Lue keskustelun säännöt.
IL:n juttu alatiesynnytyksistä ja niistä syntyneiden vaivojen vähättelystä
07.12.2017 |
Lehti: Alatiesynnytysten jälkeisistä ongelmista vaietaan - kakkaaminen vaikeaa, nahka roikkuu kuin riippumatto
Tänään klo 12:02
https://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/201712052200582633_rb.shtml
Itse olen 28-vuotias onnellisessa avoliitossa elävä nainen, ja olemme puolisoni kanssa miettineet jo tovin perheenlisäystä. Minulla ei siis ennestään ole lapsia. Minua on kuitenkin aina pelottanut raskauden tuomat muutokset vartalooni.
Aiheesta paljon tietoa hakeneena yksi yleinen teema, johon olen törmännyt, on raskauden aiheuttamien muutoksien murehtimisen kieltäminen. Eli näitä muutoksia murehtivia naisia leimataan usein turhamaisiksi ja itsekkäiksi. Vallalla oleva mielipide tuntuu olevan, että naisen tulee kantaa kaikki raskauden vartaloon tuomat muutokset ylpeydellä, ja mikäli hän ei tee niin, niin "hän ei ole äitiyden arvoinen".
Itse en ymmärrä, miten raskauden kroppaan tuomia muutoksia ei saisi pohtia etukäteen. Miten se vähentää naisen arvoa äitinä? Itselleni ei huolta tuota niinkään raskausarvet tai muut esteettiset muutokset (toki ilman niitäkin mieluusti olisin), vaan muut fyysiset vaivat. Tällä tarkoitan pidätysongelmia, ulostamisongelmia, tunnon katoamista, ongelmia seksissä. Mikäli päätämme hankkia lapsen ja onnistun tulemaan raskaaksi, toivon todellakin sydämestäni että yllämainittuja ongelmia ei minulle raskauden myötä tule.
Onkohan mistään mahdollista saada luotettavaa statistiikkaa siitä, miten paljon yllämainitsemiani ongelmia raskaudet aiheuttavat prosentuaalisesti. En usko. Kaipaisin tällaista luotettavaa faktatietoa mututuntuman sijaan, kun nyt olen vain keskustelupalstojen ja yksittäisten artikkeleiden varassa, eikä minulla ole todellista käsitystä siitä, miten yleisiä raskauden aiheuttamat fyysiset ongelmat ovat (lukuun ottamatta tuo artikkelin 13% ulostamisongelmaisista ruotsalaisnaisista).
Mielipiteitä? Tai jopa linkkejä aineistoihin, jossa luotettavaa faktatietoa ongelmien yleisyydestä?
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Jep, yleinen asenneilmapiiri on, kuten tästäkin ketjusta jo huomaa, että synnytyksen aiheuttamista vaivoista tosiaankaan ei saa puhua. Ainakaan ei saa pelätä, että itse kuuluisi siihen "pieneen vähemmistöön" (13% on jo todella suuri riski!), jolle vaivoja tulee.
Nainen ei saa nauttia seksistä, vain siitä äitiydestä pitää nauttia. Ja samaan aikaan ihmetellään, miksi parisuhteet voivat huonosti...
Mun mielestä synnytysvauriot pitäisi ottaa hyvin vakavasti, käyttää todella paljon rahaa ja tukea ja tiedottamista siihen, että jokainen lapsensa synnyttänyt äiti on kaiken mahdollisen avun ansainnut. Eikä väittää että kun lapsen saa rinnoilleen, kaikki tuskat unohtuu. EIHÄN NE OLE MILLÄÄN LAILLA VERRANNOLLISET ASIAT!!!!
Sen sijaan sektiota ei pidä väärällä perustella ihannoida. Se saattaa olla hyvä ratkaisu, jos haluaa vain yhden lapsen, mutta useampien sektioiden myötä riskit kasvaa todella paljon, päin vastoin kun alatiesynnytyksissä. Ja ne riskit on paljon rajumpia kuin alatiesynnytyksessä.
Eli asennemuutosta kaipaisi tämä asia todellakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa kyllä tästäkin ketjusta, että asia on tabu, josta ei tulisi keskustella.
