Kaveri lyttää, loukkaantuisitteko te?

Up

Erikoinen tapa käyttää sanaa itselläni.  Minulla/minulle olisi sopivampi. Mutta eihän sitä kannata pohtia, että loukkaantuisiko tästä nyt vai ei. Se on tunne, joka tulee, jos tulee ja jää tulematta, jos sille ei ole tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tapa käyttää sanaa itselläni.  Minulla/minulle olisi sopivampi. Mutta eihän sitä kannata pohtia, että loukkaantuisiko tästä nyt vai ei. Se on tunne, joka tulee, jos tulee ja jää tulematta, jos sille ei ole tarvetta. 

Minulla kuulostaa liian viralliselta ja itseäni taas häiritsee, jos tekstissä on "mulla." Niin ei kannattaisi varmaan miettiä mutta enpä tällaisia fiiliksiä ole hirveästi ennen kokenut niin mietin olenko jotenkin liikaa omassa kuoressani loukkaantuen asioista, joita suurin osa pitäisi harmittomana. Vai pitääkö muutkin kyseistä käytöstä kenties  jo ilkeilynä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tapa käyttää sanaa itselläni.  Minulla/minulle olisi sopivampi. Mutta eihän sitä kannata pohtia, että loukkaantuisiko tästä nyt vai ei. Se on tunne, joka tulee, jos tulee ja jää tulematta, jos sille ei ole tarvetta. 

Minulla kuulostaa liian viralliselta ja itseäni taas häiritsee, jos tekstissä on "mulla." Niin ei kannattaisi varmaan miettiä mutta enpä tällaisia fiiliksiä ole hirveästi ennen kokenut niin mietin olenko jotenkin liikaa omassa kuoressani loukkaantuen asioista, joita suurin osa pitäisi harmittomana. Vai pitääkö muutkin kyseistä käytöstä kenties  jo ilkeilynä. Ap

Kyllähän itseäni voi käyttää :) Se vaan tarkoittaa eri asiaa kuin minulla. 

On se varmaan ihan tapauskohtaista ja ihmisistä riippuvaa. Joltain ihmiseltä voi ottaa vastaan aivan eri tason kritiikkiä, toisilta vähemmän. Ja tänään joku asia kolahtaa pahemmin kuin huomenna kolahtaisi. 

Kyllä loukkaantuisin! Miten tällä kertaa reagoit kaverin kommenttiin (jos siis edellisellä kerralla olit jo sanonut suoraan, että ei tunnu kivalta)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tapa käyttää sanaa itselläni.  Minulla/minulle olisi sopivampi. Mutta eihän sitä kannata pohtia, että loukkaantuisiko tästä nyt vai ei. Se on tunne, joka tulee, jos tulee ja jää tulematta, jos sille ei ole tarvetta. 

Minulla kuulostaa liian viralliselta ja itseäni taas häiritsee, jos tekstissä on "mulla." Niin ei kannattaisi varmaan miettiä mutta enpä tällaisia fiiliksiä ole hirveästi ennen kokenut niin mietin olenko jotenkin liikaa omassa kuoressani loukkaantuen asioista, joita suurin osa pitäisi harmittomana. Vai pitääkö muutkin kyseistä käytöstä kenties  jo ilkeilynä. Ap

Kyllähän itseäni voi käyttää :) Se vaan tarkoittaa eri asiaa kuin minulla. 

On se varmaan ihan tapauskohtaista ja ihmisistä riippuvaa. Joltain ihmiseltä voi ottaa vastaan aivan eri tason kritiikkiä, toisilta vähemmän. Ja tänään joku asia kolahtaa pahemmin kuin huomenna kolahtaisi. 

Mutta eihän tässä ollut kyse mistään kritiikistä, vaan suoranaisesti ivaamisesta. Ap

Minulla on joskus ollut tuollainen "kaveri". Jatkuvaa ilkeilyä, vähän kaikesta, vaikka hänellä oli monet asiat varmasti huonommin kuin minulla (esim raha-asiat).

Lopulta sanoin, että haistakoon pitkän pskan, ei tarvitse enää soitella. Enkä ole katunut tätä päätöstä ikinä!

Jotkut tuntevat itsensä paremmaksi sillä, että lyttäävät muita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joskus ollut tuollainen "kaveri". Jatkuvaa ilkeilyä, vähän kaikesta, vaikka hänellä oli monet asiat varmasti huonommin kuin minulla (esim raha-asiat).

Lopulta sanoin, että haistakoon pitkän pskan, ei tarvitse enää soitella. Enkä ole katunut tätä päätöstä ikinä!

