Me ei saada lasta :(
Sydämeni särkyy, kun mies haluaisi lapsen (ja siis minä myös), mutta lasta ei vaan ole meille kuulunut. Vika on minussa - paha endometrioosi. Mies vakuuttaa, että hän on tyytyväinen elämäänsä ilmankin, mutta silti hän katselee facebookista kavereittensa vauvakuvia ja puhuu kavereistaa pitäen tärkeänä ominaisuutena hyvää isyyttä. Meillä loppuu kohta aikakin kesken, mies on yli neljäkymmentä ja minä alan neljääkymmentä lähestymään.
Kommentit (15)
Lapsettomuushoitojen kautta saattaa tärpätä tapauksessasi helpommin. Asiaa kannattaa harkita jos biologinen lapsi tuntuu tärkeältä.
Toki on muitakin tapoja olla vanhempi. Voi adoptoida tai olla sijaisperheenä tai tukiperheenä, kaikki ovat yhtä tärkeitä tehtäviä, kuin biologinenkin vanhemmuus.
Jaksamista ja voimia asian kanssa. Rohkeutta tehdä päätöksiä ja uskallusta tarttua toimeen jos siltä tuntuu.
Ymmärrän hyvin surun ja kaipauksen mitä koette. Ehkä aikaa kuitenkin vielä on. Onko endometrioosia hoidettu? Tiedän tapauksen, että leikattiin ja lääkärit sanoivat, että heti sen jälkeen on paras mahdollisuus raskautua.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin surun ja kaipauksen mitä koette. Ehkä aikaa kuitenkin vielä on. Onko endometrioosia hoidettu? Tiedän tapauksen, että leikattiin ja lääkärit sanoivat, että heti sen jälkeen on paras mahdollisuus raskautua.
Ja siis saivat lapsen.
Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Kaipuuta ja tyhjyyttä.
Ainkin niitä minä koin vastaavassa tilanteessa. Tsemppiä sinulle.
Kannattaa kokeilla hoitoja. Ja hoidot kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, etenkin naisen ikä vaikuttaa niiden onnistumisen todennäköisyyteen aika reippaasti. Etenki jos lähestyt neljääkymmentä jo yhdellä vuodellakin voi olla merkitystä.
Me yritettiin luomuna 2 vuotta, mentiin tutkimuksiin, minulla todettiin paha endo ja miehenkään tavara ei ollut mitään parasta mahdollista.
Nyt meillä on kolme ivf hoidolla alkunsa saanutta lasta ja lapsiluku täynnä. :) Eka raskaus alkoi ihan ekasta hoidosta jo, vaikka silloin tuntui toivottomalta. Sisarukset sitten saatiin ekan hoidon ylijääneistä pakastealkioista.
Vuodet, joiden aikana kärsimme lapsettomuudesta, olivat kyllä elämämme synkimmät. Jaksamisia. Toivoa on.
Halaus!
Onko lapsettomuushoidot pois kuvioista?
Kokeilkaa käyttää jokainen mahdollisuus, ennen kuin päätätte, että "me ei saada lasta". Lääketiede ja lapsettomuushoidot ovat kehittyneitä ja Suomessa huipputasoa. Miettikää myös adoption ja sijaisperheen mahdollisuutta.
Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Itselläni on parhaillaan kova paikka ymmärtää, että minä, muutoin terve, hyväkuntoinen ja nuori ihminen en ilmeisesti pysty kantamaan lasta loppuun asti ilman apuja (lukuisia keskenmenoja takana, ilman erityistä syytä).
Mutta toivosta ei saa luopua! Tukekaa toisianne ja ollaa ymmärtäväisiä, tiedän miten tämä voi koetella parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla hoitoja. Ja hoidot kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, etenkin naisen ikä vaikuttaa niiden onnistumisen todennäköisyyteen aika reippaasti. Etenki jos lähestyt neljääkymmentä jo yhdellä vuodellakin voi olla merkitystä.
Me yritettiin luomuna 2 vuotta, mentiin tutkimuksiin, minulla todettiin paha endo ja miehenkään tavara ei ollut mitään parasta mahdollista.
Nyt meillä on kolme ivf hoidolla alkunsa saanutta lasta ja lapsiluku täynnä. :) Eka raskaus alkoi ihan ekasta hoidosta jo, vaikka silloin tuntui toivottomalta. Sisarukset sitten saatiin ekan hoidon ylijääneistä pakastealkioista.
Vuodet, joiden aikana kärsimme lapsettomuudesta, olivat kyllä elämämme synkimmät. Jaksamisia. Toivoa on.
Ihana onnistumistarina. Onnea teille!
t. 1. Ivf alkiosiirron pp3
Mun miehelläni oli myös kauhea vauvakuume ja 2v luomusti yritettiin ennenkuin tulin luomusta raskaaksi. Miehellä huonot siittiöt ja minulla pco. En olisi mennyt hoitoihin jos en olisi tullut luomusta raskaaksi. Voi olla että parisuhde olisi ilman lasta päättynyt. Tsemppiä ap.
Oletteko miettineet hoitojen kokeilemista? Kaikkihan eivät hoidoillakaan onnistu, mutta kannattaa yrittää jos on rahaa ja henkisiä resursseja. Meillä lapsettomuustilanne oli kärjistyä eroon (syy vain toisessa osapuolessa) ja uuden lapsentekokumppanin etsimiseen. Se on ymmärrettävää, jos biologinen lapsi on tärkeä ja se on mahdollista hankkia jonkun toisen kanssa. Viimein hoito tepsi ja vastentahtoiseen eroon ei täytynyt turvautua.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin seksielämä pelastuu.
"Olen menettänyt elämäni tärkeimmän asian ja olen onneton"
"No ainakaan ei tule naururyppyjä"
ÄLY hoi!
Tuollaista se joskus on. Toisilla taas riittää lapsia abortoitavaksi saakka.