Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri lyttää, loukkaantuisitteko te?
03.12.2017 |
Viime vuodet ovat olleet aika rankkoja itselleni ja sitä myöden opiskelutkin ovat takkuilleet ja valmistuminen siirtynyt. Tässä jo jonkun aikaa olen kuitenkin saanut elämääni järjestykseen ja edennyt opiskeluissakin aika huimaa vauhtia. Valmistun maisteriksi näillä näkymin n. 31-32- vuotiaana, johon on vielä muutama vuosi aikaa. Tämä on toki valmistuneiden keskiarvoa korkeampi. Mutta itselläni sillä ei ole juurikaan merkitystä. Voi olla, että työnantaja ajattelee eri tavoin mutta sille en sitten mahda mitään.
Olen kuitenkin aloittanut opiskelutkin vasta 24-vuotiaana ettei nyt sentään mitään kymmeniä vuosia ole opinnot venyneet. Mikä on kuitenkin yllättänyt niin joidenkin läheisten asenne ja käyttäytyminen itseäni ja omia opiskelujani kohtaan nyt, kun itselläni sujuu paremmin.
Esim. juttelin tässä taannoin erään kaverini kanssa. Ei nyt hyvästä ystävästä voida puhua mutta kuitenkin kaverista, jonka kanssa juttelen aika usein henkilökohtaisistakin asioista.
Hän kyseli miten opinnot sujuvat ja vastasin, että todella hyvin ja kerroin parhaillaan lukevani seuraavien viikkojen tentteihin. Kaveri sitten vastasi naureskellen, että kuinka olen varmasti yli 40- vuotias ennen kuin viimein valmistun ja kuinka en varmasti ehdi työelämäänkään ennen kuin pitääkin jo ilmoittautua vanhainkotiin. Normaalisti tämän tyyppiset kommentit ohitan tai naureskelen mukana. Mutta mikä teki kommentin törkeäksi niin hän useasti ennenkin laukonut täysin saman kommentin, joten se tuntuu jo ivaamiselta. Ensimmäisellä kerralla ohitin kommentin, vaikka sisältä kiehuin mutta viime kerrallakin sanoin jo suoraan, että kyseinen kommentti tuntui aika pahalta. Mutta silti taas sama kommentti!
Mietin jo, että voiko jollakin oikeasti olla noin huono muisti vai ihan tahallaan haluaa provosoida ja ilkeillä? En yleensä monistikaan loukkaannu muiden sanomisista, ainakaan siis niin, että suoranaisesti pahoittaisin mieleni niistä. Johtuen ehkä siitä etten hirveästi kerro henkilökohtaisista asioistani muille kuin läheisilleni ja pinnallisista asioista vitsailu ei nyt niinkään loukkaa. Mutta mikä itseäni tässä loukkasi oli se, että olen tällä kyseiselle kaverille avautunut näistä vaikeuksistani, jotka ovat luonnollisesti vaikeuttaneet ja pitkittäneet opiskelujanikin, ja silti hänellä on pokkaa kommentoida noin.
Vieläpä kun en itse alkanut avautumaan nykykyisestä elämäntilanteestani, vaan hän ihan itse kyseli opinnoistani. Ja vieläpä kun vastaus oli, että hyvin menee niin alkoikin pilkka hänen puoleltaan.
Olen kyllä tyytyväinen nykytilanteeseeni ja siihen mihin suuntaan esim. opiskeluni ovat tällä hetkellä menossa mutta silti ehkä tietyllä tavalla poden jonkinlaista ikäkriisiä ja ehkä vähän suruakin siitä, että vuosia on mennyt ”hukkaan” vaikeuksieni takia. Sen takia tämän tyylinen kommentti tuntui aikamoiselta iskulta vyön alle ja loppupäivän nämä kaverini sanat olivatkin mielessä aiheuttaen huonon fiiliksen.
