin kuolla yksinäisenä. Se on elämää ja se satuttaa jossain vaiheessa, mutta itseään vastaan ei kannata tehdä. Minulle lapsen teko olisi itseäni vastaan toimimista.

Ihminen ei voi muuta tehdä, kuin pyrkiä elämään itsensänäköistä elämää. Minä en pelkää yksinäisyyttä, miten maailmassa jossa on luontoa, kirjoja, ääniä, lintuja... voisi olla yksin?

Älä sovittele minuun pelkojasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo.  Fakta on kuitenkin se, että ikinä, koskakaan ei ole HELPOMPAA hoitaa lasta, kuin nykyään.

Lähes kaikki on hepompaa. Silti natistaan kun ei ole omaa aikaa jne....Kotityöt ovat aivan luksusta, jos vertaa menneitä aikoja. Ihan lähivuosikymmeniä tai vieläkin kauempia aikoja.

Kun äidit maaseudulla vielä -40 luvulla pesivät käsin pyykin kylmässä saunarakennuksessa, kantoivat veden avannosta, lämmittivät sen saunan isossa padassa, ja pyykkiä riitti. Lapsia saattoi syntyä joka vuosi.

Mihet EIVÄT puuttuneet juuri ollenkaan kotitöihin. Naiset tekivät sekä kotiyöt , että osallistuivat maalaistalon ulkotöihin.

Vaippoja ei oltu keksittykään . Tuskin monessa talossa oli edes sähköjä.

Siihen aikaan miehet läksivät ulkotöihin aamuvarhaisella, ja tulivat väsyneinä, väsyneen vaimonsa luokse iltamyöhään. Ei "pidetty keskusteluja yllä", vaan väsymys kaatoi sänkyyn.

Tuollaisia aikoja ei kukaan kaipaakaa. Mutta, se että urputetaan lasten tuomasta työmäärästä näinä aikona, on pelkkää seli- seli seli jutustelua.

Ehkä kyse on siitä ettei halua. Mä halusin vaativan yliopistokoulutuksen kalliissa kaupungissa ilman opintolainoja. Asuin ikkunattomassa yksiössä, tein töitä siivoajana öisin ja söin dyykattua ruokaa. Luin tentteihin kaiken vapaa-ajan. Sitten halusin perinnetalon, jota rakensin hartaasti monta vuotta.

Lapsia en halua, ja monesti tulee juuri ajatus että onpa työlästä. Vaikka olen varmasti tehnyt töitä monen lapsenhoidon edestä. Jos minä jankkaisin sinulta (kuten yhteiskunta nykyään tuppaa jankkaamaan lapsenhankinnasta) että miksi et rakenna perinnetaloa, miksi miksi... niin varmaan alkaisi mennä kylmä hiki selässä ajatellen -20 asteen pakkasia, asuntovaunussa asumisia... hikeä, pölyä, rahattomuutta...

Mutta eikö syy ole, ettei halua? Ethän sinä HALUA perinnetaloa. Mielestäni jokainen ihminen jaksaa kaiken minkä haluaa.

Lapset ei vaan houkuta enää nykyään.

Minä aion lähteä tutkinnon kanssa ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Ehkä haluaisin lapsia, mutta en enemmän kuin itsenäisyyttäni. Kun tulen takaisin, alan olla jo liian vanha lasten tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta, 4v ja 1v. Elämä näiden kanssa on välillä ihan mukavaa, mutta pääosin hemmetin raskastahan tämä on. Tälläkin hetkellä olen ihan loppu ja kyllästynyt. Mikään opiskeluaika, raskas työelämä yms ei ole koskaan vetänyt vertoja tälle lapsiperhe-elämän rankkuudelle. Jos joku tuttavistani, kavereistani yms kyselee kokemuksia lapsiperhe-elämästä, kerron kyllä rehellisesti kaikille mitä tämä on. Jos vähänkin epäröi lasten hankkimista, en suosittele. Ei se välttämättä siitä iloksi muutu.

