Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei hanki omistusasuntoa, koska ei ole varaa hankkia kunnollista?
Lounais-Suomi
07.12.2017 |
Tuntuu ettei meillä ole varaa mihinkään mikä edes jotenkuten sopisi elämäntilanteeseen (2 lasta) JA olisi niin hyvässä kunnossa että uskaltaisi ostaa. Ollaan pienituloisia ja joku hometalo suistaisi meidät kyllä loppuelämän vaikeuksiin jos sellaiseen haksahtaisi. :/ Ihan hirveitä luukkuja myydään poskettomilla hinnoilla. Hintaero uuteen ei noissa vanhoissa edes ole suuri / suhteessa, uuden talon esim. saa täältä n. 250 000 eurolla, mutta se on kuitenkin hieman liikaa meidän lompakolle.
Kommentit (93)
Täällä yksi. Tykkään asua, sinkkuna koirineni, rivitaloasunnossa. Työni takia pitää myös asua Helsingissä tai pk-seudulla. Vaikka minulla onkin it-alalla ihan kohtuuhyvä palkka, niin en yksin saisi esim. 350 000 euron lainaa, mitä vähemmällä ei oikein mieleisiäni asuntoja löydy. NIinpä asun asumisoikeusasunnossa, eikä ole aikomusta ostaa koskaan omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Herran tähden kukaan tuhlaa ainutkertaista elämäänsä jossain korvessa asumiseen?
Hys nyt, omistusasunto on tärkeämpi asia kuin elämänlaatu.
T. Av-mammat
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Tykkään asua, sinkkuna koirineni, rivitaloasunnossa. Työni takia pitää myös asua Helsingissä tai pk-seudulla. Vaikka minulla onkin it-alalla ihan kohtuuhyvä palkka, niin en yksin saisi esim. 350 000 euron lainaa, mitä vähemmällä ei oikein mieleisiäni asuntoja löydy. NIinpä asun asumisoikeusasunnossa, eikä ole aikomusta ostaa koskaan omaa.
Asumisoikeusasuntojen laatutaso on sellainen, että löydät 280 000 eurolla vastaavan rivarikolmion ja 200 000 euron pintaan kaksion. Tai sitten asut jossain vähän kalliimmalla asuinalueella, mutta onko niissä kovinkaan paljon asumisoikeusasuntoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Tykkään asua, sinkkuna koirineni, rivitaloasunnossa. Työni takia pitää myös asua Helsingissä tai pk-seudulla. Vaikka minulla onkin it-alalla ihan kohtuuhyvä palkka, niin en yksin saisi esim. 350 000 euron lainaa, mitä vähemmällä ei oikein mieleisiäni asuntoja löydy. NIinpä asun asumisoikeusasunnossa, eikä ole aikomusta ostaa koskaan omaa.
Asumisoikeusasuntojen laatutaso on sellainen, että löydät 280 000 eurolla vastaavan rivarikolmion ja 200 000 euron pintaan kaksion. Tai sitten asut jossain vähän kalliimmalla asuinalueella, mutta onko niissä kovinkaan paljon asumisoikeusasuntoja...
Viikin Latokartanossa asun. Ei täältä kyllä noilla hintaa löydy vastaavia asuntoja. Mulla siis 2-kerroksinen 4h+k rivitaloasunto johon kuuluu vieläpä kasvimaapläntti. Aika uusi talokin. Sisällä pinnat oli joo halvan oloiset alussa mutta olen laittanut itse mm. lattiat (ennen oli karmeat laitos-muovimatot) ja keittiön kaapit, koska tarkoitus on asua tässä pitkään. Kylppärin vielä jossain vaiheessa haluan laittaa nätimmäksi, mutta vielä ei viitsi kun on sen verran uusi asunto että kaikki on vielä kuitenkin kunnossa vaikkakaan ei kovin tyylikästä.
Minua ei oman asunnon ostaminen ole koskaan kiinnostanut. Olen läheltä seurannut yhtä hometalohelvettiä, jossa ystäväperhe joutui syvään taloudelliseen ahdinkoon ostettuaan päälle päin kauniin, vastaremontoidun kodin, jonka kuntotarkastaja oli todennut hyväksi. Lehdistä niitä voi lukea koko ajan lisää.