Joku tuolla aiemmin sanoi, että jos ei niitä vaurioita ole valmis kestämään siitä palkinnosta (vauva), niin ei tulisi hankkia lapsia ollenkaan.
Joku taas sanoi, ettei pelkosektioita tulisi tehdä lainkaan, koska raha. Niin, ja muisti haukkua mt-ongelmaisiksi ne, jotka haluavat mieluummin sektion.
Joku kertoi laajoista vaurioista, joita valitettavasti oli saanut synnytyksessä. Hän sai ainakin omaan silmääni nähden mitätöintiä kokemuksistaan, ja vihjailuja, että jatkohoidon puuttuminen olisi ollut hänen oma syynsä.
Ja toki muistutetaan joka välissä, ettei niitä lapsia ole pakko tehdä, jos ei kestä kipuja ja vaurioita.
Niin, ei tarvitsekaan. Sen takia valtio onkin kusi sukassa, kun naiset tiedostavat tämän fatkan vuosi vuodelta paremmin.
Joten jotain tarttis varmaan tehdä, jotta naiset uskaltaisivat synnyttää vailla pelkoa siitä, että jälkihoito kuitataan käden heilautuksella ja "höpsistä!" -kommentilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, yleinen asenneilmapiiri on, kuten tästäkin ketjusta jo huomaa, että synnytyksen aiheuttamista vaivoista tosiaankaan ei saa puhua. Ainakaan ei saa pelätä, että itse kuuluisi siihen "pieneen vähemmistöön" (13% on jo todella suuri riski!), jolle vaivoja tulee.
Nainen ei saa nauttia seksistä, vain siitä äitiydestä pitää nauttia. Ja samaan aikaan ihmetellään, miksi parisuhteet voivat huonosti...
Mun mielestä synnytysvauriot pitäisi ottaa hyvin vakavasti, käyttää todella paljon rahaa ja tukea ja tiedottamista siihen, että jokainen lapsensa synnyttänyt äiti on kaiken mahdollisen avun ansainnut. Eikä väittää että kun lapsen saa rinnoilleen, kaikki tuskat unohtuu. EIHÄN NE OLE MILLÄÄN LAILLA VERRANNOLLISET ASIAT!!!!
Sen sijaan sektiota ei pidä väärällä perustella ihannoida. Se saattaa olla hyvä ratkaisu, jos haluaa vain yhden lapsen, mutta useampien sektioiden myötä riskit kasvaa todella paljon, päin vastoin kun alatiesynnytyksissä. Ja ne riskit on paljon rajumpia kuin alatiesynnytyksessä.
Eli asennemuutosta kaipaisi tämä asia todellakin!
Jaa. Minulle kerrottiin sairaalassa kiireellisen sektioni jälkeen, ettei tämä estä tulevia raskauksia, eikä alatiesynnytystäkään. Ja kukaanhan ei voi sanoa, etteikö seuraava alatieyritys niin ikään päätyisi kiireelliseen sektioon, joten jännä ettei minulle siis kerrottu, etten voi nyt sitten hankkia enempää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä ihmeen hysteerinen pelko alatiesynnytyksiä kohtaan tällä palstalla? En ole törmännyt tähän näin laajasti oikeassa elämässä, mutta ehkä täällä onkin vain muutama ahkera kirjoittelija. Synnytys ei ole ikinä ollut turvallisempaa, kuin tänä päivänä. Lähes kaikki synnytykset sujuvat hyvin, eniten vakavia komplikaatioita tapahtuu sektiosynnytyksissä.
Mielummin toivoisin verorahoja käytettävän vaikka syöpähoitoihin, kun mt-ongelmaisten pelkosektioihin. Tulisi yhteiskunnalle ja perheelle pidemmän päälle edullisemmaksi, jos nämä psyykkiset ongelmat hoidettaisiin jo ennen lasten hankintaa. Mt-songelmat (joita pelkosektioiduilla tutkimusten mukaan huomattavasti enemmän) altistavat mm. synnytyksenjälkeiselle masennukselle ja psykoosille sekä kiintymyssuhteen häiriöille sekä parisuhdeongelmille.
Joo, olet tämän kommentit sanonut jo kolme kertaa tässä keskustelussa. Lisäksi olen lukenut tämän samaisen kommenttisi jo monta kertaa eri keskusteluissa.