Tämä kaveri ei varsinaisesti ole mikään vitsiniekka, joten tuntuu oudolta, että se vitsailun tarve olisi juuri itselleni ns. arasta aiheesta. Sikäli siis kommentti tuntuu enemmän ilkeilyltä. Paljastuuko kenties oman elämäntilanteen muuttuessa millaisia ihmisiä sitä lähellä on, vai olenko jotenkin liian herkkis itseni suhteen? Loukkaantuisitteko te?
Kommentit (123)
Taisi kaveri tunnistaa itsensä ja tulla ketjuun vääntämään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.
Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.
Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.
En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.Olen aloittanut 24- vuotiaana opinnot, jonka jälkeen oli muutamat vuodet vaikeaa. Eli täysipainoisesti en ole opiskellut montaakaan vuotta. Pääsin vasta toisella yrittämällä yliopistoon, ala on suosittu. Itselleni riittää kyllä 40 op syksyn aikana vaativia kursseja, kiitos vain. Enkä ole ollut masentunut. Enkä kyllä mieti samoja asioita, niin kuin aloituksessani jo toin ilmi, että olen hyvinkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ap
Sanoit että vaikeaa on ollut, en tiedä mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Tiedän että itse olin masentunut ja vaikeaa oli opiskeluaikana, olin yksinäinen ja epäilin alavalintaani. Aloin voida kuitenkin paremmin muutaman vuoden jälkeen ja suoritin opinnot sen jälkeen nopeasti.
Olen ehdottomasti väärässä ketjussa koska minua ei paljoakaan kiinnosta miettiä loukkaantuisinko jostain vai en, koska loukkaantuminen tulee siitä että itse epäilee tai ajattelee samaa asiaa. Jos kaveri on noin kurja niin jätä se sika ja keskity uuteen positiiviseen aikaan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?
Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.
Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni? Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap
Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap
Ja muutenkin hieman omituista, että puhut lusmuilusta ja päivittelet verkkaista opiskeluvauhtia ja vertaat ikiopiskelijaan, kun nimenomaan olen tuonut esille, että opintoni ovat venyneet vaikeiden elämäntilanteiden takia. Nämä vaikeat elämäntilanteet eivät olleet lusmuilu tai laiskuus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri joka ei saa opintojaan valmiiksi. Tekee ns. paskahommia ja muka opiskelee. Aina kun haluaisin tehdä jotain hänen kanssaan ei ehdi kun pitää olla töissä tai sitten aina puhutaan siitä miten hänellä ei ole rahaa, vaikka mitään kallista en ehdota kun olen aina pihi itsekin. Kyllä tämäkin alkaa väsyttää 11 vuoden jälkeen. En edes kysy häneltä opinnoista ikinä koska en näe enää mitään järkevää syytä sille että hän ei valmistu. Aloin itse opiskella vuoden myöhemmin kuin hän ja valmistuin neljä vuotta sitten. Sama tutkinto. Ja olin masentunut opiskeluaikana, joten helppoa ei ole aina ollut.
Olen pahoillani, että sulla on rankkaa, kun kaverillasi kestää opiskelut. (:-O)
Mutta tämä nyt ei omaan tilanteeseeni liity. Ap
Ei mulla ole rankkaa sen takia. Kaverilla varmasti paljon rankempaa. Sanoin vain että ikuisuusopiskelijan kaveritkaan ei välttämättä jaksa aina tavatessa kuunnella sitä miten köyhää on ja kurjaa ja inhottava työ kun siihen olisi maailman yksinkertaisin ratkaisu mitä ei kuitenkaan saa sanoa ääneen.
Mä olen iän myötä ymmärtänyt jättää tuollaiset energiasyöpöt pois elämästäni. Nuorempana siedin ihan liikaa itseeni kohdistuvaa v*ttuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaannuit siksi että itse mietit samoja asioita ja joku sanoin sen ääneen, hyvin yksinkertaista.
Jos olet ollut sairas tai masentunut ja opinnot on sen takia viivästyneet, lopetat siitä murehtimisen ja keskityt nyt uuteen hyvään vaiheeseen elämässä.