Ei sinällään yksittäiset kommentit haittaa. Mutta tämä tuntui jo aika tarkoitukselliselta ivailulta asiayhteys huomioiden ja samoin se miten aiemmin kerroin jo harmistuneeni täysin vastaavasta kommentista. Olen viime aikoina enemmänkin huomannut, että hänelä jotenkin tarve provosoida ja ilkeillä. Mutta olen sivuuttanut nämä ajatukset, ajatellen että vain kuvittelen mtuta nähtävästi haluaa tahallaan lytätä tunteakseen itsensä paremmaksi. Ap

Kyllä loukkaantuisin ja sanoisin jälkikäteen että tuntui pahalta ja katsoisin reaktion. Se reaktio kertoo paljon. Muistan itse elävästi tilanteen, jossa paras "ystäväni" oli täysin kylmä, kun minä itkin pahasta olosta, kaverin ilkeän kommentin jälkeen. Joo ei oltu enää ystäviä tuon jälkeen. Jos siis minä olisin saanut ystäväni itkemään, kyllä olisin joko pahoitellut tai ainakin lohduttanut vaikka olisi muuten edelleen ärsyttänyt. Kuuluu normaaliin empatiakykyyn. 

En jaksaisi tuollaista kaveria. Sinuna en ottaisi enää yhteyttä, enkä vastaisi sen yhteydenottoihin. Minun elämäni helpottui, kun tajusin, että piikittelijöistä pääsee eroonkin. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joskus ollut tuollainen "kaveri". Jatkuvaa ilkeilyä, vähän kaikesta, vaikka hänellä oli monet asiat varmasti huonommin kuin minulla (esim raha-asiat).

Lopulta sanoin, että haistakoon pitkän pskan, ei tarvitse enää soitella. Enkä ole katunut tätä päätöstä ikinä!

Ei sinällään yksittäiset kommentit haittaa. Mutta tämä tuntui jo aika tarkoitukselliselta ivailulta asiayhteys huomioiden ja samoin se miten aiemmin kerroin jo harmistuneeni täysin vastaavasta kommentista. Olen viime aikoina enemmänkin huomannut, että hänelä jotenkin tarve provosoida ja ilkeillä. Mutta olen sivuuttanut nämä ajatukset, ajatellen että vain kuvittelen mtuta nähtävästi haluaa tahallaan lytätä tunteakseen itsensä paremmaksi. Ap

Suosittelen ottamaan etäisyyttä tästä "kaverista". Ei kuulosta mukavalta ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä loukkaantuisin! Miten tällä kertaa reagoit kaverin kommenttiin (jos siis edellisellä kerralla olit jo sanonut suoraan, että ei tunnu kivalta)?

Näpäytin takaisin, mikä ei kovin fiksua sekään. Mutta ehkä neljä kertaa samanlainen kommentointi on jo hiukan liikaa. Ap

En loukkaantuisi, mutta jatkossa miettisin, mitä hänelle kerron ja kuinka paljon olen yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä loukkaantuisin ja sanoisin jälkikäteen että tuntui pahalta ja katsoisin reaktion. Se reaktio kertoo paljon. Muistan itse elävästi tilanteen, jossa paras "ystäväni" oli täysin kylmä, kun minä itkin pahasta olosta, kaverin ilkeän kommentin jälkeen. Joo ei oltu enää ystäviä tuon jälkeen. Jos siis minä olisin saanut ystäväni itkemään, kyllä olisin joko pahoitellut tai ainakin lohduttanut vaikka olisi muuten edelleen ärsyttänyt. Kuuluu normaaliin empatiakykyyn. 

Mielestäni se pitäisi jo riittää, kun kerran olen jo asiasta sanonut. :-S En oikeastaan edes muista mitä hän sillon vastasi mutta ei ainakaan kyllä pyytänyt anteeksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Viime vuodet ovat olleet aika rankkoja itselleni ja sitä myöden opiskelutkin ovat takkuilleet ja valmistuminen siirtynyt. Tässä jo jonkun aikaa olen kuitenkin saanut elämääni järjestykseen ja edennyt opiskeluissakin aika huimaa vauhtia. Valmistun maisteriksi näillä näkymin n. 31-32- vuotiaana, johon on vielä muutama vuosi aikaa. Tämä on toki valmistuneiden keskiarvoa korkeampi. Mutta itselläni sillä ei ole juurikaan merkitystä. Voi olla, että työnantaja ajattelee eri tavoin mutta sille en sitten mahda mitään.

Olen kuitenkin aloittanut opiskelutkin vasta 24-vuotiaana ettei nyt sentään mitään kymmeniä vuosia ole opinnot venyneet. Mikä on kuitenkin yllättänyt niin joidenkin läheisten asenne ja käyttäytyminen itseäni ja omia opiskelujani kohtaan nyt, kun itselläni sujuu paremmin.

Esim. juttelin tässä taannoin erään kaverini kanssa. Ei nyt hyvästä ystävästä voida puhua mutta kuitenkin kaverista, jonka kanssa juttelen aika usein henkilökohtaisistakin asioista.

