IL:n juttu alatiesynnytyksistä ja niistä syntyneiden vaivojen vähättelystä

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vauriota on tehnyt isot lapset ja kudos tyyppi, mikä on herkästi kireä. Siinä, kun kivut ovat järkyttävät eikä aineet auttaneet, niin kudokset eivät joustaneet ja repeydyin sisuksista, tämä ei ollut emättimessä. Kipu oli kamalaa kolmannessa synnytyksessä. Valitin neuvolassa, ensin ei mitään. Menin uudestaan kipuineni, fysioterapiaan, joka totes, että lihasvoimaa on normaalia enemmän, tästä vuoden kestäviin tutkimuksiin. Vihdoin tänä vuonna pääsin korjausleikkaukseen... Toivon vain, että tulos pysyy, kivut ovat poissa. Ensimmäisessä synnytyksessä ei vauriota vielä tullut, vaan kahdessa jälkimmäisessä, joissa en saanut riittävää kivunlievitystä.

Minulla takana kaksi synnytystä ilman suurempia repeämiä tai arpia. Toisen jälkeen tarkastusta tekevä lääkäri vain totesi että se johtuu terveistä kudoksista.

En ollut ikinä kuullutkaan minkään kudosten vaikuttavan asiaan. Kun keskustellaan tilastoista käykö niissä tilastoissa ilmi mistä vauriot johtuu? Miten paljon kätilön tai lääkärin toimista ja miten paljon liittyy synnyttään?

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaivoilla märehtiminen ja pelottelu ovat aivan turhia. Joo, tilastojen valossa XX% käy sitä ja YY% jotain muuta ja ZZ% palaa ihan ennalleen vuoden kuluessa synnytyksestä, mutta mitä se märehtiminen auttaa? Jos haluat vauvan, riskit on pakko kestää. Se että onko todennäköisyys pahaan vammaan 0,001% vai jotain muuta ei kauheasti lämmitä, jos on juurikin se 0,001%.

Jos neuvolassa lueteltaisiin kaikki mahdolliset vammat todennäköisyyksineen, ei synnytyksistä tulisi mitään, kun hysteeriset ihmiset pelkäisivät niin hullun lailla.

Ihan toisi näyttäisi toimivan tämä. Tässäkin ketjussa useampi kommentti kuinka ei aio synnyttää koska riskit on olemassa mutta ei niistä sen enempää kerrota. Asia pidetään pimennossa verhon takana ja naiset ovat näiden nettikeskustelujen varassa sen sijaa että puhuttaisiin avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ja riskit, sillä hakusanalla löydät heti mm alan asiantuntijan E.Halmesmäen (ja toisen erik.lääkärin) artikkelin aiheesta. Terveyskirjaston alla, muistaakseni.

Tuo on vuodelta 2003, siinä ei erotella erikseen hätäsektiota ja suunniteltua sektiota. Toiseksi siinä on aika lailla tarkoitushakuisesti käytetty sellaista synnytyksiin liittyvää tilastotietoa, jota olisi voinut käsitellä toisinkin. Esimerkiksi sektiolla syntyneiden lasten neurologisten ongelmien määrä on huomattavasti pienempi kuin alatiesynnytyksellä maailmaan tulleiden. Siksi terveen äidin ongelmattoman raskauden päätteeksi syntyvä sektiolapsi tulee huomattavasti halvemaksi kouluaikana, koska ei tarvita erityisopetusta.

Laitathan lähdettä tulemaan, missä sanotaan alateitse syntyneillä olevilla ylipäätään enemmän neurologisia ongelmia? Ei kuulosta mitenkään uskottavalta. Neurologiset ongelmat lisääntyvät jatkuvasti, vaikka alatiesynnytykset vähenevät ja synnyttäminen on turvallisempaa kuin ikinä.

Sektiolla syntyneillä on enemmän lukuisia autoimmuunisairauksia, diabetestä, lihavuutta ja heidän äideillään enemmän vakavia komplikaatioita synnytystavasta johtuen. Suolistobakteerien tärkeydestä lähes kaikki tutkijat ovat yksimielisiä. Ja miksi joku haluaa ruman arven mahaansa, joka useasti tulehtuu?

