Lue keskustelun säännöt.
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Adoptio on kunnioitettavampi asia kuin lapsen pitäminen, jos asiat todella ovat noin. Lapsi saa rakastavat vanhemmat, jotka ovat vuosikausia yrittöneet saada lasta ja järjestäneet elämänsä lasta varten. Biologinen vanhemmuus on vain yksi vanhemmuuden laatu eikä ollenkaan se tärkein.
Miten mies voi muuten edes olettaa että hän voisi jatkaa yrittäjänä mutta äidin pitäisi samoista haaveista luopua? Järkkyä, lapsi on kummankin vanhemman.
Kaikkein tärkein aika kiintymyssuhteen muodostamiselle ja terveen psyyken omaamiselle on vauva aika ja pikkulapsiaika, joten väärin tehdään lapselle, jos vanhemmat pitävät jos tilanne on tuo. Erohan tuosta tulee joka tapauksessa, mutta lapsen edun pitää ajaa ylitse vanhemman edun, jotta ihmiskuntatulee paremmaksi ja tässä tapauksessa lapsen etu on adoptio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies halusi vauvan ja sinä et, edelleenkään, niin huoltajuus vain hänelle, todennäköisesti sen haluaa sitten. Ei kai siinä sen kummempaa? Ero tullee joo miehestä mutta se on sinun näillä tekemilläsi valinnoilla vain kestettävä.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
Vierailija kirjoitti:
Täällä mammat raivoaa ja antaa neuvoja mielikuvitushahmolle eli ap:lle.
On kyllä helpo kusettaa täällä mammoja vaikka millä tarinoilla.
Hitto kun naurattaa ...
Ainii, täytyykiin avautuu kun, mun mies teki hirveetä. " lapsi sai arestia ja joutui kellariin, kun mies ei kestänyt sen itkua" Se oli siellä kellarissa kolme päivää😕😕😕
Vierailija kirjoitti:
Ettei tämäkin vaan olisi yksi lastenvihaajatrollin "nerokkaista" provoista?
Jos ei ole, niin suosittelen AP:lle terapiaa. Hoida nuppisi kuntoon, sillä ilmiselvästi jotakin on vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin paskoja provoja saa edes julkaista täällä?!?!
Jotain rajaa mode!
mode hakkaa apinanraivolla 24/7 näitä provoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Monella tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että tarha saa hoitaa sen varsinaisen kasvatuksen. Lapsia viedään tarhaan yhä nuorempana, niin kyllä se vaikuttaa siltä, että vastuu ei kiinnosta. Suoraan sanottuna ei kiinnosta minuakaan ja siksi katson, että parempi vaihtoehto on vanhemmat, joita kiinnistaa. Juuri uutisoitiin, että lasten mielenterveysongelmat ovat entistä yleisempiä. Olisikihan varhainen tarhaanvienti korreloitavissa? Eihän eläimiäkään ns. saisi vierottaa emosta liian aikaisin. Ihminen on yhtälailla eläin. Ap
Sori vaan ap, mutta en oikein usko sun juttuun. Taidat vain olla joku vela-propagandisti, joka haluaa herätellä kokemuksellaan ihmisiä "äitiyden kauheuteen". Et muka välitä lapsesta ja kuitenkin paasaat antaumuksella siitä, miten tarha on paha ja miten vastuuta pitisi kantaa. Ei sovi yhteen.
Todellisuudessa yrityksen perustaminen + vauva eivät sulje toisiaan pois. Myös varmasti isä arvottaa lapsen siten, ettei anna lasta pois. AInahan voisit erota ja lähteä, selviisit elareiden maksamisella. Mutta todellisuus lienee kuitenkin, että olet keksinyt kaiken päästäsi.
