Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni hyökkäsi mieheni kimppuun, mitähän tässä tekisi
Ähpöh
05.12.2017 |
Tarina on tottakai pitkä, ystävyyssuhdessuhde on kestänyt jotain 8v ja olemme olleet tosi läheisiä. Tiedän että kaverini ei miehestäni erityisesti pidä, kertonut sen monta kertaa. Hän kuitenkin myös pariutui pari vuotta sitten, tosin ei erityisen onnellisesti, vaan heillä on ollut isoja haasteita yhteen sopeutumisen kanssa. Sitä miksi roikkuvat yhdessä ei tässä varmaan kannata analysoida.
No, mieheni kuitenkin on ystävystynyt ystäväni miehen kanssa ja olemmekin olleet paljon yhdessä koko porukka, siis lähes viikottain.
He kutsuivat meidät kolmisen viikkoa sitten syömään muutamien muiden yhteisten kavereiden kanssa. Olemme siis 30-40v kaikki.
Mukana oli myös tyttäremme ja ystäväni tytär (alakoulu ikäisiä). Ystäväni ja yks toinen joi viiniä ruoan kanssa, mutta ei mitään dokausta kuitenkaan.
Ystävälläni ja hänen miehellään oli ollut riitaa rahasta edellispäivänä ja tunnelma oli heidän välillään tosi kireä. Jossai vaiheessa puhe kääntyi rahaan ja mieheni vinoili mulle et joutuu elättää mut ja mä totesin et juu juu toki toki. Meillä on täsmälleen sama palkka ja maksamme kaiken puoliksi. Tää meidän keskustelu kai kosketti ystävääni, koska sen mies on työttömänä/opiskelee uutta ammattia ja heillä on epätasapainoa rahojen kanssa. Hän alkoi ensin puolustella minua ja sanoin sit että höpö höpö nyt ja mennään vaikka tiskaamaan yhdessä. Mut hän ei pystyny lopettamaan vaan alko suomia mun miestä siitä, että mä teen kaiken ja hän ei pärjäisi elämässä ilman mua jne. Katoin vähän aikaa suu auki että mitähän vittua. Todellakaan ole tietääkseni sanonut et meidän roolit olisi epäreilut tai että mies loisisi mun rinnalla. Toki mulla on päävastuu joistakin ja hänellä sit toisista, nämä asiat me tiedämme itse ja olemme olleet tyytyväisiä jo kohta 15v.
Mieheni hermostui ja sanoi että nyt on kaverini aika olla hiljaa, tai me lähdetään. Siitäkös mun kaveri riemastu.
Aloitti sellaisen huudon ja haukkumisen, kuinka mun mies ei voi meitä määräillä ja hänellä ei ole mitään valtaa määrätä minua tai meidän tytärtä (joka siis oli paikalla!) Sit mun mies sano mulle et nyt lähdetään ja kaverini seurasi häntä eteiseen huutaen ku hullu miten mun mies ei ole yhtään mitään, täys nolla ja luuseri eikä hänestä ikinä tule mitään. En sanonut mitään ku halusin pysyä rauhallisena auttaessani meidän tyttöä pukemaan ja sillä aikaa mies lähtiki ovet paukkuen. Kaverin mies oli tullut tupakalta siihen eteistilanteeseen ja lähti mun miehen perään aivan äimistyneenä. Muut vieraat istu sohvalla tyrmistyneinä. Me lähdettiin siitä myös mun tyttären kanssa aika liukkaasti. Kaveri sano vaan et "tais tulla ongelmia, mut selvitellään niitä myöhemmin".
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Tuuthan aloittaja kertomaan jahka selviää mikä tässä oli taustalla? Ratsaa miehes puhelin, meinaan voi kertoa ja paljon..
Voi nyt hyvää päivää. Todellakaan ei ratsata kenenkään puhelimia, koska se on
a) laitonta ja
b) epätarkoituksenmukaista.
