Lue keskustelun säännöt.
IL:n juttu alatiesynnytyksistä ja niistä syntyneiden vaivojen vähättelystä
07.12.2017 |
Lehti: Alatiesynnytysten jälkeisistä ongelmista vaietaan - kakkaaminen vaikeaa, nahka roikkuu kuin riippumatto
Tänään klo 12:02
https://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/201712052200582633_rb.shtml
Itse olen 28-vuotias onnellisessa avoliitossa elävä nainen, ja olemme puolisoni kanssa miettineet jo tovin perheenlisäystä. Minulla ei siis ennestään ole lapsia. Minua on kuitenkin aina pelottanut raskauden tuomat muutokset vartalooni.
Aiheesta paljon tietoa hakeneena yksi yleinen teema, johon olen törmännyt, on raskauden aiheuttamien muutoksien murehtimisen kieltäminen. Eli näitä muutoksia murehtivia naisia leimataan usein turhamaisiksi ja itsekkäiksi. Vallalla oleva mielipide tuntuu olevan, että naisen tulee kantaa kaikki raskauden vartaloon tuomat muutokset ylpeydellä, ja mikäli hän ei tee niin, niin "hän ei ole äitiyden arvoinen".
Itse en ymmärrä, miten raskauden kroppaan tuomia muutoksia ei saisi pohtia etukäteen. Miten se vähentää naisen arvoa äitinä? Itselleni ei huolta tuota niinkään raskausarvet tai muut esteettiset muutokset (toki ilman niitäkin mieluusti olisin), vaan muut fyysiset vaivat. Tällä tarkoitan pidätysongelmia, ulostamisongelmia, tunnon katoamista, ongelmia seksissä. Mikäli päätämme hankkia lapsen ja onnistun tulemaan raskaaksi, toivon todellakin sydämestäni että yllämainittuja ongelmia ei minulle raskauden myötä tule.
Onkohan mistään mahdollista saada luotettavaa statistiikkaa siitä, miten paljon yllämainitsemiani ongelmia raskaudet aiheuttavat prosentuaalisesti. En usko. Kaipaisin tällaista luotettavaa faktatietoa mututuntuman sijaan, kun nyt olen vain keskustelupalstojen ja yksittäisten artikkeleiden varassa, eikä minulla ole todellista käsitystä siitä, miten yleisiä raskauden aiheuttamat fyysiset ongelmat ovat (lukuun ottamatta tuo artikkelin 13% ulostamisongelmaisista ruotsalaisnaisista).
Mielipiteitä? Tai jopa linkkejä aineistoihin, jossa luotettavaa faktatietoa ongelmien yleisyydestä?
Kommentit (216)
Ehkä riskeistä on hyvä olla tietoinen, mutta sikäli niitä on oikeasti ihan turha vatvoa, koska mitenkään et pysty omalta kohdaltasi varmistamaan, että mitään vaurioita ei raskaus tai synnytys aiheuttaisi. Ihan sama kuinka monta tutkimusta aiheesta lukee. Elämässä vain on asioita, joihin ei itse voi juuri lainkaan vaikuttaa, ja synnytys on yksi niistä.
Lopulta kuolema on se, joka ihan jokaisen meistä korjaa, ennemmin tai myöhemmin. Siihenkään ei voi ihan hirveästi itse vaikuttaa missä, milloin ja miten se tapahtuu. Se vain täytyy hyväksyä, halusi tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei jäänyt synnytyksestä roikkuvaa vatsanahkaa tai raskausarpia. Muistaakseni alukseni yhdyntä ja vessakäynnit teki kipeää muuten kaikki ok.
168. Niin ja alatiesynnytin. Raskausaika itsessään sekä synnytys oli kamalaa ja kivuliasta..mutta silti sitä jälleen vauvakuumeilen esikoinen 2v.
Kaksi kolmesta synnyttäneestä saa gynekologisen laskeuman.
http://www.ess.fi/teemat/terveys/art2372706
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/pompottaako-vatsasi-…
http://www.terve.fi/naistentaudit/joka-viidennelle-tulee-tama-alapaan-v…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
RR kirjoitti:
Tilastoilla ei ole väliä? Totta kai tilastoilla on väliä. Ja tilastoilla perustellaan jatkuvasti alatiesynnytyksen autuutta - kuitenkin ilman, että todellista vertailukelpoista tietoa olisi maallikkona mitenkään helppo saada.
