Kaveri lyttää, loukkaantuisitteko te?
Viime vuodet ovat olleet aika rankkoja itselleni ja sitä myöden opiskelutkin ovat takkuilleet ja valmistuminen siirtynyt. Tässä jo jonkun aikaa olen kuitenkin saanut elämääni järjestykseen ja edennyt opiskeluissakin aika huimaa vauhtia. Valmistun maisteriksi näillä näkymin n. 31-32- vuotiaana, johon on vielä muutama vuosi aikaa. Tämä on toki valmistuneiden keskiarvoa korkeampi. Mutta itselläni sillä ei ole juurikaan merkitystä. Voi olla, että työnantaja ajattelee eri tavoin mutta sille en sitten mahda mitään.
Olen kuitenkin aloittanut opiskelutkin vasta 24-vuotiaana ettei nyt sentään mitään kymmeniä vuosia ole opinnot venyneet. Mikä on kuitenkin yllättänyt niin joidenkin läheisten asenne ja käyttäytyminen itseäni ja omia opiskelujani kohtaan nyt, kun itselläni sujuu paremmin.
Esim. juttelin tässä taannoin erään kaverini kanssa. Ei nyt hyvästä ystävästä voida puhua mutta kuitenkin kaverista, jonka kanssa juttelen aika usein henkilökohtaisistakin asioista.
Hän kyseli miten opinnot sujuvat ja vastasin, että todella hyvin ja kerroin parhaillaan lukevani seuraavien viikkojen tentteihin. Kaveri sitten vastasi naureskellen, että kuinka olen varmasti yli 40- vuotias ennen kuin viimein valmistun ja kuinka en varmasti ehdi työelämäänkään ennen kuin pitääkin jo ilmoittautua vanhainkotiin. Normaalisti tämän tyyppiset kommentit ohitan tai naureskelen mukana. Mutta mikä teki kommentin törkeäksi niin hän useasti ennenkin laukonut täysin saman kommentin, joten se tuntuu jo ivaamiselta. Ensimmäisellä kerralla ohitin kommentin, vaikka sisältä kiehuin mutta viime kerrallakin sanoin jo suoraan, että kyseinen kommentti tuntui aika pahalta. Mutta silti taas sama kommentti!
Mietin jo, että voiko jollakin oikeasti olla noin huono muisti vai ihan tahallaan haluaa provosoida ja ilkeillä? En yleensä monistikaan loukkaannu muiden sanomisista, ainakaan siis niin, että suoranaisesti pahoittaisin mieleni niistä. Johtuen ehkä siitä etten hirveästi kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin läheisilleni ja pinnallisista asioista vitsailu ei nyt niinkään loukkaa. Mutta mikä itseäni tässä loukkasi oli se, että olen tällä kyseiselle kaverille avautunut näistä vaikeuksistani, jotka ovat luonnollisesti vaikeuttaneet ja pitkittäneet opiskelujanikin, ja silti hänellä on pokkaa kommentoida noin.
Vieläpä kun en itse alkanut avautumaan nykykyisestä elämäntilanteestani, vaan hän ihan itse kyseli opinnoistani. Ja vieläpä kun vastaus oli, että hyvin menee niin alkoikin pilkka hänen puoleltaan.
Olen kyllä tyytyväinen nykytilanteeseeni ja siihen mihin suuntaan esim. opiskeluni ovat tällä hetkellä menossa mutta silti ehkä tietyllä tavalla poden jonkinlaista ikäkriisiä ja ehkä vähän suruakin siitä, että vuosia on mennyt ”hukkaan” vaikeuksieni takia. Sen takia tämän tyylinen kommentti tuntui aikamoiselta iskulta vyön alle ja loppupäivän nämä kaverini sanat olivatkin mielessä aiheuttaen huonon fiiliksen.
Tämä kaveri ei varsinaisesti ole mikään vitsiniekka, joten tuntuu oudolta, että se vitsailun tarve olisi juuri itselleni ns. arasta aiheesta. Sikäli siis kommentti tuntuu enemmän ilkeilyltä. Paljastuuko kenties oman elämäntilanteen muuttuessa millaisia ihmisiä sitä lähellä on, vai olenko jotenkin liian herkkis itseni suhteen? Loukkaantuisitteko te?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi ehkä ajattelee keventävänsä paineitasi. Hän ajattelee että stessaat ja murehdit sitä, että sinun pitää valmistua pian ja suhtautumalla rennon kevyesti ja syyllistämättä siihen että asiassa voi käydä toisinkin kuin nyt toivot, hän vähentää paineitasi.