Joo mutta johtuisiko tuo neurologisten ongelmien lisääntyminen siitä, että tieto niistä lisääntyy myös jatkuvasti ja nykyään osataan diagnosoida paremmin neurologisista oireista kärsiviä ihmisiä?

Eks sektio oo sama ku leikkais umpparin?

Vierailija kirjoitti:

Eks sektio oo sama ku leikkais umpparin?

Minulle tehty molemmat 😁

Suurin ero oli jälkihoidossa. Umpparin jälkeen painotettiin lepäämistä, sektiosta taas seuraavana päivänä tivattiin, että miten niin en voi vielä lähteä hakemaan kaukaa käytävältä painavaa ruokatarjotinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vauriota on tehnyt isot lapset ja kudos tyyppi, mikä on herkästi kireä. Siinä, kun kivut ovat järkyttävät eikä aineet auttaneet, niin kudokset eivät joustaneet ja repeydyin sisuksista, tämä ei ollut emättimessä. Kipu oli kamalaa kolmannessa synnytyksessä. Valitin neuvolassa, ensin ei mitään. Menin uudestaan kipuineni, fysioterapiaan, joka totes, että lihasvoimaa on normaalia enemmän, tästä vuoden kestäviin tutkimuksiin. Vihdoin tänä vuonna pääsin korjausleikkaukseen... Toivon vain, että tulos pysyy, kivut ovat poissa. Ensimmäisessä synnytyksessä ei vauriota vielä tullut, vaan kahdessa jälkimmäisessä, joissa en saanut riittävää kivunlievitystä.

Minulla takana kaksi synnytystä ilman suurempia repeämiä tai arpia. Toisen jälkeen tarkastusta tekevä lääkäri vain totesi että se johtuu terveistä kudoksista.

En ollut ikinä kuullutkaan minkään kudosten vaikuttavan asiaan. Kun keskustellaan tilastoista käykö niissä tilastoissa ilmi mistä vauriot johtuu? Miten paljon kätilön tai lääkärin toimista ja miten paljon liittyy synnyttään?

Yksi selkeä kudoksia rapistava juttu on ylipaino nuorella iällä. Nelosen plastiikkakirurgian ohjelmassa on ollut paljon hyvinkin nuoria naisia joiden iho hyvinkin hapras korjausleikkauksetkin ongelmallisia ihon kehnon kunnon vuoksi. Korjausleikkauksetkin ongelmallisia tuon vuoksi. Varmaan paras tapa millä varmistaa ettei raskauksista tule ongelmia ei ole synnytystapa, vaan raskautta edeltävä elämä: hyvä kunto, hyväkuntoiset lihakset, normaalipaino ja hallittu painonnousu raskauden aikana. Noihin on hyvin helppo itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eks sektio oo sama ku leikkais umpparin?

Umpisuoli on kastemadon kokoinen, leikataan yleensä tähystyksessä. Vauvaa ei taida tähystäen saada ulos kohdusta?

Vierailija kirjoitti:

Eks sektio oo sama ku leikkais umpparin?

Ei ole. Sektiossa mennään useamman kudoskerroksen läpi. Kohtuun mahan läpi tehtävä leikkaus on aina iso leikkaus, koska kohdussa on paksu lihaskerros, useita muitakin vaurioalttiita kudoskerroksia ja se on raskauden aikana erittäin verekkäässä ja vuotavassa kunnossa. Kohtu on myös sijaintinsa takia (=yhteys emättimeen) tulehduksille kuin muut vatsaontelon alueen elimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bluberry kirjoitti:

Minulla ei ole muuta faktatietoa kuin oikeastaan vain siitä tärkeimmästä, eli vauvasta. Vauvan riskit on paljon isommat kun hänelle ei suoda normaalia alatiesynnytystä. Nainen on luotu synnyttämään ja nykyään kätilöt ovat kautta suomen niin hyviä ja ammattitaitoisia että olet hyvissä käsissä. Nimim. 4 lasta alateitse , onnellisesti naimisissa ja kyllä, ei haavan haavaa ei ompeleita eikä ongelmia seksin saralla.