Eli eiköhän ole jo selväksi tullut mielipiteesi. Se kertoo jotain uskottavuudestasi, jos se ohitetaan noteeraamatta.
Minusta vaivoilla märehtiminen ja pelottelu ovat aivan turhia. Joo, tilastojen valossa XX% käy sitä ja YY% jotain muuta ja ZZ% palaa ihan ennalleen vuoden kuluessa synnytyksestä, mutta mitä se märehtiminen auttaa? Jos haluat vauvan, riskit on pakko kestää. Se että onko todennäköisyys pahaan vammaan 0,001% vai jotain muuta ei kauheasti lämmitä, jos on juurikin se 0,001%.
Jos neuvolassa lueteltaisiin kaikki mahdolliset vammat todennäköisyyksineen, ei synnytyksistä tulisi mitään, kun hysteeriset ihmiset pelkäisivät niin hullun lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämä ihmeen hysteerinen pelko alatiesynnytyksiä kohtaan tällä palstalla? En ole törmännyt tähän näin laajasti oikeassa elämässä, mutta ehkä täällä onkin vain muutama ahkera kirjoittelija. Synnytys ei ole ikinä ollut turvallisempaa, kuin tänä päivänä. Lähes kaikki synnytykset sujuvat hyvin, eniten vakavia komplikaatioita tapahtuu sektiosynnytyksissä.
Mielummin toivoisin verorahoja käytettävän vaikka syöpähoitoihin, kun mt-ongelmaisten pelkosektioihin. Tulisi yhteiskunnalle ja perheelle pidemmän päälle edullisemmaksi, jos nämä psyykkiset ongelmat hoidettaisiin jo ennen lasten hankintaa. Mt-songelmat (joita pelkosektioiduilla tutkimusten mukaan huomattavasti enemmän) altistavat mm. synnytyksenjälkeiselle masennukselle ja psykoosille sekä kiintymyssuhteen häiriöille sekä parisuhdeongelmille.
Joo, olet tämän kommentit sanonut jo kolme kertaa tässä keskustelussa. Lisäksi olen lukenut tämän samaisen kommenttisi jo monta kertaa eri keskusteluissa.
Eli eiköhän ole jo selväksi tullut mielipiteesi. Se kertoo jotain uskottavuudestasi, jos se ohitetaan noteeraamatta.
Toinen kerta oli kylläkin, koska ensimmäinen poistettiin vaikka on ihan yhtä asiallinen, kun suurin osa muistakin ketjun viesteistä. Kyllä se noteraattiin siitä huolimatta, myös näköjään sinun toimestasi :)
Totuus ei aina miellytä kaikkia. Ylläoleva mielipiteeni perustuu erittäin vahvasti faktoihin ja tutkimuksiin.
Syntyvyys laskee koko ajan, eli voisi olettaa monen synnytyspelkoisen jättävän sen lapsen kokonaan tekemättä. Laskevista luvuista päätellen trendi jatkuu jatkumistaan.
Joten mitä on enää ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaivoilla märehtiminen ja pelottelu ovat aivan turhia. Joo, tilastojen valossa XX% käy sitä ja YY% jotain muuta ja ZZ% palaa ihan ennalleen vuoden kuluessa synnytyksestä, mutta mitä se märehtiminen auttaa? Jos haluat vauvan, riskit on pakko kestää. Se että onko todennäköisyys pahaan vammaan 0,001% vai jotain muuta ei kauheasti lämmitä, jos on juurikin se 0,001%.
Jos neuvolassa lueteltaisiin kaikki mahdolliset vammat todennäköisyyksineen, ei synnytyksistä tulisi mitään, kun hysteeriset ihmiset pelkäisivät niin hullun lailla.
Ongelma vaan on siinä, että niiden sektion riskeillä tykätään terveydenhuollossa mässäillä oikein olan takaa. Jos odottava äiti pohtii puolellakaan sanaa sektiota, on hänelle isketty jo tuhat eri lippulappusta, joiden perusteella olet onnekas jos astelet elossa sairaalasta ulos.