Siinä tapauksessa aika outo taktiikka. Kyseistä tsemppaustapaa käyttäville, suosittelen vaihtamaan. Ap
Meillä on oikeasti hyvin eritasoiset empatiakysyt, ja toisin kuin tässä ketjussa on aikaisemmin väitetty huono empatiakyky ei ole sama asia kuin pahuus. Voisit itse vähän kehittää huumoria ja itseironiaa. Kuvittele miten naureskelet muutaman vuoden päästä kaverillesi maisterin seppele kulmillasi tätä synkkää ennustetta, jonka häneltä sait.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen tapa käyttää sanaa itselläni. Minulla/minulle olisi sopivampi. Mutta eihän sitä kannata pohtia, että loukkaantuisiko tästä nyt vai ei. Se on tunne, joka tulee, jos tulee ja jää tulematta, jos sille ei ole tarvetta.
Minulla kuulostaa liian viralliselta ja itseäni taas häiritsee, jos tekstissä on "mulla." Niin ei kannattaisi varmaan miettiä mutta enpä tällaisia fiiliksiä ole hirveästi ennen kokenut niin mietin olenko jotenkin liikaa omassa kuoressani loukkaantuen asioista, joita suurin osa pitäisi harmittomana. Vai pitääkö muutkin kyseistä käytöstä kenties jo ilkeilynä. Ap
Kyllähän itseäni voi käyttää :) Se vaan tarkoittaa eri asiaa kuin minulla.
On se varmaan ihan tapauskohtaista ja ihmisistä riippuvaa. Joltain ihmiseltä voi ottaa vastaan aivan eri tason kritiikkiä, toisilta vähemmän. Ja tänään joku asia kolahtaa pahemmin kuin huomenna kolahtaisi.
Mutta eihän tässä ollut kyse mistään kritiikistä, vaan suoranaisesti ivaamisesta. Ap
Sano sille suoraan, että otat hänen puheensa ivaamisena ja katso kun puna nousee sen idiottin poskille. Katsot oikein syvälle silmiin samalla kun kerrot sille, mille hänen kommentointinsa sinusta tuntuu. Jatkakoot, jos vielä oikein kehtaa.
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantuisi, mutta jatkossa miettisin, mitä hänelle kerron ja kuinka paljon olen yhteyksissä.
Miksi et kerro, että kommentointinsa tuntuu sinusta ivaamiselta? Onko heikkouden itsessäsi avaaminen vihollisen käsiin niin vaikeaa? Ja jos se ei ole heikkous, että se tuntuu ivalta, niin miksi sitä ei voisi kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vastaan suoraan tuohon kysymykseesi:
Kyllä minulle ainakin tulisi paha mieli ja sanoisin ykskantaan hyvin painokkaasti tuollaiselle dissaajalle "Haista kuule paska". TAI " No eihän vetelykset ymmärrä yrittämisestä tai itsensä kehittämisestä mitään".
Suosittelen lämpimästi.
Aika dissaajiakin hienamn herätellä ja saavat miettiä käytöstään.
Terv. eräs joka valmistui toiseen ammattiinsa 40veenä.
Paljon rakentavampaa olisi sanoa rehellisesti kuten asia on, että kommenttisi tuntuu minusta ivaamiselta, eikä tuollalailla käyttäytyä huonosti. Et ole siis sitä toista parempi ihminen sinäkään. Vaan erittäin huonokäytöksinen ja loukkaava.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.
Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.
Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.
En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.
Todella törkeää ajattelua sinulta. Sinä olet ilkeä, tunteeton, tunnevammainen perfektionisti, joka peittelee perfektionismillaan pelkojaan, mitä ap ei tee. Siksi sinä ahdistut, kun joku EI PELKÄÄ samoja asioita, joissa sinä, kusihousuinen minnihiiri itket pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi ehkä ajattelee keventävänsä paineitasi. Hän ajattelee että stessaat ja murehdit sitä, että sinun pitää valmistua pian ja suhtautumalla rennon kevyesti ja syyllistämättä siihen että asiassa voi käydä toisinkin kuin nyt toivot, hän vähentää paineitasi.
