Lue keskustelun säännöt.
Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition
Jonnet ei muista sellaisia monivärisiä jouluvaloja, joissa jokaiseen valoon laitettiin päälle läpinäkyvä, piikikäs muovipallo. (Eivätkä sitäkään, kuinka pirusti sattui astua tuollaisen muoviosan päälle!)
Kommentit (794)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuo enkelikello oli ihana pienenä nyt aikuisena mietin että mikä idea sillä on... eikai kukaan jätä sitä palamaan ja kilkattamaan kauaksi aikaa "yksikseen" kuten normaali kynttilöitä. Johan se kilkatus ajaisi ihmisen hulluksi jos yrittää rentoutua kynttilöiden loisteessa " :D
Kuule, se enkelikellon "kilkatus" on sellaista tosi hentoa ja hiljaista, enemmänkin tiukujen ääntä muistuttavaa. 70 v. vanhempani eivät edes kuule sitä, jos enkelikello on muutaman metrin päässä. Mielestäni enkelikellon ääni on just tosi rentouttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuo enkelikello oli ihana pienenä nyt aikuisena mietin että mikä idea sillä on... eikai kukaan jätä sitä palamaan ja kilkattamaan kauaksi aikaa "yksikseen" kuten normaali kynttilöitä. Johan se kilkatus ajaisi ihmisen hulluksi jos yrittää rentoutua kynttilöiden loisteessa " :D
Kuule, se enkelikellon "kilkatus" on sellaista tosi hentoa ja hiljaista, enemmänkin tiukujen ääntä muistuttavaa. 70 v. vanhempani eivät edes kuule sitä, jos enkelikello on muutaman metrin päässä. Mielestäni enkelikellon ääni on just tosi rentouttava.
Tiedän miltä enkelikellon kilkatus kuulostaa ja se ajaisi minut nyt aikuisena hulluksi jos asiakseen antaisin olla päällä
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli yleistä, että koulujen joulujuhliin panostettiin. Oli moniäänisiä, tosi vaikeita, pitkiä ja supersurullisia joululauluja, esim. Konsta Jylhän Joululaulu. Aina oli joku näytelmä, jota harjoiteltiin kyllästymiseen saakka ja jossa oli tuhottomasti vuorosanoja. Nokkahuilulla soitettiin kans.
Tiernapojat oli aika tyypillinen esitys, vaikka se on myös sikapitkä ja supervaikea. Herodeksen rooli tais olla pahin, siinä oli eniten yksinlaulua, jos en väärin muista. Koko esityshän kestää joku 10-15 min. Kuka nykypäivänä jaksais katsella, kun lapset esittää noin pitkää juttua, tai kuka lapsi jaksais opetella sen ulkoa?
Kertokaa, jos jossain vielä on näitä, mut epäilen hieman. Eihän nykyään saa olla jouluevankeliumiakaan, kun kaikki uskonnollisuus on poistettu.
Mun lapsen alakoulussa tehdään joulu- ja kevätjuhlaan joka vuosi hienot ja pitkät näytelmät. Opettaja on kirjallisuusihminen ja muokkaa aina itse jostain tunnetusta suomalaisesta kirjasta sopivan pituisen ja teemoiltaan sopivan näytelmän johon jokainen oppilas saa roolin. Näytelmät ovat kohtuullisen pitkiä, varmaan tuo n 15 min ja todella taidokkaita, niiden harjoittelu aloitetaan todella hyvissä ajoin ja se on osa äidinkielen opetusta. Kyllä niitä jaksaa katsoa kun tarinat ovat oikeasti hyviä eikä jotain ainaisia "Joulupukki hukkaa lahjat"-tyyppisiä sketsilyhiksiä.
Joulun suosikkilahjoja 70-luvulta:
Melodiaa
Askartelupaketti, jossa kipsimuotti, kipsiä ja värit hahmon maalaamiseen
Sellainen harmaa piirustusvarsi, jonka toisella päällä seurattiin valmiin kuvan ääriviivoja ja toinen pää jäljensii saman kuvan isompana.
Pieni talo preerialla -kirjat
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän niitä piikkiväripalloja pitäisi kuvailla, että muistuisivat mieleen? Minulla on monen muun tapaan täysin elävä muistikuva niistä. Pallo oli siis kovaa muovia, sellainen muutaman sentin mittainen ja irrallinen siitä itse valosta. Nykyään kun on jouluvaloja, niissä ei ole sellaisia muovipallohärpäkkeitä päällä. Ne piikit oli joka suuntaan, kai siinä tavoiteltiin sellaista tähden tai lumihiutaleen muotoa, ja jos valosarja kolahti johonkin, se pallo tippui heti lattialle, ja todellakin sattui ja kovaa, jos sellaisen päälle astui.
