Kaveri lyttää, loukkaantuisitteko te?

Nää on näitä sammakoita mitä lauotaan tahattomasti. Oikeesti saattaa olla hyvillään kun sulla on asiat kondiksessa mutta ei osaa ilmaista kehuja kuin huonolla, asiattomalla läpällä. Meidän sisarusparvessa on tuollaista kun on kasvatettu ilman kehumista, saavutukset kuitattu jollain nuivalla kommentilla. Käytämme keskenämme villeimpiä "lyttäyskehuja" ja matkimme samalla vanhempiemme narinaa. On pitänyt oikein opetella sanomaan ääneen toiselle henkilökohtaisesti kun on iloinen toisen puolesta. Kehut ovat ilmaisia mutta hyvän mielen jakaminen mittaamattoman arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joskus ollut tuollainen "kaveri". Jatkuvaa ilkeilyä, vähän kaikesta, vaikka hänellä oli monet asiat varmasti huonommin kuin minulla (esim raha-asiat).

Lopulta sanoin, että haistakoon pitkän pskan, ei tarvitse enää soitella. Enkä ole katunut tätä päätöstä ikinä!

Ei sinällään yksittäiset kommentit haittaa. Mutta tämä tuntui jo aika tarkoitukselliselta ivailulta asiayhteys huomioiden ja samoin se miten aiemmin kerroin jo harmistuneeni täysin vastaavasta kommentista. Olen viime aikoina enemmänkin huomannut, että hänelä jotenkin tarve provosoida ja ilkeillä. Mutta olen sivuuttanut nämä ajatukset, ajatellen että vain kuvittelen mtuta nähtävästi haluaa tahallaan lytätä tunteakseen itsensä paremmaksi. Ap

Itse kullakin hyppii sammakoita suusta joskus. Ja kun tulee sanottua pahasti, niin sitten on tapana pyytää anteeksi tai edes jollain tavalla tuoda ilmi, että on pahoillaan tuottamastaan mielipahasta.

Mulla on valitettavasti elämässäni tuollainen ihminen, ja häntä en saa elämästäni pois, kun on mun anoppi. Kun hänelle sanoo, että hänen kommenttinsa loukkasi, niin hänen reaktionsa on

1) asian kieltäminen, hän ei tuollaista sanoisi (vaikka 5 minuuttia sitten sanoi)

2) syyllistäminen, että olen tyhmä/huumorintajuton, kun ymmärsin väärin.

Joka tapauksessa, mun vika joka kerta, ku hän vaan ihan hyvällä....

Myös mulla (olen n. 4-kymppinen jo) on ollut parikin tuollaista "ystävää" elämäni aikana. Lopulta tarpeeksi ahdistuttuani ja itsetunto laskeneena olen tajunnut ottaa reilusti etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä sammakoita mitä lauotaan tahattomasti. Oikeesti saattaa olla hyvillään kun sulla on asiat kondiksessa mutta ei osaa ilmaista kehuja kuin huonolla, asiattomalla läpällä. Meidän sisarusparvessa on tuollaista kun on kasvatettu ilman kehumista, saavutukset kuitattu jollain nuivalla kommentilla. Käytämme keskenämme villeimpiä "lyttäyskehuja" ja matkimme samalla vanhempiemme narinaa. On pitänyt oikein opetella sanomaan ääneen toiselle henkilökohtaisesti kun on iloinen toisen puolesta. Kehut ovat ilmaisia mutta hyvän mielen jakaminen mittaamattoman arvokasta.

