Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Mitä tuohon raskauden jälkeiseen masennukseen tulee, niin hieman ihmetyttää jyrkkä kanta siitä että sitä ei ole. Jossain viestissä ap mainitsi että ei ole masennusta vaan ihan tosissaan tahtoo tätä...
Itse en ainakaan tunnistanut tätä masennusta. Kaikki tunteet tämän aikana olivat ihan minun omia tosissaan olevia tunteita, jotka vaan johtuivat raskauden jälkeisestä masennuksesta ja siitä etten jostain syystä heti kiintynyt vauvaan. Olisi ehkä selvinnyt jos olisin jollekin puhunut asiasta mutta tuntui väärältä olla surullinen kun kaikki ympärillä hehkutti minun vauvani ihanuutta. Pelkäsin että muutkin kun minä itse pitäisivät tunteitani väärinä ja pahoina.
Oli minulla kaikesta huolimatta kova velvollisuuden tunne vauvasta ja siksi ei kyllä käynyt mielessäkään pois antaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit luopua huoltajuudestasi milloin tahansa ja mies sitten päättää ottaako lapsen huoltajuuden ja sinä maksat elarit vai päättääkö mies myös luopua lapsesta ja se laitetaan adoptioon
Jos pariskunta on naimisissa lapsen syntyessä, heillä on kummallakin huoltajuus. Ei huoltajuutta noin vaan pois voi antaa. Huoltajuudellahan ei ole tekemistä sen kanssa missä lapsi asuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole provo, niin kuvottavaa luettavaa. Voi olla, että vauva ei ole haluttu, mutta hän nyt kuitenkin on olemassa. Vauvan hyvinvointi on nyt prio yksi. Ei sinun tai miehesi yritys, ei isovanhempien painostus, ei edes sinun itsesäälissä märehtimisesi.
En hetkeäkään epäile, että kaikilla ei äidinrakkaus syty välittömästi tai ollenkaan. Silti sinun ja miehesi on nyt vauvasta huolehdittava ja annettava hänelle vaikka sitten pakotetusti rakkauden kaltaista tunnetta.
Adoptio ei tule kyseeseen, jos toinen vanhempi sitä vastustaa. Nyt kannattaa vaan odotella rauhassa vanhempainvapaan loppuun ja sitten alkaa miettiä, miten niitä elämän palikoita nivotaan. Eroatteko miehen kanssa ja lapsi jää isälleen vai jatkatteko yhdessä ja teette vanhempina parhaanne. On paljon vaihtoehtoja tehdä töitä tai perustaa firmaa. Löytyy osittaista hoitovapaata jne. Kenties isovanhemmat voivat hoitaa, kun ovat niin kiintyneitä.
Vauva on erittäin tarvitseva muutaman vuoden, mutta jo 4+ vuotias alkaa olla omatoiminen ja hauskaa seuraa. Pikkukoululaiset ovat jo hyvin itsenäisiä. Ja kun menee yläasteelle, ei juurikaan seurastasi enää perusta.
Joten mitään 18v sidottuna et tosiaan ole.
Juuri näin!!
sisteri kirjoitti:
Ota yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:n aluetoimistoon (googleta pelastakaalapset.fi) ja pyydä saada sijaiskoti lapsellesi pidemmäksi aikaa, kunnes haluat lapsesi takaisin kotiin. Sinulla ja puolisollasi on lapsen tapaamisoikeus ja hyvä sijaiskoti on todella hyvä ratkaisu lapselle, sillä on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka toivovat lasta, edes määräajaksi. Muista toimia nopeasti, ettet vahingoita lasta katkeruudellasi ja välinpitämättömyydelläsi. Kun olet saanut lapsen sijaisperheeseen, voit toteuttaa unelmasi omasta yrityksestä hyvällä omallatunnolla.
Vauvaa ei saa siirrellä tuolla tavalla omien mielihalujen mukaan. Kunnan sosiaalitoimeen yhteys ja vauva sijaiskotiin ja ihan pysyvään sellaiseen. Ei vauvaa laiteta hyllylle odottamaan milloin vanhempi haluaisikin hänet takaisin.
sijaisäiti
Vierailija kirjoitti:
Ei adoptio ole lapselle välttämättä mikään onni. Eikä lapsi tuosta noin vaan pääsee adoptioperheeseen, vaan sossut laittavat ensin sijaisperheeseen. Sitten vauva kiintyy sijaisäitiin, ja sitten adoptioperheen löytyessä vauva erotetaan siitä sijaisäidistä. Ja mikä takuu siitä on, että adoptioperhe on rakastava?