Erikoista toki on se että olet aloittanut 24-vuotiaana ja olet nyt x-vuotias ja vaikka opinnot sujuu vauhdikkaasti uskot vielä kuluvan muutaman vuoden siihen kuin valmistut. Pistät nyt seuraavan vaihteen päälle ja suoritat kaikki puuttuvat kurssit ensi vuonna ja gradu sitten sen jälkeen. Itselläni myös oli vaikeaa ensimmäiset vuodet yliopistossa ja kun vihdoin asiat tuntui paremmalta suoritin yli puolet koko tutkinnon opintopisteistä kahdessa vuodessa.
En halua mollata, yritän vain kannustaa että tahdin kiristäminen entisestään on mahdollista ellet tee sitten vaativaa työtä samalla.Olen aloittanut 24- vuotiaana opinnot, jonka jälkeen oli muutamat vuodet vaikeaa. Eli täysipainoisesti en ole opiskellut montaakaan vuotta. Pääsin vasta toisella yrittämällä yliopistoon, ala on suosittu. Itselleni riittää kyllä 40 op syksyn aikana vaativia kursseja, kiitos vain. Enkä ole ollut masentunut. Enkä kyllä mieti samoja asioita, niin kuin aloituksessani jo toin ilmi, että olen hyvinkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ap
Sanoit että vaikeaa on ollut, en tiedä mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Tiedän että itse olin masentunut ja vaikeaa oli opiskeluaikana, olin yksinäinen ja epäilin alavalintaani. Aloin voida kuitenkin paremmin muutaman vuoden jälkeen ja suoritin opinnot sen jälkeen nopeasti.
Olen ehdottomasti väärässä ketjussa koska minua ei paljoakaan kiinnosta miettiä loukkaantuisinko jostain vai en, koska loukkaantuminen tulee siitä että itse epäilee tai ajattelee samaa asiaa. Jos kaveri on noin kurja niin jätä se sika ja keskity uuteen positiiviseen aikaan elämässä.
Eikö oma tarinasi kuulosta siis aika samanlaiselta, että muutama vuosi ollut rankkaa, jonka jälkeen olet suorittanut opinnot vauhdilla loppuun. Silti ilmeisesti ei löydy empatiaa, jos jollain muulla näin. Enkä koe tarpeelliseksi tuoda esille mitä tämä vaikea elämäntilanne on käsittänyt. Kyllä keskityn positiiviseen, toivottavasti sinäkin. Kaikkea hyvää sulle! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?
Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.
Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni? Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap
Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap
Ja muutenkin hieman omituista, että puhut lusmuilusta ja päivittelet verkkaista opiskeluvauhtia ja vertaat ikiopiskelijaan, kun nimenomaan olen tuonut esille, että opintoni ovat venyneet vaikeiden elämäntilanteiden takia. Nämä vaikeat elämäntilanteet eivät olleet lusmuilu tai laiskuus. Ap
En puhu menneisyydestä (vaikkakin se voi selittää kaverin ajatusmaailmaa) vaan siitä, kuinka on mahdollista että pelkkiin maisterivaiheen opintoihin arvelet kuluvan ainakin 3 vuotta, vaikka normaalisti ne suoritetaan alle kahdessa. Ehkä siis kaverisi(kin) mielestä opintotahtisi on vieläkin niin verkkainen, ettei hän oikein usko sinun valmistuvan edes tuossa hitaassa tahdissa. Kyllä, kaverisi on tahditon sanoessaan ajatuksensa ääneen, mutta ymmärrän hyvin miksi hän noin ajattelee. Ihminen joka ensin haahuilee 4 vuotta (mitään kovin hyödyllistä et ole voinut opiskella tai työskennellä jos ne kerta eivät ole nykyopintoja mitenkään helpottaneet), sitten suorittaa viidessa vuodessa parin vuoden opinnot, ja vielä venyttää maisterivaiheenkin melkein kaksinkertaiseksi.. eihän siitä mitenkään hirveän kykeneväinen tai ahkera kuva tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen lusmuiluna sen, ettei vaivaudu kouluttamaan itseään ollenkaan. Ap on kaukana siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?
Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.
Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni? Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap
Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap
Ja muutenkin hieman omituista, että puhut lusmuilusta ja päivittelet verkkaista opiskeluvauhtia ja vertaat ikiopiskelijaan, kun nimenomaan olen tuonut esille, että opintoni ovat venyneet vaikeiden elämäntilanteiden takia. Nämä vaikeat elämäntilanteet eivät olleet lusmuilu tai laiskuus. Ap
En puhu menneisyydestä (vaikkakin se voi selittää kaverin ajatusmaailmaa) vaan siitä, kuinka on mahdollista että pelkkiin maisterivaiheen opintoihin arvelet kuluvan ainakin 3 vuotta, vaikka normaalisti ne suoritetaan alle kahdessa. Ehkä siis kaverisi(kin) mielestä opintotahtisi on vieläkin niin verkkainen, ettei hän oikein usko sinun valmistuvan edes tuossa hitaassa tahdissa. Kyllä, kaverisi on tahditon sanoessaan ajatuksensa ääneen, mutta ymmärrän hyvin miksi hän noin ajattelee. Ihminen joka ensin haahuilee 4 vuotta (mitään kovin hyödyllistä et ole voinut opiskella tai työskennellä jos ne kerta eivät ole nykyopintoja mitenkään helpottaneet), sitten suorittaa viidessa vuodessa parin vuoden opinnot, ja vielä venyttää maisterivaiheenkin melkein kaksinkertaiseksi.. eihän siitä mitenkään hirveän kykeneväinen tai ahkera kuva tule.
Maisterin olen ajatellut suorittaa 1 - 1,5 vuodessa. Niin kuin sanoin niin tähän tulee päälle avoimen opinnot ja myös maisterihaku, joka ei ole juuri silloin, kun itse valmistun. Tarinassa voi olla epäjohdonmukaisuuksia, koska olen muuttanut joitakin tietoja. Fakta on kuitenkin se, että näiden melkein opiskelemattomien vuosien jälkeen opiskelin /opiskelen rivakasti. Selvä juttu, sinusta taas ei kovin myötätuntoinen kuva tule, kun tartut epäolennaisiin, etkä luota siihen mitä itse täällä kerron. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?
Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.
Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni? Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap
Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap
Ja muutenkin hieman omituista, että puhut lusmuilusta ja päivittelet verkkaista opiskeluvauhtia ja vertaat ikiopiskelijaan, kun nimenomaan olen tuonut esille, että opintoni ovat venyneet vaikeiden elämäntilanteiden takia. Nämä vaikeat elämäntilanteet eivät olleet lusmuilu tai laiskuus. Ap
En puhu menneisyydestä (vaikkakin se voi selittää kaverin ajatusmaailmaa) vaan siitä, kuinka on mahdollista että pelkkiin maisterivaiheen opintoihin arvelet kuluvan ainakin 3 vuotta, vaikka normaalisti ne suoritetaan alle kahdessa. Ehkä siis kaverisi(kin) mielestä opintotahtisi on vieläkin niin verkkainen, ettei hän oikein usko sinun valmistuvan edes tuossa hitaassa tahdissa. Kyllä, kaverisi on tahditon sanoessaan ajatuksensa ääneen, mutta ymmärrän hyvin miksi hän noin ajattelee. Ihminen joka ensin haahuilee 4 vuotta (mitään kovin hyödyllistä et ole voinut opiskella tai työskennellä jos ne kerta eivät ole nykyopintoja mitenkään helpottaneet), sitten suorittaa viidessa vuodessa parin vuoden opinnot, ja vielä venyttää maisterivaiheenkin melkein kaksinkertaiseksi.. eihän siitä mitenkään hirveän kykeneväinen tai ahkera kuva tule.
Ja sinä saatat jäädä huomenna rekan alle ja kykeneväisyytesi loppuu siihen. Joku vielä vittuilee päälle kun makaat neliraajahalvaantuneena sairaalassa, että etkö osaa liikennesääntöjä : D
Ystäväsi - tai "ystäväsi" - on vain kateellinen sinulle. Kateus on hyvin usein nälvinnän syynä. Sinä vaikutat järkevältä ihmiseltä. Siksi ihmettelenkin, mikset ole jo valinnut uutta, sivistyneempää, seuraa itsellesi. Tuollaisen muka-ystävän jättäisin saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että vaikeaa on ollut, en tiedä mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Tiedän että itse olin masentunut ja vaikeaa oli opiskeluaikana, olin yksinäinen ja epäilin alavalintaani. Aloin voida kuitenkin paremmin muutaman vuoden jälkeen ja suoritin opinnot sen jälkeen nopeasti.