Siinä tapauksessa aika outo taktiikka. Kyseistä tsemppaustapaa käyttäville, suosittelen vaihtamaan. Ap
Meillä on oikeasti hyvin eritasoiset empatiakysyt, ja toisin kuin tässä ketjussa on aikaisemmin väitetty huono empatiakyky ei ole sama asia kuin pahuus. Voisit itse vähän kehittää huumoria ja itseironiaa. Kuvittele miten naureskelet muutaman vuoden päästä kaverillesi maisterin seppele kulmillasi tätä synkkää ennustetta, jonka häneltä sait.
Itselläni on itseironiaa liiaksin. Yleensä olen se, joka alentaa itseni enne kuin kukaan muu ehtii tekemään sitä. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa pyristelemässä tästä tavasta irti. Vitsailen myös muille mutta erona se etten koskaan toisten ongelmista tai näiden aroista asioista. Enkä lähtökohtaisesti halua pitää lähelläni sellaisia ystäviä tai kavereita, joille on jotenkin tarpeen näyttää ja päästä myöhemmin naureskelemaan. Toki välillä on kiva näpäyttää epäilijöitä mutta ei se ole mikään elämää motivoiva asia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo menisi ajattelematttoman -vaikkakin tyhmän jo toistavuudenkin takia- vitsailun piikkiin, jos et olisi jo kertaalleen sanonut sen olevan sinusta ikävää.
Ehkä se on kuitenkin kaverisi mielestä niin mainio läppä, ettei malta olla toistelematta sitä.
Mieti saatko ystävyydestänne muuten niin paljon, että "vitsikkäät läpät" jaksaa kuunnella. Loukkaako hän tahallaan muissa asioissa? Ehkä rajoitat jatkossa hänen kohdallaan henkkoht asioistasi kertomista. Ehkä sivallat ensi kerralla takaisin. Ehkä dumppaat hänet ystäväpiiristäsi. Ehkä vaan jatkossakin kestät hänen huonoa tilannetajuaan ja huumoriaan. Se on sinun päätettävissäsi, mutta huonojen ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla.
Tuntuu jotenkin karmivalta mutta tajuan nyt, että hän varmasti tekee tätä tahallaan. Hän siis aiemminkin useasti kommentoinut jotakin piikikästi mutta olen ohittanut nämä ajattelen niiden olevan vain harmittomia möläytyksiä. Kuitenkin useasti näiden jälkeen tullut vielä pahempi piikki, yleensä liittyen aiheeseen, jonka hän tietää olevan herkkä itselleni. En tiedä onko ihan harmitonta mutta usein hänen täytyy lytätä positiiviset asiat, jota kerron. Tämä nyt typerä keksitty esimerkki mutta vastaavanlaista tapahtuu, esim. saatan mainita kuinka lomamatkalla söin sen alueen mureinta lihaa, koska karja on kasvatettu oikein. Tämä nyt luonnollisesti tällainen heitto, jolla nyt ei välttämättä faktan kanssa tekemistä. Hän voi ottaa kuitenkin projektikseen lytätä sanomiseni esim. alkaen etsiä googlettamalla tietoa, että sanomiseni ei pidä paikkansa ja oikeasti sitä mureinta lihaa on jossakin muualla. Ymmärrän siis tämän, jos kyseessä on jokin tärkeä aihe, joka voi synnyttää enemmänkin keskustelua. Mutta jonkin heiton pohjalta hänen tärkeä päästää lyttäämään sanomiseni, vaikka tähän ei välttämättä halutessaan tarvitsisi kommentoida mitään tai korkeintaan jotakin ylimalkaista. Ap
Miksi kerrot kaverillesi silmät sinisinä paskaa? Oletat hänen ihailevan matkaasi, jossa sait vastoin faktoja muka jotain lihaa, jota kaverisi ei ole koskaan saanut, eikä tule koskaan saamaankaan, koska puheesi oli pelkkää paskapuhetta. Voitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi ehkä ajattelee keventävänsä paineitasi. Hän ajattelee että stessaat ja murehdit sitä, että sinun pitää valmistua pian ja suhtautumalla rennon kevyesti ja syyllistämättä siihen että asiassa voi käydä toisinkin kuin nyt toivot, hän vähentää paineitasi.