Suomalaisia tilastoja vääristää se, että sektioita tehdään tyypillisesti vain riskitilanteissa. Kiinnostaisi nähdä sellaiset luvut, joista kaikki poikkeustilanteet on karsittu pois ja verrataan vain suunniteltuja sektioita.
Jostain olen kuullut, että suunniteltu sektio olisi aika lailla yhtä turvallinen kuin alatiesynnytys.
Tähän ketjuun on linkattu suomalainen tutkimus, jonka mukaan alatiesynnytys sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskin on turvallisin tapa synnyttää, sitten suunniteltu sektio ja viimeisenä päivystyskeisarileikkaus.
Just se. En kahlannut kaikkea läpi, mutta ilmeisesti olen osannut joskus googlata sen tutkimuksen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kolmesta synnyttäneestä saa gynekologisen laskeuman.
http://www.ess.fi/teemat/terveys/art2372706
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/pompottaako-vatsasi-…
http://www.terve.fi/naistentaudit/joka-viidennelle-tulee-tama-alapaan-v…
Laskeumalle altistaa jo raskaus, ei ainoastaan synnytys. Ikä on myös yksi tekijä. Sekä ylipaino.
Vatsalihasten erkauma on jo sitten ihan toinen vaiva. Se tulee käytännössä kaikille raskauden aikana, kaikilla se ei korjaudu itsestään, vaan tarvitaan fysioterapeutin apua, joskus jopa leikkaus.
Laskeuma varmaan tuli kerrasta, kun siitä asti ollut kakkavaivainen... enpä tiennyt että näinkin voi käydä, mut en tiedä, mitä se tieto olis auttanut. Olisin nauttinut viimeisistä normaaleista vessakäynneistä ajatuksen kanssa? :D kaikkeen tottuu, siihenkin, että pska ei enää tule pihalle ilman ronkkimista, terkuin mama alle 30 vee, kiva loppuelämä suolen (jaen ihanan lapsen) kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä ihmeen hysteerinen pelko alatiesynnytyksiä kohtaan tällä palstalla? En ole törmännyt tähän näin laajasti oikeassa elämässä, mutta ehkä täällä onkin vain muutama ahkera kirjoittelija. Synnytys ei ole ikinä ollut turvallisempaa, kuin tänä päivänä. Lähes kaikki synnytykset sujuvat hyvin, eniten vakavia komplikaatioita tapahtuu sektiosynnytyksissä.
Mielummin toivoisin verorahoja käytettävän vaikka syöpähoitoihin, kun mt-ongelmaisten pelkosektioihin. Tulisi yhteiskunnalle ja perheelle pidemmän päälle edullisemmaksi, jos nämä psyykkiset ongelmat hoidettaisiin jo ennen lasten hankintaa. Mt-songelmat (joita pelkosektioiduilla tutkimusten mukaan huomattavasti enemmän) altistavat mm. synnytyksenjälkeiselle masennukselle ja psykoosille sekä kiintymyssuhteen häiriöille sekä parisuhdeongelmille.
Joo, olet tämän kommentit sanonut jo kolme kertaa tässä keskustelussa. Lisäksi olen lukenut tämän samaisen kommenttisi jo monta kertaa eri keskusteluissa.
Eli eiköhän ole jo selväksi tullut mielipiteesi. Se kertoo jotain uskottavuudestasi, jos se ohitetaan noteeraamatta.
Toinen kerta oli kylläkin, koska ensimmäinen poistettiin vaikka on ihan yhtä asiallinen, kun suurin osa muistakin ketjun viesteistä. Kyllä se noteraattiin siitä huolimatta, myös näköjään sinun toimestasi :)
Totuus ei aina miellytä kaikkia. Ylläoleva mielipiteeni perustuu erittäin vahvasti faktoihin ja tutkimuksiin.
Syntyvyys laskee koko ajan, eli voisi olettaa monen synnytyspelkoisen jättävän sen lapsen kokonaan tekemättä. Laskevista luvuista päätellen trendi jatkuu jatkumistaan.
Joten mitä on enää ongelma?