Vai pitääkö perustaa ihan oma ketjunsa, missä voi arvuutella, mistä kaikesta voi vetää aasinsillan siihen, että mies pettää, ja naisella on oikeus ratsata puhelin? Voisi tulla aika hulvaton ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin ap:n mies vaikutti tökeröltä. Jos tällaista "inside huumoria" - joka kuulostaa sivullisen korviin vittuilulta - on harrastettu useamminkin, en oikeastaan ihmettele ystäväsi asennetta. Rehellisesti sanottuna en itsekään voi sietää pariskuntia, joissa toinen osapuoli harrastaa tuollaista muiden läsnäollessa. Se on kiusallista kuunneltavaa. Ja kun kyse on biologisesta siskostasi, johon ilmeisesti olet tutustunut vasta aikuisiällä, hän saattaa tuntea voimakkaammin kuin tavallisen ystävän tai kaverin kohdalla olisi tuntenut. Vielä, kun on kiskottu taikajuomaa, saattoi tuo ystäväsi purkaus olla vain sinun puolustamistasi (koska et itse siihen kykene). Toki ystäväsikin käyttäytyi täkerösti, mutta minusta hän ei ole tarinan ainoa pahis.
Sinuna antaisin ystävyydellenne vielä mahdollisuuden. Voisit puntaroida, millainen suhteenne on muuten ollut lukuunottamatta hänen kriittistä suhtautumista puolisoosi. En tarkoita tällä mitätöidä hänen käytöstään. Sitä vain kelaa, että jos kerran tulee ystävän taholta loukatuksi, kuinka paljon olisi perusteita sille, ettei luovuta, vaan yrittäisi selvittää tilanteen. Asia vaatii vastaantuloa yhtä lailla ystävältäsi. Teillä on kuitenkin kertynyt yhteistä historiaa. Se, että kerroit teidän olevan lisäksi sisaruksia, syventää suhteenne merkitystä.
Luottamuksen rakentuminen vie aikansa. Se voi kuitenkin kannattaa. Kenestäkään ihmisestä ei voi mennä takuuseen. Ns hyvikset voi tehdä itselle yhtä kurjia temppuja kuin ns pahikset. Mielekkäintä varmaan on vain arvioida, onko kyseiseen ihmis-suhteeseen liittyvät asiat enimmäkseen hyviä vai eivät. Läheisen ihmisen, etenkin sukulaisen irtileikkaamisesta seuraava menetyksen kokemus voi olla pitkällinen prosessi. On melkoinen juttu, että löysitte toisenne aikuisiällä. Suhteen katkeaminen vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Samalla menee mahdollisuus esimerkiksi lapsellasi rakentaa sidettä tätiinsä.
Parrakas nainen kirjoitti:
Onneksi kaverit voi valita.
Mutta sukulaisia ei voi valita. Minua ahdistaa jopa ainoana lapsena ilman tarkempaa kuvausta tämä tilanne. Ap on kaikella tapaa ylemmän kerroksen väkeä tässä sisaruussuhteessa, ja hänelle se asiaintila sopii jopa niin hyvin, että hän järkeistää asian luultavasti myös itselleen eikä pelkästään meille niin, että sisar on oikeasti ystävä-kaveri. Ja nyt siis sellaisena myös lempattavissa ilman mitään kysymyksiä, koska oireilee jotenkin tässä tilanteessa.
Eli nyt vaanitaan toisen virheitä, ja oletetaan että toisen pitäisi pystyä noin vain pyytämään anteeksi asiaa, joka oikeasti vaikuttaa pelkältä pintaraapaisulta siskon traumoihin.
Jos on mielestään oikeutettu tässä asetelmassa anteeksipyyntöön alamaiselta, niin se on melkoista väkivaltaa, jos samalla ei aleta avata kaikkia niitä epäreiluuden kokemuksia ja varmasti kalvavaa kateutta, kun sisko yrittää haalia elämäänsä mieltä ja toiselle kaikki on selvää. Siis avata niitä hyväksyvällä tavalla, myöntäen, että on enemmän kuin luonnnollista, että sellaiset tunteet toista kalvavat.
Vasta silloin voi alkaa tivata toisen tarkoitusperiä ja vaatia toiselta parempaa käytöstä, jos on valmis sietämään sen käytöksen pohjimmaisen syyn ja pitämään sitä ihan aitona tragediana. Ap on tosiaan hyvin kirjoittava ja asioita hahmottava ihminen, joka osaa ilmeisesti toimia hyvin toisen huomioonottaen parisuhteessa. Nyt olisi korkea aika miettiä, miksi nämä samat ominaisuudet eivät pääse toteutumaan suhteessa sisareen. Mitä pelättävää siinä on? Haluaako hän tosiaan antaa lapsille mallia siitä, miten oma veri ei ole ollenkaan sakeaa? Jos näin on, niin silloin aapee taitaa kokea, että hänellä on jotain suurempaakin menetettävää asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Parrakas nainen kirjoitti:
Onneksi kaverit voi valita.