No enpä tiedä voiko sanoa että ois luotu synnyttämään. Ihan kun miettii noita vauvan pään mittasuhteita ja vertaa niitä naisen synnytyselimien ja lantion mittoihin niin ei tarvi olla matemaattisen hahmottamisen mestari ymmärtäkseen että eihän se beibi kovin sujuvasti sieltä ulos mahdu. Harvalla lajilla on yhtä tuskainen synnytys kuin ihmisellä.

No kerrohan mitä varten se ihminen on luotu, jos ei synnyttämään :D

On tainnut jäädä biologian tunnit välistä?

Onko joka toinen trollaamassa tässä keskustelussa vai ovatko ihmiset vain yksinkertaisesti noin tyhmiä?

Ihmisille on annettu aivot, jotta voi keksiä keinoja helpottaa vaikeita synnytyksiä. Toista apinoilla ja muilla vähemmän ihmistä muistuttavilla elukoilla, joilla synnytys on oikeasti helmpompi. Se on ihan tutkittu juttu. Ihmisillä syntyvä napero ei tule sieltä yhtä suoraviivaisesti kuin eläimillä.

Voi apua.

Monet eläimetkin synnyttävät tunteja! Ota nyt se bilsan kirja käteen hyvä ihminen.

Juuri siksi ihmiset voivat käyttää esim. puudutuksia apuna synnytyskivun hallinnassa ja sektiota, kun tarve sen vaatii. Luonnollinen tapa syntyä on kuitenkin tutkitusti turvallisin ja paras niin äidille kuin vauvalle. Näissä yli 90 %:ssa synnytyksistä, jotka siis sujuvat normaalisti. Sektio "varmuuden vuoksi" ei palvele kenenkään etua.

"Luonnollinen tapa syntyä", se varmaan tarkoittaisi sitä että kivun lievitystä tai leikkelyä ja tikkaamista ei käytettäisi. Luultavasti ei myöskään apua, vaan synnyttävä nainen saisi selviytyä yksin tai olla selviytymättä. Kuten luonnon eläimet. Tällä luonnollisella logiikalla vain hyvät synnyttäjät selviytyisivät ja jatkaisivat sukua. Näin luultavasti myös synnyttäminen olisi nykyistä helpompaa kun luonnonvalinta olisi saanut vaikuttaa asiaan. Nykyajan vaikeista synnytyksistä ihmiskunta saa luultavasti syyttää vain itseään.

Luonnollisella tavalla tarkoitetaan alatiesynnytystä. Miksi nykyisin pitäisi vältellä kivunlievitystä tai tikkaamista? Kaikki eivät toki niitä tarvitse, mutta suurin osa kuitenkin.

"Tällä luonnollisella logiikalla vain hyvät synnyttäjät selviytyisivät ja jatkaisivat sukua."

Noinhan se ennen menikin, sitä kutsutaan evoluutioksi. Vahvimmat ja parhaimmat geenit säilyvät jne.

Niin, toistit lukemaasi/yllä kerrottua. Lopputulos taitaa olla että ihmiset on itse sössineet synnytykset vaikeiksi kuten edellinen kommentoija on kirjoittanut.

Totta, paras tulos tulisi jos synnytyksiin ei puututtaisi rutiininomaisesti, vain ainoastaan tarvittaessa. Esim. käynnistykset, oksitosiinitipat, epiduraalit jne. ovat usein turhia, vaikka niille joskus käyttöä onkin.