Koskaan ei myöskään voi olla varma, laskeeko alueen arvo jonkin ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta, kuten erilaisten sosiaalikeskusten tai muunlaisen rappion vuoksi. Voi myös olla, että paikkakunnalla tehdään isoja irtisanomisia, kuten kävi esimerkiksi Salossa, jolloin omistusasujat ovat suomeksi sanottuna kusessa, kun työt menivät ja kotinsakin joutuu myymään kymppitonnien tappiolla.
Kolmanneksi vielä se, että kyllä siihen omaan kotiin rahaa saa kulumaan, jos meinaa pitää sen siinä kunnossa, että arvo nousee tai pysyy edes samana. Remontteihin kuluu kymppitonneja.
Minä nautin vuokralla asumisesta, koska voin lähteä kämpästä koska tahansa ja jättää omistajan pähkäilemään putkiremontteja ja julkkareita, tai viereen noussutta sosiaalikeskusta. Jos jääkaappi tai liesi hajoaa, sen kuin soitan ja pyydän tuomaan uuden. Maksan mielihyvin siitä ilosta ja ennen kaikkea stressittömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovinpa täällä vuokralla-asujat puolustavat valintaansa. Yllättävän moni heistä asuu jugend-talossa Helsingissä?
Nimimerkin perusteella olisi kiva tietää, että missä päin Lounais-Suomea ap asuu. Iso osa maakuntaa on nykyään muuttovoittoaluetta. Jos sopivaa omistusasuntoa ei löydy, niin miten olisi sijoitusasunnon hankinta? Jotain kättä pidempää eläkevuosia varten. Hyvän sijoitusasunnon vuokratuotolla kustantaisi jo omaakin elämistä vuokralla.
Itse mietin kanssa asunnonostoa, mutta päädyinkin ostamaan säätöillä bitcoineja. Tämä vuonna 2015 bitcoinien arvo oli 265 usd ja säästöillä sain 90 bitcoinia.
Täytyy sanoa, että onneksi, en ostanut asuntoa ja tilillä on vieläkin 20 bitcoinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun te omistusasujat kuolette erilaisiin kansantauteihin, ennen kuin pääsette "nauttimaan" siitä asunnostanne, jonka olette maksanut. Eli kannattiko kituuttaa ja säästää vai nauttia elämästä silloin kun voi?
No ei se nyt aina ihan noin mene 😂
Ainoa mikä pitää paikkansa, on että kuollaan kyllä, niin tekee vuokralainenkin.
Meillä on okt vantaalla, iso piha ja muut mukavuudet. Lainanlyhennys ja muut asumiseen kuulutvat menot on yhteensä n.1000e/kk. Ei tolla summalla vuokralle kummosta kämppää 4 henkinen perhe saa... lisäksi kun vielä on kaksi isoa koiraa ja pari kissaa..
Toki remppaa täytyy vuosien mittaan tehdä, mutta kyllä tässä silti voitolle jääpi, kun vastaavat talot vuokrattuna lähtee 1500e --> ylöspäin + tietty päälle sähköt, vakuutukset ja muut kulut, mitä meillä muutekin kuuluu jo tohon 1000e kuukausikustannuksiin (lukuunottamatta kiinteistöveroa). (Pelkkä lyhennys on n. 750e/kk eli ei mun mielestä mikään paha.. eihän tolla summalla saa edes yksiötä stadista)
Me ainakin ollaan tosi tyytyväisiä. Ei haaveilla muuttamisesta muuanne suomeen, eikä ulkomaille. Täs ollaan ja pysytään. Molemmilla myös työmatkat on n. 15km. Täysin passeli meille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ajateltiinkin, että sen ensimmäisen omistusasunnon ei tarvitsekaan olla täydellinen vaan ensimmäinen. Sitten kun siinä oli asuttu muutama vuosi ja kerrytetty varallisuutta, se voitiin vaihtaa parempaan/isompaan/ tai muuttaa kalliimmalle alueelle.
Pystyisitkö ajattelemaan teidän asumistanne pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi että miten haluaisitte asua 10 vuoden päästä tai sitten, kun jäätte eläkkeelle?
