Lue keskustelun säännöt.
Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition
Jonnet ei muista sellaisia monivärisiä jouluvaloja, joissa jokaiseen valoon laitettiin päälle läpinäkyvä, piikikäs muovipallo. (Eivätkä sitäkään, kuinka pirusti sattui astua tuollaisen muoviosan päälle!)
Kommentit (794)
Histamiini, avattavat paperiset punaiset joulukellot ja tosiaan ne piikkipallot parvekkeen kaiteessa kiinni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noita Nokinenän joulukuunnelmat! Niitä on areenassa taas <3
Onvai?? Mä niin tykkäsin, kuuntelin korva radiossa, kurat housussa :D
Vierailija kirjoitti:
Joulukuusen oksille laitettiin roikkumaan "lameita", eli sellaisia 15-20cm pitkiä, ohuita nauhoita kimpuissa. Meillä oli hopeanväriset kotona (on edelleen). En tiedä onko "lame" oikea nimitys niille, mut niin äitini niitä ainakin kutsuu.
Meidän kissat söivät näitä onnessaan ja sitten kulkivat jouluna lameet perssilmästä roikkuen :)
Vierailija kirjoitti:
Histamiini, avattavat paperiset punaiset joulukellot ja tosiaan ne piikkipallot parvekkeen kaiteessa kiinni :D
Histamiini oli paras. Eikö niitä jaksoja vois näyttää vaik yle areenassa?
Kruunukynttilöiden juureen laitettiin muoviset koristeet. Jotain puolukanvarpu -versioita oli ainakin monessa perheessä.
Paperisuikaleista liimattiin rinkuloita, ja niistä tehtiin ketju kuusenkoristeeksi. Lippuketjun askartelun muistan myös.
Ruokaa tosiaan varattiin joulun pyhiksi jäätävät määrät. Aina yli 10 kilon kinkku, vaikka aattoruoka olisi syöty mummolassa ja syöjiä muuten kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riisimuroista, kaakaosta ja kookosrasvasta pyöriteltyjä epämääräisenmuotoisia riisisuklaakakkuja, jotka maistuvat lähinnä kookosrasvalta. Näitä leivottiin meillä joka joulu 80-luvulla.
yöks kirjoitti:
Riisimuroista, kaakaosta ja kookosrasvasta pyöriteltyjä epämääräisenmuotoisia riisisuklaakakkuja, jotka maistuvat lähinnä kookosrasvalta. Näitä leivottiin meillä joka joulu 80-luvulla.
Joo, meidän äiti teki niitä ja inhosin niitä jo lapsena. Se antoi niitä sitten sukulaisille lahjaksi vanhassa konvehtirasiassa. En tiedä, oliko sukulaiset niihin pettyneitä myös, mutta itse en näitä kookosrasvapalleroita osannut arvostaa.
Tytär -78
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kruunukynttilöiden juureen laitettiin muoviset koristeet. Jotain puolukanvarpu -versioita oli ainakin monessa perheessä.
Kyllä, olen puhaltanut monta kertaa steariinin sotkemaa, palavaa kynttilämansettia sammuksiin, kun äiti on vähän unohtanut kruunukynttilät palamaan liian pitkäksi aikaa. Tietenkin ne oli aina näitä Tiimarin halpoja muovisia, jotka varmasti leimahtaa tuleen.
Eläviä kuusenkynttilöitä ei sentään meidän kodissa koskaan ollut, jo pienenä oli sähkökynttilät.
80-luvulla oli yleistä, että koulujen joulujuhliin panostettiin. Oli moniäänisiä, tosi vaikeita, pitkiä ja supersurullisia joululauluja, esim. Konsta Jylhän Joululaulu. Aina oli joku näytelmä, jota harjoiteltiin kyllästymiseen saakka ja jossa oli tuhottomasti vuorosanoja. Nokkahuilulla soitettiin kans.
Tiernapojat oli aika tyypillinen esitys, vaikka se on myös sikapitkä ja supervaikea. Herodeksen rooli tais olla pahin, siinä oli eniten yksinlaulua, jos en väärin muista. Koko esityshän kestää joku 10-15 min. Kuka nykypäivänä jaksais katsella, kun lapset esittää noin pitkää juttua, tai kuka lapsi jaksais opetella sen ulkoa?
Kertokaa, jos jossain vielä on näitä, mut epäilen hieman. Eihän nykyään saa olla jouluevankeliumiakaan, kun kaikki uskonnollisuus on poistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukuusen oksille laitettiin roikkumaan "lameita", eli sellaisia 15-20cm pitkiä, ohuita nauhoita kimpuissa. Meillä oli hopeanväriset kotona (on edelleen). En tiedä onko "lame" oikea nimitys niille, mut niin äitini niitä ainakin kutsuu.
Meidän kissat söivät näitä onnessaan ja sitten kulkivat jouluna lameet perssilmästä roikkuen :)
Sama juttu; kissa repi heti lameet kuusesta, joten ne piti sitten nostaa ylemmäs, samoin pallot...oli sitten alhaalta ilman koristeita se kuusi.
Yhden divarin sivulla huomasin, että niitä on edelleen myynnissä siellä. Sama rapisevasta paperista tehty pakkaus, valkoinen, jossa ehkä vihreää tekstiä.