Minä ainakin ennen esikoista haaveilin parista kolmesta lapsesta. Repesin niin pahasti että yhteen jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlatkaa Epi-no Delphine synnytysharjoitusvälineestä, ei tule repeämiä!
No just joo, kuka uskoo tämmöisiin? Höpö höpö. Jos olet ollut ennen lapsia todella kuosissa ja sitten tulee beibi päänympäryksellä 33 senttiä, niin siinä mitkään v-n välineet auta.
Et sitten googlannut. Idea on se, että laitteella venytetään välilihaa ennen synnytystä niin, että se vauvan pää mahtuu sielä reiästä ulos ilman repeämiä. Ja kyllä tämä laite on kätilöiden ja lääkäreiden kehittämä. Ja tutkimustietoa on myös siitä, että repeämien riski vähenee merkittävästi, kun laitetta käytetään ohjeen mukaan ennen synnytystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain nuorena ensimmäistä lasta odottaessa peräpukamat. Synnytyksen jälkeen koko helahoito oli mennyt littanaksi ja pilalle, järkytyin näkemästäni. Tissiin nopusi paljon maitoa ja imetyksen jälkeen ne oli pilalla ja alkoi roikkua nahkapusseina. Vatsa oli täynnä raskausarpia ja veltto. Uusintasynnytyksissä kroppa meni pilalle lopullisesti. Peräpukamista jäi pysyvä vaiva.
Synnytykset on aina erilaisia, eikä niiden kulkua voi ennustaa. Tilastoja voi toki lukea, mutta silti ne ikävät jutut voi osua omalle kohdalle vaikka todennäköisyys olisi pieni.
Itse synnytin 4kk sitten. Synnytys kesti neljä päivää. Virtsankarkailu alkoi noin 2kk aiemmin ja jatkui noin 2kk synnytyksen jälkeen. Kuuteen viikkoon en kunnolla kyennyt istumaan, ulostaminen ja virtsaaminen sattui vietävästi kahden viikon ajan. Kohtutulehdus alkoi viikon päästä synnytyksestä, joten jouduin neljän viikon ajan käymään kerran viikossa sisätutkimuksessa, imuissa ja lopulta kaavinnassa. Kohtuun oli jäänyt verihyytymiä. Ei niin kivaa epparihaavan kanssa. Raskausarvista, roikkuvasta vatsasta tai emättimen uudesta ulkonäöstä omituisine äänineen en koe tarvetta edes puhua, ne tuntuu näiden muiden juttujen ohella aina pieniltä asioilta.
Silti olen ylpeä ja iloinen, että uskalsin ryhtyä synnyttämään alateitse. Olin meinaan viimeiseen asti suunnitellun sektion kannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlatkaa Epi-no Delphine synnytysharjoitusvälineestä, ei tule repeämiä!
No just joo, kuka uskoo tämmöisiin? Höpö höpö. Jos olet ollut ennen lapsia todella kuosissa ja sitten tulee beibi päänympäryksellä 33 senttiä, niin siinä mitkään v-n välineet auta.
Et sitten googlannut. Idea on se, että laitteella venytetään välilihaa ennen synnytystä niin, että se vauvan pää mahtuu sielä reiästä ulos ilman repeämiä. Ja kyllä tämä laite on kätilöiden ja lääkäreiden kehittämä. Ja tutkimustietoa on myös siitä, että repeämien riski vähenee merkittävästi, kun laitetta käytetään ohjeen mukaan ennen synnytystä!
Hyi. Varmaan jää kanssa vauvanpään kokoiseksi tuolla menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä haluta tutkia, koska länsimaissa halutaan syntyvyys nousuun.
Itse pohdin samoja asioita kuin ap. En ole koskaan potenut vauvakuumetta ja enimmän osan elämästäni olen ollut sitä mieltä, etten halua ainakaan biologisia lapsia juuri synnyttämisen kauheuden takia. En usko, että minulle lapsi olisi sen arvoinen, että seksielämä ja normaali arki olisi lopullisesti menetetty.
Hetkellisen kivun kesäisin, jatkuvaa vaivaa ja etenkin menetettyä tuntoa en kestäisi.
Tämän on pakko olla aina sama ihminen, joka aloittaa näitä keskusteluja aiheesta, jooko?