Vuodet menee niin nopeasti. Jos muutaman vuoden asuukin vähän vähemmän täydellisessä kämpässä niin kyllähän sen ihminen kestää. Sitä paitsi koti syntyy ihan muista asioista kuin neliöiden määrästä tai asunnon hinnasta.
Meillä ainakin elämä on tässä ja nyt. Miksi asua ahtaasti ja sellaisessa kodissa jossa ei halua asua? Vuokralla voi asua laadukkaastikin ilman pelkoa tulevista rempoista ym.
Ei ap
Miten ne remontit ei vuokralaisen elämään vaikuta? Ensinnäkin maksat asuntosi menneet ja tulevat remontit vuokrassasi ja toiseksi joudut muuttamaan muualle, jos iso remontti tulee.
Remonttien turha pelko estää ihmisiä vaurastumasta.
Meilläkin on elämää tässä ja nyt mutta koska meillä on lapsia, pystyn ymmärtämään, että elämää on vielä vuosia edessäpäin ja siksi meidän perhe asuu sillä tavalla ja sijoittaa rahojaan sillä tavalla, että myös tulevaisuudessa meillä on kiva elämä.
Mutta kun kaikista ei ole pitkäjänteisyyteen vaan haluttaisiin kaikki heti ja nyt. Ja sitten kun ei saada niin sitten valitetaan.
Jos sinulla on kaveri, joka asuu mielestäsi hienosti omassa talossa niin suosittelen miettimään, mitä kaikkea se on joutunut tekemään päästäkseen siihen unelma-asuntoon.
Toinen tapaus oli se että tuttu osti omakotitalon. Omakotitalossa oli hometta. Tuttu vei myyjän oikeuteen hävisi koska oikeuden mukaan jos myyjä ei jostain tiedä niin se ei ole siitä vastuussa.
Se tuli kalliiksi. Remontti olisi tullut vielä kalliimmaksi sillä se olisi maksanut yhtä paljon kuin se talo. Kukaan ei tietenkään osta taloa joka on homeessa.
Joten talo vedettiin maan tasalle ja velat jäi.
No ei tietenkään ole vastuussa jos ei ole tiennyt, miksi olisi? Suomessa omakotitalon myyminen on jo nykyisellään ihan hirveä riski, kun kaikki ongelmat halutaan vielä vuosienkin päästä vyöryttää myyjän niskoille. Jotain vastuuta pitää ostajan ottaa itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lounais-Suomi kirjoitti:
Tuntuu ettei meillä ole varaa mihinkään mikä edes jotenkuten sopisi elämäntilanteeseen (2 lasta) JA olisi niin hyvässä kunnossa että uskaltaisi ostaa. Ollaan pienituloisia ja joku hometalo suistaisi meidät kyllä loppuelämän vaikeuksiin jos sellaiseen haksahtaisi. :/ Ihan hirveitä luukkuja myydään poskettomilla hinnoilla. Hintaero uuteen ei noissa vanhoissa edes ole suuri / suhteessa, uuden talon esim. saa täältä n. 250 000 eurolla, mutta se on kuitenkin hieman liikaa meidän lompakolle.
Ikävä kyllä teidän osaltanne juna meni jo. Ensimmäinen asunto ostetaan jo ennen lapsia. Vaikka kerrostalokaksio lähiöstä. Näin itse tein ja nyt asutaan tuliterässä omakotitalossa. Kerran vaihdettiin vielä rivariin tässä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei oman asunnon ostaminen ole koskaan kiinnostanut. Olen läheltä seurannut yhtä hometalohelvettiä, jossa ystäväperhe joutui syvään taloudelliseen ahdinkoon ostettuaan päälle päin kauniin, vastaremontoidun kodin, jonka kuntotarkastaja oli todennut hyväksi. Lehdistä niitä voi lukea koko ajan lisää.
Koskaan ei myöskään voi olla varma, laskeeko alueen arvo jonkin ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta, kuten erilaisten sosiaalikeskusten tai muunlaisen rappion vuoksi. Voi myös olla, että paikkakunnalla tehdään isoja irtisanomisia, kuten kävi esimerkiksi Salossa, jolloin omistusasujat ovat suomeksi sanottuna kusessa, kun työt menivät ja kotinsakin joutuu myymään kymppitonnien tappiolla.
