Lue keskustelun säännöt.
IL:n juttu alatiesynnytyksistä ja niistä syntyneiden vaivojen vähättelystä
07.12.2017 |
Lehti: Alatiesynnytysten jälkeisistä ongelmista vaietaan - kakkaaminen vaikeaa, nahka roikkuu kuin riippumatto
Tänään klo 12:02
https://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/201712052200582633_rb.shtml
Itse olen 28-vuotias onnellisessa avoliitossa elävä nainen, ja olemme puolisoni kanssa miettineet jo tovin perheenlisäystä. Minulla ei siis ennestään ole lapsia. Minua on kuitenkin aina pelottanut raskauden tuomat muutokset vartalooni.
Aiheesta paljon tietoa hakeneena yksi yleinen teema, johon olen törmännyt, on raskauden aiheuttamien muutoksien murehtimisen kieltäminen. Eli näitä muutoksia murehtivia naisia leimataan usein turhamaisiksi ja itsekkäiksi. Vallalla oleva mielipide tuntuu olevan, että naisen tulee kantaa kaikki raskauden vartaloon tuomat muutokset ylpeydellä, ja mikäli hän ei tee niin, niin "hän ei ole äitiyden arvoinen".
Itse en ymmärrä, miten raskauden kroppaan tuomia muutoksia ei saisi pohtia etukäteen. Miten se vähentää naisen arvoa äitinä? Itselleni ei huolta tuota niinkään raskausarvet tai muut esteettiset muutokset (toki ilman niitäkin mieluusti olisin), vaan muut fyysiset vaivat. Tällä tarkoitan pidätysongelmia, ulostamisongelmia, tunnon katoamista, ongelmia seksissä. Mikäli päätämme hankkia lapsen ja onnistun tulemaan raskaaksi, toivon todellakin sydämestäni että yllämainittuja ongelmia ei minulle raskauden myötä tule.
Onkohan mistään mahdollista saada luotettavaa statistiikkaa siitä, miten paljon yllämainitsemiani ongelmia raskaudet aiheuttavat prosentuaalisesti. En usko. Kaipaisin tällaista luotettavaa faktatietoa mututuntuman sijaan, kun nyt olen vain keskustelupalstojen ja yksittäisten artikkeleiden varassa, eikä minulla ole todellista käsitystä siitä, miten yleisiä raskauden aiheuttamat fyysiset ongelmat ovat (lukuun ottamatta tuo artikkelin 13% ulostamisongelmaisista ruotsalaisnaisista).
Mielipiteitä? Tai jopa linkkejä aineistoihin, jossa luotettavaa faktatietoa ongelmien yleisyydestä?
Kommentit (216)
Olisiko myös niin, että synnyttäjien keski-iän noustessa nämä vaivat muuttuvat yleisemmiksi? Olen mies, en väitä näistä asioista mitään ymmärtäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että mietit lapsen tekemistä sen pahimman kautta. Eli otat sen asenteen, että pissaat housuusi ja kakit sormi emättimessä (artikkelista) ja vatsasi ja rintasi ovat mennyttä. Haluatko silti lapsen? Jos haluat niin onneksi olkoon, olet valmis äidiksi!
Itse en ole koskaan valmis äidiksi ihan jo traumaattisen synnytyksen takia (kyllä, jo "tavalliset" sairaalaoperaatiot voivat traumatisoida alan kirjallisuuden mukaan). En ole fyysisesti vahva ja kivunsietokykyni on olematon. Olen siis hyvä äiti, koska jätän lapseni tekemättä (ja kokonaan alulle laittamatta).
Ihminen on silloin viisas kun toimii omien henkilökohtaisten rajojensa mukaan. Älä vertaa itseäsi muihin tai tilastoihin vaan mieti mitä kestät ja onko kaikki sen arvoista. Jos olet valmis vammautumaan synnytyksen takia ja saamaan vammaisen lapsen niin silloin olet kypsä ja valmis. Sitä iloisempaa jos pysytkin terveenä, samoin kuin lapsesi, eikö?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne ulostamisvaivat ym. vakavat terveydelliset haitat on hyvin harvinaisia suhteessa synnytysten määrään ja kyllä niihin suhtaudutaan nykyään jo ihan vakavasti ja niihin saa apua. Toisaalta tilastot on yhdentekeviä koska ne ei määritä millään tapaa juuri sinun synnytyksiäsi, kukaan ei voi ennustaa miten juuri sinulla menee. Ne on vaan riskejä mitkä on otettava jos lapsen haluaa, kaikkea ei tässä voi hallita.
Se että vatsanahka jää roikkumaan on toki kurjaa, eikä sellaiseen saa yhteiskunnalta apuja, mutta siihen ei sektiotkaan auta; päinvastoin tulee kahta kauheampi. Alatiesynnytyksen kauhistelu ja sektion glorifiointi on typerää.