Mutta sukulaisia ei voi valita. Minua ahdistaa jopa ainoana lapsena ilman tarkempaa kuvausta tämä tilanne. Ap on kaikella tapaa ylemmän kerroksen väkeä tässä sisaruussuhteessa, ja hänelle se asiaintila sopii jopa niin hyvin, että hän järkeistää asian luultavasti myös itselleen eikä pelkästään meille niin, että sisar on oikeasti ystävä-kaveri. Ja nyt siis sellaisena myös lempattavissa ilman mitään kysymyksiä, koska oireilee jotenkin tässä tilanteessa.
Eli nyt vaanitaan toisen virheitä, ja oletetaan että toisen pitäisi pystyä noin vain pyytämään anteeksi asiaa, joka oikeasti vaikuttaa pelkältä pintaraapaisulta siskon traumoihin.
Jos on mielestään oikeutettu tässä asetelmassa anteeksipyyntöön alamaiselta, niin se on melkoista väkivaltaa, jos samalla ei aleta avata kaikkia niitä epäreiluuden kokemuksia ja varmasti kalvavaa kateutta, kun sisko yrittää haalia elämäänsä mieltä ja toiselle kaikki on selvää. Siis avata niitä hyväksyvällä tavalla, myöntäen, että on enemmän kuin luonnnollista, että sellaiset tunteet toista kalvavat.
Vasta silloin voi alkaa tivata toisen tarkoitusperiä ja vaatia toiselta parempaa käytöstä, jos on valmis sietämään sen käytöksen pohjimmaisen syyn ja pitämään sitä ihan aitona tragediana. Ap on tosiaan hyvin kirjoittava ja asioita hahmottava ihminen, joka osaa ilmeisesti toimia hyvin toisen huomioonottaen parisuhteessa. Nyt olisi korkea aika miettiä, miksi nämä samat ominaisuudet eivät pääse toteutumaan suhteessa sisareen. Mitä pelättävää siinä on? Haluaako hän tosiaan antaa lapsille mallia siitä, miten oma veri ei ole ollenkaan sakeaa? Jos näin on, niin silloin aapee taitaa kokea, että hänellä on jotain suurempaakin menetettävää asiassa.
Juoni tiivistyy, tämähän lähti nyt ihan toisiin sfääreihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tilanteessa, jossa kunnolla humalassa ollut ystäväni alkoi haukkumaan miestäni ja arvostelemaan asioista, joita olen hänelle kahden kesken kertonut. Pyyteli jälkeenpäin anteeksi ja minä annoin. Silti suhteeseen oli tullut särö luottamukseen. Aikaa kului varmaan vuoden päivät, kun hän hutikassa haukkui toisen hyvän ystäväni (tietävät toisensa vain minun kautta) suoraan päin naamaa, ilman mitään syytä. Sitä en enää antanut anteeksi. Tämän kokemuksen perusteella laittaisin välit poikki heti. Uusista mahdollisuuksista voi joutua maksamaan kovan hinnan.
Ähpöhap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kuvaavaa, kun alkupäässä pitkää selostustasi kutsut tätä ihmistä ystäväksesi, ja lopussa kutsut häntä kaveriksi.
Mietin samaa kun kirjoitin, mut syynä on yksinkertaisesti se että puhelimella kirjoittaessa kaveri on helpompi näpytellä kuin ystävä, joten ku sama sana toistui monta kertaa päädyin välillä käyttämään helpommin näpyteltävää sanaa. Tosin voihan siinä silti olla jotain taustalla, miksi kaveri on helpompi näpyttää kuin ystävä. ;)
Viimestään "ystäväsi" räyhäkohtauksen jälkeen ystävä yleensä muuttuu entiseksi ystäväksi tai suorastaan vajoaa työkaverin tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä enää pidä yhteyttä tuohon "ystävääsi". Välejä ei tarvitse "katkaista" dramaattisesti, et vain enää ota yhteyttä tähän henkilöön etkä vastaa viestintäänsä. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa joulunalusaikaa.