Voihan olla näinkin mutta en ole yleensä kovin ankara ihmisille ja tahattomille sammakoille. Hän kuitenkin vastaavan kommentin laukonut jo useampaan otteeseen ja kerran jo sanoin miten loukkaannuin tästä. Oikeastaan tämäkin keskustelu meni niin, että ensin hän vastasi tähän opiskelu-uutiseeni tällä kommenttilla, kuinka tulen valmistumaan 40-vuotiaana. Tähän kommentoin vain neutraalisti takaisin, vaikka pahoitinkin jo mieleni. Mutta tämän jälkeen hän vielä kommentoi, että en varmasti työelämäänkään pääse kuin samoihin aikoihin vanhainkotiin ilmoittautumiseni kanssa. ELi tästäkin tuli tunne, että halusi ärsyttää ja pahoittaa mieltä mutta, kun en "langennut" siihen niin niin ärsyyntyi itse tästä ja laittoi vielä töykeämmän kommentin. Nämä molemmat kommentit siis samoja mitä enennkin kommentoinut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä sammakoita mitä lauotaan tahattomasti. Oikeesti saattaa olla hyvillään kun sulla on asiat kondiksessa mutta ei osaa ilmaista kehuja kuin huonolla, asiattomalla läpällä. Meidän sisarusparvessa on tuollaista kun on kasvatettu ilman kehumista, saavutukset kuitattu jollain nuivalla kommentilla. Käytämme keskenämme villeimpiä "lyttäyskehuja" ja matkimme samalla vanhempiemme narinaa. On pitänyt oikein opetella sanomaan ääneen toiselle henkilökohtaisesti kun on iloinen toisen puolesta. Kehut ovat ilmaisia mutta hyvän mielen jakaminen mittaamattoman arvokasta.

Voihan olla näinkin mutta en ole yleensä kovin ankara ihmisille ja tahattomille sammakoille. Hän kuitenkin vastaavan kommentin laukonut jo useampaan otteeseen ja kerran jo sanoin miten loukkaannuin tästä. Oikeastaan tämäkin keskustelu meni niin, että ensin hän vastasi tähän opiskelu-uutiseeni tällä kommenttilla, kuinka tulen valmistumaan 40-vuotiaana. Tähän kommentoin vain neutraalisti takaisin, vaikka pahoitinkin jo mieleni. Mutta tämän jälkeen hän vielä kommentoi, että en varmasti työelämäänkään pääse kuin samoihin aikoihin vanhainkotiin ilmoittautumiseni kanssa. ELi tästäkin tuli tunne, että halusi ärsyttää ja pahoittaa mieltä mutta, kun en "langennut" siihen niin niin ärsyyntyi itse tästä ja laittoi vielä töykeämmän kommentin. Nämä molemmat kommentit siis samoja mitä enennkin kommentoinut. Ap

Ap, olet ihan oikeillä jäljillä, ko. henkilö tekee tuota tahalleen. Ota etäisyyttä ja kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä sammakoita mitä lauotaan tahattomasti. Oikeesti saattaa olla hyvillään kun sulla on asiat kondiksessa mutta ei osaa ilmaista kehuja kuin huonolla, asiattomalla läpällä. Meidän sisarusparvessa on tuollaista kun on kasvatettu ilman kehumista, saavutukset kuitattu jollain nuivalla kommentilla. Käytämme keskenämme villeimpiä "lyttäyskehuja" ja matkimme samalla vanhempiemme narinaa. On pitänyt oikein opetella sanomaan ääneen toiselle henkilökohtaisesti kun on iloinen toisen puolesta. Kehut ovat ilmaisia mutta hyvän mielen jakaminen mittaamattoman arvokasta.

Suosittelen teille sisaruksille perheterapiaa. Kenenkään olo ei parane negatiivisesta piikittelystä. Ja teille kaikille tekisi hyvää päästä tavasta eroon, se tuo ongelmia kaikkiin ihmissuhteisiinne, vaikka teistä olisi yhdessä vaan hauskaa läppää. 

Yks kaveri nuorempana aina naljaili minulle kahden eri tutkinnon ammattikoulussa käyneelle miten huonosti olen koulutettu ja en tule "menestymään" elämässä ym. Kun hänen mielestään minunkin olisi pitänyt käydä lukio ja sitten mennä yliopistoon tai edes amk:hon. Hän meni lukiosta suoraan yliopistoon, välillä tainnut käydä jotain lyhyitä työpätkiä (ei oman alan töitä) tekemässä. Nyt ollaan hyvästi yli kolmekymppisiä ja minulla vakityö, mies ja kaksi lasta, oma koti. Tällä kaverilla taas edelleen kesken olevat opinnot, vuokrayksiö opiskelija alueella, sinkku. Ja tästähän ei kärsi mainita mitään ettei tämä akateeminen sivistynyt loukkaannu.. Aina kun nähdään kertoilee miten hänellä on kiirettä opiskelujen kanssa ja etenevät hyvin, jo vuosia olleet eipä silti ole vielä valmistunut... mutta mitäpä minä näistä ymmärrän :D

Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.

Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.

Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.

En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.

Minulla on yksi kaveri joka ei saa opintojaan valmiiksi. Tekee ns. paskahommia ja muka opiskelee. Aina kun haluaisin tehdä jotain hänen kanssaan ei ehdi kun pitää olla töissä tai sitten aina puhutaan siitä miten hänellä ei ole rahaa, vaikka mitään kallista en ehdota kun olen aina pihi itsekin. Kyllä tämäkin alkaa väsyttää 11 vuoden jälkeen. En edes kysy häneltä opinnoista ikinä koska en näe enää mitään järkevää syytä sille että hän ei valmistu. Aloin itse opiskella vuoden myöhemmin kuin hän ja valmistuin neljä vuotta sitten. Sama tutkinto. Ja olin masentunut opiskeluaikana, joten helppoa ei ole aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.

Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.

Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.

En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.

Olen aloittanut 24- vuotiaana opinnot, jonka jälkeen oli muutamat vuodet vaikeaa. Eli täysipainoisesti en ole opiskellut montaakaan vuotta.  Pääsin vasta toisella yrittämällä yliopistoon, ala on suosittu. Itselleni riittää kyllä 40 op syksyn aikana vaativia kursseja, kiitos vain. Enkä ole ollut masentunut. Enkä kyllä mieti samoja asioita, niin kuin aloituksessani jo toin ilmi, että olen hyvinkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kaveri joka ei saa opintojaan valmiiksi. Tekee ns. paskahommia ja muka opiskelee. Aina kun haluaisin tehdä jotain hänen kanssaan ei ehdi kun pitää olla töissä tai sitten aina puhutaan siitä miten hänellä ei ole rahaa, vaikka mitään kallista en ehdota kun olen aina pihi itsekin. Kyllä tämäkin alkaa väsyttää 11 vuoden jälkeen. En edes kysy häneltä opinnoista ikinä koska en näe enää mitään järkevää syytä sille että hän ei valmistu. Aloin itse opiskella vuoden myöhemmin kuin hän ja valmistuin neljä vuotta sitten. Sama tutkinto. Ja olin masentunut opiskeluaikana, joten helppoa ei ole aina ollut.

Olen pahoillani, että sulla on rankkaa, kun kaverillasi kestää opiskelut. (:-O) 

Mutta tämä nyt ei omaan tilanteeseeni liity. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuodet ovat olleet aika rankkoja itselleni ja sitä myöden opiskelutkin ovat takkuilleet ja valmistuminen siirtynyt. Tässä jo jonkun aikaa olen kuitenkin saanut elämääni järjestykseen ja edennyt opiskeluissakin aika huimaa vauhtia. Valmistun maisteriksi näillä näkymin n. 31-32- vuotiaana, johon on vielä muutama vuosi aikaa. Tämä on toki valmistuneiden keskiarvoa korkeampi. Mutta itselläni sillä ei ole juurikaan merkitystä. Voi olla, että työnantaja ajattelee eri tavoin mutta sille en sitten mahda mitään.

Olen kuitenkin aloittanut opiskelutkin vasta 24-vuotiaana ettei nyt sentään mitään kymmeniä vuosia ole opinnot venyneet. Mikä on kuitenkin yllättänyt niin joidenkin läheisten asenne ja käyttäytyminen itseäni ja omia opiskelujani kohtaan nyt, kun itselläni sujuu paremmin.

Esim. juttelin tässä taannoin erään kaverini kanssa. Ei nyt hyvästä ystävästä voida puhua mutta kuitenkin kaverista, jonka kanssa juttelen aika usein henkilökohtaisistakin asioista.