Kun alatiesynnytyksen riskejä pohtii, niin ne kuitataan kädenheilautuksella. Eipä tule lippulappusia alatiesynnytyksen riskeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suurimpia synnytykseen liittyviä komplikaatioita tuovia juttuja on ylipaino, se ongelma sekä alatiesynnytyksissä että sektioissa. Ja varmiten aiheuttaa laskeumia ja muita ongelmia vanhemmalla iällä. Eli kannattaa pitää paino kurissa. t viisikymppinen, normaalipainoinen, kaksi ongelmatonta alatiesynnytystä takana eikä minkäälaisia karkailu- tunto- tms ongelmia.
Mites te synnytypelkoisten moittijat noin yleisesti ajattelette syntyvyyden laskusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä tästäkin ketjusta, että asia on tabu, josta ei tulisi keskustella.
Joku tuolla aiemmin sanoi, että jos ei niitä vaurioita ole valmis kestämään siitä palkinnosta (vauva), niin ei tulisi hankkia lapsia ollenkaan.
Joku taas sanoi, ettei pelkosektioita tulisi tehdä lainkaan, koska raha. Niin, ja muisti haukkua mt-ongelmaisiksi ne, jotka haluavat mieluummin sektion.
Joku kertoi laajoista vaurioista, joita valitettavasti oli saanut synnytyksessä. Hän sai ainakin omaan silmääni nähden mitätöintiä kokemuksistaan, ja vihjailuja, että jatkohoidon puuttuminen olisi ollut hänen oma syynsä.
Ja toki muistutetaan joka välissä, ettei niitä lapsia ole pakko tehdä, jos ei kestä kipuja ja vaurioita.
Niin, ei tarvitsekaan. Sen takia valtio onkin kusi sukassa, kun naiset tiedostavat tämän fatkan vuosi vuodelta paremmin.
Joten jotain tarttis varmaan tehdä, jotta naiset uskaltaisivat synnyttää vailla pelkoa siitä, että jälkihoito kuitataan käden heilautuksella ja "höpsistä!" -kommentilla.
Siis et kai luule tosissasi, että synnytyspelko olisi syynä monien lastenhankkimattomuuteen?! Sori vaan, mutta syyt ovat aivan muualla. Synnytyspelkoisia on vain pieni osa naisista, älä laita sanoja muiden naisten suuhun.
Ja noista mt-ongelmista, se ei ollut mielipide vaan tutkimustulos. Monissa tutkimuksissa on todettu, että synnytyspelkoiset kärsivät huomattavasti useammin mielenterveyden ongelmista. Suhteettomat pelot eivät myöskään vaivaa henkisesti tasapainoisia ihmisiä. Ns. Ryhmähoidosta sekä psykoterapiasta on hyviä kokemuksia epärealistisen synnytyspelon hoidossa. Googlaamalla löydät lisää.
Tässä hyvää asiaa aiheesta:
Tilastoilla ei ole väliä? Totta kai tilastoilla on väliä. Ja tilastoilla perustellaan jatkuvasti alatiesynnytyksen autuutta - kuitenkin ilman, että todellista vertailukelpoista tietoa olisi maallikkona mitenkään helppo saada.
Suomalaisia tilastoja vääristää se, että sektioita tehdään tyypillisesti vain riskitilanteissa. Kiinnostaisi nähdä sellaiset luvut, joista kaikki poikkeustilanteet on karsittu pois ja verrataan vain suunniteltuja sektioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites te synnytypelkoisten moittijat noin yleisesti ajattelette syntyvyyden laskusta?
Itse en kyllä "moiti" heitä, mutta minusta olisi hyvä, että ennen lapsen hankintaa mieli olisi tasapainoinen.
Minusta on yhdentekevää, jos synnytyspelkoiset jättävät lisääntymättä. Kyllä niitä rohkeita tarpeeksi löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa kannata tehdä lapsia, jos pelkää synnytykseen liittyviä riskitekijöitä!
Eikä välttämättä muutenkaan. Maailmassa on jo ihan riittävästi porukkaa.
