Muita jotka ei hanki omistusasuntoa, koska ei ole varaa hankkia kunnollista?

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla-asujat muistaa koko ajan kertoa, kuinka paljon omistusasujat joutuu ottamaan velkaa ja kuinka paljon remontit maksavat, mutta eivät puhu mitään siitä, kuinka paljon vuokrat maksavat.

Täällä Helsingissä yksiöiden vuokrat liikkuu siinä 700 eurossa - vähän huonommassakin lähiössä. Kaksiosta voi joutua maksamaan yli tonnin.

Mun mielestäni tämä vuokrataso on ihan päätön. Että joku pienituloinen maksaa vaikka 800 euroa pelkkää vuokraa? Tulee siinä "vapaudelle" hintaa! Juu, älkää vaan menkö ottamaan pankista lainaa omaa asuntoa varten. Paljon kivempi maksaa tuhansia euroja vuodessa jollekin tuntemattomalle asuntosijoittajalle.

No, kuten sanottu kukin maksaa siitä, mistä haluaa maksaa. Miksi sinulla menee niin tunteisiin, että jotkut eivät ihannoi asuntovelallisen elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ajateltiinkin, että sen ensimmäisen omistusasunnon ei tarvitsekaan olla täydellinen vaan ensimmäinen. Sitten kun siinä oli asuttu muutama vuosi ja kerrytetty varallisuutta, se voitiin vaihtaa parempaan/isompaan/ tai muuttaa kalliimmalle alueelle.

Pystyisitkö ajattelemaan teidän asumistanne pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi että miten haluaisitte asua 10 vuoden päästä tai sitten, kun jäätte eläkkeelle?

Vuodet menee niin nopeasti. Jos muutaman vuoden asuukin vähän vähemmän täydellisessä kämpässä niin kyllähän sen ihminen kestää. Sitä paitsi koti syntyy ihan muista asioista kuin neliöiden määrästä tai asunnon hinnasta.

Meillä ainakin elämä on tässä ja nyt. Miksi asua ahtaasti ja sellaisessa kodissa jossa ei halua asua? Vuokralla voi asua laadukkaastikin ilman pelkoa tulevista rempoista ym.

Ei ap

Miten ne remontit ei vuokralaisen elämään vaikuta? Ensinnäkin maksat asuntosi menneet ja tulevat remontit vuokrassasi ja toiseksi joudut muuttamaan muualle, jos iso remontti tulee.

Remonttien turha pelko estää ihmisiä vaurastumasta.

Meilläkin on elämää tässä ja nyt mutta koska meillä on lapsia, pystyn ymmärtämään, että elämää on vielä vuosia edessäpäin ja siksi meidän perhe asuu sillä tavalla ja sijoittaa rahojaan sillä tavalla, että myös tulevaisuudessa meillä on kiva elämä.

Mutta kun kaikista ei ole pitkäjänteisyyteen vaan haluttaisiin kaikki heti ja nyt. Ja sitten kun ei saada niin sitten valitetaan.

Jos sinulla on kaveri, joka asuu mielestäsi hienosti omassa talossa niin suosittelen miettimään, mitä kaikkea se on joutunut tekemään päästäkseen siihen unelma-asuntoon.

Toinen tapaus oli se että tuttu osti omakotitalon. Omakotitalossa oli hometta. Tuttu vei myyjän oikeuteen hävisi koska oikeuden mukaan jos myyjä ei jostain tiedä niin se ei ole siitä vastuussa.

Se tuli kalliiksi. Remontti olisi tullut vielä kalliimmaksi sillä se olisi maksanut yhtä paljon kuin se talo. Kukaan ei tietenkään osta taloa joka on homeessa.

Joten talo vedettiin maan tasalle ja velat jäi.

No ei tietenkään ole vastuussa jos ei ole tiennyt, miksi olisi? Suomessa omakotitalon myyminen on jo nykyisellään ihan hirveä riski, kun kaikki ongelmat halutaan vielä vuosienkin päästä vyöryttää myyjän niskoille. Jotain vastuuta pitää ostajan ottaa itsekin.

Myyjällä pitää olla ihan samat vastuut kuin yrityksillä kun ne myy tuotteen. Ei voi sanoa että ei tiedä.