En tiedä, ovatko ne kuinka harvinaisia, mutta itse en ole saanut apua julkiselta, ja tiedän monta muutakin jotka ovat itse joutuneet maksamaan korjausleikkauksensa!
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei jäänyt kolmesta raskaudesta mitään vaivoja eikä myöskään synnytyksistä.
Tuttavapiirissä olen huomannut, että eniten valittavat ne, jotka valittivat myös peruskoulun liikuntatunneilla, että EI PESISTÄ EI UIMAAN EN JAKSA JUOSTA EI AINAKAAN SUUNNISTUSTA!
Eli jonkinlainen fyysisyyttä kammoava, negatiivinen elämänasenne.
Suurin osa synnytyksistä menee hyvin ja Suomi on maailman turvallisin maa synnyttää.
P.S. Ap, älä lue Iltalehteä.
Ainakin sen verran aistit ja hoksottimet sais olla auki että ymmärtäis
- jutun olevan käännös ruotsalaisesta ja
- tutkimustulokset ovat 90-luvulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin näitä asioita paljon ollessani raskaana. Luin titkimuksia ja haastattelin lisäksi synnytyssairaalan johtajaylilääkäriä ja naisia, joilla oli kokemusta sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä. Valitsin sektion, enkä ole katunut hetkeäkään.
Hienoa, että sinulla kävi hyvä tuuri! Suurin osa vakavista komplikaatioista tapahtuu Suomessa sektiosynnytyksissä.
Itse synnytin alakautta, luin paljon tutkimuksia etukäteen ja keskustelin hoitohenkilökunnan kanssa, enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani.
Uskomatonta, millaisia vastauksia alatiesynnytysvaurioista kärsivä ihminen voi saada.
Yllä siitä hyvä esimerkki... Näin siis Suomessa AD 2017.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3-15% sektiohaavoista tulehtuu. Tulehdus voi vakavimmillaan viedä äidin hengen. Itselläni haavatulehdus aiheutti vatsakudoksiin kuolion, jota leikattiin korjausleikkauksin muutaman päivän välein ja leikkausten välilla kuoliota imettiin pois pumpulla. Ei ole olemassa täydellisen turvallista tapaa synnyttää sillä elämä itsessään on aina riski.
Ja mikähän mahtaa olla prosentti, että alatiesynnytyksen arvet tulehtuvat? Itselleni kävi niin. Vielä 1,5 vuoden päästä oli kaviteetti jossa mätää, enkä voinut istua.
Suomessa on vähemmän vakavia synnytysvaurioita kuin Ruotsissa johtuen kätilöiden tekniikasta.
https://svenska.yle.fi/amp/7-1250917
Myös välilihahieronta ennen synnytystä auttaa. Siitä löytyy tietoa englanniksi googlaamalla perineal massage.
Muakin huolettivat nuo asiat ennakolta, mutta palauduin synnytyksestä onneksi lähes ennalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten vaivat eivät ole harvinaisia. Osa jää tilastoimatta, koska äitiä vähätellään tai ei uskota synnytyksen jälkeen, eikä äiti jaksa käyttää montaa kuukautta vaivojen selvittelyyn kun on vauvakin hoidettavana.
Ajan myötä vaivoihin vain tottuu ja oppii elämään sen kanssa, että välillä on kuset ja paskat housussa mutta elämä vaan on sellaista. Sitä käy töissä ja hoitaa lapset. "Roikkuva vatsanahka" ei ole pelkkä nahka, vaan erkaantuneet vatsalihakset aiheuttavat vuodesta toiseen pahenevia selkävaivoja. Tähän nyt ei sektiot auta, mutta kipujen ja vaivojen vähättely ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne ulostamisvaivat ym. vakavat terveydelliset haitat on hyvin harvinaisia suhteessa synnytysten määrään ja kyllä niihin suhtaudutaan nykyään jo ihan vakavasti ja niihin saa apua. Toisaalta tilastot on yhdentekeviä koska ne ei määritä millään tapaa juuri sinun synnytyksiäsi, kukaan ei voi ennustaa miten juuri sinulla menee. Ne on vaan riskejä mitkä on otettava jos lapsen haluaa, kaikkea ei tässä voi hallita.
Se että vatsanahka jää roikkumaan on toki kurjaa, eikä sellaiseen saa yhteiskunnalta apuja, mutta siihen ei sektiotkaan auta; päinvastoin tulee kahta kauheampi. Alatiesynnytyksen kauhistelu ja sektion glorifiointi on typerää.
No höpö höpö. Tuntemillani naisilla joilla virtsankarkailua ovat 80 v, sekä synnyttäneitä että synnyttämättömiä. Kysypä vanhainkodista.