Samaa mieltä, lisäksi kivunlievityskeinoja on myös lääkkeettömiä. Asennolla on suuri merkitys, puoli-istuva on huonoin mahdollinen, koska häntäluu painuu sänkyä vasten, kaartuu ylöspäin eikä pääse joustamaan taaksepäin. Lisäksi hengitystapa, ponnistustekniikka spontaanisti eikä ohjattuna ja vaikka painovoima seisoma-asennossa tai liikkuminen avustavat normaalin luonnollisen synnytyksen kulkua. Kivun tehtävä on ohjata äitiä oikeisiin asentoihin, jotta vauva voi kääntyä synnytyksen aikana helpoimpiin asentoihin.

Mua kuvottaa Iltalehden lähes jokapäiväiset naisen alapää, peppu yms. aiheet.

Sanotaan nyt ääneen tämäkin tänne. Synnyttäessä suurimmalla osalla suoli tyhjenee, kun vauva tulee ulos. Sitä ei kuulu hävetä. Siitä lapsi saa luonnollisen bakteerialtistuksen, joka kuuluu asiaan. Se on siis ihan normaali ja luonnollinen asia, eikä häpeän aihe, vaikka ei kahvipöytäkeskusteluihin kuulukaan. Kätilöt tietävät tämän kyllä ja osaavat huomaamattomasti yleensä hoitaa, niin ettei suurin osa edes tiedä, että heille on käynyt näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse näitä jolle pahojen repeämien takia tulleet vaivat tulivat järkytyksenä.

Sairaalassa ei opastettu, diagnosoitu, neuvolassa ei kyselty eikä kerrottu, mikä on normaalia mikä ei. Kun jälkitarkastuksessa kuvasin ongelmia, ne pyyhkäistiin sivuun. Mistään ei saanut neuvoa eikä tietoa. Missään ei kerrota, milloin on aihetta korjausleikksukseen, tai että sellaisia edes olisi olemassa.

Yksikään gynekologi tai fyssari vuosien varrella, joilta hain apua vaivoihin, ei opastanut miten hakea leikkausta.

Tunnottomuus, ulostusvaivat, ulosteen pakkautuminen, pidätysongelmat, väärin ommeltu väliliha, kivuliaat arvet, laskeuma. Ammottava suuaukko joka vei seksielämän.

Jos väitätte että tilastojen mukaan menee hyvin, niin minä en ainakaan edes ollut missään tilastossa, kun ongelmaa ei kukaan edes tunnistanut. Ihan varmasti meitä on paljon, jo niiden lukuisien ketjujen perusteella joihin olen vastannut vuosien varrella.

Sanotaan että vartalon muutokset nyt kuuluu asiaan. Mutta kun siitä ei olekaan kyse, ei minua kauneus kiinnosta, vaan ettei ole invalidi.

Sanotaan aina että seksi se vaan paranee synnyttämisestä, mutta mitä jos välineet siihen menevät rikki. Ilmeisesti naisen on edelleen sopimatonta haluta nsuttia seksistä.

Tuota ihmettelen minäkin että näistä ei puhuta, ei vaikka itse yrität aloittaa keskustelua hoitohenkilökunnan kanssa. Kaikenmaailman imetysystävällisiä sairaaloita on, vauvamyönteisiä ja vierihoitoa. Näyttäkää yksikin sairaala joka painottaa kunnollista äidin jälkihoitoa. Omalla kohdalla imetyskin olisi sujunut paremmin jos olisin saanut asiallista hoitoa vammoihini.

Minulle tuli ensimmäisessä synnytyksessä kohtutulehdus. Kipuja hoidettiin samalla buranalla mitä sai kaikki jälkisupistuksiin. Makasi sairaalassa viikon sikiöasennossa itkien ja luulin että se kipu on normaalia ja kaikilla sama. Ei siinä mikään imetys onnistunut ja luulin että vika on minussa.

Vasta toisen synnytyksen jälkeen sain tietää että ei kaikki sellaista kipua tunne synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Epi-no Delphine synnytysharjoitusvälineestä, ei tule repeämiä!

No just joo, kuka uskoo tämmöisiin? Höpö höpö. Jos olet ollut ennen lapsia todella kuosissa ja sitten tulee beibi päänympäryksellä 33 senttiä, niin siinä mitkään v-n välineet auta.

