Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Isäni on tunnustanut, ettei olisi koskaan halunnut lapsia. Koko lapsuuteni oli juuri tuota, että tunnuin olevan vain hänen oman elämänsä tiellä, ylimääräinen vaiva, jonka tarpeita häntä ei kiinnostanut täyttää.
Äitini kyllä halusi lapsia, mutta eli isäni tossun alla täyttäen hänen tarpeitaan.
Meistä lapsista tuli kummastakin masentuneita ja ahdistuneita, huonolla itsetunnolla varustettuja ylikilttejä ylisuorittajia. Onneksi vuosien terapia alkaa tuottaa tulosta, mutta enpä soisi tätä tietä lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoissa kirjoissa kyllä lapsia on käytännössä adoptoitu vaikkei tehty virallisia papereita. Esimerkiksi köyhän viljelijän tytär on kuollut synnytyksessä ja aatelisperhe joka kärsii lapsettomuudesta on kasvattanut lasta kuin omaansa. Muitakin, vähemmän dramaattisia esimerkkejä on. Kai lasten kanssa voi myös olla vuoroviikon eli viikko biovanhempien luona ja sitten viikko adoptiovanhempien? Ei kai se ole sen kummenpaa kuin eroperheissä.
Hankala hankala tilanne. Varmasti pelottaa muiden suhtautuminen...
Pisteet sinulle rehellisyydestä, harva uskaltaa tuollaista ääneen sanoa. Hienoa että tunnistat omat rajasi.
Tämä oli hyödytön viesti 😂
Ihan hirveää luettavaa. Ei ole terveellistä lapsen olla sinun hoidossa yksin päivääkään, hän kyllä vaistoaa tuon vastenmielisen mielialasi. Eikö isovanhemmat voi auttaa siuhen kun lähdet siitä kotoatouseen osoitteeseen. Mies kyllä pärjää lapsen kanssa, jos hän niin haluaa. Isät ovat nykyisin usein parempia lastenhoitajia kuin äidit. Hoitajia voi myös palkata vauvan hoitamiseen. Tärkeintä on nyt vauvan vointi, ei muu. Miehenäsi heittäisin sinut pikimmiten pihalle. Näin lopuksi voin vain ajatella onko teksti totta vai pelkkä vedätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi apn kaltaiset kokemukset aina leimataan masennukseksi? Sama kuin jos henkilön heittäisi ihan satunnaiseen ammattiin ilman irtisanoutumismahdollisuutta, ja kun hän ei olisikaan hommaan soveltuva ja tyytyväinen, sanottaisiin vaan että "olet masentunut, ei ole mahdollista että tämä ei vain sovi sinulle".
Jos mieskään ei halua huoltajuutta, on hänen turha syyllistää aptä.
Juu. Olen tuo 21 ja minulle on myöskin tarjottu masennuskorttia sekä perheterapiaa kun en tee kotitöitä enkä halua olla lapsen kanssa kotona. Etenkin jos vähänkään mainitsee olevansa väsynyt joko töistä tai kotiasioista. Jokin ihme hinku tuntuu olevan ammattiauttajilla sekä kotiäideillä saada mahdollisimman suuri osa naisista hullujen kirjoihin.
Vierailijalle: Siksi että se on niin tavallinen ja usein alidiagnosoitu sairaus! Monet äidit kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tietämättään. Se on yhtä vaarallisita sekä äidille itselleen että lapselle kuin mikä tahansa muukin masennussairaus. Siksi se pitää ehdottomasti ensimmäisenä sulkea pois ennen muita pohdintoja.
21-vuotiaalle: Masennuksesta kärsivä EI ole "hullu" millään mittarilla! Masennus on vakava sairaus, jota tulee hoitaa vähintään yhtä suurella intensiteetillä kuin mitä tahansa pahimmillaan hoitamattomana kuolemaan johtavaa sairautta. Sen sijaan juuri tuollaiset asenteet (masentuneiden leimaaminen hulluiksi) vaikuttavat siihen, että sairaudesta kärsivät eivät uskalla hakea apua. Suomen korkeat itsemurha- ja perheväkivaltaluvut kielivät osaltaan juuri tästä ongelmien piilottelemisen ja vaikenemisen kulttuurista. Eli eletään hammasta purren tyyliin "Ei väliä vaikka itse kärsin, perheeni ja koko yhteisöni kärsii, kunhan vaan kukaan naapuri ei luulisi, että olen 'hullu', jos hakisin apua." Valitettavaa ja säälittävää, mutta tuontyyppinen ajatus istuu lujasti (näemmä jopa joidenkin nuorten) suomalaisten päässä.
Täällä olisi perhe jolla olisi rakkautta lapselle.
Oma tilanteemme on heikko.on käyty lapsettomuushoidot julkisella/yksityisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaat hoitakoon kirjoitti:
Itse jättäisin vauvan jonkun varakkaan ihmisen asunnon oven eteen.