Tietysti heitäkin on, jotka nauttivat siitä, että on paljon kersoja ja elämää ympärillä. Itse olen rauhaa rakastava, enemmän introverttiuteen taipuva ihminen. Tämä helvetillinen mökä ja meno on yksinkertaisesti välillä liikaa. Jatkuvasti joku vinkuu ja vaatii jotakin. Noh, lapset kasvaa ja ehkä tilanne helpottuu, mutta tällähetkellä ei kovin positiivisia ajatuksia ole edes lasten kasvamisesta. Uskon, että kouluikä tuo omat ongelmansa sitten taas, teini- ja murrosiästä puhumattakaan.

Väittäisin että lasten lukumäärässä piilee ongelma. Yksi lapsi ei keskenään riehu ja kodissa vallitsee ihana rauha. Mekin olemme miehen kanssa introverttejä, mutta meillä on vain yksi lapsi ja tämä on ollut ihanan leppoisaa. Silti olemme saaneet kokea ne kaikki ihanuudet (hyvässä ja pahassa), mitä vanhemmuus ja lapsen kasvattaminen tuo tullessaan. Lapsikin on introvertti ja viihtyi hyvin omissa oloissaan. Koulun ekalta luokalta tarttui mukaan samanhenkinen bestis, josta tuli meillekin melkein kuin perheenjäsen. Ei ikinä yhtäkään tappelua näillä sielunsiskoksilla, joskus saattoivat vain lukea hiljaa vierekkäin sängyllä istuen. Riehakkaimmillaan olivat pelatessaan yhdessä jotain Nintendon kaksinpeliä, mutta silloinkaan mekkala ei yltynyt liiaksi. 

Yksilapsisuuden ihanuutta mainostetaan minusta ihan liian vähän. Tämä on ihan paras ratkaisu! Lapsiperhe-elämän edut ilman jatkuvaa kiirettä, kaaosta ja vararikkoa!

Tällaisen perheen minäkin voisin haluta! Painajaiseni on liian eloisa lapsi. En jaksa äänekkäitä, puheliaita, touhukkaita, vilkkaita ja temperamenttisia ihmisiä juuri lainkaan. Mm. äitini on tuollainen ja olemme olleet napit vastakkain koko ikäni. Tuollaiset ihmiset syövät energiaa valtavasti pelkällä olemassaolollaan (minulla on tuollaisia ystäviä kyllä, mutta heitä tavattuani joudun huilimaan monta päivää, en millään voisi nähdä heitä päivittäin). Siksi lienee järkevää valita sellainen mies, joka on myös rauhallinen ja omissa oloissaan viihtyvä introvertti. Ehkei kahdesta sellaisesta synny energiasyöppöä adhd-lasta, vai?

Vierailija kirjoitti:

Maailma tuntuu niin epävakaalta, että en tiedä onko se oikein lapsia kohtaan saattaa heidät tänne. Lisäksi mietitityttää omat vaivat mm. krooniset selkäongelmat sekä erityisherkkyys, kuinka selviäisin raskaudesta ja pikkulapsiajasta. Toisaalta oma muksu olisi ihana, mutta pidän nykyisestä vapaudestakin. Ainahan siinä on kyse omasta halusta, päättää kummin vain ja molemmat ovat yhtälailla itsekkäitä päätöksiä, vaikka lapsettomiahan aina soimataan nimenomaan itsekkäiksi. Ei lasta haluavatkaan ajattele lapsenteon hetkellä Rinteen synnytystalkoita tai ilmastonmuutosta vaan ainoastaan itseään. N36

ET OLE TOSISSAS?!

Maailmassa ei ole iiiikinä mennyt nii hyvin kuin nyt!

Mitä epävaakata nykymaailmassa on?! 1900-luvulla nälästä kärsiviä oli vähintään PUOLET ENEMMÄN ja pari MAAILMANSOTAA PÄÄLLE, mutta joo, vuonna 2019 maailman meno on järkyttävää toki.