Kumma juttu, mä olen vela juurikin siitä syystä, että tiedostan sen vastuun määrän minkä lapsi tuo. Tiedostan kuinka paljon siihen lapseen pitäisi panostaa, ja miettiä mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu. Useimmat tuntemani velat tiedostavat nämä asiat erinomaisen hyvin, ja ovat juuri niistä syistä päättäneet, että eivät halua sellaista elämää. Mun näkemykseni mukaan monien lapsia haluavienkin pitäisi hieman tarkemmin miettiä näitä asioita, sen sijaan että mennään ajatuksella "mutku mä haluun", ja sitten kipataan ne lapset sinne tarhaan, vaikka se ei olisi lapselle lainkaan hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu, että tällä palstalla löytyy enemmän ymmärrystä vanhemmalle, joka haluaa luopua vauvastaan (olkoon sitten kuvitteellinen tai ei) kuin heille, jotka joutuvat syystä tai toisesta luopumaan koirastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sisteri kirjoitti:
Ota yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:n aluetoimistoon (googleta pelastakaalapset.fi) ja pyydä saada sijaiskoti lapsellesi pidemmäksi aikaa, kunnes haluat lapsesi takaisin kotiin. Sinulla ja puolisollasi on lapsen tapaamisoikeus ja hyvä sijaiskoti on todella hyvä ratkaisu lapselle, sillä on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka toivovat lasta, edes määräajaksi. Muista toimia nopeasti, ettet vahingoita lasta katkeruudellasi ja välinpitämättömyydelläsi. Kun olet saanut lapsen sijaisperheeseen, voit toteuttaa unelmasi omasta yrityksestä hyvällä omallatunnolla.
Vauvaa ei saa siirrellä tuolla tavalla omien mielihalujen mukaan. Kunnan sosiaalitoimeen yhteys ja vauva sijaiskotiin ja ihan pysyvään sellaiseen. Ei vauvaa laiteta hyllylle odottamaan milloin vanhempi haluaisikin hänet takaisin.
sijaisäiti
Mikään tällainen sijaiskoti ei todellisuudessa ole pysyvä, jos adoptiota ei tehdä juuri siihen perheeseen (eikä tehdä, jos vanhempi ei perhettä/adoptiota hyväksy). Systeemiä myös käytetään väärin adoption korvikkeena, mikä aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia lapselle myöhemmin, kun sijaisvanhemmat eivät olekaan juridisesti kykeneviä edustamaan lasta kaikessa, vaikka lapsiparka pitää heitä ainoina vanhempinaan. Ja sekin mutkistaa tilannetta, että sijoituksista maksetaan perheelle.
MInusta tämä reitti sijoituksesta pysyvään adoptioon on tukittava ehdottomasti, koska lapsista on pulaa ja siten voi tulla houkutus viedä köyhien lapsia pysyvästi parempiin perheisiin.
Kyllä useinkin on pysyvä. Ei vauvana sijoitettua enää helpolla oteta pois sijaisperheestä.
Sijaisäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Tämä!
Mielestäni ap perustelee hyvin kantansa. Ja ei, kaikista ei ole vanhemmiksi ja jokainen lapsi ansaitsee rakastavan kodin.
Ja riittävällä älykkyydellä varustettu ihminen käyttää varmaa ehkäisyä ja hankkiutuu ei-toivotusta raskaudesta eroon. Ap sen sijaan on idiootti joka ei ole osannut ajatella omilla aivoillaan. Vihaa miestään mutta ei voinut kuitenkaan tehdä aborttia koska mies jättäisi. Vihaa lastaan mutta ei silti tehnyt aborttia. Ap on debiili, joka ei ikinä tule menestymään yritystoiminnassa ja tuskin edes sillä kykenee itsensä elättämään kun elämänhallinta on tuota luokkaa.
Lapselle tietenkin paras päästä pois, ympäristö voi hieman korjata esimerkiksi ap:n periyttämää alhaista älykkyyttä jos ollaan riittävän nopeita.
Kerro, mikä on 100% ehkäisy?
Minulle tehtiin sterilisaatio, joka pitäisi olla varmin ehkäisy, mutta synnytin parin vuoden päästä sterilusaatiosta tyttövauvan.
Lääkäreiden mielestä en ollut edes harvinaisuus, vaan vuodessa näitä sattuu useampi.
Ja minulle abortti on aina ollut pois suljettu, eettisten arvojen vuoksi.