Kolmanneksi vielä se, että kyllä siihen omaan kotiin rahaa saa kulumaan, jos meinaa pitää sen siinä kunnossa, että arvo nousee tai pysyy edes samana. Remontteihin kuluu kymppitonneja.
Minä nautin vuokralla asumisesta, koska voin lähteä kämpästä koska tahansa ja jättää omistajan pähkäilemään putkiremontteja ja julkkareita, tai viereen noussutta sosiaalikeskusta. Jos jääkaappi tai liesi hajoaa, sen kuin soitan ja pyydän tuomaan uuden. Maksan mielihyvin siitä ilosta ja ennen kaikkea stressittömyydestä.
Näissä sinun kauhukuvissakin on yksi yhteinen nimittäjä, nimittäin tuloihin nähden täysin ylimitoitettu laina. Toki rahanmenetys on joka tapauksessa kurjaa, mutta nuo katastrofiahdingot joilla vuokra-asujat aina mässäilevät eivät satu ihan kenelle vaan vastuulliselle ja fiksulle lainanottajalle. Aina pitää olla riittävästi puskuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Helsingin ydinkeskustassa ja vuokrani on kohtuullinen. Jos ostaisin täältä nykyistä kotiani vastaavan asunnon, joutuisin maksamaan siitä vähintään 400 000 euroa. Ei todellakaan kiinnosta ottaa niin isoa lainaa. En halua muuttaa mihinkään lähiöön, joten asun tyytyväisenä vuokralla. Omaisuutta kerään muilla tavoilla kuin omaa asuntoa maksamalla, omistan mm. osakkeita ja metsää.
Et varmaan edes saisi niin isoa lainaa.
Joka tapauksessa suurin osa vuokralla-asujista ei todellakaan kerää omaisuutta jollain muulla tavalla. Ne ei yksinkertaisesti pysty panemaan säästöön mitään, koska kaikki rahat menee sen vuokran maksamiseen.
Vuokra on paljon pienempi kuin vastike ja velan lyhennys yhteensä.
Esimerkiksi minulla ei todellakaan ole. Maksan vuokraa nyt 420 euroa. Jos ostaisin saman asunnon omaksi niin laina ja vastike olisivat yhteensä 320 euroa. Minulle jäisi siis sata euroa enemmän käteen jos ostaisin oman. Ja se olisi hyvä raha minulle, koska olen pienituloinen.
Täällä yksi mamma ap:n kanssa samoilta seuduilta. Meillä on hyvällä sijainnilla 80-luvun omakotitalo. Perheemme tulot ovat epäsäännölliset. Kyllä tässä on kova maksaminen, laina + muut kustannukset. Kaikki rahat menevät asumiseen, mitään ostovoimaa meillä ei ole. On mielestäni ihan järkevää ap:n tavoin pohtia näitä asioita etukäteen. Me olemme taloudellisesti melkeinpä liian tiukilla, mutta toisaalta onhan oma talo ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei oman asunnon ostaminen ole koskaan kiinnostanut. Olen läheltä seurannut yhtä hometalohelvettiä, jossa ystäväperhe joutui syvään taloudelliseen ahdinkoon ostettuaan päälle päin kauniin, vastaremontoidun kodin, jonka kuntotarkastaja oli todennut hyväksi. Lehdistä niitä voi lukea koko ajan lisää.
Koskaan ei myöskään voi olla varma, laskeeko alueen arvo jonkin ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta, kuten erilaisten sosiaalikeskusten tai muunlaisen rappion vuoksi. Voi myös olla, että paikkakunnalla tehdään isoja irtisanomisia, kuten kävi esimerkiksi Salossa, jolloin omistusasujat ovat suomeksi sanottuna kusessa, kun työt menivät ja kotinsakin joutuu myymään kymppitonnien tappiolla.
Kolmanneksi vielä se, että kyllä siihen omaan kotiin rahaa saa kulumaan, jos meinaa pitää sen siinä kunnossa, että arvo nousee tai pysyy edes samana. Remontteihin kuluu kymppitonneja.