Kyllä asiaa tutkitaan ja komplikaatioista pidetään tilastoja.
Hyvä, älä missään nimessä hanki lasta. Sinua nyt ei edes lohduttaisi tieto, että seksielämä ja normaali arki pysyy ihan ennallaan synnytyksen jälkeen yli 90% tapauksista. Kunnon hysteerikolle ei todennäköisyyksillä tai tilastoilla ole mitään merkitystä, koska aina voi kuulua vaikka sen 0,00001 % huono-onnisimman joukkoon!
Elämä ei sovi pelkureille.
Tilastollisesti seksittömyys on suurimpia syitä eroon ja pettämiseen.
Tilastollisesti juuri lapsen saaneet eroavat eniten.
Tilastollisesti miehet vaihtavat usein nuorempaan lapsettomaan.
Miksiköhän? :D thank god sektio x2 <3
Nekroottinen haavatulehdus tuli komplikaationa sektiosta. Siihen kuolee lähes joka viides potilas. Voin kertoa, että omalle miehelleni oli huomattavasti tärkeämpää elävä vaimo kuin joku seksijuttu. Aika olematon seksielämä se olisi vastasyntyneen yksinhuoltajaisälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä alatie vs. sektio-keskusteluista tuntuu aina jäävän pois tämä fakta:
Normaalista alatiesynnytyksestä voi selvitä ( ja usein selviääkin) täysin ilman minkäänlaisia vaurioita tai yhtä ainoaa tikkiä.
Sektio on puolestaan yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, joka AINA nostaa riskiä seuraavien raskauksien onnistumisen suhteen. Siitä ei koskaan selviä ilman liutaa tikkejä, vatsan kudosten auki leikkaamista jne.
Joku puhui aiemmin hapenpuutteesta, jota sektiossa ei voi syntyä: sektioarpi kohdussa puolestaan on suuri riski seuraavissa raskauksissa, koska arpikudoksen päälle kiinnittynyt istukka ei välttämättä toimi kunnolla, ja se on se seuraava vauva, joka sitten kokee sen hapenpuutteen. Sektio myös nostaa kohtukuoleman riskin 8-kertaiseksi seuraavissa raskauksissa verrattuna alatienjälkeisiin raskauksiin.
Puhumattakaan sitten siitä, että sen vauvan on tarkoitettu tulevan sen römpsän läpi, ihan vaan jo oman koko elämänmittaisen bakteerikannan vuoksi. Ylipäätään se saa vauvan "tajuamaan", että hei, nyt on tultu maailmaan. Sektiovauvoilla on huomattavasti enemmän esim. hengityskatkoksia tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kolmesta synnyttäneestä saa gynekologisen laskeuman.
http://www.ess.fi/teemat/terveys/art2372706
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/pompottaako-vatsasi-…
http://www.terve.fi/naistentaudit/joka-viidennelle-tulee-tama-alapaan-v…
Paitsi että näitä laskeumia tulee myös synnyttämättömille naisille yhtä lailla. Synnyttäneille prosentuaalisesti enemmän, mutta synnyttämättömyys ei itsestäänselvästi pelasta näiltä. Kuuluvat valitettavasti monien naisten elämään ikääntymisen myötä synnytyksistä riippumatta.
Ärsyttää jutut "seuraavista vauvoista", etenkin jos puhutaan sen verran iäkkäästä synnyttäjästä ettei todellakaan ole tulossa mitään "seuraavia vauvoja".
Ap entä jos löydät tilaston jossa sanotaan että 99% menee ksikki hyvin, sitten sinä kuulutkin siihen 1%? Mitä sitten teet?
Vierailija kirjoitti:
Näistä alatie vs. sektio-keskusteluista tuntuu aina jäävän pois tämä fakta:
Normaalista alatiesynnytyksestä voi selvitä ( ja usein selviääkin) täysin ilman minkäänlaisia vaurioita tai yhtä ainoaa tikkiä.
Sektio on puolestaan yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, joka AINA nostaa riskiä seuraavien raskauksien onnistumisen suhteen. Siitä ei koskaan selviä ilman liutaa tikkejä, vatsan kudosten auki leikkaamista jne.