Nämä valosarjat oli usein monivärisiä, esim. punainen, vihreä ja keltainen, ja ne kiinnitettiin ikkunoihin sisäpuolelta. Viritelmiä oli kaikenlaisia: teipillä, nitojalla karmeihin, tai joku nakutti pikkunauloja ja niihin sitten ne valot roikkumaan. Hitsi kun löytyis jostain kuva mokomista valoviritelmistä. Mulle ne tuo mieleen 90-luvun.
Näiden valosarjojen jälkeen "muotiin" taisi tulla hahmot, jotka esitti jotain, esim. mulla oli ikkunassa valoporo, joillain joulukello tms.
No niistähän oli useampikin kuva ihan ketjun ekalla sivulla.. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välkkyvät värilliset valokaapelit. Itsellä ei koskaan ollut (todellakaan) mutta oli hauska bongata karmeimmat viritykset. Meidän paikkakunnalla yhden vuokra-asunto korttelin talot oli paras bongauspaikka. Kaksi 70-luvun taloa tien vieressä ja melkein kaikilla parvekkeilla valokaapelit.
Asuttiin 2000-luvun alussa aso-rivarissa, naapuri laittoi punaisen valokaapelin parvekkeen kaiteelle. Kaapeli välkkyi usealla eri tavalla. Jotenkin ei tuntunut sopivalta, koska tien toisella puolella on hautausmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valokaapeli-ihanuus
http://2.bp.blogspot.com/-4NX5SE3SxXY/UNA4RRn3dJI/AAAAAAAADRw/FXVB00zoK…
Mäkkärin mainos, jossa se sika huutaa kyltin kanssa: syökää kanaa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuo enkelikello oli ihana pienenä nyt aikuisena mietin että mikä idea sillä on... eikai kukaan jätä sitä palamaan ja kilkattamaan kauaksi aikaa "yksikseen" kuten normaali kynttilöitä. Johan se kilkatus ajaisi ihmisen hulluksi jos yrittää rentoutua kynttilöiden loisteessa " :D
Kuule, se enkelikellon "kilkatus" on sellaista tosi hentoa ja hiljaista, enemmänkin tiukujen ääntä muistuttavaa. 70 v. vanhempani eivät edes kuule sitä, jos enkelikello on muutaman metrin päässä. Mielestäni enkelikellon ääni on just tosi rentouttava.
Tiedän miltä enkelikellon kilkatus kuulostaa ja se ajaisi minut nyt aikuisena hulluksi jos asiakseen antaisin olla päällä
Sinä et voisi asua tässä asunnossa, kun naapureista kuuluu lähes kaikki. Toisen seinän takana asuu nuorimies, jonka Beavis & Butthead -tyypinen hörötys kuuluu kuin tyhjää vaan. Tasapainon vuoksi toisen seinän takana on yksiön keittiö, jossa tänä aamuna tiskasi kotiavustaja hyvin ajoissa. Sunnuntainakin. Mutta se on hänen työnsä, ymmärrän. Lohdullista, että kuulo saattaa huonontua hyvällä onnella ihan lähivuosina, kuten tuossa mainittiin 70-vuotiaista.
Vierailija kirjoitti:
Joulun suosikkilahjoja 70-luvulta:
Melodiaa
Askartelupaketti, jossa kipsimuotti, kipsiä ja värit hahmon maalaamiseen
Sellainen harmaa piirustusvarsi, jonka toisella päällä seurattiin valmiin kuvan ääriviivoja ja toinen pää jäljensii saman kuvan isompana.
Pieni talo preerialla -kirjat
Piirustikku oli sen varren outo nimi.
Meille riitti 50-luvun lapsina voipaperi, jonka läpi kopioitiin vaikka Tammen kultaisista kirjoista kuvia. Ja sitten väritettiin ja hienoja tuli! Muuten ihana kirjasarja, ostin juuri itselleni kyseisestä sarjasta kirjan "5 pientä koiranpentua". Tämä kirja on meillä kotona ollut, mutta en ole varma onko jopa minulla vai pikkusiskolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuo enkelikello oli ihana pienenä nyt aikuisena mietin että mikä idea sillä on... eikai kukaan jätä sitä palamaan ja kilkattamaan kauaksi aikaa "yksikseen" kuten normaali kynttilöitä. Johan se kilkatus ajaisi ihmisen hulluksi jos yrittää rentoutua kynttilöiden loisteessa " :D
Kuule, se enkelikellon "kilkatus" on sellaista tosi hentoa ja hiljaista, enemmänkin tiukujen ääntä muistuttavaa. 70 v. vanhempani eivät edes kuule sitä, jos enkelikello on muutaman metrin päässä. Mielestäni enkelikellon ääni on just tosi rentouttava.