Siinä tapauksessa aika outo taktiikka. Kyseistä tsemppaustapaa käyttäville, suosittelen vaihtamaan. Ap
Meillä on oikeasti hyvin eritasoiset empatiakysyt, ja toisin kuin tässä ketjussa on aikaisemmin väitetty huono empatiakyky ei ole sama asia kuin pahuus. Voisit itse vähän kehittää huumoria ja itseironiaa. Kuvittele miten naureskelet muutaman vuoden päästä kaverillesi maisterin seppele kulmillasi tätä synkkää ennustetta, jonka häneltä sait.
Itselläni on itseironiaa liiaksin. Yleensä olen se, joka alentaa itseni enne kuin kukaan muu ehtii tekemään sitä. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa pyristelemässä tästä tavasta irti. Vitsailen myös muille mutta erona se etten koskaan toisten ongelmista tai näiden aroista asioista. Enkä lähtökohtaisesti halua pitää lähelläni sellaisia ystäviä tai kavereita, joille on jotenkin tarpeen näyttää ja päästä myöhemmin naureskelemaan. Toki välillä on kiva näpäyttää epäilijöitä mutta ei se ole mikään elämää motivoiva asia. Ap
Tai sitten ylennät, kuten kertomalla paskaa saat lomillasi sellaista lihaa, jota se toinen voi etsiä samanlaiselta lomalta vaikka maailman tappiin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo menisi ajattelematttoman -vaikkakin tyhmän jo toistavuudenkin takia- vitsailun piikkiin, jos et olisi jo kertaalleen sanonut sen olevan sinusta ikävää.
Ehkä se on kuitenkin kaverisi mielestä niin mainio läppä, ettei malta olla toistelematta sitä.
Mieti saatko ystävyydestänne muuten niin paljon, että "vitsikkäät läpät" jaksaa kuunnella. Loukkaako hän tahallaan muissa asioissa? Ehkä rajoitat jatkossa hänen kohdallaan henkkoht asioistasi kertomista. Ehkä sivallat ensi kerralla takaisin. Ehkä dumppaat hänet ystäväpiiristäsi. Ehkä vaan jatkossakin kestät hänen huonoa tilannetajuaan ja huumoriaan. Se on sinun päätettävissäsi, mutta huonojen ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla.
Tuntuu jotenkin karmivalta mutta tajuan nyt, että hän varmasti tekee tätä tahallaan. Hän siis aiemminkin useasti kommentoinut jotakin piikikästi mutta olen ohittanut nämä ajattelen niiden olevan vain harmittomia möläytyksiä. Kuitenkin useasti näiden jälkeen tullut vielä pahempi piikki, yleensä liittyen aiheeseen, jonka hän tietää olevan herkkä itselleni. En tiedä onko ihan harmitonta mutta usein hänen täytyy lytätä positiiviset asiat, jota kerron. Tämä nyt typerä keksitty esimerkki mutta vastaavanlaista tapahtuu, esim. saatan mainita kuinka lomamatkalla söin sen alueen mureinta lihaa, koska karja on kasvatettu oikein. Tämä nyt luonnollisesti tällainen heitto, jolla nyt ei välttämättä faktan kanssa tekemistä. Hän voi ottaa kuitenkin projektikseen lytätä sanomiseni esim. alkaen etsiä googlettamalla tietoa, että sanomiseni ei pidä paikkansa ja oikeasti sitä mureinta lihaa on jossakin muualla. Ymmärrän siis tämän, jos kyseessä on jokin tärkeä aihe, joka voi synnyttää enemmänkin keskustelua. Mutta jonkin heiton pohjalta hänen tärkeä päästää lyttäämään sanomiseni, vaikka tähän ei välttämättä halutessaan tarvitsisi kommentoida mitään tai korkeintaan jotakin ylimalkaista. Ap
Tämä kuulostaa nyt vähän häiriintyneeltä mutta selasin pari viimeistä fb-keskusteluamme. Edellisellä kerralla juttelumme jäi siihen, kun hän selosti jostakin lapsuuden tv- sarjasta ja muisteli milloin tämä tuli telkkarista. Kommentoin, että tiedän kyllä tämän mutta taisi tulla telkkarista silloin, kun en itse vielä ollut syntynyt. Kaveri on siis muutamia vuosia vanhempi. Tämän jälkeen keskustelu päättyi aika nopeasti hänen taholtaan ja muutaman kerran kävin kyselemässä häneltä kuulumisia mutta vastaukset oli jopa vähän tylyn oloisia, eikä kysellyt itseltäni mitään. Ajattelin hänen olevan kiireinen. Nyt sitten viimeisempänä tämä viittaus naureskellen siihen miten olen hänen mielestään 40-vuotias valmistuessani. Tuli niin kiero ajatus mieleen, että jos hän kenties suuttui tästä aiemmasta kommentistani, jossa kerroin etten ollut vielä syntynyt kyseisen mainitsemansa tv-sarjan aikoihin. Ikään kuin kuvitteli, että haluan korostaa olevani häntä nuorempi. Sitten hän keräsi vihaa olemalla ottamatta yhteyttä ja viimein pamautti nämä ikäilkeillyt taas mulle. Voikohan olla näin? :-O Ap