Pitäii laissa lukea että myyjän pitää selvittää ammattilaisen teettämän täydellisen rakennus ja homeselvityksen. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus ei ole säästäminen. Ei edes omaisuuden kerryttäminen. Elämän tarkoitus on eläminen.

Siksi ostammekin asunnon, koska isomman asunnon vuokraaminen maksaa yhtä paljon/enemmän kuin lainanlyhennys ja vastike. Jää rahaa enemmän elämiseen ja saa asua isommassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Helsingin ydinkeskustassa ja vuokrani on kohtuullinen. Jos ostaisin täältä nykyistä kotiani vastaavan asunnon, joutuisin maksamaan siitä vähintään 400 000 euroa. Ei todellakaan kiinnosta ottaa niin isoa lainaa. En halua muuttaa mihinkään lähiöön, joten asun tyytyväisenä vuokralla. Omaisuutta kerään muilla tavoilla kuin omaa asuntoa maksamalla, omistan mm. osakkeita ja metsää.

Et varmaan edes saisi niin isoa lainaa.

Joka tapauksessa suurin osa vuokralla-asujista ei todellakaan kerää omaisuutta jollain muulla tavalla. Ne ei yksinkertaisesti pysty panemaan säästöön mitään, koska kaikki rahat menee sen vuokran maksamiseen.

Vuokra on paljon pienempi kuin vastike ja velan lyhennys yhteensä.

Et sä voi olla noin tyhmä. Vuokra on rahaa, joka menee kokonaan vuokranantajan taskuun. Asuntolainan lyhennys on rahaa, joka menee omistusasujan omaan taskuun.

Jos haluat verrata niin vuokraa pitää verrata vastikkeeseen plus korkoihin.

Annan esimerkin. Meidän kaksion vuokra olisi noin tuhat euroa. Mutta koska tämä on oma, me maksetaan vastiketta 250 euroa ja korkoja tällä hetkellä 30 euroa. Aika paljon halvempaa tämä omistusasuminen on JA samalla meille kertyy asuntovarallisuutta.

Mutta kun monet ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa laskea. Ja sitten ne uskovat näitä juttuja, joissa joku remppafirma vei koko taloyhtiön konkurssiin.

Tavallinen ihminen kun menee Helsingissä ostamaan asunnon niin hänen pitää ottaa 20-30 vuoden asuntolaina. Koska on lähes varma asia että tulee isoja remontteja siinä ajassa niin edes 50 vuoden päästä ei velat ole maksettu. 

Putkiremontti 100 neliöiseen asuntoon maksaa nykyisen reilu 100 000 euroa plus puolen vuoden muualla asuminen  (tuokin on vielä halpa remontti). Jos kaikki menee putkeen.

Siinä kun joudut työttömäksi niin pelisi on pelattu. Kun tulevasuudessa mm. työttömyystuet tullaan enemmän ja enemmän muuttamaan osallistuviksi niin siellä voidaan jopa vaatia että muutat työn puolesta. Siinä sitä olet.

Jos asumistuet poistetaan (joka on HYVIN todennäköistä) niin taas on moni kusessa. Mutta KUN korot nousevat niin tuhannet ihmiset kohtaavat maan päällisen helvetin.

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla-asujat muistaa koko ajan kertoa, kuinka paljon omistusasujat joutuu ottamaan velkaa ja kuinka paljon remontit maksavat, mutta eivät puhu mitään siitä, kuinka paljon vuokrat maksavat.

Täällä Helsingissä yksiöiden vuokrat liikkuu siinä 700 eurossa - vähän huonommassakin lähiössä. Kaksiosta voi joutua maksamaan yli tonnin.

Mun mielestäni tämä vuokrataso on ihan päätön. Että joku pienituloinen maksaa vaikka 800 euroa pelkkää vuokraa? Tulee siinä "vapaudelle" hintaa! Juu, älkää vaan menkö ottamaan pankista lainaa omaa asuntoa varten. Paljon kivempi maksaa tuhansia euroja vuodessa jollekin tuntemattomalle asuntosijoittajalle.

Ainakaan ei ole pallo jalassa.