... muttei sellaisen joka on pelkästään kiinnostunut yritystoiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
Mitä helvettiä? Te molemmat mieluummin pyörittäositte omaa firmaa kuin hoitaisitte lasta? Myös miehesi? Minkä helvetin takia edes sitten teitte sen lapsen? Jos miehesi on samaa mieltä, että kun sinä ensin haluat luopua huoltajuudesta koska kuvittelet että lasta ja omaa yritystä ei voi yhdistää, eikä miehesikään sitten halua samasta syystä lasta itselleen, niin vittu te olette lapsellisia!
Kuule, kyllä yrittämisen ja lastenhoidon saa onnistumaan kombona. Se vaatii teiltä molemmilta joustamista ja kyllä, myös mieheltäsi. Oma yrityksesi ei ole edes vielä pystyssä - 3kk vauva ei vielä vähään aikaan työllistä sinua niin paljoa ettetkö ehtisi siinä sivussa järjestelemään yrityksen aloitusta. Lapsi tarhaan vuoden ikäisenä, ja teillä molemmilla on omaa aikaa ainakin tarhapäivien ajan, pyydätte isovanhemmilta apua, tai ostatte apua, ja joustatte molemmat yritystoiminnassanne ensimmäiaet 5 vuotta! Myös mies! Miehesi on suuren luokan urpo jos luuli että hän voi yrittää 24/7 ja sinä olet kotona.
Toisekseen, mietipä 5v eteenpäin, ei ne yritystoiminnat aina rullaa, joten oletko onnellinen jos luovut lapsesta ja 5v päästä kädessäsi on vaan yksi kannattamaton yrityksen räpellys?
Toisaalta, Suomessa on niin monia lapsettomia, adoptiota odottavia ja lasta ARVOSTAVIA pariskuntia, joten lapsen kannalta olisi ehkä sittenkin parempi kun annatte vaan milemmat hänet pois, en ole varma onko teistä siihen koska edes mietit moista ettekä kumpikaan pysty käsittämään että kombinaatio vain täytyy laittaa toimimaan eikä noin että no kun byäääh, nyt mä en voikaan olla yrittäjä 24/7/365.
Ja hae nyt neuvolasta apua, sulla on selkeästi myös synnytyksen jälkeinen masennus.
Lapsi ei kiinnosta minua riittävästi, että alkaisin joustamaan omassa elämässäni. Olen todennäköisesti 5 vuoden kuluttua onnellisempi ilman lasta, onnistui yritykseni tai ei. Tällä hetkellä parisuhde on ihan vitun se ja sama. Mies on hyödytön idiootti, josta ei ole vastuunottajaksi lapsenhoidossa edes vaipanvaihdossa tai ruokkimisessa. Yritäpä sen kanssa pyörittää kahta yritystä ja vauvaa samalla. Ei helvetissä tule onnistumaan.
Minulla ei ole synnytyksen jälkeistä masennusta, vaan olen tosissani. Kiitos ja heippa. Ap
Kiitos kun vastasit! Miksi sitten todellakin teit lapsen? Jo noilla vastauksilla olisit tiennyt silloin ennen rv12 että abortti on AINOA oikea ratkaisu! Jos kun mies on noin tumpelo sanojesi mukaan, ei helvetti semmoisen kanssa tehdä lasta -ei parisuhteessa eikä yksin!
Sulla mitään ongelmaa ole, lapsi adoptioon vain jos miehesi ei sitä itselleen halua. Hitto käy sääliksi sitä lasta kun tuommoiset vanhemmat. Ja opetelkaapa sitä vastuunkantoa nyt sitten seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa lukea tällaista tekstiä nykyaikana kun yhdenkään lapsen ei tarvitse syntyä ei-toivottuna.
Mulla oli aikoinaan samat fiilikset. Olin vain liian nuori ja elämänvaihe oli liian aikainen. En tosin vieläkään ole äitityyppiä, lisää lapsia ei ole tullut eikä tule.
Minusta ensisijainen huoltaja on lapsen isä, kun kerran lapsen halusi. Itse tein juuri niin, että lykkäsin lapsen isälle. Äitiysloma kestää vain 3 kk ja sen jälkeen joko isä hoitaa lapsen tai hän menee päiväkotiin (tai perhepäivähoitoon tai vaikka niille isovanhemmille).
Ehdottomasti EN suosittele sitä mitä monet täällä, että hoidat lasta jopa vuoden vastoin tahtoasi. Se ei ole hyväksi myöskään lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sisteri kirjoitti:
Ota yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:n aluetoimistoon (googleta pelastakaalapset.fi) ja pyydä saada sijaiskoti lapsellesi pidemmäksi aikaa, kunnes haluat lapsesi takaisin kotiin. Sinulla ja puolisollasi on lapsen tapaamisoikeus ja hyvä sijaiskoti on todella hyvä ratkaisu lapselle, sillä on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka toivovat lasta, edes määräajaksi. Muista toimia nopeasti, ettet vahingoita lasta katkeruudellasi ja välinpitämättömyydelläsi. Kun olet saanut lapsen sijaisperheeseen, voit toteuttaa unelmasi omasta yrityksestä hyvällä omallatunnolla.