Luuletko tosiaan saavasi tietoosi lähipiirisi(kään) nuorempien naisten intiimivaivat? Sitä paitsi virtsankarkailu on vain yksi oire. Se, ettei kusi tule kunnolla ulos, on ihan yhtä yleinen.
Synnytys on turvallista Suomessa kun vertaa muihin maihin, riskejä toki on sekä sektiossa että alatiesynnytyksessä. Synnytyksen jälkeiset vaivat ovat tabu ja kuten tästä keskustelusta näkee niin monet syyllistävät äidin siitä mitä synnytyksessä tapahtui (esim. tuo vaivoja saaneiden äitien kammo fyysisyyteen -kommentti). Olen aina ollut hiljaa kokemuksistani mutta kerran kun työkaveri kehui että oli lenkillä 4 pv synnytyksen jälkeen ja miten se on aina jokaisesta itsestään kiinni miten toipuu ym. ym. niin oli pakko vähän sanoa vastaan: mun synntys meni hyvin mutta sen jälkeen ei mennytkään. Tuloksena menetin puolet verestäni ja hemoglobiini oli 45 alimmillaan. Ymmärrettävästi en lenkkeillyt 4 päivän enkä 4 viikonkaan kuluttua...olin ja olen hyväkuntoinen mutta eipä se suojellut minua komplikaatioilta. Hämmästyttää tämän keskustelun karu totuus: nainen on naiselle susi. Ehkä tämäkin asia muuttuu sitten kun alamme oikeasti tukemaan toisiamme ja vaatimaan korjausta synnytyksessä tulleisiin vaivoihin ja puhumaan niistä. Kiitos rohkeille jotka ovat tänne kokemuksensa jakaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko myös niin, että synnyttäjien keski-iän noustessa nämä vaivat muuttuvat yleisemmiksi? Olen mies, en väitä näistä asioista mitään ymmärtäväni.
Ei johdu synnyttäjien iästä. Ennen synnyttäjille tuli enemmän vaivoja. Iso-Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan 60-luvulla synnyttäneillä vammautumiset ja vaivat olivat paljon yleisempiä kuin 2000-luvulla synnyttäneillä. Näin on siitä huolimatta, että 60-luvulla synnyttäjät olivat keskimäärin nuorempia kuin 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko myös niin, että synnyttäjien keski-iän noustessa nämä vaivat muuttuvat yleisemmiksi? Olen mies, en väitä näistä asioista mitään ymmärtäväni.
Ei synnyttäjien keski-ikä ole noussut, pikemminkin päälle 40-vuotiaiden synnyttäjien määrä on laskenut entisistä ajoista. Ennenhän lapsia tehtiin liuta usein menopaussiin asti. Ensisynnyttäjien keski-ikä sen sijaan on noussut muutamalla vuodella. Synnytysvaurioita on ihan varmasti tullut enemmän ennen modernia lääketiedettä, mutta ei ne mökin muijatkaan niistä julkisesti huudelleet. Suomalaisilla kätilöillä on ollut tekniikka jo pitkään aika edistyksellinen vauvan pään ja hartioiden ulos auttamisen suhteen ja vaurioprosentit yleensä aika pieniä. Eri sairaaloissa on myös hyvin erilaiset prosentit vaurioiden yleisyyden suhteen. Joskus näin synnytyssairaalakohtaisen tilaston asiasta. Yleisesti kunkin yksilöllisellä kudostyypillä ja synnytyksen kululla on enemmän vaikutusta vaurioihin kuin synnyttäjän iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan ollut onnekas, kun en koe, että raskaus, synnytys ja imetys olisivat juurikaan jättäneet sen kummempia jälkiä. Synnytys oli nopea, ja virhetarjonnan takia jouduttiin käyttämään imukuppia ja tekemään eppari. Totta ihmeessä ensimmäiset viikot haavaisen alapään kanssa olivat aika hirveitä, vessassa ei varmaan olisi tarvinnut käydä ollenkaan ilman bidee-suihkua. Ilmeisesti sattui kuitenkin todella hyvä ompelija, koska haavojen parannuttua en ole huomannut mitään eroa entiseen ja jo siinä salissa tikkaamisen ollessa loppusuoralla, kävi joku kollegansa ihastelemassa, että tuohan näyttää kuin ei olisi synnytetty ollenkaan. Pidätysvaikeuksia ei ollut loppuraskaudessa eikä synnytyksen jälkeen, vaikka pakko myöntää, etten ole kyllä erikseen juuri lantionpohjaa jumppaillut vaikkia olisi varmasti pitänyt. Vatsalihakset palautuivat ihan nätisti paikoilleen, neljään kuukauteen en kyllä uskaltanut niille mitään tehdäkään, lopulta sitten salilla pyysin ohjaajaa ihan kunnolla kopeloimaan tilanteen, kun en ihan uskaltanut luottaa omaan arviooni. Mulla on ilmeisesti kudostyyppi, johon ei raskausarpia tule, niitä ei ole siis ensimmäistäkään. Tissit, no, kahden vuoden imetyksen jälkeen, eihän ne ole enää niin terhakat kuin ennen ko. operaatiota, mutta koko on sama, päätellen siitä, että ennen lasta käyttämäni liivit on sopivia edelleen.