Paljonko teillä on ikäeroa, jos hänen on ollut mahdollista tykätä jostain tv-sarjasta aikaan, jolloin sinä et ollut edes syntynyt? Ainakin sis kahdeksan vuotta, sanoisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo menisi ajattelematttoman -vaikkakin tyhmän jo toistavuudenkin takia- vitsailun piikkiin, jos et olisi jo kertaalleen sanonut sen olevan sinusta ikävää.
Ehkä se on kuitenkin kaverisi mielestä niin mainio läppä, ettei malta olla toistelematta sitä.
Mieti saatko ystävyydestänne muuten niin paljon, että "vitsikkäät läpät" jaksaa kuunnella. Loukkaako hän tahallaan muissa asioissa? Ehkä rajoitat jatkossa hänen kohdallaan henkkoht asioistasi kertomista. Ehkä sivallat ensi kerralla takaisin. Ehkä dumppaat hänet ystäväpiiristäsi. Ehkä vaan jatkossakin kestät hänen huonoa tilannetajuaan ja huumoriaan. Se on sinun päätettävissäsi, mutta huonojen ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla.
Tuntuu jotenkin karmivalta mutta tajuan nyt, että hän varmasti tekee tätä tahallaan. Hän siis aiemminkin useasti kommentoinut jotakin piikikästi mutta olen ohittanut nämä ajattelen niiden olevan vain harmittomia möläytyksiä. Kuitenkin useasti näiden jälkeen tullut vielä pahempi piikki, yleensä liittyen aiheeseen, jonka hän tietää olevan herkkä itselleni. En tiedä onko ihan harmitonta mutta usein hänen täytyy lytätä positiiviset asiat, jota kerron. Tämä nyt typerä keksitty esimerkki mutta vastaavanlaista tapahtuu, esim. saatan mainita kuinka lomamatkalla söin sen alueen mureinta lihaa, koska karja on kasvatettu oikein. Tämä nyt luonnollisesti tällainen heitto, jolla nyt ei välttämättä faktan kanssa tekemistä. Hän voi ottaa kuitenkin projektikseen lytätä sanomiseni esim. alkaen etsiä googlettamalla tietoa, että sanomiseni ei pidä paikkansa ja oikeasti sitä mureinta lihaa on jossakin muualla. Ymmärrän siis tämän, jos kyseessä on jokin tärkeä aihe, joka voi synnyttää enemmänkin keskustelua. Mutta jonkin heiton pohjalta hänen tärkeä päästää lyttäämään sanomiseni, vaikka tähän ei välttämättä halutessaan tarvitsisi kommentoida mitään tai korkeintaan jotakin ylimalkaista. Ap
Tämä kuulostaa nyt vähän häiriintyneeltä mutta selasin pari viimeistä fb-keskusteluamme. Edellisellä kerralla juttelumme jäi siihen, kun hän selosti jostakin lapsuuden tv- sarjasta ja muisteli milloin tämä tuli telkkarista. Kommentoin, että tiedän kyllä tämän mutta taisi tulla telkkarista silloin, kun en itse vielä ollut syntynyt. Kaveri on siis muutamia vuosia vanhempi. Tämän jälkeen keskustelu päättyi aika nopeasti hänen taholtaan ja muutaman kerran kävin kyselemässä häneltä kuulumisia mutta vastaukset oli jopa vähän tylyn oloisia, eikä kysellyt itseltäni mitään. Ajattelin hänen olevan kiireinen. Nyt sitten viimeisempänä tämä viittaus naureskellen siihen miten olen hänen mielestään 40-vuotias valmistuessani. Tuli niin kiero ajatus mieleen, että jos hän kenties suuttui tästä aiemmasta kommentistani, jossa kerroin etten ollut vielä syntynyt kyseisen mainitsemansa tv-sarjan aikoihin. Ikään kuin kuvitteli, että haluan korostaa olevani häntä nuorempi. Sitten hän keräsi vihaa olemalla ottamatta yhteyttä ja viimein pamautti nämä ikäilkeillyt taas mulle. Voikohan olla näin? :-O Ap
Paljonko teillä on ikäeroa, jos hänen on ollut mahdollista tykätä jostain tv-sarjasta aikaan, jolloin sinä et ollut edes syntynyt? Ainakin sis kahdeksan vuotta, sanoisin?