Suomessa lähituulevaisuudessa tuhansien ihmisten elämä tulee loppumaan kun korot moninkertaistuvat. Silloin on oikea että valtio sanoo fuck you! Koska velan ottaminen ON AINA omaa syytä. Näin ollen mitään tukia tai apuja ei sellaisille ihmisille pidä antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun te omistusasujat kuolette erilaisiin kansantauteihin, ennen kuin pääsette "nauttimaan" siitä asunnostanne, jonka olette maksanut. Eli kannattiko kituuttaa ja säästää vai nauttia elämästä silloin kun voi?

Miten niin kituuttaa ja säästää? Itse en saisi nykyistä asuntonani vuokrattua siihen rahaan mitä laina ja vastike on. Ja ap:lle ei ne kaikki talot homeessa ole. Yleensä vanhat talot, joita ei ole remonteilla tukkoon pilattu on hyviä ja jos selkeä homeongelma on, niin sen kyllä haistaa. Itse omakotitalossa asuneena voin sanoa, että asumiskulut yleensä paljon vähemmän kuin kerros- tai rivitalossa. Itsellä nousi nykyiseen muuton myötä huomattavasti, kun sillä vastikkeella saa vain asua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat valmiita elämään 25 neliön neukkukuutiossa Konalassa tai Kouvolassa ihan vaan sen takia että "aina on parempi maksaa omaa".

Minä asun Etu-Töölössä 60 neliön kaksiossa, jota minulla ei olisi varaa ostaa, mutta on hyvin varaa vuokrata. Nautin elämästä täällä ja kohta muutan taas ulkomaille.

Eli olet löytänyt tyhmän vuokranantajan joka käytännössä maksaa sulle. Onnittelut.  Kaikilla ei ole sitä onnea että saisi laskutaidottoman vuokranantajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla-asujat muistaa koko ajan kertoa, kuinka paljon omistusasujat joutuu ottamaan velkaa ja kuinka paljon remontit maksavat, mutta eivät puhu mitään siitä, kuinka paljon vuokrat maksavat.

Täällä Helsingissä yksiöiden vuokrat liikkuu siinä 700 eurossa - vähän huonommassakin lähiössä. Kaksiosta voi joutua maksamaan yli tonnin.

Mun mielestäni tämä vuokrataso on ihan päätön. Että joku pienituloinen maksaa vaikka 800 euroa pelkkää vuokraa? Tulee siinä "vapaudelle" hintaa! Juu, älkää vaan menkö ottamaan pankista lainaa omaa asuntoa varten. Paljon kivempi maksaa tuhansia euroja vuodessa jollekin tuntemattomalle asuntosijoittajalle.

No, kuten sanottu kukin maksaa siitä, mistä haluaa maksaa. Miksi sinulla menee niin tunteisiin, että jotkut eivät ihannoi asuntovelallisen elämää?

Tätä mäkin aina ihmettelen näissä ketjuissa. Jos joku sanoo olevansa syystä tai toisesta tyytyväinen vuokralla asumiseen , niin aina tulee joku omistusasuntokultin edustaja itkemään, kuinka rahaa menee hukkaan ja kyllä sitä lainaa nyt vaan pitäis sinunkin hakea. En usko, että nämä omistusasumisen ihannoijat on niin empaattisiakaan, että olisivat aidosti huolissaan vuokralla asujien taloudesta ja hyvää hyvyyttään kertovat omistusasumisen ihanuudesta.

Samaa kyllä käy toisinkin päin, eli omistusasujia pelotellaan lainan romahtamisesta niskaan jne. Onko tää joku defenssi? Kun on vähän epävarma omista (asumis)valinnoista, niin niitä täytyy aggressiivisesti puolustaa anonyymillä nettifoorumilla?

Vierailija kirjoitti:

Asun Helsingin ydinkeskustassa ja vuokrani on kohtuullinen. Jos ostaisin täältä nykyistä kotiani vastaavan asunnon, joutuisin maksamaan siitä vähintään 400 000 euroa. Ei todellakaan kiinnosta ottaa niin isoa lainaa. En halua muuttaa mihinkään lähiöön, joten asun tyytyväisenä vuokralla. Omaisuutta kerään muilla tavoilla kuin omaa asuntoa maksamalla, omistan mm. osakkeita ja metsää.