siis se oli vitun hermostunu siihen omaan suhteeseensa ja purki sen teijän suhteeseen, ehkä miehes on ärsyttäny häntä tahallaan mut siin on myös se et ku ei pidä ystävän kumppanista, niin aina tulee sellanen olo et kaveri ansaitsee jotain paljon PALJON parempaa.
jos ei pysty ees selittämään miks sai kohtauksen nii sitten välit kyll poikki....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin ap:n mies vaikutti tökeröltä. Jos tällaista "inside huumoria" - joka kuulostaa sivullisen korviin vittuilulta - on harrastettu useamminkin, en oikeastaan ihmettele ystäväsi asennetta. Rehellisesti sanottuna en itsekään voi sietää pariskuntia, joissa toinen osapuoli harrastaa tuollaista muiden läsnäollessa. Se on kiusallista kuunneltavaa. Ja kun kyse on biologisesta siskostasi, johon ilmeisesti olet tutustunut vasta aikuisiällä, hän saattaa tuntea voimakkaammin kuin tavallisen ystävän tai kaverin kohdalla olisi tuntenut. Vielä, kun on kiskottu taikajuomaa, saattoi tuo ystäväsi purkaus olla vain sinun puolustamistasi (koska et itse siihen kykene). Toki ystäväsikin käyttäytyi täkerösti, mutta minusta hän ei ole tarinan ainoa pahis.
Mistä ihmeestä tämä sisarussuhde tuli tähän?
Ei kai ap sanonut, että tämä ystävä on siskopuoli? Olen ymmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin ap:n mies vaikutti tökeröltä. Jos tällaista "inside huumoria" - joka kuulostaa sivullisen korviin vittuilulta - on harrastettu useamminkin, en oikeastaan ihmettele ystäväsi asennetta. Rehellisesti sanottuna en itsekään voi sietää pariskuntia, joissa toinen osapuoli harrastaa tuollaista muiden läsnäollessa. Se on kiusallista kuunneltavaa. Ja kun kyse on biologisesta siskostasi, johon ilmeisesti olet tutustunut vasta aikuisiällä, hän saattaa tuntea voimakkaammin kuin tavallisen ystävän tai kaverin kohdalla olisi tuntenut. Vielä, kun on kiskottu taikajuomaa, saattoi tuo ystäväsi purkaus olla vain sinun puolustamistasi (koska et itse siihen kykene). Toki ystäväsikin käyttäytyi täkerösti, mutta minusta hän ei ole tarinan ainoa pahis.
Mistä ihmeestä tämä sisarussuhde tuli tähän?
Ei kai ap sanonut, että tämä ystävä on siskopuoli? Olen ymmällä.
Siskopuolikin on vain siskopuoli,korkeintaan ja etenkin jos ainut yhteinen vanhempi on isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos voit kuvitella sen 13-vuotiaan tilanteen joka ikinen kerta ku katot sen ystävän naamaan, kuvitella se omana lapsena vielä, niin pysy vaan ystävänä sen kanssa :)
sori nyt vaan mut on asioita jotka on vaan niin väärin että jos vielä pysyy ystävänä tollasen kaa nii joka ikinen teko jonka sä ikinä teet tulee aina olemaan tahrittu sen takia ja oot ihan yhtä hyvä tyyppi ku se. ei tarvii alottaa mitää joukkolynkkausta mut siis vähin asia mitä voit tehdä. vinkkaa terapiaan mut jos se alko vetää jotain siitä miten ikärajotteet on turhii nii ei sekää varmaa toimis ku ei mielestää oo tehny mitää väärin
Vierailija kirjoitti:
jos voit kuvitella sen 13-vuotiaan tilanteen joka ikinen kerta ku katot sen ystävän naamaan, kuvitella se omana lapsena vielä, niin pysy vaan ystävänä sen kanssa :)
sori nyt vaan mut on asioita jotka on vaan niin väärin että jos vielä pysyy ystävänä tollasen kaa nii joka ikinen teko jonka sä ikinä teet tulee aina olemaan tahrittu sen takia ja oot ihan yhtä hyvä tyyppi ku se. ei tarvii alottaa mitää joukkolynkkausta mut siis vähin asia mitä voit tehdä. vinkkaa terapiaan mut jos se alko vetää jotain siitä miten ikärajotteet on turhii nii ei sekää varmaa toimis ku ei mielestää oo tehny mitää väärin
LOL väärä ketju sooooori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kieltäydyn kantamasta syyllisyyttä siitä, että sisareni on kasvanut eri perheessä. Äitini oli vielä lapsi, kun hänet sai. Oli vain sisareni onni päästä siihen perheeseen, jossa kasvoi. Ymmärrän, että hylätyksi tuleminen, adoptiolapsena kasvaminen ja kaikki mitä hän on kokenut, on jättänyt jälkensä hänen persoonaansa. Meillä kaikilla on omat ristimme, joita kannetaan hautaan saakka. Siltikään se ei anna oikeutta käyttäytyä ketään kohtaan huonosti.