Minulla on muutamia muistikuvia varhaislapsuudestani, olen syntynyt v. 1954. Jonain noista jouluista saatiin taas "Kanadan paketti", kuten monet saivat myös Amerikasta sukulaisten köyhään kotimaahan lähettämiä avustuksia. Muistan, että paketissa oli suklaakonvehteja laatikossaan. Sellaisia en ollut koskaan nähnyt, tuskin vanhempanikaan. Niiden mausta on jäänyt vain mielikuva, että se oli outo. Samoin kuin murukahvista, jota ei meillä kukaan suostunut juomaan sitä kerran maistettuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan myös ylipitkät jouluesitykset, joissa kaikilla oli paljon vuorosanoja, lisäksi vielä oli laulu ja soittoesityksiä, tiernapojat, Lucia kulkuetta ym:D. Sali oli koristeltu, ulkotulet roihusi ja lapset ja aikuiset puettu hienoimpiin vaatteisiin. Meillä kävi myös joulupukki lopuksi joka heitti karkkia säkistä pitkin salia ja kerran tikkari lensi mummolleni silmäkulmaan niin lujaa, että se aukesi. Tämä oli 90- luvun alkupuolta.
Siskoni on minua 8 vuotta nuorempi. Jouduin paljon olemaan hänen seurassaan, kun vanhemmat olivat töissä. Aina se ei ollut niin mukavaa, mutta tosi hauskaa oli kun laitoin joulun alla tonttulakin päähäni, liimasin pumpulia naamaani ja menin hämärän tultua koputtelemaan ikkunan taakse. Sisko taisi olla n. 4-vuotias. Hän tuli ikkunaan ja alussa tonttuesitys upposi täysin! Vilahdin siitä aika äkkiä pois, koska naamakarvat eivät oikein pysyneet :) Sisko oli kuulema väittänyt, että tonttu oli minun näköiseni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kouluaikanani joulujuhlaa sanottiin aina nimenomaan kuusijuhlaksi. Koulussa oli isoimmassa luokassa valtava (minusta) kuusi, joka TUOKSUI kuuselta. Mihin se joulukuusien tuoksu on hävinnyt? Oikeita kynttilöitä, jotka johtajaopettaja (aivan) sytytti ennen juhlaa.
Enkeli taivaan, Heinillä härkien kaukalon, Arkihuolesi kaikki heitä; yhteislauluja ja kuoroesityksia (en päässyt koskaan kuoroon kun en osaa laulaa). Keiju- ja tonttuleikki, näytelmä, johon pääsin ja sain olla Viisas tonttu, ja toisena vuonna Hyväoksainen kuusi.
Kuusijuhlan lopussa saatiin se herkkupussi, omena ja pipari ainakin siellä oli. Joulupukki sen taisi jakaa. Lähetimme myös kortteja kavereille, jotka siis yleensä olivat samassa luokassa, nekin jaettiin nipuissa saajille. Todistukset jaettiin luokissa. Minun vanhempani eivät koskaan olleet paikalla, en edes muista, oliko muiden, oliko se edes tapana. Töissähän silloin piti olla, koska juhla oli ainakin meillä aamulla.
Nämä muistot pitäisi kirjoittaa jonnekin kirjaan, koska vuosi vuodelta niitä häviää. Voisi saada myös pienen häivähdyksen siitä riemukkaasta onnentunteesta, jollaista ei lapsuuden jälkeen pysty enää kokemaan. Onneksi näitä hyviä muistoja on, koska paljon on myös huonoja, jouluunkin liittyviä. Ne haluan jo unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Histamiini, avattavat paperiset punaiset joulukellot ja tosiaan ne piikkipallot parvekkeen kaiteessa kiinni :D
Histamiini oli paras. Eikö niitä jaksoja vois näyttää vaik yle areenassa?
youtubesta löytyy
Rautainen kuusenjalka, jossa taivutellut terästangot neljään suuntaan jalkoina.
Maalattu hopealla. Ei muuta vikaa, kun liian ohut jalka, jolloin kuusi oli sovitettava jalkaan vuolemalla ja tämähän tunnetusti on varma keino kuivattaa kuusi. Ei sen puoleen siihen saanut vettäkään kaadettua:)
Enkelikello <3 Meillä on sellanen edelleen, mutta siihen on vaikee löytää sopivan kokosia kynttilöitä kaupoista.[/quote]
Meilläkin on enkelikello edelleen. Pyörii joka ilta joulun aikaan, rakastan sitä kilkutusta :)
Kynttilöinä käytän tuikkuja, ne kun laittaa lautaselle kynttiläkuppien väleihin niin hyvin pyörii.
Jonnet ei muista kun AV:lla quotet toimivat vielä tällä tavalla
Harmi etteivät enää toimi. Lainaus oli silloin paljon helpompaa
Toisaalta voin olla väärässäkin, tuo toimii jos tuo oikeasti menikin lainauksen sisään. Siinä tapauksessa olenkin varmaan itse se jonne :-)
Jotkut muistelee, miten aiemmin saatiin jouluna vain muutama lahja ja niihin oltiin tyytyväisiä, mutta kyllä meillä lapsuudessani tuli niitä joululahjoja kaksi tai kolme isoa säkillistä jo kasarilla ja yllättäen myös laman aikaan ysärin alussa, vaikka vanhemmat olivat pienituloisia.