No me tyydyttiin ensin siihen lähiökämppään ja 12 vuoden lähiöasumisen jälkeen ostettiin keskustan tuntumasta 430000 euron asunto. Ei meillä missään vaiheessa ole ollut lainaa lähellekään noin paljon, nytkin on lainaa jotain 190000€ ja sijoituksia kuitenkin puolen miljoonan edestä. 

Vuokra-asumisen ansa on siinä, että tulee helposti asuttua leveämmin kuin mihin oikeasti on varaa. Sitten kun on totuttu siihen vähän liian hienoon asumiseen ja katsastetaan, minkälainen omistusasunto voisi olla mahdollisuuksien rajoissa, niin ne tarjokkaat ei tietenkään pärjää sille vuokra-asunnolle. Tietyissä elämäntilanteissa vuokra-asuminen on jees, mutta sen sijaan että siinä kartuttaisi omaa varallisuutta, tulee kartuttaneeksi jonkun toisen varallisuutta. Ja viimeistään eläkeiässä tulee itku silmään, kun sillä pienellä eläkkeellä pitäisi pystyä maksamaan kallista vuokraa.

Jos asuisin vuokralla, maksaisin asunnostani n. 1000 €/kk. Asuessani omistusasunnossa maksan velkaosuuksineen n. 400 €/kk. Viime vuonna asuntoni arvonnousu oli n. 17 500 €*, joka jaettuna 12 kuukaudella tekee 1458 €/kk. Todellisuudessa rikastuin siis 1058 €/kk vuoden jokaisena kuukautena, ja ero vuokralla asumiseen on 2058 €/kk.

* Perustuen toteutuneisiin kauppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdittanut miehelle, että ostettaisiin ensimmäiseksi asunnoksi joku halpa kerrostaloasunto. Maksettaisiin siitä velkaa pois/kokonaan, täällä päin on suht halpojakin. Ja pistetään se edellinen vuokralle ja sitä vastaan lainalla sitten rivari/okt. Tai sitten myydään se kerrostaloasunto ja ostetaan se rivari/okt. Mutta miehelle ei käy, ajattelee kuten ap, että pitää olla heti se hieno, upea ja kallis.

Olet ilmiselvästi ajatellut asiaa. Toteuta itse, säästä ja toteuta. Tee avioehto, niin ei mies sitten saa hyötyä. Sulla on ilmiselvästi mahdollisuudet vaurastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei oman asunnon ostaminen ole koskaan kiinnostanut. Olen läheltä seurannut yhtä hometalohelvettiä, jossa ystäväperhe joutui syvään taloudelliseen ahdinkoon ostettuaan päälle päin kauniin, vastaremontoidun kodin, jonka kuntotarkastaja oli todennut hyväksi. Lehdistä niitä voi lukea koko ajan lisää.

Koskaan ei myöskään voi olla varma, laskeeko alueen arvo jonkin ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta, kuten erilaisten sosiaalikeskusten tai muunlaisen rappion vuoksi. Voi myös olla, että paikkakunnalla tehdään isoja irtisanomisia, kuten kävi esimerkiksi Salossa, jolloin omistusasujat ovat suomeksi sanottuna kusessa, kun työt menivät ja kotinsakin joutuu myymään kymppitonnien tappiolla.

Kolmanneksi vielä se, että kyllä siihen omaan kotiin rahaa saa kulumaan, jos meinaa pitää sen siinä kunnossa, että arvo nousee tai pysyy edes samana. Remontteihin kuluu kymppitonneja.

Minä nautin vuokralla asumisesta, koska voin lähteä kämpästä koska tahansa ja jättää omistajan pähkäilemään putkiremontteja ja julkkareita, tai viereen noussutta sosiaalikeskusta. Jos jääkaappi tai liesi hajoaa, sen kuin soitan ja pyydän tuomaan uuden. Maksan mielihyvin siitä ilosta ja ennen kaikkea stressittömyydestä.

Aina näissä on tämä sama lätinä jääkaapista. Olen 15 vuoden aikana asunut kolmessa omistusasunnossa ja vuoden vuokralla (kun rakennettiin tämä nykyinen talo). Ehdottomasti surkein hella ja jääkaappi oli vuokralla asuessa. Eikä niitä saanut vaihdettua, koska toimivat vuokranantajan mukaan (uuni paistoi miten sattui jajääkaapissa vain yksi hylly oli riittävän kylmä...). Omistusasunnossa olisin vain marssinut Giganttiin ja uudet tilalle (eihän ne edes kustanna kuin muutaman satasen). Nyt piti vaan kärvistellä, että se siitä vuokralla asumisen mukavuudesta.

