Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition

Tunsin myös myötähäpeää tai outoa nolostusta Kuumanlinjan pukkia kohtaan pienenä. Oli mielestäni jotenkin omituisen aggressiivisen oloinen. Vanhemmiten opin ymmärtämään pukin luonnetta ja omanlaista huumoria paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseaskartelutuja tonttuja ikkunoissa, ovissa, seinillä jne. Muitakin paljon itsetehtyjä koristeita. Sellainen "soiva" kynttiläjuttu missä oli enkeleitä pyörimässä. 

Enkelikello <3 Meillä on sellanen edelleen, mutta siihen on vaikee löytää sopivan kokosia kynttilöitä kaupoista.

Prismoissa Enkelikellokynttilä nimellä, ovat paketissa 10kpl. Siellä missä Havin kynttilätkin. Ehkä vaikea huomata hyllyllä.

Kiitos, kiitos vinkistä!

Meilläkin oli enkelikello ( on edelleen), sitten pieniä pöytämuovikuusia joissa oli kiinni juuri sellaiset "piikkivärivalot", jäälyhtyjä tehtiin, lasisia vanhoja joulupalloja joissa kolo kyljessä oli kuusessa. Sitten meillä oli vanhoja weisten tonttuja pöydällä. Kuunneltiin radiosta joululauluja ja mieleen jäi aina sanat "joulu saapui metsämaille kyliin kaukaisiin", tämä varmasti sen takia, että asuttiin silloin juuri tällaisessa kaukaisessa kylässä. Muuta en nyt muista ja ne perinteet taitavat olla sitten jo aika samanlaisia kuin nykyään. Olen syntynyt 1993.

Vierailija kirjoitti:

Jonnet ei muista sellaisia monivärisiä jouluvaloja, joissa jokaiseen valoon laitettiin päälle läpinäkyvä, piikikäs muovipallo. (Eivätkä sitäkään, kuinka pirusti sattui astua tuollaisen muoviosan päälle!)

Toisaalta kun on tarpeeksi ikää, niin ei muista silloinkaan ;)

Enkä tässä nyt viittaa muistin huonouteen, vaan siihen, että nuo lienevät jotain 80-luvun härpäkkeitä ja minä olin silloin jo aikunen ja muutanut pois kotoa, mutta en vielä perheellinen, joten minulla moiset moniväriset piikkihässäkät ovat jääneet kokonaan väliin, eikä ole siis mitään muistikuvaa moisista, ainoastaan jonkunlainen hämärä mielikuva, minkälaisia nuo saattaisivat olla.

Toisaalta kun on jonkunlaista kokemusta valaistuspuolelta, niin olen ollut myös jouluvalojen suhteen aina tarkka tyylitajusta ja moniväriset valot ei todellakaan kuulu jouluvaloihin, vaan jouluvalot ovat aina yksivärisiä ja siis pääosin valkoisia ja nimenomaan lämpimän valkoisia eli 3000 kelviniä, tai sen alle.

Mun lapsuudesta asti 80-luvulta säilynyt, nuhjuinen oranssi paperitähti, syttyi jokunen vuosi sitten palamaan, kun isäni oli laittanut sisään liian tehokkaan hehkulampun.

Vierailija kirjoitti:

Valosarjoissa oli tosiaan tähtikuvion lisäksi sellainen vähän huurteisen näköinen muovipallero. Ne irtosivat yhtä helposti. Alle kouluikäisenä odotin aina eniten, että värivalot laitetaan ikkunaan, koska ne oli niin tunnelmalliset ja oli mukava mennä nukkumaan ne yövaloina. Muistan, että nuo valot kuumenivat herkästi ja piti tietenkin pidellä sitä polttimoa kädessä kun se kuumotti kivasti.

Ison oranssin tähden lisäksi oli niitä kreppipaperin tyyppisiä isoja punaisia kelloja, jotka ripustettiin kattoon. Menivät puoliksi ja käyttöön otettaessa avattiin ja laitettiin kiinni esim. klemmarilla.

Muistelen myös, että oli sellaisia pieniä muovisia pöytäkuusia, joissa oli värikkäät valot, koristenauhaa ja kirkkaita palloja koristeeksi, pallot tökättiin niiden oksien päähän.