Et sitten googlannut. Idea on se, että laitteella venytetään välilihaa ennen synnytystä niin, että se vauvan pää mahtuu sielä reiästä ulos ilman repeämiä. Ja kyllä tämä laite on kätilöiden ja lääkäreiden kehittämä. Ja tutkimustietoa on myös siitä, että repeämien riski vähenee merkittävästi, kun laitetta käytetään ohjeen mukaan ennen synnytystä!

Mua kiinnostaa kuka tämän tutkimuksen on toteuttanut ja rahoittanut? Ettei vaan olisi kyseisen vempaimen kehittänyt yritys?

Vierailija kirjoitti:

Lehti: Alatiesynnytysten jälkeisistä ongelmista vaietaan - kakkaaminen vaikeaa, nahka roikkuu kuin riippumatto

Tänään klo 12:02

https://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/201712052200582633_rb.shtml

Itse olen 28-vuotias onnellisessa avoliitossa elävä nainen, ja olemme puolisoni kanssa miettineet jo tovin perheenlisäystä. Minulla ei siis ennestään ole lapsia. Minua on kuitenkin aina pelottanut raskauden tuomat muutokset vartalooni.

Aiheesta paljon tietoa hakeneena yksi yleinen teema, johon olen törmännyt, on raskauden aiheuttamien muutoksien murehtimisen kieltäminen. Eli näitä muutoksia murehtivia naisia leimataan usein turhamaisiksi ja itsekkäiksi. Vallalla oleva mielipide tuntuu olevan, että naisen tulee kantaa kaikki raskauden vartaloon tuomat muutokset ylpeydellä, ja mikäli hän ei tee niin, niin "hän ei ole äitiyden arvoinen".

Itse en ymmärrä, miten raskauden kroppaan tuomia muutoksia ei saisi pohtia etukäteen. Miten se vähentää naisen arvoa äitinä? Itselleni ei huolta tuota niinkään raskausarvet tai muut esteettiset muutokset (toki ilman niitäkin mieluusti olisin), vaan muut fyysiset vaivat. Tällä tarkoitan pidätysongelmia, ulostamisongelmia, tunnon katoamista, ongelmia seksissä. Mikäli päätämme hankkia lapsen ja onnistun tulemaan raskaaksi, toivon todellakin sydämestäni että yllämainittuja ongelmia ei minulle raskauden myötä tule.

Onkohan mistään mahdollista saada luotettavaa statistiikkaa siitä, miten paljon yllämainitsemiani ongelmia raskaudet aiheuttavat prosentuaalisesti. En usko. Kaipaisin tällaista luotettavaa faktatietoa mututuntuman sijaan, kun nyt olen vain keskustelupalstojen ja yksittäisten artikkeleiden varassa, eikä minulla ole todellista käsitystä siitä, miten yleisiä raskauden aiheuttamat fyysiset ongelmat ovat (lukuun ottamatta tuo artikkelin 13% ulostamisongelmaisista ruotsalaisnaisista).

Mielipiteitä? Tai jopa linkkejä aineistoihin, jossa luotettavaa faktatietoa ongelmien yleisyydestä?

ÄLÄ TEE LAPSIA! Jos et kestä raskauden tuomia muutoksia ja synnytyksen tuomia muutoksia niin ÄLÄ TEE LAPSIA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse näitä jolle pahojen repeämien takia tulleet vaivat tulivat järkytyksenä.

Sairaalassa ei opastettu, diagnosoitu, neuvolassa ei kyselty eikä kerrottu, mikä on normaalia mikä ei. Kun jälkitarkastuksessa kuvasin ongelmia, ne pyyhkäistiin sivuun. Mistään ei saanut neuvoa eikä tietoa. Missään ei kerrota, milloin on aihetta korjausleikksukseen, tai että sellaisia edes olisi olemassa.

Yksikään gynekologi tai fyssari vuosien varrella, joilta hain apua vaivoihin, ei opastanut miten hakea leikkausta.