Olen ehdottomasti väärässä ketjussa koska minua ei paljoakaan kiinnosta miettiä loukkaantuisinko jostain vai en, koska loukkaantuminen tulee siitä että itse epäilee tai ajattelee samaa asiaa. Jos kaveri on noin kurja niin jätä se sika ja keskity uuteen positiiviseen aikaan elämässä.
Tee omille traumoillesi oma ketjusi ja painu hemmettiin tästä ketjusta autististisesti jankkaamasta. Puhut muuten täyttä potaskaa tuosta loukkaantumisesta ja sen mekanismeista eli kunnon terapiaa et ainakaan ole "masennukseesi" saanut.
Kaverisi on idiootti koska kommentoi jotain juttuasi mureasta lihasta, joka ei pidä paikkaansa? Ettäs kehtaa kommentoida juttujasi...
Mut sun on ok kommentoida sen facejuttuun jostain lastenohjelmasta, että SINÄ et ollut edes syntynyt silloin? Miten sulla oli oikeus kommentoida jotain niin turhaa ja typerää?
Ehkäpä kaverisi vittuili tarkoituksella opintojesi hitaudesta. Oletko kenties itse antanut ymmärtää, että hän ei ole riittävän koulutettu tmv?
Oli miten oli, kummallekkin parempi ettette ole enä "kavereita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ap:n kaveri on ilkeä, kateellinen, alemmuudentuntoinen tms. Empaattinen ihminen ei heitä tuollaista läppää. Joskus empaattinen ihminen voi vahingossa heittää, mutta jos kohde kertoo loukkaantuneensa, empaattinen ihminen aidosti pyytää anteeksi eikä enää loukkaa.
Mulla tuli mieleen, että ap:n ystävä on kateellinen. Jos hän oli vuosia siinä käsityksessä, että ap ei valmistu koskaan, ja nyt kuultuaan ap:n opintojen edistymisestä ei vain kestä asiaa. Monesti ystävän menestyminen saattaa laukaista voimakkaitakin kateuden tunteita, mitä ei tietenkään myönnetä vaan mikä purkautuu v-luna.
Tai sitten ystävä on yksinkertaisesti ilkeä. Ihminen, joka nauttii ivaamisesta.
Kummallisia puheenvuoroja täällä on siitä, miten ap on "lusmunnut" ennen opiskelun aloittamista.
Ap aloitti opinnot 24-vuotiaana. Siinä ei pitäisi olla mitään kummallista. Esim. itse aloitin yliopistossa 35-vuotiaana ja ennen sitä tein sekalaisia hommia, jonkun mielestä varmaan lusmuilin.
Ap:n ei tarvitse mitenkään perustella tai selitellä, miksi hän aloitti niin "myöhään" tai miksi opinnot eivät heti edenneet nopeasti tai mitä vauhtia ne etenevät. Ne asiat eivät kuulu kenellekään.
Jotkut täällä näyttävät ajattelevan, että ap olisi ansainnut vittuilun, koska lusmuili ja hidasteli opintojensa/elämänsä kanssa. Että oma on syysi, kun sulle v-laan, olisit opiskellut kuten "muutkin ihmiset". Kyllä ap:lla on oikeus elää omaa elämäänsä aivan siinä tahdissa ja järjestyksessä kuin haluaa ja v-lu on v-jan syytä, ei ap:n.
Itse lopettaisin ap:nä yhteydenpidon tähän ihmiseen. Teit oikein sanoessasi, että asia loukkasi sinua. Koska ystäväsi ei katunut, pahoitellut eikä muuttanut käytöstään, hän ei ole ystävyytesi arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on idiootti koska kommentoi jotain juttuasi mureasta lihasta, joka ei pidä paikkaansa? Ettäs kehtaa kommentoida juttujasi...