Hän kyseli miten opinnot sujuvat ja vastasin, että todella hyvin ja kerroin parhaillaan lukevani seuraavien viikkojen tentteihin. Kaveri sitten vastasi naureskellen, että kuinka olen varmasti yli 40- vuotias ennen kuin viimein valmistun ja kuinka en varmasti ehdi työelämäänkään ennen kuin pitääkin jo ilmoittautua vanhainkotiin. Normaalisti tämän tyyppiset kommentit ohitan tai naureskelen mukana. Mutta mikä teki kommentin törkeäksi niin hän useasti ennenkin laukonut täysin saman kommentin, joten se tuntuu jo ivaamiselta. Ensimmäisellä kerralla ohitin kommentin, vaikka sisältä kiehuin mutta viime kerrallakin sanoin jo suoraan, että kyseinen kommentti tuntui aika pahalta. Mutta silti taas sama kommentti!

Mietin jo, että voiko jollakin oikeasti olla noin huono muisti vai ihan tahallaan haluaa provosoida ja ilkeillä? En yleensä monistikaan loukkaannu muiden sanomisista, ainakaan siis niin, että suoranaisesti pahoittaisin mieleni niistä. Johtuen ehkä siitä etten hirveästi kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin läheisilleni ja pinnallisista asioista vitsailu ei nyt niinkään loukkaa. Mutta mikä itseäni tässä loukkasi oli se, että olen tällä kyseiselle kaverille avautunut näistä vaikeuksistani, jotka ovat luonnollisesti vaikeuttaneet ja pitkittäneet opiskelujanikin, ja silti hänellä on pokkaa kommentoida noin.

Vieläpä kun en itse alkanut avautumaan nykykyisestä elämäntilanteestani, vaan hän ihan itse kyseli opinnoistani. Ja vieläpä kun vastaus oli, että hyvin menee niin alkoikin pilkka hänen puoleltaan.

Olen kyllä tyytyväinen nykytilanteeseeni ja siihen mihin suuntaan esim. opiskeluni ovat tällä hetkellä menossa mutta silti ehkä tietyllä tavalla poden jonkinlaista ikäkriisiä ja ehkä vähän suruakin siitä, että vuosia on mennyt ”hukkaan” vaikeuksieni takia. Sen takia tämän tyylinen kommentti tuntui aikamoiselta iskulta vyön alle ja loppupäivän nämä kaverini sanat olivatkin mielessä aiheuttaen huonon fiiliksen.

Tämä kaveri ei varsinaisesti ole mikään vitsiniekka, joten tuntuu oudolta, että se vitsailun tarve olisi juuri itselleni ns. arasta aiheesta. Sikäli siis kommentti tuntuu enemmän ilkeilyltä. Paljastuuko kenties oman elämäntilanteen muuttuessa millaisia ihmisiä sitä lähellä on, vai olenko jotenkin liian herkkis itseni suhteen? Loukkaantuisitteko te?

Vitsit, tuo ensimmäinen kappale oli kuin minun kirjoittamani. Älä ap anna muiden määrittää itseäsi millään tavalla, hienoa että olet mennyt opiskelemaan ja kääntänyt elämä'äsi uuden sivun. Yksi osa uuden paremman elämän rakentamista on myös se, että oppii päästämään irti menneisyyden haamuista.  Valitettavasti, kun oma olo paranee ja elämä myös on nousussa, havahtuukin huomaamaan, että silloin kun mieli oli huono, saattoikin kerätä ympärilleen ihmisiä, jotka vellovat negatiivisuudessa. Kannattaa ottaa etäisyyttä ko. ihmisiin. Tahallista ilkeyttä ei kenenkään tarvitse sietää. 

Kiitos kauniista sanoistasi ja tsempit myös sulle, jos olet vastaavaa kokenut! Ap 

Muuten tuo menisi ajattelematttoman -vaikkakin tyhmän jo toistavuudenkin takia- vitsailun piikkiin, jos et olisi jo kertaalleen sanonut sen olevan sinusta ikävää.

Ehkä se on kuitenkin kaverisi mielestä niin mainio läppä, ettei malta olla toistelematta sitä.