Adoptiovanhemmat käy sellaisen prosessin läpi, että kyllä ihan varmaan pääsee parempaan perheeseen. Takuutahan tällaisissa asioissa ei ole, mutta todennäköisyys on paljon suurempi. Adoptiota odottavia vanhempia on suomessa suuri määrä, joten nopeasti löytyy sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en suostunut mieheni painostukseen. En ole kertaakaan katunut aborttia. Anna lapsi miehesi hoidettavaksi, hänhän se sinua painostikin, vaikka sanoit ettet lasta halua!
Anna tosiaan lapsi miehen hoidettavaksi. Vaikuttaa nimittäin mieheltä joka haluaa ns. kirsikat kakusta eli tehdä itse mitä huvittaa (pyörittää yritystä), mutta silti myös lapsen ( jonka joku toinen hoitaa. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä mammat raivoaa ja antaa neuvoja mielikuvitushahmolle eli ap:lle.
On kyllä helpo kusettaa täällä mammoja vaikka millä tarinoilla.
Hitto kun naurattaa ...
Ainii, täytyykiin avautuu kun, mun mies teki hirveetä. " lapsi sai arestia ja joutui kellariin, kun mies ei kestänyt sen itkua" Se oli siellä kellarissa kolme päivää😕😕😕
Vierailija kirjoitti:
Täällä mammat raivoaa ja antaa neuvoja mielikuvitushahmolle eli ap:lle.
On kyllä helpo kusettaa täällä mammoja vaikka millä tarinoilla.
Hitto kun naurattaa ...
Ainii, täytyykiin avautuu kun, mun mies teki hirveetä. " lapsi sai arestia ja joutui kellariin, kun mies ei kestänyt sen itkua" Se oli siellä kellarissa kolme päivää😕😕😕
En usko että ap on mielikuvitushahmo. Se että sinusta tuntuu ettei moista äitiä voi olla, vaan kaikkiin äiteihin syttyy viimeistään synnytyslaitoksella maaginen äidinrakkaus, ei tee ap:sta tarua. Faktahan on ettei kaikkiin se äidinrakkaus vaan syty koskaan. Jos syttyisi, niin ei olisi olemassa hylättyjä lapsia eikä adoptioon annettuja tms. Ap ei ole edes ääripää. On niitä jotka hylkää lapsen kylmästi puiston penkille tai vain lähtee kotoa pois jättää lapsen isälle ja toteaa ettei äitiys ollut oma juttu tai niitä jotka antaa lapsen välittömästi heti synnytyksen jälkeen adoptioon jotta pääse bilettämään. Ap sentään pohtii mitä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet varma kannastasi etkä ole masentunut:
Anna huoltajuus isälle ja anna hänen hoitaa lapsi?
Tai anna lapsi osa-aikaiseen (aluksi, että saatte asiat järjestykseen) sijoitukseen perheeseen sosiaaliviraston kautta mikäli mies ei halua yksinhuoltajaksi.
Jos asiat eivät tästä huolimattakaan suju, voitte antaa lapsen pysyvästi sijaisperheeseen. Mitä pienempänä lapsi joutuu uuteen kotiin, sen helpompi hänen on sopeutua.
Sanon nyt tähän, että yllättävän moni ei aidosti rakasta vauvaikäistä. Vaikka olisi haluttukin. En tekisi vauvavuoden aikana mitään isoja päätöksiä, tsemppaisin itseni hoitamaan vauvan hyvin ja lämmöllä, ja antaisin itselleni mahdollisuuden kehittää tunteita ajan kanssa. Isältä edellyttäisin erittäin vahvaa panostusta, jotta vauva saa aidon kiintymyssuhteen häneenkin.
Jos vuoden päästä olet samoissa fiiliksissä vielä, sitten ero ja vauva isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole provo, niin kuvottavaa luettavaa. Voi olla, että vauva ei ole haluttu, mutta hän nyt kuitenkin on olemassa. Vauvan hyvinvointi on nyt prio yksi. Ei sinun tai miehesi yritys, ei isovanhempien painostus, ei edes sinun itsesäälissä märehtimisesi.