Vauvaa ei saa siirrellä tuolla tavalla omien mielihalujen mukaan. Kunnan sosiaalitoimeen yhteys ja vauva sijaiskotiin ja ihan pysyvään sellaiseen. Ei vauvaa laiteta hyllylle odottamaan milloin vanhempi haluaisikin hänet takaisin.
sijaisäiti
Mikään tällainen sijaiskoti ei todellisuudessa ole pysyvä, jos adoptiota ei tehdä juuri siihen perheeseen (eikä tehdä, jos vanhempi ei perhettä/adoptiota hyväksy). Systeemiä myös käytetään väärin adoption korvikkeena, mikä aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia lapselle myöhemmin, kun sijaisvanhemmat eivät olekaan juridisesti kykeneviä edustamaan lasta kaikessa, vaikka lapsiparka pitää heitä ainoina vanhempinaan. Ja sekin mutkistaa tilannetta, että sijoituksista maksetaan perheelle.
MInusta tämä reitti sijoituksesta pysyvään adoptioon on tukittava ehdottomasti, koska lapsista on pulaa ja siten voi tulla houkutus viedä köyhien lapsia pysyvästi parempiin perheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Melkein tuli itku kun tätä aloitusta luki.
Ap. Ihan turha syyllistää kenenkään painostusta, aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä!
Mutta joo, en minä näe tässä tilanteessa yhtään mitään muuta ulospääsyä, ensin nyt kipin kapin maanantaina heti neuvolaan yhteyttä. Lapsen parasta ajatellen yrität sitä kautta päästä masennustesteihin! Jos niissä ei mitään ilmene ja olet yhä samaa mieltä sen jälkeen vakava keskustelu lapsen isän kanssa, onko hän valmis yksinhuoltajaksi vai annatteko lapsen adobtioon.
Käy niin sääliksi tätä lasta!
Muista ap. ettei tilanne ole vauvan vika.
Mua niin ärsyttää tällaiset viestit. Kun ap:n tilanteessa nimenomaan on kyettävä ajattelemaan järjellä eikä tunteella! Kuinkahan hyvä äiti itse olet, kun vaikeassa tilanteessa alat heti pillittämään ja syyllistämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näin paskoja provoja saa edes julkaista täällä?!?!
Jotain rajaa mode!
Minusta tuossa tilanteessa paras ratkaisu olisi ap. tehdä lapsestaan lastensuojeluilmoitus, josta hän saisi välittömästi apua ja keskusteluapua, mikä tuossa tilanteessa olisi parasta lapselle, että ap.lle.
Eivät ehkä katso kiireelliseksi, kun ymmärsin ap. kommenteista vauvan olevan turvassa, mutta viimeistään 7 vrk aikana.
Mies ei ymmärrä minun tulokulmaa tähän tilanteeseen ollenkaan, eikä tajua miksi haluan lapsesta eroon. Syyllistämisen jälkeen hän sanoi, että odotetaan joulupyhien yli ja "mietitään sitten, mitä oikeasti haluan". Suunnitteilla olisi mennä anoppilaan isovanhempien luokse. Siellä ainakin on "apua". Ap
Mitä siitä täällä julistat? Anna pois, varmasti löytyy ottajia. Se siitä.
sen verta on nyt pakko kommentoida ku nimimerkki ap että oon tässä vuosien varrella lukennut täällä saman nimimerkin alla lukuisia ja taas lukuisia viestejä millon mistäkin ja jos on sama henkilö kaikkien takana niin sulla on oikeasti (ei millään pahalla) niin mielenterveys ongelmia
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ap voi olla olemassa. Monenlaisia vanhempia näkyy lastensuojelussa, uskokaa pois.
Ap:lle ja kaltaisilleen annan ohjeeksi soittaa lastensuojeluun. Sinne pääsee juttelemaan tarvittaessa vaikka heti, ja sopimaan lapsen jatkosta. Isä mukaan tapaamiseen tietysti, koska on huoltaja. Isä voi sitten päättää, pitääkö lapsen itse. Kiireellinen sijoitus tehdään, jos isäkään ei halua pitää lasta. Siinä on sitten 3kk aikaa miettiä, haluaisiko lapsen sittenkin takaisin. Sinä aikana valmistellaan mahdollisesti huostaanottoa, tai adoptiota.
Ap, on ihan ok miettiä lapsen pois antamista. Kyllähän lapsi kärsii, jos vanhempi ei rakasta. Toisaalta on hyvä käydä lääkärissä ja miettiä, onko esim. itse masentunut.