Mieti saatko ystävyydestänne muuten niin paljon, että "vitsikkäät läpät" jaksaa kuunnella. Loukkaako hän tahallaan muissa asioissa? Ehkä rajoitat jatkossa hänen kohdallaan henkkoht asioistasi kertomista. Ehkä sivallat ensi kerralla takaisin. Ehkä dumppaat hänet ystäväpiiristäsi. Ehkä vaan jatkossakin kestät hänen huonoa tilannetajuaan ja huumoriaan. Se on sinun päätettävissäsi, mutta huonojen ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä sammakoita mitä lauotaan tahattomasti. Oikeesti saattaa olla hyvillään kun sulla on asiat kondiksessa mutta ei osaa ilmaista kehuja kuin huonolla, asiattomalla läpällä. Meidän sisarusparvessa on tuollaista kun on kasvatettu ilman kehumista, saavutukset kuitattu jollain nuivalla kommentilla. Käytämme keskenämme villeimpiä "lyttäyskehuja" ja matkimme samalla vanhempiemme narinaa. On pitänyt oikein opetella sanomaan ääneen toiselle henkilökohtaisesti kun on iloinen toisen puolesta. Kehut ovat ilmaisia mutta hyvän mielen jakaminen mittaamattoman arvokasta.

Suosittelen teille sisaruksille perheterapiaa. Kenenkään olo ei parane negatiivisesta piikittelystä. Ja teille kaikille tekisi hyvää päästä tavasta eroon, se tuo ongelmia kaikkiin ihmissuhteisiinne, vaikka teistä olisi yhdessä vaan hauskaa läppää. 

Eiköhän siinä ole ollut terapiaa kun keskustelemme menneestä ja olemme tietoisia asiasta. Aika varhain on tajuttu tilanteen kierous ja ei ole tarvetta oikeasti lytätä lähimmäisiä. Tuo meidän keskinäinen sanailu on vain muistutus menneestä ja sellaista mustan huumorin viljelyä. Meillä on läheiset välit olleet aina koska pystymme tukemaan toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Muuten tuo menisi ajattelematttoman -vaikkakin tyhmän jo toistavuudenkin takia- vitsailun piikkiin, jos et olisi jo kertaalleen sanonut sen olevan sinusta ikävää.

Ehkä se on kuitenkin kaverisi mielestä niin mainio läppä, ettei malta olla toistelematta sitä.

Mieti saatko ystävyydestänne muuten niin paljon, että "vitsikkäät läpät" jaksaa kuunnella. Loukkaako hän tahallaan muissa asioissa? Ehkä rajoitat jatkossa hänen kohdallaan henkkoht asioistasi kertomista. Ehkä sivallat ensi kerralla takaisin. Ehkä dumppaat hänet ystäväpiiristäsi. Ehkä vaan jatkossakin kestät hänen huonoa tilannetajuaan ja huumoriaan. Se on sinun päätettävissäsi, mutta huonojen ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla.

Tuntuu jotenkin karmivalta mutta tajuan nyt, että hän varmasti tekee tätä tahallaan. Hän siis aiemminkin useasti kommentoinut jotakin piikikästi mutta olen ohittanut nämä ajattelen niiden olevan vain harmittomia möläytyksiä. Kuitenkin useasti näiden jälkeen tullut vielä pahempi piikki, yleensä liittyen aiheeseen, jonka hän tietää olevan herkkä itselleni.  En tiedä onko ihan harmitonta mutta usein hänen täytyy lytätä positiiviset asiat, jota kerron. Tämä nyt typerä keksitty esimerkki mutta vastaavanlaista tapahtuu, esim. saatan mainita kuinka lomamatkalla söin sen alueen mureinta lihaa, koska karja on kasvatettu oikein. Tämä nyt luonnollisesti tällainen heitto, jolla nyt ei välttämättä faktan kanssa tekemistä. Hän voi ottaa kuitenkin projektikseen lytätä sanomiseni esim. alkaen etsiä googlettamalla tietoa, että sanomiseni ei pidä paikkansa ja oikeasti sitä mureinta lihaa on jossakin muualla. Ymmärrän siis tämän, jos kyseessä on jokin tärkeä aihe, joka voi synnyttää enemmänkin keskustelua. Mutta jonkin heiton pohjalta hänen tärkeä päästää lyttäämään sanomiseni, vaikka tähän ei välttämättä halutessaan tarvitsisi kommentoida mitään tai korkeintaan jotakin ylimalkaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten tuo menisi ajattelematttoman -vaikkakin tyhmän jo toistavuudenkin takia- vitsailun piikkiin, jos et olisi jo kertaalleen sanonut sen olevan sinusta ikävää.