Eikä jos ei halua menettää omaa elämää, jossa voi mennä ja tulla kuin ennen. Mutta miettikää nyt jos sieltä tulee 2-5 kilon mötikkä niin jos yhtään on enempää kuin 3 kiloa niin taatusti tekee tuhoa. Itsellä on ollut jo joitain aikoja mielessä tiedustella gyneltä, että onko mitään tehtävissä tuhoutuneelle alapäälleni. En jaksa ajatella kaikesta, että ne on äidin kunniamerkkejä. Kaikkea lässytystä on saanut aiheesta kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RR kirjoitti:
Tilastoilla ei ole väliä? Totta kai tilastoilla on väliä. Ja tilastoilla perustellaan jatkuvasti alatiesynnytyksen autuutta - kuitenkin ilman, että todellista vertailukelpoista tietoa olisi maallikkona mitenkään helppo saada.
Suomalaisia tilastoja vääristää se, että sektioita tehdään tyypillisesti vain riskitilanteissa. Kiinnostaisi nähdä sellaiset luvut, joista kaikki poikkeustilanteet on karsittu pois ja verrataan vain suunniteltuja sektioita.
Jostain olen kuullut, että suunniteltu sektio olisi aika lailla yhtä turvallinen kuin alatiesynnytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä tästäkin ketjusta, että asia on tabu, josta ei tulisi keskustella.
Joku tuolla aiemmin sanoi, että jos ei niitä vaurioita ole valmis kestämään siitä palkinnosta (vauva), niin ei tulisi hankkia lapsia ollenkaan.
Joku taas sanoi, ettei pelkosektioita tulisi tehdä lainkaan, koska raha. Niin, ja muisti haukkua mt-ongelmaisiksi ne, jotka haluavat mieluummin sektion.
Joku kertoi laajoista vaurioista, joita valitettavasti oli saanut synnytyksessä. Hän sai ainakin omaan silmääni nähden mitätöintiä kokemuksistaan, ja vihjailuja, että jatkohoidon puuttuminen olisi ollut hänen oma syynsä.
Ja toki muistutetaan joka välissä, ettei niitä lapsia ole pakko tehdä, jos ei kestä kipuja ja vaurioita.
Niin, ei tarvitsekaan. Sen takia valtio onkin kusi sukassa, kun naiset tiedostavat tämän fatkan vuosi vuodelta paremmin.
Joten jotain tarttis varmaan tehdä, jotta naiset uskaltaisivat synnyttää vailla pelkoa siitä, että jälkihoito kuitataan käden heilautuksella ja "höpsistä!" -kommentilla.Siis et kai luule tosissasi, että synnytyspelko olisi syynä monien lastenhankkimattomuuteen?! Sori vaan, mutta syyt ovat aivan muualla. Synnytyspelkoisia on vain pieni osa naisista, älä laita sanoja muiden naisten suuhun.
Ja noista mt-ongelmista, se ei ollut mielipide vaan tutkimustulos. Monissa tutkimuksissa on todettu, että synnytyspelkoiset kärsivät huomattavasti useammin mielenterveyden ongelmista. Suhteettomat pelot eivät myöskään vaivaa henkisesti tasapainoisia ihmisiä. Ns. Ryhmähoidosta sekä psykoterapiasta on hyviä kokemuksia epärealistisen synnytyspelon hoidossa. Googlaamalla löydät lisää.
Tässä hyvää asiaa aiheesta:
Joo.
Minä pelkäsin synnytystä, nimittäin lapsen takia. Olin itse ollut vaikeasti syntyvä, samoin sisarukseni. Sisarukseni lapsi niin ikään oli jäänyt jumiin kesken alatiesynnytyksen.
Ja kuten sanotaan, suvun naisten synnytykset voivat kertoa jotain.
Joten raskautta varjosti ajatus siitä, että mitä jos jotain käy. Samalla tuli parikin uutista, jossa kerrottiin tällaisesta jumiin ja hapen puutteeseen jäämisestä, jonka lopputuloksena oli ollut todella vaikeavammainen lapsi.
Missään ei tätä otettu tosissaan. Joka paikassa kouhkattiin, että saan kyllä tarpeeksi kivunlievityksiä, vaikka jo sadannetta kertaa sanoin, että helvetti synnytän vaikka saunassa jos olisi vain kivuista kiinni, mutta kun tämän lapsen turvallisuus minua pelottaa.