Tämä keissi on herättänyt paljon tunteita ja muistoja. Niin monia tilanteita, kun ystäväni tai siskoni, kutsukaa miten haluatte, on pahansuovasti kertonut mulle asioita mitä toiset ovat sanoneet, arvostellut mun valintoja lähtien hiusväristä ja päättyen lapsen kasvatukseen. Hänen mielestään olen liian pehmeä, joustava ja kärsivällinen kaikkien kanssa. Hän ei näe, mitä hyvää siitä seuraa. Lapseni on tasapainoinen, hyväkäytöksinen ja onnellinen, avioliittoni on pitkä ja olemme tyytyväisiä, olen edennyt työssäni, minulla on paljon ystäviä. Mun on hyvä olla. Vaikea nähdä, että edellä mainitut ominaisuudet olisivat heikkouksia. Mutta koska hänessä on paljon muuta hyvää, olen antanut asioiden lipua ohi.
Ymmärrän hänen pettymyksen omaan parisuhteeseen, mies ei ole sellainen kuin hän toivoo ja on jatkuvasti riitaa ku se tekee mitä tykkää eikä kuuntele ystävääni. Töissä on vaikeaa ku tiimikaverit "perseilee". Alan nähdä ystäväni vähitellen eri valossa. Hänellä on varmasti syynsä olla sellainen kuin on, mutta yhtäkaikki koen helpotusta kun en jatkuvasti kuuntele negatiivisia ajatuksia ja valittamista muista ihmisistä. Varsinkaan hänen miehestään, joka on oikeasti aika hyvä tyyppi.
Ja ei. En kollaasi mieheni puhelinta. Siinähän panee jos on pannakseen, kerta ei meidän elämään vaikuta. 😋
Vierailija kirjoitti:
En kyllä käsitä miten voi olla niin vaikeaa AIKUISILLA ihmisillä selvittää asia?
Käyttäydytään kuin teinit! Tehdään omia johtopäätöksiä ja arveluita, keksitään vaikka minkälaisia skenaarioita sen sijaan että voisitte istua alas kaikki osapuolet ja selvittää mistä on kyse!
Jotainhan on ollut pinnan alla ilmeisesti jo pitempään. Se vain räjähti käsiin juuri tuossa tilanteessa. Ihmiset ei puhu, haudotaan ja kyräillään, vihataan salassa ja edessä esitetään toista naamaa. Jokaisessa riidassa on kaksi osapuolta, molemmat on "syyllisiä".
Jos ystäväsi ei kerta kaikkiaan voi sietää miestäsi, sehän on täysin inhimillistä, en minäkään siedä joitakin ihmisiä, täytyykö heidät tuoda yhteen? Etkö voi pitää ystävääsi ja tavata häntä kahdenkesken, ilman miestäsi? Jos koet että hän mollaa miestäsi sinulle, sano suoraan ja asiallisesti että et suostu kuuntelemaan. Ei ole tarpeen nostaa mitään draamaa noin yksinkertaisesta asiasta, aikuisten kesken!
Jep.
Ap, kaverisi otti luultavasti miehesi vitsin ilkeilynä häntä kohtaan ja siis tulkitsi tilanteen väärin. Varsinkin jos aihe on ollut omassa parisuhteessa pinnalla, on helppo tulkita muiden sanat niiden mustien silmälasien läpi, erityisesti jos häpeää tilannettaan ja pelkää että mitä te ajattelette.