Saan minä vuokrakämpässäkin ostaa itselleni uuden jääkaapin ja lieden, jos haluan. Silloin vuokranantaja kantaa omalla kustannuksellaa n toimimattomat rakkineet pois kodistani. Ja tietty sitten vien omani myös mukanani, jos muutan pois. Ei ole kyllä uusia tarvinnut ostaa, koska kummallakin kerralla sain uuden, kun tarvitsi. Toisella kerralla lieden, toisella jääkaapin.

Enkä minä todellakaan ole niin torvi, että kärvistelisin. Jos maksan vuokraa ja hella ja jääkaappi kuuluvat siihen, se on silloin taivaan tosi, että toimivat kannetaan tilalle. Sinunkin tapauksessa olisi ollut helppo todistaa, että kodinkoneet eivät toimi.

Itse olen siinä mielessä haluttu vuokralainen, että en metelöi koskaan, vuokra on aina eräpäivänä, mieluummin ennen sitä maksettu ja koti on jäljiltäni moitteettomassa kunnossa. Vuokranantajat siis harvemmi ovat olleet myöskään hankalia. Mutta jos ovat, silloin minäkin olen. Tiedän kyllä oikeuteni (ja velvollisuuteni).

Ai että olisin ostanut vuoden väliaikaisasuntoon omalla kustannuksellani jotain kodinkoneita? Varmaan juu, eikä vuokranantajalla ole mitään velvollisuutta viedä omiaan pois vain koska minä niin haluaisin. Kuten sanottu koneet "toimi" eli jotain tapahtui kun napista väänsi. Vuokranantaja sanoi suoraan, että aina voi muuttaa pois, jos ei kelpaa. Ei muutettu, koska sijainti oli koulujen ym. takia hyvä. Olipa ihanaa sitten muuttaa tuliterään omakotitaloon sen kärvistelyn jälkeen :).

Vierailija kirjoitti:

Et sä voi olla noin tyhmä. Vuokra on rahaa, joka menee kokonaan vuokranantajan taskuun. Asuntolainan lyhennys on rahaa, joka menee omistusasujan omaan taskuun.

Jos haluat verrata niin vuokraa pitää verrata vastikkeeseen plus korkoihin.

Annan esimerkin. Meidän kaksion vuokra olisi noin tuhat euroa. Mutta koska tämä on oma, me maksetaan vastiketta 250 euroa ja korkoja tällä hetkellä 30 euroa. Aika paljon halvempaa tämä omistusasuminen on JA samalla meille kertyy asuntovarallisuutta.

Mutta kun monet ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa laskea. Ja sitten ne uskovat näitä juttuja, joissa joku remppafirma vei koko taloyhtiön konkurssiin.

Rehellisyyden nimissä voisit lisätä laskelmiisi vaihtoehtoistuoton. Sinulla on pääomia sidottu kiinni seiniin, jotka eivät maksa sinulle osinkoa. Se sama pääoma voisi olla sijoitettuna osakkeisiin ja saisit niistä vuotuiset (tai jopa kuukausittaiset) osingot. Kyllä sinun pitäisi laskelmissasi ottaa huomioon myös tämä menetetty tuotto.

Lisäksi tulee mahdollinen arvonnousu tai -lasku, mutta näitä on vaikeampi arvioida. Tämän lisäksi pitäisi laskea asuntoyhtön tekninen arvonalentuma ja oman kiinteän sisustuksen (keittiö, kylppäri, parketit jne.) poistot. Nämäkin ovat ihan oikeita kustannuksia, jotka tulevat omistusasujan maksettavaksi pitkällä tähtäimellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Helsingin ydinkeskustassa ja vuokrani on kohtuullinen. Jos ostaisin täältä nykyistä kotiani vastaavan asunnon, joutuisin maksamaan siitä vähintään 400 000 euroa. Ei todellakaan kiinnosta ottaa niin isoa lainaa. En halua muuttaa mihinkään lähiöön, joten asun tyytyväisenä vuokralla. Omaisuutta kerään muilla tavoilla kuin omaa asuntoa maksamalla, omistan mm. osakkeita ja metsää.