Meilläkin oli niitä punaisia kelloja, jotka levietettiin auki. Näin eilen niitä jonkun ruotsalaisen nettikaupan sivuilla. Sinne menin joulutaulujen perässä:) Ilmeisesti ainakin kaksi joulutaulujen tekijää on juuri ruotsalaisia (L.E. eli Lars Eriksson oli toinen heistä).

Sain joskus ehkä 15 v sitten (hui, kun aika lentää) Ellokselta kaupunpäällisinä ilmaisen muovikuusen, joku 15 cm korkea. Siinä oli paikka paristolle ja sitten valot kuusessa alkoivat vilkkua. Se oli muka siihen aikaan minusta ruma, kuusen alla oli joitain tonttuja kai. Tai siis on edelleenkin, koska toin sen töistä takaisin kotiin. Olin vienyt sen työpaikan kahvipöydälle, koska en tykännyt siitä. Nyt se on kuitenkin kiva muisto, eikä nuo valot enää ärsytä:) Olisin jopa valmis ostamaan valoporon parvekkeelle, vaikka silloin kun niitä ekan kerran näin, varmaan 2001, olin kauhistunut.

Apua ihana keskustelu! Piikkivalot ja moniväriset jouluvalot ovat hyvässä muistissa. Muistaako kukaan semmoisia valojuttuja, joissa oli säikeitä??

Noita Nokinenän joulukuunnelmat! Niitä on areenassa taas <3

Piparitaikina tehtiin alusta asti itse ja sitä salaa käytiin syömässä jääkaapista :') .

Piparimuotteja oli neljä ; sydän, tähti, ukko ja possu. Kuorrute tehtiin itse tomusokerista ja vedestä.

Joulukoristeet olivat värikkäitä. Punaiset pöytäliinat ja kaikissa väreissä loistavat joulupallot.

Joululauluja radiosta.

Töissä noiden teloitusten aikaan ja pomo kertoi jo että taloudessa on sitten jo vaaran merkkejä joten älkää velkaantuko.Sitten pankkilakko oli laman jo lähtölaukaus.

No mun lapsuus oli 1960-70 -luvulla.

Muistan hyvinkin jo varhaiset joulut mummilassa Pohjois-Karjalassa. Yöjunalla mentiin, se oli jännää. Muistan vieläkin millaista oli yrittää nukkua siinä keskimmäisessä pedissä. Aikaisin aamulla tultiin Joensuuhun, oli pakkasta, hurjan kylmää, hengitys vaan huurusi ulkona. Siitä jatkettiin vielä lättähatulla eteenpäin.

Mummilassa oli pöydässä hienot kattaukset ja kynttilät, tietysti enkelikello, sekä herkkuja monenmoisia, ne olivat tarjolla isoilla upeilla Arabian Valencia tarjoilulautasilla. Edelleen rakastan kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja rusinoita. Ne Valencia-lautaset olen perinyt.

Nurkassa seisoi aito kuusi. Mummilla oli vielä koristeina vanhoja lasipalloja, ne olivat niin kauniita, mutta niitä ei ollut lupa koskea.

Pukki oli parrakas harmaaseen lammasturkkiin pukeutunut körmy, joka tömisytti pelottavasti kävelykeppiään. Hän tuli sisään suuri juuttisäkki selässään. Säkissä oli lahjoja, niitä pukin apuna jakeli tonttutyttö, jonka mekossa oli takana selän paljastava leikkaus -- ihan kuin mun teini-ikäisellä tädilläkin, kumma.

Leikittiin piirileikkiä, Sinivuorten yö, jne.. Tip-tap, siitä en pitänyt paitsi siitä kenkäjutusta, kengän kannat sanoo kokokooo. Mulla oli 3-vuotiaana pienet punaiset nahkatohvelit (toinen on tallessa edelleen!), niillä oli kiva tanssia.

Meidän suvussa perinne on ollut että nuorin lukutaitoinen lukee jouluevankeliumin. Sitten lauletaan Enkeli taivaan. Kun olin lapsi, tätini joutui sen aina lukemaan, ja aina juttu keskeentyi teini-ikäisen tädin kikatukseen.

Mummilassa ei ollut paljon tilaa, joten minä nukuin mummin ja ukin kanssa olohuoneessa. Muistan vielä kun mummi riisui housuliivejä päältään ähkien. "Mitä noi on mummi?", ihmettelin hänen ihossaan olevia ruskeita läikkiä. "Ne on maksaläiskiä", sanoi mummi, "niitä tulee kun on vanha." Nyt mullakin on niitä maksaläiskiä muutama...