Tunnottomuus, ulostusvaivat, ulosteen pakkautuminen, pidätysongelmat, väärin ommeltu väliliha, kivuliaat arvet, laskeuma. Ammottava suuaukko joka vei seksielämän.

Jos väitätte että tilastojen mukaan menee hyvin, niin minä en ainakaan edes ollut missään tilastossa, kun ongelmaa ei kukaan edes tunnistanut. Ihan varmasti meitä on paljon, jo niiden lukuisien ketjujen perusteella joihin olen vastannut vuosien varrella.

Sanotaan että vartalon muutokset nyt kuuluu asiaan. Mutta kun siitä ei olekaan kyse, ei minua kauneus kiinnosta, vaan ettei ole invalidi.

Sanotaan aina että seksi se vaan paranee synnyttämisestä, mutta mitä jos välineet siihen menevät rikki. Ilmeisesti naisen on edelleen sopimatonta haluta nsuttia seksistä.

Tuota ihmettelen minäkin että näistä ei puhuta, ei vaikka itse yrität aloittaa keskustelua hoitohenkilökunnan kanssa. Kaikenmaailman imetysystävällisiä sairaaloita on, vauvamyönteisiä ja vierihoitoa. Näyttäkää yksikin sairaala joka painottaa kunnollista äidin jälkihoitoa. Omalla kohdalla imetyskin olisi sujunut paremmin jos olisin saanut asiallista hoitoa vammoihini.

Minulle tuli ensimmäisessä synnytyksessä kohtutulehdus. Kipuja hoidettiin samalla buranalla mitä sai kaikki jälkisupistuksiin. Makasi sairaalassa viikon sikiöasennossa itkien ja luulin että se kipu on normaalia ja kaikilla sama. Ei siinä mikään imetys onnistunut ja luulin että vika on minussa.

Vasta toisen synnytyksen jälkeen sain tietää että ei kaikki sellaista kipua tunne synnytyksen jälkeen.

Samat burana-panadol koktailit sain itsekin sektiokipuihin ja haavatulehdukseen. Jossain välissä sain kovempiakin troppeja, mutta silloin ei vauva enää ollut sairaalassa ( olin siis viikkoja sairaalassa). Joka tapauksessa kertoivat ettei vastasynnyttäneille anneta vahvempia koska hänellä on se vauva. Kuulemma vahvoista kipulääkkeistä voi mennä niin sekaisin että vauvan käsittely ei enää ole turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehti: Alatiesynnytysten jälkeisistä ongelmista vaietaan - kakkaaminen vaikeaa, nahka roikkuu kuin riippumatto

Tänään klo 12:02

https://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/201712052200582633_rb.shtml

Itse olen 28-vuotias onnellisessa avoliitossa elävä nainen, ja olemme puolisoni kanssa miettineet jo tovin perheenlisäystä. Minulla ei siis ennestään ole lapsia. Minua on kuitenkin aina pelottanut raskauden tuomat muutokset vartalooni.

Aiheesta paljon tietoa hakeneena yksi yleinen teema, johon olen törmännyt, on raskauden aiheuttamien muutoksien murehtimisen kieltäminen. Eli näitä muutoksia murehtivia naisia leimataan usein turhamaisiksi ja itsekkäiksi. Vallalla oleva mielipide tuntuu olevan, että naisen tulee kantaa kaikki raskauden vartaloon tuomat muutokset ylpeydellä, ja mikäli hän ei tee niin, niin "hän ei ole äitiyden arvoinen".

Itse en ymmärrä, miten raskauden kroppaan tuomia muutoksia ei saisi pohtia etukäteen. Miten se vähentää naisen arvoa äitinä? Itselleni ei huolta tuota niinkään raskausarvet tai muut esteettiset muutokset (toki ilman niitäkin mieluusti olisin), vaan muut fyysiset vaivat. Tällä tarkoitan pidätysongelmia, ulostamisongelmia, tunnon katoamista, ongelmia seksissä. Mikäli päätämme hankkia lapsen ja onnistun tulemaan raskaaksi, toivon todellakin sydämestäni että yllämainittuja ongelmia ei minulle raskauden myötä tule.