Et varmaan edes saisi niin isoa lainaa.

Joka tapauksessa suurin osa vuokralla-asujista ei todellakaan kerää omaisuutta jollain muulla tavalla. Ne ei yksinkertaisesti pysty panemaan säästöön mitään, koska kaikki rahat menee sen vuokran maksamiseen.

Vuokra on paljon pienempi kuin vastike ja velan lyhennys yhteensä.

Et sä voi olla noin tyhmä. Vuokra on rahaa, joka menee kokonaan vuokranantajan taskuun. Asuntolainan lyhennys on rahaa, joka menee omistusasujan omaan taskuun.

Jos haluat verrata niin vuokraa pitää verrata vastikkeeseen plus korkoihin.

Annan esimerkin. Meidän kaksion vuokra olisi noin tuhat euroa. Mutta koska tämä on oma, me maksetaan vastiketta 250 euroa ja korkoja tällä hetkellä 30 euroa. Aika paljon halvempaa tämä omistusasuminen on JA samalla meille kertyy asuntovarallisuutta.

Mutta kun monet ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa laskea. Ja sitten ne uskovat näitä juttuja, joissa joku remppafirma vei koko taloyhtiön konkurssiin.

Tavallinen ihminen kun menee Helsingissä ostamaan asunnon niin hänen pitää ottaa 20-30 vuoden asuntolaina. Koska on lähes varma asia että tulee isoja remontteja siinä ajassa niin edes 50 vuoden päästä ei velat ole maksettu. 

Putkiremontti 100 neliöiseen asuntoon maksaa nykyisen reilu 100 000 euroa plus puolen vuoden muualla asuminen  (tuokin on vielä halpa remontti). Jos kaikki menee putkeen.

Siinä kun joudut työttömäksi niin pelisi on pelattu. Kun tulevasuudessa mm. työttömyystuet tullaan enemmän ja enemmän muuttamaan osallistuviksi niin siellä voidaan jopa vaatia että muutat työn puolesta. Siinä sitä olet.

Jos asumistuet poistetaan (joka on HYVIN todennäköistä) niin taas on moni kusessa. Mutta KUN korot nousevat niin tuhannet ihmiset kohtaavat maan päällisen helvetin.

Asun noin 100 neliöisessä kerrostaloasunnossa aivan ydinkeskustassa. Talo on 82 vuotta vanha.

Vuosi sittten (2016) tehtiin viemäriremontti (pinnoittamalla + vaihtamalla pohjaviemäri ts. hybridi-vaihtoehto), uusittiin talon vesi ja sähköliityntä, sähköremontti (uudet nousut, taulut, palohälyttimet, yleiskaapelointi ja kuituliitäntä asuntoon tietoverkkoa varten, myös wc:n ja keittiön sähköpisteiden johdotukset uusittiin kaikki) uusien sääntöjen vaatimalle tasolle ja käytäväremontti (pinnat uusiksi kaikki, alaovien sähkölukitukset). Otimme lainaa puoli miljoonaa talolle ja josta on nyt käytetty noin 75%, kustannus minun osakkeeni osalta tulee olemaan alle 30000 euroa kaikkineen.

Talossa olevat liikkeet ovat niiden omistuksessa joten edullisuus ei johdu niiltä saatavasta vuokra-subventiosta. Käyttövesiremontti kerittiin tehdä jo vuosituhannen vaihteessa. Se on jo maksettu ajat sitten. Patteriverkkoa joudutaan vielä korjaamaan, siitä voi tulla joku kymppitonnin maksettavaa minulle joskus sitten myöhemmin kun se tehdään.

Tarkoitukseni oli tällä osoittaa, että putkiremontti ei välttämättä tarkoita aina sadantonnin remonttia sadan neliön kämppään. Valitulla remontointimenetelmällä on suuri merkitys siinä miten paljon remontti maksaa ja kuinka paljon remontti haittaa asukkaiden elämää remontin aikana.

Perinteisellä tavalla tehtynä ts. puretaan kaikki atomeiksi ja laitetaan koko talo työmaaksi remontin ajaksi tulee hintaa aivan varmasti ja asuminen asunnoissa on todella vaikeaa ja usein miten mahtotonta.