Ei, samaa kivunlievityssaarnaa vain sain.
Tarjottiin mahdollisuus myös synnytyspelkoisten ryhmäpsykoterapiaan, jossa mielenkiinnosta kävin. Siellä niin ikään jatkui tämä sama saaga, eli miten kipua ei tule pelätä.
Vituttaa suoraan sanoen edes muistella. Olisi helpottanut, jos edes joku olisi viitsinyt ottaa ne vaikut korvista ja kuunnella, että mikä minua huoletti ja pelotti. Mutta ei.
Ja homma ratkesi itsestään. Kesken alatiesynnytyksen käynnistyksen odottelun (lapsivesi mennyt) sisään pääsi bakteeri, joka saastutti loput lapsivedet, ja lapsi oli saatava kiireesti ulos. Eli kiireelliseen sektioon lopulta mentiin.
Mutta summa summarum: tuo, että haukut täällä synnytyspelkoisia mt-ongelmaisiksi omaa kruunuasi kiillottaen, ei auta ketään. Olet juurikin niitä, mitä sain itse kohdata kun yritin saada rakentavasti keskustelua aiheesta, että minua pelotti vauvan jumiin jääminen. Mutta sen sijaan sain vain vähättelyä ja vakuutteluja, että laitetaan kunnon puudutteet. Tärkeintä noissa tilanteissa olisi tulla kuulluksi, eikä mollatuksi tai jyrätyksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksi suurimpia synnytykseen liittyviä komplikaatioita tuovia juttuja on ylipaino, se ongelma sekä alatiesynnytyksissä että sektioissa. Ja varmiten aiheuttaa laskeumia ja muita ongelmia vanhemmalla iällä. Eli kannattaa pitää paino kurissa. t viisikymppinen, normaalipainoinen, kaksi ongelmatonta alatiesynnytystä takana eikä minkäälaisia karkailu- tunto- tms ongelmia.
Minkä kokoisia lapset olivat syntyessään? Kyllähän se paino voi raskaana nousta paljon vaikka muuten olisi normaalipainoinen. Ehkä sulla on joku tosi kimmoisa kudostyyppi, että ping palautuu vaikka synnyttäisi melonin.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että ne joilla seksi tuntuu synnytyksen jälkeen samalta ovat niitä, jotka eivät koskaan ole saaneet yhdynnässä orgasmia eikä seksi siis oikein ole koskaan muutenkaan tuntunut. Näitähän suurin osa naisista kai muutenkin on.
Mä väitän, että meillä seksielämä on parantunut huomattavasti joka synnytyksen jälkeen. Olen kyllä aina saanut orgasmin, mutta ennen synnytystä sen eteen sai tehdä paljon työtä ja kesti kauan. Heti ensimmäisen synnytyksen jälkeen tuli radikaali muutos: ,orgasmi tuli helposti ja oli räjähtävä kokemus! Joka synnytyksen (3kpl) on muuttunut vain upeammaksi! Miten tämän selität? Ekassa tehtiin episiotomia ja kahdessa seuraavassa pienet repeämät. Koen kuitenkin olevani suht tiukka, ainakin mieheni penis tuntuu isolta ja tiukalta, vaikkei hällä mikään megavehje olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Noin 0,5% saa pahat 4 asteen repeämät jossa koko väliliha repeää ja peräsuolen sulkijalihakset repeävät. Ei siis mitään vaaaraa!
Paitsi että joku aina kuuluu tuohon 0,5prosenttiin ja minulle kävi juuri noin.
Jep, ja hieman vähemmän pahoja, mutta kuitenkin pahoja repeämiä tulee vielä paljon useammalle. Esim. peräsuolen repeämiä tulee noin prosentille synnyttäjistä. Synnytyksiä on vuodessa noin 50 000, käytännössä siis keskimäärin yli 500 naista vuodessa saa pahat, ja yli 250 naista vuodessa toooosi pahat repeämät. Siis joka päivä useampi kuin yksi nainen repeää synnytyksessä pahasti.
Herranen aika. Juttu oli käännetty ruotsalaisesta ja ruotsalainen tutkimustulos oli melkein 30 vuoden takaa.
Kyllä niitä edelleenkin kuolee vanhimmasta päästä pois.