Mut sun on ok kommentoida sen facejuttuun jostain lastenohjelmasta, että SINÄ et ollut edes syntynyt silloin? Miten sulla oli oikeus kommentoida jotain niin turhaa ja typerää?Ehkäpä kaverisi vittuili tarkoituksella opintojesi hitaudesta. Oletko kenties itse antanut ymmärtää, että hän ei ole riittävän koulutettu tmv?
Oli miten oli, kummallekkin parempi ettette ole enä "kavereita".
Lihakommentti oli täysin keksitty. Tarkoitus oli tuoda vain esille, että kevytkin maininta hänelle, jossa tuon jotakin positiivista esille omasta elämästäni tai kokemuksistani lytätään hänen toimestaan. Juuri sellaista, että googlettelee jotakin tutkimuksia tueksi, jotka vahvistavat sitä, että oma positiivinen kokemus ei pidä lainkaan paikkaansa. Vähän niin kuin "small talk", johon vaikka yleensä vastaan jotakin kepeästi takaisin, eikä suinkaan tarkoituksena ole lähteä lyttäämään toisen kokemuksia, kun kyse ei kuitenkaan mistään kovin vakavasta ole.
En ole antanut ymmärtää ettei hän ole tarpeeksi koulutettu, kun hän on itseäni korkeammin koulutettu ja olen päinvastoin kehunut hänen osaamistaan ja koulutustaan, johon itselläni ei olisi ikinä rahkeita. Niin, onhan se turhaa ja typerää kommentoida ettei ole syntynyt silloin mutta hän vähän niin kuin liittyi hänen kysymykseensä, katsoinko kyseistä sarjaa silloin aikanaan. En koe kovin pahani mainintana etten tainnut olla silloin syntynyt, kun ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, että olen häntä nuorempi. Ap
Kaverisi ehkä ajattelee keventävänsä paineitasi. Hän ajattelee että stessaat ja murehdit sitä, että sinun pitää valmistua pian ja suhtautumalla rennon kevyesti ja syyllistämättä siihen että asiassa voi käydä toisinkin kuin nyt toivot, hän vähentää paineitasi.
Kiitos kaikille kommenteista, tuli oikeasti hyvä mieli. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi ehkä ajattelee keventävänsä paineitasi. Hän ajattelee että stessaat ja murehdit sitä, että sinun pitää valmistua pian ja suhtautumalla rennon kevyesti ja syyllistämättä siihen että asiassa voi käydä toisinkin kuin nyt toivot, hän vähentää paineitasi.
Siinä tapauksessa aika outo taktiikka. Kyseistä tsemppaustapaa käyttäville, suosittelen vaihtamaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet päässyt toisella hakemiskerralla sisään, miten olet voinut olla jo 24? Mitä teitä ikävuodet 18/19 - 23 eli lukion ja yliopistoon hakemisen välissä?
Ja tosiaan käytännössähän et ole aiemmin opiskellut oikeasti ollenkaan, jos nyt on opinnot edenneet hyvin ja silti menee vielä useampi vuosi. Normaali/optimi suoritusaikahan on noin 4-5 vuotta, ja sulla tullee tätä täyttä opiskelua nyt ainakin se 3v, eli aiempien 5-6 (?) vuoden aikana olet suorittanut vain noin yhden tai kahden vuoden kurssit... Kyllähän noin verkkaisesta tahdista melko ikiopiskelijaksi leimaantuu, ja ehkä ystäväsi olettaa, että sinulla on enemmän kykyä itseironiaan kuin onkaan. Ne vastaavat ikiopiskelijat joita itse tunnen ainakin heittävät hyvinkin hurttia huumoria opintojensa (epä)etenemisestä.