Pinnoittamalla hyväkuntoisin putkiston osa ja vaihtamalla vain ne osat jotka ovat niin huonoja etteivät kestäisi vähintään kymmentä mieluummin kahtakymmentä viittä vuotta vaihdetaan. Säästyy aikaa ja rahaa.

Minulla putkiremontti ts. (viemäriremontti tässä tapauksessa) kesti asunnossa yhden työpäivän. Sähköremontti kesti puolitoista työpäivää, vanhassa asunnossa johdotuksen vaihtamiseen ja uuden asentamiseen meni muutama tunti enemmän aikaa kun olivat arvioineet etukäteen.

Vielä sen verran, että viemärien pinnoituksia on tehty jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessa. Menetelmää on käytetty jo -90 luvulta lähtien mm. Keski-Euroopassa (Saksa, Hollanti, Belgia , Ranska) jossa se on kehitetty. Takuu pinnoituksesta on vähintään kymmenen vuotta ja pinnoituksessa putkisto kartoitetaan (piirretään kuvat), arvoidaan miten työ on parasta tehdä. Pinnoituksessa putket pestään, kuivataan, kuvataan sisältä, vahvistetaan liitoksien kohdalta tarvittaessa erikseen, pinnoitetaan kahteen kertaan ja lopuksi vielä tarkastetaan videoimalla koko putkisto uusiksi. Pinnoitus voidaan myöhemmin uudestaan ja mikäli muutoksia ei ole tehty se on sen jälkeen nopeapi tehdä koska dokumentaatio ja aiempi kuvamateriaali on tukena. Pohjaviemäri ja joitakin osia viemäreistä joissa vesi seisoo (vaakatasossa olevat putket) yleensä vaihdetaan kokonaan, suurin osa putkista on pystyssä ja vesi ei seiso niissä syöpymiä ei yleensä edes ole ja pinnoitus riittää.

Tuossa naapurissa tehtiin muutamia vuosia aiemmin kun tämän talon remontti perinteisellä tekniikalla ja siellä kustannukset olivat tuota mainitsemaasi tasoa. Arvatkaapa minkälainen poru siellä on käyty yhtiökokouksissa kun heille selvisi, että meillä viemärien kunnostaminen kesti päivän per asunto ja heillä he olivat pahimmillaan 6 kuukautta koko rappu kerrallaan evakossa. Tietääkseni hallituksissa on vaihdettu väkeä aika lailla molemmissa.

Oho onpas tänne tullut kommentteja... varmaan menty jo vähän ohi aiheenkin.

Mutta siis ollaan pienituloisia. Netto 3000e/kk.

Ja ekan asunnon ei todellakaan tarvitse olla mikään lukaali, mutta kun monet vanhat talot on niin karseassa kunnossa ettei uskalla ostaa, ja monissa vanhemmissa kerrostaloasunnoissa on niin jäätävät vastikkeet (remonttilainat yms) tai tulevat remontit, ettei koskaan tule saamaan omiaan pois. Muutama ystäväperhe hankki tälläisen halvan, vanhan kerrostaloasunnon. Tehtiin putkirempat ja julkisivurempat, pintarempat... nyt kun pitäs myydä niin menisi tappiolle -> ovat loukussa niissä kun kuka raskii ottaa kymppitonnia/ kymmeniätonneja takkiin. Ei jää käsirahaa edes seuraavaan asunnon asuntoon.

Se juna tais mennä jo meiltä nykyostajilta... se jolloin niillä vanhoilla netottiin myydessä, kun ensin vähän remppailtu..

Vierailija kirjoitti:

Samaa kyllä käy toisinkin päin, eli omistusasujia pelotellaan lainan romahtamisesta niskaan jne. Onko tää joku defenssi? Kun on vähän epävarma omista (asumis)valinnoista, niin niitä täytyy aggressiivisesti puolustaa anonyymillä nettifoorumilla?