Seksistä pidättäytyminen? Voi luoja ihmiset on tyhmiä. Jos et halua tehdä aborttia etkä halua lasta niin sitten et harrasta seksiä. Mutta joo, eihän se lapselle miltään tunnu että omat vanhemmat hylkää, tärkeämpää on että äiti pääsee panemaan. Kiintymyssuhde, joka vaikuttaa koko loppuelämän ihmisen psyykeeseen luodaan juuri näiden ensimmäisten kuukausien ajan.
ja vauvako ei muka muista vanhempana sitä hylkäämisentunnetta kun äiti hylkäsi hänet rahan takia? ja entä jos sijaisvanhemmat on perverssejä jotka vain rahan takia ottavat uuden vauvan hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullista.. Mä voisin ottaa meille tänne vielä yhden vauvelin, vaikka noita edellisiäkin on jo siunaantunut useampi. Olisitpa ap pystynyt pitämään pääsi, etkä hankkinut lasta toisten mieliksi.
Nyt on niin pitkä ketju, etten mitenkään ehdi tarkistamaan, oletko ehkä jo saanut nämä vinkit moneen kertaan. Haluan kuitenkin varmistaa, että tiedät nämä.
Ensinnäkin, joskus se menee noin. Toivon kuitenkin, että pystyt näkemään tilanteen myös lapsen kannalta ja siksi varmistat, että olet miettinyt asian kaikilta kanteilta, työstänyt tunteitasi ja jos vielä sen jälkeen olet samaa mieltä, niin hoidat asian siten, että lapsesi voisi myöhemmin hyväksyä ja ymmärtää valintasi.
Toiseksi, hae apua ammattilaisilta sekä itsellesi, että yhdessä miehesi kanssa. Tämä on iso kriisi paitsi sinulle, myös miehellesi ja myöhemmin lapsellesi. Sen vuoksi tarvitset ja tarvitsette ammattiapua asian pohtimiseen, jäsentämiseen ja sen miettimiseen, miten asia olisi hyvä ratkaista. Auttavia tahoja voivat olla esim. neuvolan psykologi, perheneuvola tai esim. Väestöliiton terapiat. On lopputulos sitten se, että päätät olla äiti lapsellesi, antaa hänet pois, jättää miehesi tai mitä ikinä, niin asia jää vaikuttamaan teidän kaikkien elämään, jos sitä ei ole puhuttu selväksi. Selväksi puhuminen ei tarkoita sitä, että teidän tulisi miehesi kanssa olla asiasta tai lopputuloksesta samaa mieltä. Olennaista on, että ymmärrätte toistenne näkökulmat ja voitte kunnioittaa niitä, vaikkette samaa mieltä olisikaan. Olette niin ison asian päällä, että on vaikea kuvitella, miten voisitte saada asian käsiteltyä ilman ammattiapua.
Lopuksi, kuten täällä on todettukin, et voi antaa lasta adoptioon yksipuolisella päätöksellä, vaan myös lapsen isällä on sanansa sanottavana siihen. Mutta ehkä etävanhemmuus voisi olla sinun juttusi? Kirjoitit olevasi huolissasi hyvin käytännönläheisistä ja arkisista asioista, kuten rahasta, urasta ja ajankäytöstä. Mikään niistä ei estä olemasta etävanhempi ja luomaan siten suhdetta lapseen. Uskallan sanoa, että sitä kannattaisi ainakin kokeilla, ennen kuin teet lopullisia päätöksiä.
Päätät sitten mitä tahansa, niin ole armollinen itsellesi. Älä pelkää rikkoa stereotypioita, vaan toteuta äitiyttäsi juuri sinulle sopivalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, vielä yksi lisäys. Voit päättää vain omasta suhteestasi lapseen, et hänen isänsä tai isovanhempiensa suhteesta. Lapsella on oikeus läheisiin ihmissuhteisiinsa, vanhempiinsa ja lähisukuun. Et siis pysty enää muuttamaan tilannetta niin, että olisitte, kuin lasta ei koskaan olisi ollutkaan ja elämä jatkuisi entisellään.
Ja sit vielä, että jos haluat kysyä tarkemmin lastensuojelusta tai adoptiosta, niin voin vastata tai auttaa löytämään vastauksia. Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä.