Minä nautin vuokralla asumisesta, koska voin lähteä kämpästä koska tahansa ja jättää omistajan pähkäilemään putkiremontteja ja julkkareita, tai viereen noussutta sosiaalikeskusta. Jos jääkaappi tai liesi hajoaa, sen kuin soitan ja pyydän tuomaan uuden. Maksan mielihyvin siitä ilosta ja ennen kaikkea stressittömyydestä.
Aina näissä on tämä sama lätinä jääkaapista. Olen 15 vuoden aikana asunut kolmessa omistusasunnossa ja vuoden vuokralla (kun rakennettiin tämä nykyinen talo). Ehdottomasti surkein hella ja jääkaappi oli vuokralla asuessa. Eikä niitä saanut vaihdettua, koska toimivat vuokranantajan mukaan (uuni paistoi miten sattui jajääkaapissa vain yksi hylly oli riittävän kylmä...). Omistusasunnossa olisin vain marssinut Giganttiin ja uudet tilalle (eihän ne edes kustanna kuin muutaman satasen). Nyt piti vaan kärvistellä, että se siitä vuokralla asumisen mukavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei oman asunnon ostaminen ole koskaan kiinnostanut. Olen läheltä seurannut yhtä hometalohelvettiä, jossa ystäväperhe joutui syvään taloudelliseen ahdinkoon ostettuaan päälle päin kauniin, vastaremontoidun kodin, jonka kuntotarkastaja oli todennut hyväksi. Lehdistä niitä voi lukea koko ajan lisää.
Koskaan ei myöskään voi olla varma, laskeeko alueen arvo jonkin ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta, kuten erilaisten sosiaalikeskusten tai muunlaisen rappion vuoksi. Voi myös olla, että paikkakunnalla tehdään isoja irtisanomisia, kuten kävi esimerkiksi Salossa, jolloin omistusasujat ovat suomeksi sanottuna kusessa, kun työt menivät ja kotinsakin joutuu myymään kymppitonnien tappiolla.
Kolmanneksi vielä se, että kyllä siihen omaan kotiin rahaa saa kulumaan, jos meinaa pitää sen siinä kunnossa, että arvo nousee tai pysyy edes samana. Remontteihin kuluu kymppitonneja.
Minä nautin vuokralla asumisesta, koska voin lähteä kämpästä koska tahansa ja jättää omistajan pähkäilemään putkiremontteja ja julkkareita, tai viereen noussutta sosiaalikeskusta. Jos jääkaappi tai liesi hajoaa, sen kuin soitan ja pyydän tuomaan uuden. Maksan mielihyvin siitä ilosta ja ennen kaikkea stressittömyydestä.
Näissä sinun kauhukuvissakin on yksi yhteinen nimittäjä, nimittäin tuloihin nähden täysin ylimitoitettu laina. Toki rahanmenetys on joka tapauksessa kurjaa, mutta nuo katastrofiahdingot joilla vuokra-asujat aina mässäilevät eivät satu ihan kenelle vaan vastuulliselle ja fiksulle lainanottajalle. Aina pitää olla riittävästi puskuria.
No, harvalla on 180 000 takataskussa. Vaikka olisi kolme-neljäkymmentäkin tuhatta säästänyt, niin maksettavaa jää silti. Ja jos tähän päälle joutuu maksamaan vuokraa n. 700-1000 euroa (kaksion/kolmion vuokrahinta isoissa kaupungeissa, Helsingissä vieläkin isompi), niin kyllä siinä katastrofin ainekset alkavat kasassa olla.
Tämä mainitsemani ystäväperhe oli tällaisessa tilanteessa. Taloa ei voinut myydä, koska oli läpimätä. Samasta syystä siinä ei voinut myöskään asua. Lainakulut juoksivat, samoin vuokrakulut. Mistään ei herunut rahallista apua, koska oli asuntolaina. Samaan aikaan käynnissä oikeustaisto, jonka tulos oli vaarassa kääntyä heidän tappiokseen. Sitä tilannetta kesti noin neljä vuotta! No, he sitten onneksi voittivat jutun loppujen lopuksi. On kuitenkin tapauksia, joissa ei ole voitettu ja siinä sitä sitten ollaan. Rahojen lisäksi saattaa mennä mielenterveys, avioliitto, kaikki.