Tässä vaikuttavat myös ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet, joilla ei ole mitään tekemistä järkevän talousajattelun kanssa. Jotkut ihmiset ovat vaan niin riskikammoisia, etteivät uskalla ottaa lainaa ja makuuttavat rahoja tilillä sen sijaan että sijoittaisivat ne jonnekin. Heidän pää ei yksinkertaisesti kestä sitä, että sijoitusten arvot heiluvat. Ja pelkkä ajatuskin asuntolainasta tuntuu ahdistavalta. Jos sattuu olemaan tällainen ihminen, niin ei se onnellisuus tule siitä omistusasumisesta, koska se tarkoittaa sitä jatkuvaa pelon kanssa elämistä. Tällaisten ihmisten elämänlaatu voi olla parempi, kun asuvat vuokralla. On kevyt hengittää ja olo on huoleton. Ja näille se vuokralla asuminen voi olla oikea valinta, vaikka he joutuvat siitä hieman ylimääräistä maksamaan.

Pahoittelut, emme tupakoi ja alkoholiin menee muutama euro/kk eli halpis saunasiiderien verran.

Mutta pankithan on vain tyytyväisiä kun saavat heille mahd pitkäaikaisia velkavankeusasiakkaita, teillä olisi laina-aika kys summalla ja tuloilla eläkeikään asti kestävä, ehkä ylikin.

Meillä lainat on maksettu kun mies on 52v ja minä 45v eli muutaman vuoden kuluttua.

T. Se joka puhui mm lukiokirjoista ja 600€ summasta niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kyllä käy toisinkin päin, eli omistusasujia pelotellaan lainan romahtamisesta niskaan jne. Onko tää joku defenssi? Kun on vähän epävarma omista (asumis)valinnoista, niin niitä täytyy aggressiivisesti puolustaa anonyymillä nettifoorumilla?

Tässä vaikuttavat myös ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet, joilla ei ole mitään tekemistä järkevän talousajattelun kanssa. Jotkut ihmiset ovat vaan niin riskikammoisia, etteivät uskalla ottaa lainaa ja makuuttavat rahoja tilillä sen sijaan että sijoittaisivat ne jonnekin. Heidän pää ei yksinkertaisesti kestä sitä, että sijoitusten arvot heiluvat. Ja pelkkä ajatuskin asuntolainasta tuntuu ahdistavalta. Jos sattuu olemaan tällainen ihminen, niin ei se onnellisuus tule siitä omistusasumisesta, koska se tarkoittaa sitä jatkuvaa pelon kanssa elämistä. Tällaisten ihmisten elämänlaatu voi olla parempi, kun asuvat vuokralla. On kevyt hengittää ja olo on huoleton. Ja näille se vuokralla asuminen voi olla oikea valinta, vaikka he joutuvat siitä hieman ylimääräistä maksamaan.

kyllähän se tosiaan näin on että osin kyse on riskin siedosta. Ei kaikkille sovi tosiaankaan tämä että sijoitusten arvo heiluu tuhansia euroja päivässä (kuten minulla). Parhaina päivinä tippuu/ nousee puolen kuun palkan verran sijoitusten arvo.

Itse pienituloisena sinkkuna (4000 eur / netto / kk) ostin juuri 350 000 euron asunnon pääkaupunkiseudulta. Kyllähän tässä on jonkinaikaa velkavankeudessa, kun lyhennän 2000 eur / kk lainaa.

Loogikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä on. Hän on maksanut nyt sitten vuokra-asunnostaan 100 000 euroa samaan aikaan kun minun asutoni arvo on noussut 70 000 euroa, olen säästänyt pääomaa lyhennyksinä 80 000 euroa - korot ja vastikkeet 50 000 euroa -> 100 000 euroa.

Eli kahdentoista vuoden aikana minun omaisuuteni on kasvanut asumalla 100 000 euroa ja hänen pienentynyt 100 000 euroa -> erotus 200 000 euroa. 

Tuo edellyttää ainakin sen, ettei asu muuttotappiopaikkakunnalla.

Muuttotappioaleella kannattaa asua vuokralla ja Muuttovoittoalueella omassa.

Nokian huippuvuosina Salo ja Oulun lähikunnat olivat muuttovoittoaluetta. Eivät ole enää. Yleensä ottaen asuntojen arvot ovat hivenen laskemassa. Itse ostettiin hiljattain asunto ja tarjottiin 15000 alle pyyntihinnan, sanomalla, että ei tehdä vastatarjouksiin muita tarjouksia. Saatiin asunto. Muitakin tarjouksia oli ollut, mutta ne olivat vähemmän.