Millä tavalla mielestäsi se mitä olen tehnyt ikävuodet 19-23 liittyy siihen, että olen 24- vuotiaana aloittanut nykyiset opintoni? Ja mitä tulee verkkaiseen opiskelutahtiini niin veikeiden aikojeni lisäksi olen kandin jälkeen hakenut muualle tekemään maisteria ja olen joutunut tekemään avoimessa paljon lisäkursseja ym. Ap
Siten, että kyllähän se lisää "ikiopiskelijan" leimaa, jos on ennen opiskelujakin vain lusmunnut jopa 4 vuotta, tehden ei-mitään. Jos sulla on jo kandin paperit, ja siltaopinnot (edes pääosin) suoritettu, niin maisteritutkinnon pitäisi viedä maksimissaan 2 vuotta, josta siitäkin gradu on puoli vuotta. Ei nyt oikein mätsää kertomuksesi, ja takana lienee paljon muutakin jonka kaverisi tietää mutta sinä jätät kertomatta.
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap
Ja muutenkin hieman omituista, että puhut lusmuilusta ja päivittelet verkkaista opiskeluvauhtia ja vertaat ikiopiskelijaan, kun nimenomaan olen tuonut esille, että opintoni ovat venyneet vaikeiden elämäntilanteiden takia. Nämä vaikeat elämäntilanteet eivät olleet lusmuilu tai laiskuus. Ap
En puhu menneisyydestä (vaikkakin se voi selittää kaverin ajatusmaailmaa) vaan siitä, kuinka on mahdollista että pelkkiin maisterivaiheen opintoihin arvelet kuluvan ainakin 3 vuotta, vaikka normaalisti ne suoritetaan alle kahdessa. Ehkä siis kaverisi(kin) mielestä opintotahtisi on vieläkin niin verkkainen, ettei hän oikein usko sinun valmistuvan edes tuossa hitaassa tahdissa. Kyllä, kaverisi on tahditon sanoessaan ajatuksensa ääneen, mutta ymmärrän hyvin miksi hän noin ajattelee. Ihminen joka ensin haahuilee 4 vuotta (mitään kovin hyödyllistä et ole voinut opiskella tai työskennellä jos ne kerta eivät ole nykyopintoja mitenkään helpottaneet), sitten suorittaa viidessa vuodessa parin vuoden opinnot, ja vielä venyttää maisterivaiheenkin melkein kaksinkertaiseksi.. eihän siitä mitenkään hirveän kykeneväinen tai ahkera kuva tule.
Maisterin olen ajatellut suorittaa 1 - 1,5 vuodessa. Niin kuin sanoin niin tähän tulee päälle avoimen opinnot ja myös maisterihaku, joka ei ole juuri silloin, kun itse valmistun. Tarinassa voi olla epäjohdonmukaisuuksia, koska olen muuttanut joitakin tietoja. Fakta on kuitenkin se, että näiden melkein opiskelemattomien vuosien jälkeen opiskelin /opiskelen rivakasti. Selvä juttu, sinusta taas ei kovin myötätuntoinen kuva tule, kun tartut epäolennaisiin, etkä luota siihen mitä itse täällä kerron. Ap
Tämä on off topicia mutta valitettavasti tällä palstalla on joukkoihmisiä joiden elämäntehtävänä on toimia palstasheriffeinä paljastamassa jokaisen ketjun aloittajan synkkä epäonnistuminen ihmisenä. Ne ihmiset kannattaa sivuuttaa heti kun tajuaa, mistä on kyse. Jos kommentti ei oikeasti vastaa aloitukseen, kyse on juuri tästä ilmiöstä.
Alue: Aihe vapaa
En ole ikävuosia 19-23 lusmuillut! Tein töitä, matkustelin ja ihan omakustanteisesti myös opiskelin miettin mitä kenties tulevaisuudessa haluan tehdä. Tällä ei oikeasti ole mitään tekemistä nykyisten opintojeni kanssa. Enkä ymmärrä loppukommenttiasiakaan, että takana on jotakin muuta mitä jätän kertomatta? Siis yritätkö nyt väen vängällä hakea jotakin omia tulkintoja aiheesta. Toki elämässäni on tapahtunut paljonkin mitä jätin tässä kertomatta mutta en ajatellut tuoda esille kuin tapahtuneeseen oleelliset tiedot. Ap