En hetkeäkään epäile, että kaikilla ei äidinrakkaus syty välittömästi tai ollenkaan. Silti sinun ja miehesi on nyt vauvasta huolehdittava ja annettava hänelle vaikka sitten pakotetusti rakkauden kaltaista tunnetta.
Adoptio ei tule kyseeseen, jos toinen vanhempi sitä vastustaa. Nyt kannattaa vaan odotella rauhassa vanhempainvapaan loppuun ja sitten alkaa miettiä, miten niitä elämän palikoita nivotaan. Eroatteko miehen kanssa ja lapsi jää isälleen vai jatkatteko yhdessä ja teette vanhempina parhaanne. On paljon vaihtoehtoja tehdä töitä tai perustaa firmaa. Löytyy osittaista hoitovapaata jne. Kenties isovanhemmat voivat hoitaa, kun ovat niin kiintyneitä.
Vauva on erittäin tarvitseva muutaman vuoden, mutta jo 4+ vuotias alkaa olla omatoiminen ja hauskaa seuraa. Pikkukoululaiset ovat jo hyvin itsenäisiä. Ja kun menee yläasteelle, ei juurikaan seurastasi enää perusta.
Joten mitään 18v sidottuna et tosiaan ole.
Ihan turhaa alapeukuttaa, näin se vaan menee. Vauva on päätetty pitää ja perheenä yrittää. Äidillä on ollut mahdollisuus tehdä abortti, mutta ei ole sitä käyttänyt. Teoistansa tulee kantaa vastuu, ei se ole lieventävä asianhaara, että mies halusi vauvan pitää ja "painosti".
Nyt ainoa prioriteetti on turvata vauvalle turvallinen kasvuympäristö. Negatiiviset tunteet vauvoja kohtaan ovat ihan tavallisia, useimmat tuntevat niitä ainakin hetkittäin ja moni kiintyy lapseen aidosti vasta vuosien kuluttua, kun se isoin avuttomuus alkaa väistyä.
Eli aloittajan ainoat vaihtoehdot ovat ero ja lapsen jättäminen kokonaan isälleen tai yritys sovittaa kummankin firmat, vauva jne yhteen, joko yhdessä tai eronneina. Jos kumpikin kantaa vastuunsa, erilaisten hoitovapaa-ratkaisuiden avulla molemmat voivat kyllä käydä töissä ja toteuttaa unelmiaan. Ei se vauva sitä estä, vaikka hormonihuuruissa siltä tuntuukin.
Nää kesukstelut ei ikinä etene minnekään. Samaa jauhetaan alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nauraa näille kyhätyille saippuadraamoille. Ei kai kukaan nyt tosissaan usko, että aidossa tämän kaltaisessa tilanteessa joku kirjoittelisi AV:lle. Tämä on vanhan provonikkarin tuotos. Tunnistaa mm. siitä, että ruokkii ahkerasti omaa provoaan vastailemalla nopeasti ja ärsyttävästi.
No oli miten oli, adoptioon et voi antaa ilman isän suostumusta. Tunteet lasta kohtaan syntyvät vähitellen yleensä, tästä puhutaan usein perhevalmennuksessakin. Silti, sinä voit päättää ettet enää jaksa vauvanhoitoa. Adoptioon antaminen tuottaa aina lapselle trauman, tämä ei ole missään nimessä verrattavissa päivähoitoon - etkä edes tiedä veisikö adoptioperhe lapsen 1-vuotiaana hoitoon. Etkä tiedä, syntyykö heilläkään lastasi kohtaan tunteita, tämä se vasta tabujen tabu onkin, adoptiolasta ei välttämättä opi rakastamaan ilman tietoista henkistä työtä. Ja se että pidät adoptiota parempana vaihtoehtona kuin rakastavaa isää, kertoo joko provosta tai sinun henkisestä kypsymättömyydestä.
Joka tapauksessa adoption mietintä ketjussa on turhaa, sillä päätös on nyt miehesi. Sinä et halua lasta hoitaa, hänelle jää valinta hoitaako hän vauvaa. Siinä ei sinun mielipide adoptiosta enää paina. Et voi päättää miehen puolesta, ettei hän saisi lapsen huoltajuutta.