Joku puhui aiemmin hapenpuutteesta, jota sektiossa ei voi syntyä: sektioarpi kohdussa puolestaan on suuri riski seuraavissa raskauksissa, koska arpikudoksen päälle kiinnittynyt istukka ei välttämättä toimi kunnolla, ja se on se seuraava vauva, joka sitten kokee sen hapenpuutteen. Sektio myös nostaa kohtukuoleman riskin 8-kertaiseksi seuraavissa raskauksissa verrattuna alatienjälkeisiin raskauksiin.
Puhumattakaan sitten siitä, että sen vauvan on tarkoitettu tulevan sen römpsän läpi, ihan vaan jo oman koko elämänmittaisen bakteerikannan vuoksi. Ylipäätään se saa vauvan "tajuamaan", että hei, nyt on tultu maailmaan. Sektiovauvoilla on huomattavasti enemmän esim. hengityskatkoksia tästä syystä.
On ihan totta, että sektio rikkoo aina kudoksia, mutta alatiesynnytys ei välttämättä riko mitään. Itse koen selvinneeni kolmesta hyvin vaikeasta raskaudesta ja pitkittyneestä synnytyksestä kokonaan vaurioitta. Se on oikeasti hyvin outo yhtälö, että kipu voi olla pitkällinen ja hirvittävä ja yhdessä synnytyksessä käytettiin imukuppiakin, mutta kaikki on palautunut ennalleen ja seksi sujui jo noin kolmen viikon kuluttua ihan normaalisti eikä tunto ole muuttunut miksikään aiemmasta. Yksi synnytyksistäni oli syöksysynnytys ja siinä tuli oikeastaan kaikkein vähimmät vauriot, vieläkin vähäisemmät kuin ylipitkissä synnytyksissäni. Kätilö sanoi syöksysynnytyksen jälkeen alakerran kotiutumistarkastuksessa, että eihän susta edes huomaa, että oot synnyttänyt. Yhdessäkään synnytyksessä ei tullut repeytymiä, vaikka sattui järkyttävän paljon. Ekan jälkeen sain pari pinnallista nirhaumaa ja niihin laittoivat pari sulavaa tikkiä, jotka hävisivät pian. Vatsassa ei ole raskausarpia eikä roikkuvaa nahkaa. Mitään pidätys- tai karkailuongelmia ei ole ollut lainkaan. Synnyttäessäni olen ollut 35-41-vuotias enkä ole todellakaan mikään sporttimimmi vaan ihan tavallinen keski-ikäinen nainen.
Kirjoitan kokemuksestani siksi, että ei ole mitenkään itsestäänselvää, että pysyviä vaurioita ja jälkiä tulee, ei edes ikääntyneemmällä synnyttäjällä. Usein nimittäin kuulee tästäkin, että kaikille jäisi pysyviä vaurioita, mutta kaikki vaan eivät kehtaa kertoa. Kaikki sympatiat niille, joille vaurioita on tullut ja ilman muuta yhteiskunnan täytyisi tulla vastaan korjausleikkauksissa ja muussa kuntoutuksessa. En missään tapauksessa vähättele teidän kokemustanne, ja huonojen kokemusten pitäisi yhtä lailla tulla kohdatuksi ja otetuksi vakavasti. Haluan ainoastaan kyseenalaistaa (alatie)synnytysten yleisen demonisoinnin ja sen, etteikö niistä voisi selviytyä terveenäkin.
Olen pahoillani teidän puolesta, joille on jäänyt ihan hirveitä vaivoja.
Itse aloin saada yhdyntäorgasmeja vasta synnytyksen jälkeen ja monta peräjälkeen! Alatiesynnytys oli siis minulle parasta ikinä! Tästäkään ei tarpeeksi puhuta, en edes tiennyt, että näin voi käydä, kun aina puhutaan vaan että alapää menee piloille.
Vatsa ei palautunut ja moni luulee yhä vuosien jälkeen minun olevan raskaana. Olen muuten normaalipainoinen. Puntarissa vauva ja parempi seksi painaa kuitenkin enemmän kuin pömppömaha.
Tähän ketjuun on linkattu suomalainen tutkimus, jonka mukaan alatiesynnytys sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskin on turvallisin tapa synnyttää, sitten suunniteltu sektio ja viimeisenä päivystyskeisarileikkaus.