Vierailija kirjoitti:

Anttilan postimyyntikuvastot. Se kun isi sanoi, että saat valita tästä äidille lahjan..

Minä olin ehkä ekalla luokalla, kun sain varmaan isältä (ihmeellistä) rahaa joululahjaa varten. En muista, sanoiko hän, että sen pitää olla äidille. Mutta menin onnellisena kylän kauppaan ja ostin sieltä äidille kauhan :) Yhtään en muista, oliko äiti riemuissaan, hän ei kyllä juuri välittänyt esittää tyytyväistä, vaan moitti ainakin myöhemmin vuolaasti joitain saamiaan lahjoja.

Rockradion puuropommi. Olen koittanut jostain kaivaa tätä lähetystä, mutta en ole löytänyt.

Jouluaattoiltapäivällä tuli radiosta Göstan ja kumppaneiden Kuusijuhla - Sex festival :) 

Jouluelokuvista kun oli puhe, niin minusta jouluun kuului elokuva Ihmeellinen on elämä. Muutaman kerran katsottuani sen, enää en tosin jaksa. Mutta aina tulee nostalginen olo, kun huomaan ohjelmalistasta, että taas se tulee.

Poikani muistelee Samu-sirkan joulutervehdystä, jota ilmeisesti katsoi  lapsena 80-luvulla.

Joulukuusen oksille  laitettiin roikkumaan "lameita", eli sellaisia 15-20cm pitkiä, ohuita nauhoita kimpuissa. Meillä oli hopeanväriset kotona (on edelleen). En tiedä onko "lame" oikea nimitys niille, mut niin äitini niitä ainakin kutsuu.

Me saatiin lahjaksi Disneyn vhs-klassikoita: Pieni Merenneito, Liisa Ihmemaassa jne.. VHS alussa oli ne mainokset ennen elokuvaa joita ei saanut kelata ohi.

Elokuvat ovat dvd:llä mutta ei se ole sama asia. Osassa eri äänetkin nykyään.

Jos ei ollut muuten Disney VHS niin sit oli niitä piirrettyjä elokuvia missä oli tosi huonosti dubattu. Osa jopa samalla äänellä tehty kaikki roolit,ja toisinaan taustalta kuului alkuperäinen kieli.

Meillä paistettiin kinkku aatonaattona siten, että se valmistui alkuillasta. Sitä sitten maisteltiin muutama siivu lämpimänä. Viimeistään silloin alkoi joulutunnelma kohota sfääreihin ja oli perhosia vatsassa, kun mietti seuraavaa päivää.

Itse kiertelin meidän kylällä yhdessä muutaman luokkatoverini kanssa tiernapoikina. Meidän ope siis värväsi ja harjoitutti meidät. Kierreltiin vanhainkodeissa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla. Vaikka olin n. 10-vuotias, tuli siitäkin ihan mieletön joulutunnelma, kun kävimme ilahduttamassa muita ihmisiä. Jotenkin se antamisen ilo oli vahvana jo pienenä. Äidin kanssa tehtiin aina koko suvulle jotkut pienet joululahjat. Hän tykkäsi askarrella ja tehdä käsillä. Myöhemmin ostin aina omilla säästöilläni lahjat vanhemmille, isovanhemmille ja parhaille ystäville. Se tunne, kun odottaa oman äidin avaavan pakettia ja saada ilahtuneita kehuja ihanasta lahjasta, lämmittää sydäntä vieläkin :) Vaikka ne lahjat olivat tyyliin: kattila, juomalaseja...

Vielä 80-luvulla ainakin monen lahjat tuli mustassa jätesäkissä. En tiedä oliko kovin yleistä muualla, mutta ainakin meidän lähiössä.

Ja ne lahjat säilytettiin aattoon asti häkkivarastossa tai jotkut jopa auton takakontissa?

Vierailija kirjoitti:

Itseaskartelutuja tonttuja ikkunoissa, ovissa, seinillä jne. Muitakin paljon itsetehtyjä koristeita. Sellainen "soiva" kynttiläjuttu missä oli enkeleitä pyörimässä. 

Enkelikello? Niitä on ollut myynnissä vieläkin.