Minusta tuntuu, että pidit lapsen ulkoisen paineen vuoksi, nyt kaduttaa kun se ei olekaan niin helppoa ilman omaa motivaatiota ja olet kiukkuinen miehelle ja muille ihmisille tästä. Nuo sinun adoptiopuheet vaikuttavat enemmänkin kiukuttelulta, jolla haluat näpäyttää niitä ihmisiä jotka sinulle lasta toivoivat. Tai sitten tämä on provo. Maailmassa on paljon ihmisiä joilla käy niin ettei vauvan kanssa suju, varsinkin kun sitä ei ole halunnut alunperinkään. Mutta äärimmäisen harva ihminen pitää lasta halunnutta isää vain yrityksen vuoksi kelvottomana huolehtimaan lapsestaan, ja adoptiota parhaana vaihtoehtona jos lapsen halunnut isäkin on olemassa. En usko että oikeasti ajattelet näin, vaan mielikuvien tasolla purat vihaa miestäsi kohtaan. Sinun pitäisi lukea adoption vaikutuksista lapseen, se on kannattavaa vain kun lapsella ei ole yhtään häntä halunnutta kelvollista vanhempaa. Et ole tässä kuitenkaan avautunut miehen alkoholiongelmasta tms., joten oletan ettei isä mitenkään kelvoton ole vanhemmaksi. Sinä kuulostat minun mielestä siltä, että purat tuohon adoptioajatukseen nyt kiukkuasi, ja se kiukku olisi hyvä käsitellä. Ja jättää se lapsi isälleen nyt mahdollisimman nopeaa, jotta hän kiintyisi ensisijaisesti isäänsä eikä sinuun. Tämä on todennäköisesti jo liian myöhäistä, ja sen kanssa sinun pitää elää.
Tyypillinen miehen ajatusmaailma: halusi kotipiian ja lastenhoitajan, ei kuitenkaan niin paljon rakasta lasta että siihen itse ryhtyisi :D
En lukenut ketjua kokonaan.
Mutta pari juttua omasta kokemuksesta:
lasta ei aina rakasta heti, vaan ajan kanssa. Voit saada apua sen käsittelyyn psykologilta, neuvolan kautta. Puhu ehdottomasti tunteistasi siellä. Itse aloin nautta lapsesta vasta ku hän oli 2 vuotta. Myös suhdetta lapseen on hyvä työstää ammattilaisen kanssa.
Pienenen vauvan kanssa on ristiriitaisia tunteita, ja hän on tarvitseva. Itsellä se herätti lapsuuden kokemusten vuoksi vahvaa torjuntaa, jonka kuitenkin onneksi sain työstettyä psykoterapiassa. Vauva ei voi laittaa tarvitsevuuttaan sivuun odottamaan.
Jos tarvitset preikin, lähde vaikka muutamaksi päiväksi hotelliin ja mies hoitaaa lasta.
Nuku riittävästi, tarvittaessa hanki hoitoapua. Puhu myös unesta neivolassa jos vauva valvottaa. Jakakaa miehen kanssa yöt puoliksi.
9kk ikäisen voi viedä hoitoo n päiviksi, siiihen ei ole pitkä aika vaikka nyt tuntuu siltä.
Tsemppiä!
Yrittäjänä on iso vastuu itsellä kaikesta ja pitää sietää epävarmuutta tulevasta. Pienen lapsen kanssa vastuu on myös omaa luokkaansa. Mietin vain kuinka ihminen joka ei pysty kantamaan vastuuta omasta jälkikasvustaan pystyy minkäänlaiseen isoon vastuunottamiseen ylipäätänsä.
Itse olen sitä mieltä, että vastuu kannetaan ja ylimääräiset turhat ajatukset sivuun vaikka sitten käyt psykoterapiassa, ongelmien selvittämiseksi. Lapsen kun hankkii niin se mitä sinä haluat ei vain tule enää ykkösenä, kuulostaa hemmotellun kakaran puheelta rääkyä asiasta että lapsi pilaa kaiken enkä saa enää tehdä mitä haluan. RYHDISTÄYDY saat vielä kaiken muttet heti!
Miksi te mammat jaksatte aina saarnata, kuinka kaikkien tulisi haluta lapsia? Näinhän siinä juurikin käy sellaisen kohdalla, joka sitä ei koskaan halunnutkaan.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi isälle tai lähisukulsisille. Lapsi ansaitsee vain parasta mahdollista, ja sinä et sitä ikävä kyllä pysty hänelle tarjoamaan.