Nämä ihmiset olivat ja ovat yhä kaksi työssä käyvää, järkevää ihmistä. Ei niin suurta puskuria tavallisella tallaajalla olekaan, että tällainen tilanne olisi läpihuutojuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Helsingin ydinkeskustassa ja vuokrani on kohtuullinen. Jos ostaisin täältä nykyistä kotiani vastaavan asunnon, joutuisin maksamaan siitä vähintään 400 000 euroa. Ei todellakaan kiinnosta ottaa niin isoa lainaa. En halua muuttaa mihinkään lähiöön, joten asun tyytyväisenä vuokralla. Omaisuutta kerään muilla tavoilla kuin omaa asuntoa maksamalla, omistan mm. osakkeita ja metsää.
Et varmaan edes saisi niin isoa lainaa.
Joka tapauksessa suurin osa vuokralla-asujista ei todellakaan kerää omaisuutta jollain muulla tavalla. Ne ei yksinkertaisesti pysty panemaan säästöön mitään, koska kaikki rahat menee sen vuokran maksamiseen.
Vuokra on paljon pienempi kuin vastike ja velan lyhennys yhteensä.
Et sä voi olla noin tyhmä. Vuokra on rahaa, joka menee kokonaan vuokranantajan taskuun. Asuntolainan lyhennys on rahaa, joka menee omistusasujan omaan taskuun.
Jos haluat verrata niin vuokraa pitää verrata vastikkeeseen plus korkoihin.
Annan esimerkin. Meidän kaksion vuokra olisi noin tuhat euroa. Mutta koska tämä on oma, me maksetaan vastiketta 250 euroa ja korkoja tällä hetkellä 30 euroa. Aika paljon halvempaa tämä omistusasuminen on JA samalla meille kertyy asuntovarallisuutta.
Mutta kun monet ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa laskea. Ja sitten ne uskovat näitä juttuja, joissa joku remppafirma vei koko taloyhtiön konkurssiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei oman asunnon ostaminen ole koskaan kiinnostanut. Olen läheltä seurannut yhtä hometalohelvettiä, jossa ystäväperhe joutui syvään taloudelliseen ahdinkoon ostettuaan päälle päin kauniin, vastaremontoidun kodin, jonka kuntotarkastaja oli todennut hyväksi. Lehdistä niitä voi lukea koko ajan lisää.
Koskaan ei myöskään voi olla varma, laskeeko alueen arvo jonkin ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta, kuten erilaisten sosiaalikeskusten tai muunlaisen rappion vuoksi. Voi myös olla, että paikkakunnalla tehdään isoja irtisanomisia, kuten kävi esimerkiksi Salossa, jolloin omistusasujat ovat suomeksi sanottuna kusessa, kun työt menivät ja kotinsakin joutuu myymään kymppitonnien tappiolla.
Kolmanneksi vielä se, että kyllä siihen omaan kotiin rahaa saa kulumaan, jos meinaa pitää sen siinä kunnossa, että arvo nousee tai pysyy edes samana. Remontteihin kuluu kymppitonneja.
Minä nautin vuokralla asumisesta, koska voin lähteä kämpästä koska tahansa ja jättää omistajan pähkäilemään putkiremontteja ja julkkareita, tai viereen noussutta sosiaalikeskusta. Jos jääkaappi tai liesi hajoaa, sen kuin soitan ja pyydän tuomaan uuden. Maksan mielihyvin siitä ilosta ja ennen kaikkea stressittömyydestä.
Aina näissä on tämä sama lätinä jääkaapista. Olen 15 vuoden aikana asunut kolmessa omistusasunnossa ja vuoden vuokralla (kun rakennettiin tämä nykyinen talo). Ehdottomasti surkein hella ja jääkaappi oli vuokralla asuessa. Eikä niitä saanut vaihdettua, koska toimivat vuokranantajan mukaan (uuni paistoi miten sattui jajääkaapissa vain yksi hylly oli riittävän kylmä...). Omistusasunnossa olisin vain marssinut Giganttiin ja uudet tilalle (eihän ne edes kustanna kuin muutaman satasen). Nyt piti vaan kärvistellä, että se siitä vuokralla asumisen mukavuudesta.
