Tunnetko ketään joka on irtisanoutunut työpaikasta tyhjän päälle?

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tapauksia.

Rahapalkka ei todellakaan riitä kaiken nielemiseen. Kun v...tus on tapissaan, niin rupeaa tapahtumaan.

Ei ole pakko, jos ei halua.

Hienoa miten rohkeita ihmisiä suomessa riittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä irtisanouduin. Palkka ei vastannut työmäärää ja työn vaativuutta, mielestäni oli lähes tonnin pienempi kuin olisi pitänyt olla. Siinä mielessä en lähtenyt tyhjän päälle että asuntolainamäärä oli jo kohtuullinen, edellinen velaton asuntoni sijoitusasuntona ja osakkeita siinä määrin että tulen noilla tuloilla toimeen vaikka pienituloinen olenkin. Lisäksi ammattitaito kohdillaan ja vähäisessä määrin sivutoimisia freelancer-asiakkuuksia, joten ansiotulojakin jonkin verran tiedossa. Tarkoitus oli tehdä enenevässä määrin noita freelancer-toimeksiantoja mutta sen sijaan kun hellitin työstäni niin löytyikin mies ja tein kaksi lasta ja jatko-opinnot valmiiksi.

Sä et kuulu tän kyselyn kohderyhmään.

Huono palkka, järkyttävä työilmapiiri ja isot vastuut. Luotin että työllistyn nopeasti ja sainkin uuden työpaikan nopeasti.

Finlandia:

-..et taipunut sa sorron alle, on aamus koittanut..

Juuri näin.

Toinen hyvä:

Youtube ja Saara Aalto. Enough is enough

Ne ketkä lähtee ns. tyhjän päälle on niitä jotka ei kumarra kelle vaan ja taivu mihin vaan. Ne osaa ja uskaltaa ajatella itse ja tehdä omat katkaisunsa.

Minäkin lähdin ihan itse tyhjänpäälle, järkkäsin tutun sijaisen ja ilmoitin esimiehelle, että nyt loppui, en siis ollut edes irtisanomisaikaa.

Pakko oli tehdä, ettei pää hajonnut. Ketään työkaveria en halua sieltä paikasta nähdä, koska tavallaan ratkaisu hävettikin. Vieläkin nään unia välillä, että ole tuolla töissä ja päälimmäinen tunne on häpeä, kun minusta ei ollutkaan suoriutumaan.

Lähdöstä on noin 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Finlandia:

-..et taipunut sa sorron alle, on aamus koittanut..

Juuri näin.

Toinen hyvä:

Youtube ja Saara Aalto. Enough is enough

Tunnistan tuon, "v..u" sorron alle ei taivuta.

Hep. Kuljin töissä 500 km päässä kotoa. Paloin henkisesti loppuun. Kotoa poissa olot oli yhtä itkua. Aivan järjetön ikävä oli lapsia. Vuoden kulkemisen jälkeen yks kaks päätin: Nyt tämä loppuu. Palkka oli todella hyvä ja työapaikka, mutta.... Jäin tyhjän päälle. Olin tosin säästänyt töissä ollessa 7000 euroa eli rahaa oli. Yllätys oli suuri, kun te keskus hyväksyi poisjäänti syyni ja sainkin sitten takautuvasti ansiosidoonaisen siitä ajasta, kun jäin pois töistä. te toimiston virkailija ehdotti, että kirjoitan lautakunnalle kirjeen miksi jäin pois.

Nää jutut on sellaisia missä tulee se tietty piste, jonka jälkeen rupeaa tapahtumaan. 

Kun kaikki toivo on mennyt. Miettikää Sofi Oksasen kirjaa Puhdistus. 

Tyttö oli ajettu huoraksi ja sitten kun siltä vietiin kaikki toivo se tappoi sutenöörinsä.

Ajatusta kannattaa pyöritellä päässään vähän pidempään.

Väitän, että töistä tyhjän päälle lähtevät on keskimääräisiä älykkäämpiä ja rohkeampia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Finlandia:

-..et taipunut sa sorron alle, on aamus koittanut..

Juuri näin.

Toinen hyvä:

Youtube ja Saara Aalto. Enough is enough

Nämä on hyviä voimabiisejä irtisanoutumista ajatteleville ja kuvaavat hyvin irtisanoutuvien fiiliksiä niitä ymmärtämättömille.

Ne jotka lähtevät tyhjän päälle pärjäävät aina. Kyse on asenteesta.

Ei haittaa mitä tapahtuu. Ne kerää aina palikat. Pärjää. ja jatkaa matkaa.

Mä luulen niiden ilman toista työpaikkaa irtisanoutuvien olevan vahvimpia mahdollisia ihmisiä.  Olen joskus tavannut yhden. Tämä daami vaikutti hauraalta ja itkevältä.

Sille ei kuitenkaan loppupeleissä pärjää kukaan.

Tuttuni uusi esimies oli aivan kamala työpaikkakiusaaja ja lisäksi selvästi tutulleni kateellinen, kun hänelle oli ensin esimiesasemaa tarjottu muttei (aikaa enemmän kuin rahaa arvostavana) ottanut paikkaa vastaan. Uusi esimies ei kyennyt minkäänlaiseen yhteistyöhön muiden osaston tyyppien kanssa ja otti kunnian tuttuni työpanoksesta. Joten tuttuni irtisanoutui, mutta oli kyllä tietoinen että kokemuksellaan saisi luulatavsti varsin helposti uuden paikan. Pari kuukautta piti hermolomaa ja meni sitten parempaan puljuun töihin.

Nämä irtisanoutuvat omat oma rotunsa. Niitä ei pysty mistään tunnistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen niiden ilman toista työpaikkaa irtisanoutuvien olevan vahvimpia mahdollisia ihmisiä.  Olen joskus tavannut yhden. Tämä daami vaikutti hauraalta ja itkevältä.

Sille ei kuitenkaan loppupeleissä pärjää kukaan.

Sisäinen vahvuus. 

näitä irisanoutujia pitäisi pystyä erikseen rekrytoimaan. 

Eniten v!tuttaa näin jälkikäteen miksen lähtenyt aiemmin. Annoin kohdella itseäni huonosti vuosien ajan. Ainoa hyvä mitä tuosta ajasta koitui oli suuret säästöt ja nyt ei ole mikään pakko lähteä mihinkään töihin jos en itse halua.

Taivutaan, muttei murruta. That's case.