Jaa, ai se oli lapsuuden tv-sarja, no, 4-5 vuotta sitten ikäeroa oltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.
Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.
Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.
En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.Olen aloittanut 24- vuotiaana opinnot, jonka jälkeen oli muutamat vuodet vaikeaa. Eli täysipainoisesti en ole opiskellut montaakaan vuotta. Pääsin vasta toisella yrittämällä yliopistoon, ala on suosittu. Itselleni riittää kyllä 40 op syksyn aikana vaativia kursseja, kiitos vain. Enkä ole ollut masentunut. Enkä kyllä mieti samoja asioita, niin kuin aloituksessani jo toin ilmi, että olen hyvinkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ap
Sanoit että vaikeaa on ollut, en tiedä mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Tiedän että itse olin masentunut ja vaikeaa oli opiskeluaikana, olin yksinäinen ja epäilin alavalintaani. Aloin voida kuitenkin paremmin muutaman vuoden jälkeen ja suoritin opinnot sen jälkeen nopeasti.
Olen ehdottomasti väärässä ketjussa koska minua ei paljoakaan kiinnosta miettiä loukkaantuisinko jostain vai en, koska loukkaantuminen tulee siitä että itse epäilee tai ajattelee samaa asiaa. Jos kaveri on noin kurja niin jätä se sika ja keskity uuteen positiiviseen aikaan elämässä.
Ei tule siitä, mutta sun besserwisseröintisi tulee siitä, että olet pelkuri ja säälittävä perfektionisti, joka on epäkohtelias muita kohtaan. Siksi sinulle loukkaannutaan ja jäät elämässä yksin. Haha, ihan oikein sulle, munapää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?
Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.
Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni? Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap
Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap
Ja muutenkin hieman omituista, että puhut lusmuilusta ja päivittelet verkkaista opiskeluvauhtia ja vertaat ikiopiskelijaan, kun nimenomaan olen tuonut esille, että opintoni ovat venyneet vaikeiden elämäntilanteiden takia. Nämä vaikeat elämäntilanteet eivät olleet lusmuilu tai laiskuus. Ap
En puhu menneisyydestä (vaikkakin se voi selittää kaverin ajatusmaailmaa) vaan siitä, kuinka on mahdollista että pelkkiin maisterivaiheen opintoihin arvelet kuluvan ainakin 3 vuotta, vaikka normaalisti ne suoritetaan alle kahdessa. Ehkä siis kaverisi(kin) mielestä opintotahtisi on vieläkin niin verkkainen, ettei hän oikein usko sinun valmistuvan edes tuossa hitaassa tahdissa. Kyllä, kaverisi on tahditon sanoessaan ajatuksensa ääneen, mutta ymmärrän hyvin miksi hän noin ajattelee. Ihminen joka ensin haahuilee 4 vuotta (mitään kovin hyödyllistä et ole voinut opiskella tai työskennellä jos ne kerta eivät ole nykyopintoja mitenkään helpottaneet), sitten suorittaa viidessa vuodessa parin vuoden opinnot, ja vielä venyttää maisterivaiheenkin melkein kaksinkertaiseksi.. eihän siitä mitenkään hirveän kykeneväinen tai ahkera kuva tule.
t.paska_vammainen perfektionisti
selittää kaverin ajatusmaailmaa! Onko pöllömpää kuultu. Ketään ei kuule kiinnosta tässä ymmärtää tuollaisen paskan ajatusmaailmaa, vaan tässä mietitään sitä, miten ap selviytyy hänen kanssaan. Tai itseasiassa kun kuuntelee selityksiäsi hänen mahdollisesta ajatusmaailmastaan, niin ei kuulosta ainakaan ystävälle. Kannattaa jättää se ihminen, ja koittaa tutustua ihmisiin, jotka eivät omien pelkojensa takia kritisoi muiden valintoja ja elämää.