Olipa aloittaja taas innostunut stoorien kirjoittelusta, mielikuvitus lentää.
Ei millään pahalla AP, oletko varma ettet ole psykopaatti?
Sosiaalityöntekijä kirjoitti:
Nyt on niin pitkä ketju, etten mitenkään ehdi tarkistamaan, oletko ehkä jo saanut nämä vinkit moneen kertaan. Haluan kuitenkin varmistaa, että tiedät nämä.
Ensinnäkin, joskus se menee noin. Toivon kuitenkin, että pystyt näkemään tilanteen myös lapsen kannalta ja siksi varmistat, että olet miettinyt asian kaikilta kanteilta, työstänyt tunteitasi ja jos vielä sen jälkeen olet samaa mieltä, niin hoidat asian siten, että lapsesi voisi myöhemmin hyväksyä ja ymmärtää valintasi.
Toiseksi, hae apua ammattilaisilta sekä itsellesi, että yhdessä miehesi kanssa. Tämä on iso kriisi paitsi sinulle, myös miehellesi ja myöhemmin lapsellesi. Sen vuoksi tarvitset ja tarvitsette ammattiapua asian pohtimiseen, jäsentämiseen ja sen miettimiseen, miten asia olisi hyvä ratkaista. Auttavia tahoja voivat olla esim. neuvolan psykologi, perheneuvola tai esim. Väestöliiton terapiat. On lopputulos sitten se, että päätät olla äiti lapsellesi, antaa hänet pois, jättää miehesi tai mitä ikinä, niin asia jää vaikuttamaan teidän kaikkien elämään, jos sitä ei ole puhuttu selväksi. Selväksi puhuminen ei tarkoita sitä, että teidän tulisi miehesi kanssa olla asiasta tai lopputuloksesta samaa mieltä. Olennaista on, että ymmärrätte toistenne näkökulmat ja voitte kunnioittaa niitä, vaikkette samaa mieltä olisikaan. Olette niin ison asian päällä, että on vaikea kuvitella, miten voisitte saada asian käsiteltyä ilman ammattiapua.
Lopuksi, kuten täällä on todettukin, et voi antaa lasta adoptioon yksipuolisella päätöksellä, vaan myös lapsen isällä on sanansa sanottavana siihen. Mutta ehkä etävanhemmuus voisi olla sinun juttusi? Kirjoitit olevasi huolissasi hyvin käytännönläheisistä ja arkisista asioista, kuten rahasta, urasta ja ajankäytöstä. Mikään niistä ei estä olemasta etävanhempi ja luomaan siten suhdetta lapseen. Uskallan sanoa, että sitä kannattaisi ainakin kokeilla, ennen kuin teet lopullisia päätöksiä.
Päätät sitten mitä tahansa, niin ole armollinen itsellesi. Älä pelkää rikkoa stereotypioita, vaan toteuta äitiyttäsi juuri sinulle sopivalla tavalla.
luuletteko että Ap:lla olisi jokin ongelma antaaa pois lapsi? hänhän mittasi lasta ja omaa businestaan toisiinsa ja sanoi että oman busineksen takia lapsi eli koiranpentu tai lelu on hyvä antaa pois ja pyysi vain vinkkejä miten tämä hoituisi nopeasti ja tehokkaasti että pääsee taas elämään "omaa elämäänsä"
koiranpentujahan voi tehdä sitten lisää vanhempana
No voi hyvänen aika! Usko pois, lapsesta voi olla paljon iloa. Ei se yrittäminen niin helppoa ole. Ihan ihme juttua. On sun miehellä ja lapsella vaikeeta. Herää pahvi!!
Kerro, mikä on 100% ehkäisy?
Minulle tehtiin sterilisaatio, joka pitäisi olla varmin ehkäisy, mutta synnytin parin vuoden päästä sterilusaatiosta tyttövauvan.
Lääkäreiden mielestä en ollut edes harvinaisuus, vaan vuodessa näitä sattuu useampi.
Ja minulle abortti on aina ollut pois suljettu, eettisten arvojen vuoksi.