Saan minä vuokrakämpässäkin ostaa itselleni uuden jääkaapin ja lieden, jos haluan. Silloin vuokranantaja kantaa omalla kustannuksellaa n toimimattomat rakkineet pois kodistani. Ja tietty sitten vien omani myös mukanani, jos muutan pois. Ei ole kyllä uusia tarvinnut ostaa, koska kummallakin kerralla sain uuden, kun tarvitsi. Toisella kerralla lieden, toisella jääkaapin.
Enkä minä todellakaan ole niin torvi, että kärvistelisin. Jos maksan vuokraa ja hella ja jääkaappi kuuluvat siihen, se on silloin taivaan tosi, että toimivat kannetaan tilalle. Sinunkin tapauksessa olisi ollut helppo todistaa, että kodinkoneet eivät toimi.
Itse olen siinä mielessä haluttu vuokralainen, että en metelöi koskaan, vuokra on aina eräpäivänä, mieluummin ennen sitä maksettu ja koti on jäljiltäni moitteettomassa kunnossa. Vuokranantajat siis harvemmi ovat olleet myöskään hankalia. Mutta jos ovat, silloin minäkin olen. Tiedän kyllä oikeuteni (ja velvollisuuteni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun te omistusasujat kuolette erilaisiin kansantauteihin, ennen kuin pääsette "nauttimaan" siitä asunnostanne, jonka olette maksanut. Eli kannattiko kituuttaa ja säästää vai nauttia elämästä silloin kun voi?
No ei se nyt aina ihan noin mene 😂
Ainoa mikä pitää paikkansa, on että kuollaan kyllä, niin tekee vuokralainenkin.
Meillä on okt vantaalla, iso piha ja muut mukavuudet. Lainanlyhennys ja muut asumiseen kuulutvat menot on yhteensä n.1000e/kk. Ei tolla summalla vuokralle kummosta kämppää 4 henkinen perhe saa... lisäksi kun vielä on kaksi isoa koiraa ja pari kissaa..
Toki remppaa täytyy vuosien mittaan tehdä, mutta kyllä tässä silti voitolle jääpi, kun vastaavat talot vuokrattuna lähtee 1500e --> ylöspäin + tietty päälle sähköt, vakuutukset ja muut kulut, mitä meillä muutekin kuuluu jo tohon 1000e kuukausikustannuksiin (lukuunottamatta kiinteistöveroa). (Pelkkä lyhennys on n. 750e/kk eli ei mun mielestä mikään paha.. eihän tolla summalla saa edes yksiötä stadista)
Me ainakin ollaan tosi tyytyväisiä. Ei haaveilla muuttamisesta muuanne suomeen, eikä ulkomaille. Täs ollaan ja pysytään. Molemmilla myös työmatkat on n. 15km. Täysin passeli meille!
Varmaan on. Kellään ei ole omakotitalon kulut 250
Ja aika pieni lainakin teillä on
Vuokralla-asujat muistaa koko ajan kertoa, kuinka paljon omistusasujat joutuu ottamaan velkaa ja kuinka paljon remontit maksavat, mutta eivät puhu mitään siitä, kuinka paljon vuokrat maksavat.
Täällä Helsingissä yksiöiden vuokrat liikkuu siinä 700 eurossa - vähän huonommassakin lähiössä. Kaksiosta voi joutua maksamaan yli tonnin.
Mun mielestäni tämä vuokrataso on ihan päätön. Että joku pienituloinen maksaa vaikka 800 euroa pelkkää vuokraa? Tulee siinä "vapaudelle" hintaa! Juu, älkää vaan menkö ottamaan pankista lainaa omaa asuntoa varten. Paljon kivempi maksaa tuhansia euroja vuodessa jollekin tuntemattomalle asuntosijoittajalle.
Miten niin mennyt? Asunto on paremmin varusteltu, kauniimpi, paremmalla paikalla ja suurempi kuin vuokralla asuvan ystäväni, josta tein laskelman. Eikö hänen elämänsä mennyt siinä tapauksessa pahemmin hukkaan kuten rahansakin?