Tokaise "kaverisi" mollaukseen, että ihme kommentti sulta ja hei ei kannata olla kateellinen, sulla on sun omat vahvuudet (mitkä ne nyt ikinä onkaan mutisten) :D tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on idiootti koska kommentoi jotain juttuasi mureasta lihasta, joka ei pidä paikkaansa? Ettäs kehtaa kommentoida juttujasi...
Mut sun on ok kommentoida sen facejuttuun jostain lastenohjelmasta, että SINÄ et ollut edes syntynyt silloin? Miten sulla oli oikeus kommentoida jotain niin turhaa ja typerää?Ehkäpä kaverisi vittuili tarkoituksella opintojesi hitaudesta. Oletko kenties itse antanut ymmärtää, että hän ei ole riittävän koulutettu tmv?
Oli miten oli, kummallekkin parempi ettette ole enä "kavereita".
Lihakommentti oli täysin keksitty. Tarkoitus oli tuoda vain esille, että kevytkin maininta hänelle, jossa tuon jotakin positiivista esille omasta elämästäni tai kokemuksistani lytätään hänen toimestaan. Juuri sellaista, että googlettelee jotakin tutkimuksia tueksi, jotka vahvistavat sitä, että oma positiivinen kokemus ei pidä lainkaan paikkaansa. Vähän niin kuin "small talk", johon vaikka yleensä vastaan jotakin kepeästi takaisin, eikä suinkaan tarkoituksena ole lähteä lyttäämään toisen kokemuksia, kun kyse ei kuitenkaan mistään kovin vakavasta ole.
En ole antanut ymmärtää ettei hän ole tarpeeksi koulutettu, kun hän on itseäni korkeammin koulutettu ja olen päinvastoin kehunut hänen osaamistaan ja koulutustaan, johon itselläni ei olisi ikinä rahkeita. Niin, onhan se turhaa ja typerää kommentoida ettei ole syntynyt silloin mutta hän vähän niin kuin liittyi hänen kysymykseensä, katsoinko kyseistä sarjaa silloin aikanaan. En koe kovin pahani mainintana etten tainnut olla silloin syntynyt, kun ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, että olen häntä nuorempi. Ap
Niin, koska se perustuu valheeseen. Muakin vituttais tuollainen. Etsisin sitä lihaa ja sä oisitkin kehuskellut paskalla.
Vähä ku mun muutama tuttu. Olivat vielä selän takana päivitelleet, että miten tyhmä oon.
Kuulin tästä, niin en ole suostunut puhumaan heistä kellekään oikeastaan mitään.
Mitä he eivät tiedä on se, että mut raiskattiin, siitä eteenpäin selviäminen vei multa melkein hengen. Ihan sama muutenki, mitä helvettiä sum elämä muille kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap:n kaveri on ilkeä, kateellinen, alemmuudentuntoinen tms. Empaattinen ihminen ei heitä tuollaista läppää. Joskus empaattinen ihminen voi vahingossa heittää, mutta jos kohde kertoo loukkaantuneensa, empaattinen ihminen aidosti pyytää anteeksi eikä enää loukkaa.
Mulla tuli mieleen, että ap:n ystävä on kateellinen. Jos hän oli vuosia siinä käsityksessä, että ap ei valmistu koskaan, ja nyt kuultuaan ap:n opintojen edistymisestä ei vain kestä asiaa. Monesti ystävän menestyminen saattaa laukaista voimakkaitakin kateuden tunteita, mitä ei tietenkään myönnetä vaan mikä purkautuu v-luna.
Tai sitten ystävä on yksinkertaisesti ilkeä. Ihminen, joka nauttii ivaamisesta.
Kummallisia puheenvuoroja täällä on siitä, miten ap on "lusmunnut" ennen opiskelun aloittamista.