No, nyt olen uudelleen raskaana ja puoliväli häämöttää. Saa nähdä, mitä tällä kertaa, päättääkö vaikka mahanahka, että nyt riitti venyminen ja palautuminen, kerran jaksoin ja toista en :D Tottahan se on, että synnytyksessä on aina riskit olemassa, synnytettiin sitten millä tavalla tahansa. Tunnen itsekin ihmisen, joka repesi niin pahasti, että pidätyskyky kakkosen osalta hävisi todennäköisesti loppuiäksi. Toisaalta sitten tunnen monin verroin enemmän ihmisiä, joille mitään pysyviä vaurioita ei jäänyt. Myös yhden kummajaisen, jonka sektioarpikin hävisi parissa vuodessa olemattomiin, varmaan saisi suurennuslasilla etsiä, jos haluaisi löytää edes pienen merkin siitä, että vauva on joskus otettu ulos mahanahkan läpi. Mahdotontahan niitä seurauksia on aina ennustaa, jos kaikki näyttäisi olevan ok, eikä esim. vauva ole todella suuri äitiin nähden. Omakin onnistui viime hetkillä käännähtämään niin, että jumittui symfyysin kohdalle hassun tarjonnan takia, ja siihen olisi varmaan jäänytkin ilman tilanteeseen puuttumista.
Synnytyksen jälkeen naisella tai hänen vaivoillaan ei tosiaan ole Mitään väloö terveydenhuollolle. Raskausaikana kysellään olosta ja voinnista ummet ja lammet, kun lapsen saamisen jälkeen kävin neuvolassa minulle kerrottiin että täällä ei hoideta nyt mitään sinuun liittyviä asioita, mene ja varaa terveyskeskuksesta aika!!
Ja tosiaan:naiset yriitetään kiusata olemaan keskustelematta näistö asioista antamalla ymmärtää että jos on huolissaan mistään muusta kun vauvan hyvinvoinnista raskauden /synnytyksen aikana, on pöpi, hysteerikko ja henkisesti epätasapainoinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä sanoi:
"Niin, synnytykset hoidetaan kuitenkin 100%:sesti julkisessa terveydenhuollossa. Vaikka ihminen valikoikin mieleisensä riskit, on toivottavaa, että ne ovat suhteessa kuluihin."
Muistakaahan sitten, että moni meistä hankkii itselleen ihan itse verenpainesairauksia, ylipainoa, tupakoi, ei liiku, ei välitä geenien riskitekijöistä, ei terveyssuosituksista. Nykytiedon valossa nämä ovat täysin oleellisia riskitekijöitä moniin ongelmiin, joita meillä hoidetaan. Julkinen terveydenhuolto vastaa näistä, ja verorahojamme uppoaa pelkästään tähän itsekkyyteen ja laiskuuteen ihan mukava määrä! Suhteuttakaa asioita hieman.
On aika hassua, että niinkin arkaa ja henkilökohtaista asiaa kuin synnytys ei saisi tukea julkisesti kuin ihan minimisti, mutta kukaan ei kiristä kukkaron nyörejä kyseessä ollessa joku itse terveytensä pilannut ihminen, jota julkisesti hoidetaan. Synnytys aiheuttaa mielenterveydenhuollolle myös kuluja, ja yllätys yllätys, moni tällainen tapaus johtuu traumaattisesta synnytyksestä. Mä olen ehdottomasti äidin valinnanvapauden kannalla, ja toivon jokaiselle edes siedettävää synnytyskokemusta.
Voisivatko hoitsut, kätilöt ja synnytyslääkärit tulla kertomaan omista synnytysvaurioistaan ja palautumisestaan?
Mulle ei jäänyt kolmesta raskaudesta mitään vaivoja eikä myöskään synnytyksistä.
Tuttavapiirissä olen huomannut, että eniten valittavat ne, jotka valittivat myös peruskoulun liikuntatunneilla, että EI PESISTÄ EI UIMAAN EN JAKSA JUOSTA EI AINAKAAN SUUNNISTUSTA!
Eli jonkinlainen fyysisyyttä kammoava, negatiivinen elämänasenne.
Suurin osa synnytyksistä menee hyvin ja Suomi on maailman turvallisin maa synnyttää.
P.S. Ap, älä lue Iltalehteä.