Onkohan mistään mahdollista saada luotettavaa statistiikkaa siitä, miten paljon yllämainitsemiani ongelmia raskaudet aiheuttavat prosentuaalisesti. En usko. Kaipaisin tällaista luotettavaa faktatietoa mututuntuman sijaan, kun nyt olen vain keskustelupalstojen ja yksittäisten artikkeleiden varassa, eikä minulla ole todellista käsitystä siitä, miten yleisiä raskauden aiheuttamat fyysiset ongelmat ovat (lukuun ottamatta tuo artikkelin 13% ulostamisongelmaisista ruotsalaisnaisista).

Mielipiteitä? Tai jopa linkkejä aineistoihin, jossa luotettavaa faktatietoa ongelmien yleisyydestä?

ÄLÄ TEE LAPSIA! Jos et kestä raskauden tuomia muutoksia ja synnytyksen tuomia muutoksia niin ÄLÄ TEE LAPSIA!

Aina kun ap:n tapaisia kirjoituksia lukee, herää kysymys, miten tämän tyyppiset ihmiset kestävät mitään muitakaan muutoksia. Niitä kuitenkin tulee väistämättä, jos elää saa.

Kenenkään muun puolesta en voi puhua, mutta itselleni ei jäänyt kahdesta synnytyksestä mitään vaivoja. Raskausarvet ovat haalenneet. Alapään ulkonäkö muuttui tummemmaksi ja venyneemmän näköiseksi, mutta eipä se ole haitannut.

Tilastot ovat turhia jos huono tuuri käy niin se käy. Jos olisin itse katsonut etukäteen tilastoja että onko todennäköisempää että saan vaurioita synnytyksessä, vai että saan lapsen jonka sairauden esiintyvyys on 1/miljoona niin ehkä ensimmäinen olis ollut todennäiköisempi. Jälkimmäinen kuitenkin tuli :)

Aika tabu ovat naiset, jotka näiden vaurioiden vuoksi eivät koskaan synnytä millään keinolla, kuten minä.

Mulla oli nuorena ihan järkyttävät kuukautiskivut, joita ei hoidettu, kun kuukautiset  on luonnollinen asia. Olisi vaan pitänyt mennä kävelylle että unohtaa kivun, vaikka oli kivusta hiessä eikä pystynyt edes seisomaan.

Sama asenne on vallalla synnytysvaurioasiassa, vähätellään ja yleistetään, että kun mulle ei käynyt mitään, asiasta ei saa puhua (=pelotella).

Sitten voidaankin valittaa, että miksi syntyvyys laskee, näiden asenteiden vuoksi.

Itse raskausaikana googlailin kaiken mahdollisen juuri näistä synnytyksen mahdollisista kamalista seurauksista. Jossain vaiheessa jo halusin sektionkin, mutta sitten luin tarinoita pieleen menneistä sektioista. Ja tuttu synnytti pari kuukautta ennen omaa laskettua aikaani suunnitellulla sektiolla, joka ei mennyt ihan putkeen. Lohduttauduin sillä, että aina puhutaan enemmän kaikista huonoista ja kamalista tapauksista. Esim. suomalainen kyllä antaa yritykselle negatiivisen palautteen erittäin kärkkäästi, mutta kehuja ja kiitoksia tulee hyvin harvoin vaikka aihettakin olisi.

Omat pelkoni synnytyksen jälkeisistä vaivoista olivat onneksi turhia. Synnytys itsessään oli aivan helvettiä, huusin kuin hyeena. En kuitenkaan revennyt ja raskausarviltakin säästyin pienen mahan vuoksi. Yksi tuttu taas sai 19 tikkiä.. Yritin etsiä näistä tilastoja ja jonkn epämääräisen taisin löytääkin, mutta tähän hätään en sitä enää löytänyt. Aika vähänhän näistä loppujen lopuksi puhutaan mammapalstojen ulkopuolella. Ihan vakavasti otettava huoli kuitenkin monilla.