Miehesi teki ehkä itsekin vähän huonosti siinä, että hän käski ystävääsi olemaan hiljaa omassa kodissaan. Kuka tahansa valmiiksi vihainen raivostuu siitä. Paras ois mielestäni ollut, että olisitte lähteneet kotiin sanomatta sanaakaan tai että sinä olisit ollut se, joka ilmoittaa teidän lähtevän kotiin. Nythän tuo vain näyttäytyi miehen määräilynä.
Voi olla että kaverisi on ennenkin kokenut miehesi vitsit henkilökohtaisesti ja nyt vain sitten purkautui kaikki kun paineita oli liikaa jo ne kotiriidatkin huomioiden. Yleensä noissa tilanteissa on kausautunut pahaa oloa jo pidempään. (Mäkin olen joskus raivonnut noin lapsuudenperheeni kesken ja sitä on sit kälyt ihmetelleet kun eivät ole tienneet perheen historiaa. Varmaan nykyäänkin pitävät mua dramaqueeninä mutta eivät tiedä että yhden heistä puoliso eli yksi sisaruksistani on käyttänyt minua hyväksi ja sitä ettei toinen vanhemmistani ole niin charmantti kuin ulkopuolisille vaikuttaa. Normaalisti olen kaikkien muiden esim ystävieni seurassa ihan rauhallinen tyyppi enkä riitele heidän kanssaan).
Kaverisi häpeää käytöstään eikä uskalla kohdata miestäsi.
Näin arvelisin.
Niinkuin joku sanoi, aina ei ole kyse niistä avokadoista. :/
Ei helvetti. Mä olisin pistänyt välit välittömästi poikki, jos joku ULKOPUOLINEN alkaisi arvostella mun PERHETTÄNI. Siis mitä helvettiä. Joku raja kaveruussuhteissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ehdotellut kaverille sopimattomia aloittajan selän takana tai heillä on ollut suhde.
Todennäköisesti kaikki muut tietävät aloittajan miehen suhteet paitsi Ap.Kivaa nämä spekuloinnit ap:n miehen kannalta: joutuu ap:n ystävän äkillisen raivonpuuskan kohteeksi niin muiden vieraiden kuin perheensä edessä, ja saa vielä varmuudeksi pääkonnan maineen kun on ehkä viritellyt suhdetta ap:n ystävän kanssa...
Jos toisen ihmisen käytös muuttuu yhtäkkiä, niin siihen on yleensä syy.
Esim. Ap mies on pyytänyt alibin Ap:n ystävän mieheltä ja ystävä tietää Ap:n miehen pettävän.
No heh heh. Käytös muuttuu myös rajusti esim. silloin, kun bipolaarisen henkilön mielentila siirtyy maaniseen vaiheeseen. Sitten kuullaan "totuuksia", suureen ääneen, kenelle ja missä tahansa. Mikä vain tulkinta tai ärsyke saattaa laukaista vastaavanlaisen kohtauksen. Sitä ei usko ennen kuin kohdalle osuu. Surullista toki, mutta vaatii joskus niiltä ystäviltä melkoisia voimavaroja sietää ja ymmärtää tällaisesta sairaudesta kärsivää.
No niin! Ap tässä taas.
Ei olla kaverin kanssa oltu missään yhteyksissä ja tänään ku tulin töistä oli oven takana lahja sekä meidän tyttärelle että mulle.
Ja nyt nyppii taas, koska kaikkien käytöstapojen mukaisesti olen velvoitettu kiittämään. Ärsyttää ettei voinut kunnolla ottaa yhteyttä, eikä pyytää anteeksi, mutta kuitenkin on kiikuttanut lahjan ovelle.
Palautat lahjat ja pahoittelet ettet halua jäädä kiitoksen velkaa, kun ei anteeksikaan osata pyytää.
Alue: Aihe vapaa
En lukenut ketjua niin en tiedä onko joku sanonut jo asiasta mutta minusta ystäväsi kuulostaa kateelliselta. Heillä on ollut ongelmia ja teillä hyvä ja tasapainoinen suhde. Voi olla että hän ei sitä edes ihan tiedosta mutta halusi teille kapuloita rattaisiin. Siis tämä oli ihan eka joka tuli mieleen kun tarinasi luin.