Tiedän miltä enkelikellon kilkatus kuulostaa ja se ajaisi minut nyt aikuisena hulluksi jos asiakseen antaisin olla päällä
Sinä et voisi asua tässä asunnossa, kun naapureista kuuluu lähes kaikki. Toisen seinän takana asuu nuorimies, jonka Beavis & Butthead -tyypinen hörötys kuuluu kuin tyhjää vaan. Tasapainon vuoksi toisen seinän takana on yksiön keittiö, jossa tänä aamuna tiskasi kotiavustaja hyvin ajoissa. Sunnuntainakin. Mutta se on hänen työnsä, ymmärrän. Lohdullista, että kuulo saattaa huonontua hyvällä onnella ihan lähivuosina, kuten tuossa mainittiin 70-vuotiaista.
Ei mua naapurin äänet häiritse kunhan ei ole naapurien riitelyä tai koiran räksytystä. Mutta siinä omassa asunnossa tasainen kilinä ajaisi hulluksi. Lapsena rakastin enkelikellon ja tuulikelloja jne. Musta on tullu kalkkis :D mielummin kuuntelen joululauluja
Meillä ei ollut piikkivärivaloja. Ehkä siksi en muista niitä.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radiomafialta tuli aina aattoiltaisin kuusijuhla-sexfestival niminen ohjelma.
Ihania muistoja. Itselle enkelikello tuo vieläkin pahan olon. Joulut olivat vanhempien juopottelua ja väkivaltaa. Olin ylä-asteikäinen, kun sain ensimmäisen kauniin joulumuiston: lähdin kotoa pakoon ja vähissä vaatteissa lumisateessa kylmä hävisi. Muiden kotien ikkunoissa oli värikkäät jouluvalot, nuo piikkipallot, ja se näky lumisateessa oli kaunis, kun ei yhtäkkiä enää palellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulujuhla koulussa, aina joku tanssiesitys, jossa sukkahousuissa ja tonttupuvuissa hypeltiin kehää, tai joulunäytelmä jeesusnukella ja enkeleillä, kuoro, ehkä yksinlaulua, puhe ja joku opettaja soittamassa pianoa. Sitten todistukset käteen ja kotiin.
Oi, joulujuhla oli niin ihana ja taianomainen tapahtuma. Koulun juhlasali oli aina koristettu ja valaistu niin tunnelmallisesti. Siis eikö nykyään enää ole joulujuhlaa peruskouluissa?
Kyllä täällä ainakin on vielä kunnon joulujuhlat, ihania esityksiä oli tänäkin vuonna. Täällä se pidetään noin viikko ennen joululoman alkua ja ilta aikaan, että vanhemmat, isovanhemmat jne. pääsee katsomaan. Vikana koulupäivänä on sitten joulukirkko/vaihtoehto tapahtuma niille jotka ei kirkkoon halua.
Koristeltiin koulun seinät aina itsetehdyillä tontuilla ja muilla härpäkkeillä. Kai sitä tehdään vieläkin.
Muistaako kukaan talikuvia? Ei kovin turvallista sekään. Sytytettiin kynttilä ja tiputettiin steariinia jonkun lehdessä olevan kuvan päälle useampi kerros. Kun se jähmettyi ja sen saattoi irrottaa, oli kuva siirtynyt steariiniin. Aku Ankka -lehtien paperi oli hyvä tarttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun jouluaattona ei saanut mennä kavereille vaan piti pysyä kotona perheen kanssa. Nykyisin tuntuu että jokainen perhe antaa lastensa mennä kavereille aattonakin.
Meillä kyläillä sai vasta tapanina.
Sama oli meillä sillon aikanaan. Muistan kun kaveri ilmestyi aattona päivällä oven taakse vuonna -97 kun oltiin muutettu uuteen kaupunkiin ja mun vanhemmat oli kertakaikkisen pöyristyneitä. Ei sillon tullut moinen kuuloonkaan. Nykyisin tuntuu olevan ihan normaalia että ovikello soi ja kavereille tullaan kylään aattona ja joulupäivänä
Kai tässäkin on alueellisia eroja. Meidän hoodeilla ei todellakaan käydä kavereilla jouluaattona.
Tulivat ne jo 90-luvun loppupuolella, sillä muistan entisillä naapureillani olleen sellaiset pihallaan. Muutimme toiselle paikkakunnalle -99.