Ehkä se on kuitenkin kaverisi mielestä niin mainio läppä, ettei malta olla toistelematta sitä.

Mieti saatko ystävyydestänne muuten niin paljon, että "vitsikkäät läpät" jaksaa kuunnella. Loukkaako hän tahallaan muissa asioissa? Ehkä rajoitat jatkossa hänen kohdallaan henkkoht asioistasi kertomista. Ehkä sivallat ensi kerralla takaisin. Ehkä dumppaat hänet ystäväpiiristäsi. Ehkä vaan jatkossakin kestät hänen huonoa tilannetajuaan ja huumoriaan. Se on sinun päätettävissäsi, mutta huonojen ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla.

Tuntuu jotenkin karmivalta mutta tajuan nyt, että hän varmasti tekee tätä tahallaan. Hän siis aiemminkin useasti kommentoinut jotakin piikikästi mutta olen ohittanut nämä ajattelen niiden olevan vain harmittomia möläytyksiä. Kuitenkin useasti näiden jälkeen tullut vielä pahempi piikki, yleensä liittyen aiheeseen, jonka hän tietää olevan herkkä itselleni.  En tiedä onko ihan harmitonta mutta usein hänen täytyy lytätä positiiviset asiat, jota kerron. Tämä nyt typerä keksitty esimerkki mutta vastaavanlaista tapahtuu, esim. saatan mainita kuinka lomamatkalla söin sen alueen mureinta lihaa, koska karja on kasvatettu oikein. Tämä nyt luonnollisesti tällainen heitto, jolla nyt ei välttämättä faktan kanssa tekemistä. Hän voi ottaa kuitenkin projektikseen lytätä sanomiseni esim. alkaen etsiä googlettamalla tietoa, että sanomiseni ei pidä paikkansa ja oikeasti sitä mureinta lihaa on jossakin muualla. Ymmärrän siis tämän, jos kyseessä on jokin tärkeä aihe, joka voi synnyttää enemmänkin keskustelua. Mutta jonkin heiton pohjalta hänen tärkeä päästää lyttäämään sanomiseni, vaikka tähän ei välttämättä halutessaan tarvitsisi kommentoida mitään tai korkeintaan jotakin ylimalkaista. Ap

Tämä kuulostaa nyt vähän häiriintyneeltä mutta selasin pari viimeistä fb-keskusteluamme. Edellisellä kerralla juttelumme jäi siihen, kun hän selosti jostakin lapsuuden tv- sarjasta ja muisteli milloin tämä tuli telkkarista. Kommentoin, että tiedän kyllä tämän mutta taisi tulla telkkarista silloin, kun en itse vielä ollut syntynyt. Kaveri on siis muutamia vuosia vanhempi. Tämän jälkeen keskustelu päättyi aika nopeasti hänen taholtaan ja muutaman kerran kävin kyselemässä häneltä kuulumisia mutta vastaukset oli jopa vähän tylyn oloisia, eikä kysellyt itseltäni mitään. Ajattelin hänen olevan kiireinen. Nyt sitten viimeisempänä tämä viittaus naureskellen siihen miten olen hänen mielestään 40-vuotias valmistuessani. Tuli niin kiero ajatus mieleen, että jos hän kenties suuttui tästä aiemmasta kommentistani, jossa kerroin etten ollut vielä syntynyt kyseisen mainitsemansa tv-sarjan aikoihin. Ikään kuin kuvitteli, että haluan korostaa olevani häntä nuorempi. Sitten hän keräsi vihaa olemalla ottamatta yhteyttä ja viimein pamautti nämä ikäilkeillyt taas mulle. Voikohan olla näin? :-O Ap 

Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?

Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?

Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.

Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni?  Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?

Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.

Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni?  Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap

Vaikeat ajat ei siis veikeät. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?

Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.

Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni?  Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap

Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.