Ap aloitti opinnot 24-vuotiaana. Siinä ei pitäisi olla mitään kummallista. Esim. itse aloitin yliopistossa 35-vuotiaana ja ennen sitä tein sekalaisia hommia, jonkun mielestä varmaan lusmuilin.
Ap:n ei tarvitse mitenkään perustella tai selitellä, miksi hän aloitti niin "myöhään" tai miksi opinnot eivät heti edenneet nopeasti tai mitä vauhtia ne etenevät. Ne asiat eivät kuulu kenellekään.
Jotkut täällä näyttävät ajattelevan, että ap olisi ansainnut vittuilun, koska lusmuili ja hidasteli opintojensa/elämänsä kanssa. Että oma on syysi, kun sulle v-laan, olisit opiskellut kuten "muutkin ihmiset". Kyllä ap:lla on oikeus elää omaa elämäänsä aivan siinä tahdissa ja järjestyksessä kuin haluaa ja v-lu on v-jan syytä, ei ap:n.
Itse lopettaisin ap:nä yhteydenpidon tähän ihmiseen. Teit oikein sanoessasi, että asia loukkasi sinua. Koska ystäväsi ei katunut, pahoitellut eikä muuttanut käytöstään, hän ei ole ystävyytesi arvoinen.
Mun äiti oli tällainen. Elämäni on mennyt pilalle hänen takiaan. Onneksi aloittajalla se on vain ketjukommentoija. Ei ehdi pilata ap:n elämää, koska ei pysty.
Kyllä jätän taakseni ilkeät ihmiset. Jos näen, että jollakin on sellainen luonteenpiirre/tapa, että ilkeilee, satuttaa ja piikittelee, katkaisen välit sen enempää asiaa miettimättä. Suosittelen samaa ap:lle.
Mun paras kaveri tekee tätä.
Kaikesta muistetaan takakautta dissata, ihan kaikesta.
Itse ja oma perhe , kaverit on maiilman parhaimpia, rikkaimpia, kuuluisampia kuin mun "köyhä" piiri.
Menevät kalliimpiin paikkoihin lomailemaan kuin me. Aina pitää olla vähintään viiden tähden hotelli. Kun pitää olla luxusta. Neljän tähden hotelliin mennään nyrpistellen.
No, nyt on välit poikki olleet vuoden ja risat, kun en suostunut hyppimään hänen pillinsä mukaan. Olisi pitänyt saada minut paikalle, jotta olis voinut elvistellä taas...ei mikään iso vahinko ole ollut. Kivaa on ollut, kun ei ole taas nälvimisiä tarvinnut kuunnella.
Voi kun se tietäis, että meikäläisellä on kaveripiirissään ihan useampikin miljonääri (joista en pidä siis meteliä, kun hän muistaa aina mainita asioista) ja menestyneempiä tyyppejä, jotka antais piupaut tuollaiselle itsensäkorottajalle....ja kehtaisivat sanoa sen kyllä sille ihan suoraankin 😂
Mutta joo, poista elämästä ne tyypit jotka vaan syö sun onnellisuutta, et todellakaan menetä mitään....poista vaikka väliaikaisesti. Kyllä ne takas tulee, jos kaipaavat. Jos eivät tule, niin se ei silloin ollut tarkoituskaan....
Elämä on liian lyhyt antaa tuollaisten kateellisten energiasyöppöjen pilata ja hallita...
Jos valmistuu yli 30-vuotiaana, ilman oman alan vankkaa työkokemusta ovat työnäkymät oikeasti kehnot. Joten sinällään valmistuminen on ihan yksi ja sama, cv:n tekokursseilla ja muussa aikuisten te-päivätoiminnassa on ihan sama onko gradu vuodelta 1990, 2007 vai 2021. Poikkeuksena jos valmistut jostain todellisen työvoimapulan alalta, esimerkiksi lääkiksestä.
Kaverisi on mölli, kun sanoo ääneen ilkeyksiä. Ota häneen etäisyyyttä ja ota lungisti.
Mistä sä tiedät, mitä ap opiskelee? Meillä lääkiksessä tuo ei olisi edes mahdollista, kun curriculum on niin strukturoitu, ja erilaisia kynnyksiä useita.
Itse olen 31-vuotias kun valmistun. Asiassa ei ole mitään ongelmaa, töihin kyllä pääsee ja niitä ehtii tekemään.