Hän kyseli miten opinnot sujuvat ja vastasin, että todella hyvin ja kerroin parhaillaan lukevani seuraavien viikkojen tentteihin. Kaveri sitten vastasi naureskellen, että kuinka olen varmasti yli 40- vuotias ennen kuin viimein valmistun ja kuinka en varmasti ehdi työelämäänkään ennen kuin pitääkin jo ilmoittautua vanhainkotiin. Normaalisti tämän tyyppiset kommentit ohitan tai naureskelen mukana. Mutta mikä teki kommentin törkeäksi niin hän useasti ennenkin laukonut täysin saman kommentin, joten se tuntuu jo ivaamiselta. Ensimmäisellä kerralla ohitin kommentin, vaikka sisältä kiehuin mutta viime kerrallakin sanoin jo suoraan, että kyseinen kommentti tuntui aika pahalta. Mutta silti taas sama kommentti!

Mietin jo, että voiko jollakin oikeasti olla noin huono muisti vai ihan tahallaan haluaa provosoida ja ilkeillä? En yleensä monistikaan loukkaannu muiden sanomisista, ainakaan siis niin, että suoranaisesti pahoittaisin mieleni niistä. Johtuen ehkä siitä etten hirveästi kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin läheisilleni ja pinnallisista asioista vitsailu ei nyt niinkään loukkaa. Mutta mikä itseäni tässä loukkasi oli se, että olen tällä kyseiselle kaverille avautunut näistä vaikeuksistani, jotka ovat luonnollisesti vaikeuttaneet ja pitkittäneet opiskelujanikin, ja silti hänellä on pokkaa kommentoida noin.

Vieläpä kun en itse alkanut avautumaan nykykyisestä elämäntilanteestani, vaan hän ihan itse kyseli opinnoistani. Ja vieläpä kun vastaus oli, että hyvin menee niin alkoikin pilkka hänen puoleltaan.

Olen kyllä tyytyväinen nykytilanteeseeni ja siihen mihin suuntaan esim. opiskeluni ovat tällä hetkellä menossa mutta silti ehkä tietyllä tavalla poden jonkinlaista ikäkriisiä ja ehkä vähän suruakin siitä, että vuosia on mennyt ”hukkaan” vaikeuksieni takia. Sen takia tämän tyylinen kommentti tuntui aikamoiselta iskulta vyön alle ja loppupäivän nämä kaverini sanat olivatkin mielessä aiheuttaen huonon fiiliksen.

Tämä kaveri ei varsinaisesti ole mikään vitsiniekka, joten tuntuu oudolta, että se vitsailun tarve olisi juuri itselleni ns. arasta aiheesta. Sikäli siis kommentti tuntuu enemmän ilkeilyltä. Paljastuuko kenties oman elämäntilanteen muuttuessa millaisia ihmisiä sitä lähellä on, vai olenko jotenkin liian herkkis itseni suhteen? Loukkaantuisitteko te?

Vitsit, tuo ensimmäinen kappale oli kuin minun kirjoittamani. Älä ap anna muiden määrittää itseäsi millään tavalla, hienoa että olet mennyt opiskelemaan ja kääntänyt elämä'äsi uuden sivun. Yksi osa uuden paremman elämän rakentamista on myös se, että oppii päästämään irti menneisyyden haamuista.  Valitettavasti, kun oma olo paranee ja elämä myös on nousussa, havahtuukin huomaamaan, että silloin kun mieli oli huono, saattoikin kerätä ympärilleen ihmisiä, jotka vellovat negatiivisuudessa. Kannattaa ottaa etäisyyttä ko. ihmisiin. Tahallista ilkeyttä ei kenenkään tarvitse sietää. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tapa käyttää sanaa itselläni.  Minulla/minulle olisi sopivampi. Mutta eihän sitä kannata pohtia, että loukkaantuisiko tästä nyt vai ei. Se on tunne, joka tulee, jos tulee ja jää tulematta, jos sille ei ole tarvetta. 

Sinä taidat olla näitä energiasyöppöjä, kuten Ap:n kaverikin. Onneksi monet osaa ottaa etäisyyttä teistä nykyään. P.S. Äidinkilen opinnoissa on kehoitettu välttämään käyttämästä ilmaisua minulla/minulle turhaan. Mielipiede on omani, eikä minun tarvitse painottaa minun mielipiteeni. 

Vastaan suoraan tuohon kysymykseesi:

Kyllä minulle ainakin tulisi paha mieli ja sanoisin ykskantaan hyvin painokkaasti tuollaiselle dissaajalle "Haista kuule paska".  TAI " No eihän vetelykset ymmärrä yrittämisestä tai itsensä kehittämisestä  mitään".

Suosittelen lämpimästi. 

Aika dissaajiakin hienamn herätellä ja saavat miettiä käytöstään.

Terv. eräs joka valmistui toiseen ammattiinsa 40veenä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tuntevat itsensä paremmaksi sillä, että lyttäävät muita.

Kyllä, ja näihin henkilöihin kantsii ottaa etäisyyttä.

Kyllähän tuon voisi laskea jo vittuiluksi kun olet jo sanonut miltä se tuntuu. Jos hän puhuu sinulle noin niin toivottavasti ei puhu vielä pahempaa selkäsi takana.