Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat (omat vanhemmat) täysi pettymys
01.12.2017 |
Miten olette päässeet yli pettymyksestä ja loukatuksi tulemisesta, ja ennenkaikkea muutoksen toivomisesta tilanteessa jossa isovanhempia ei tippaakaan kiinnosta lapsenlapset eikä edes se oma aikuinen lapsi? Pitäisikö käydä terapiassa, taustalla on omaa kaltoinkohtelua lapsuudessa.
En nyt halua yksityiskohtaisesti kuvata tilannetta (se johtaa aina siihen että kirjoittaja haukutaan ja syyllistetään), mutta jos yleisellä tasolla kuvailen niin missään ei haluta auttaa, lapsia ei hoideta koskaan, ei haluta kyläillä tai pitää yhteyttä. Pahimpana silti se että todellisen kriisin ja hädän hetkellä ei auteta tai välitetä eikä edes osoiteta kiinnostusta jäikö oma lapsi henkiin sairaalassa vakavassa tilanteessa.
Täyä jatkunut jo 8 vuotta ja järjen tasolla ymmärrän että tilanne ei muutu. On tritetty puhua, kaikki kerrat johtaa siihen että oma lapsi haukutaan.
Vsnhemmat itsekkäitä olleet aina, minä taas kiltti, kuuliainen kympin tyttö. Miksi tämä tuntuu niin pahalta? Mitä voin tunnetasolla tehdä asialle?
Kommentit (298)
Sullakin voi ap olla vielä tunteittesi takana pelko. Puhuit juurikin siitä, miten mietit, että lapsilta puuttuu se, mitä isovanhemmuus voi antaa. Siellä takana puhuu pelko jonkin menettämisestä, mikä lapsillemme on niin kovin tärkeää. Mun oivaltava narsistin uhria ymärtävä terapeutti on juuri alkanut lähestyä mun pelkoja, jotka voivat tavallaan näyttää pieniltä, jopa olemattomilta, ja joita en ole itse edes nähnyt, mutta jotka voivatkin kätkeä sisäänsä älyttömän määrän hätää ja muita tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni samoja kokemuksia kuin aplla, sairaalakeissi mukaan lukien. Itse olin sairas ja yksin kun jouduin sairaalaan. Vanhemmat tiesi. Soitin heille sairaalastakin sitten kun tokenin ja pyysin että tulisivat edes katsomaan. Ei kuulemma ollut tarvetta tulla. Tästä on nyt 10v aikaa. En ole kuullut heistä mitään.
Tämä "en tarvitse" taitaa olla jokin näiden narsististen vanhempien tunnusmerkki. Oma (nyt jo edesmennyt) isäni esim vakiona vastasi "ei ole tarvetta käydä", kun kyselin häntä käymään kylässä kun hän viikottaen kulki kotikaupunkini ohi. Kun annoin hänelle lapsena isänpäiväkortin, hän antoi sen takaisin sanoen "en tarvitse". Ja niin edelleen.
Nämä ihmiset ilmeisesti näkevät kaikki muut vain ja ainoastaan heidän tarpeidensa tyydyttäjinä - jos HE eivät tarvitse jotain esim. siltä omalta lapseltaan, he eivät yksinkertaisesti näe mitään syytä tavata tai pitää yhteyttä. Ja mielenvikaisuudessaan eivät edes ymmärrä peitellä sitä. "Ei ole tarvetta tulla sairaalaan, [koska emme saa siitä mitään, eikä tule mieleenkään että sinä voisit tarvita jotain meiltä]". Eiväthän ne muut ole edes oikeita ihmisiä tarpeineen, ne ovat vain jotain koneita joita käytetään kun tarvitaan, ja muuten annetaan seistä nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan haistattaisit jo pitkät sun vanhemmille ja alkaisit elämään omaa elämääsi. Lakkaa hakemasta hyväksyntää heiltä. Antaa kurppien olla keskenään. Sinulla on nyt omat lapsesi, toimi heidän kanssaan toisin kuin mitä vanhempasi toimi sun kanssasi.
Tajuatko, ettei tämä sun pillullehaiseva neuvosi auta ketään pääsemään yli yhtikäs mistään? Miten voit luulla niin? Oletko kasvanut tynnyrissä? Huono neuvo, häpeä, kun luulit sitä kelvoksi ja vielä koitit olla ylimielinen ap:lle!
En ole ylimielinen, vaan realistinen. Mulla on sama kokemus. Vanhempia ei kiinnosta, eivätkä he välitä. Muu ei auta kuin tehdä henkinen pesäero heihin. Se sattuu, mutta muuta ei voi.
Ei sulla ole sama kokemus, turpa kiinni. Sä et ole jäänyt vaille saamasta jotain muuta menettäessäsi, tai sitten olet harvinaisen tyhmä, ja iloitset menetyksistä, joita ei korvata.
...Ja sinun ongelmasi on..?
Ap:lle: entä lasten toiset isovanhemmat?
Toiset isovanhemmat ovat olemassa mutta asuvat kaukana ja ovat etäisiä. Olen yrittänyt pitää yhteyttä ja kutsua kylään, mutta välimatkaa on yli 300km ja anopilla on siellä omalla paikkakunnallaan kaksi tytärtä joita auttaa ja joiden kanssa pitää yhteyksiä. Pojan perhe ei niin kiinnosta, mutta käymme siellä kuitenkin 1-2krt vuodessa joten lapsilla on teoriatasolla kuitenkin käsitys mitä isovanhempi tarkoittaa.
Appilan väki ei ehdi oikein koskaan kylään vaikka kutsun (eikä ehdi ottaa meitä kylään) kun ovat lähes aina tytärten apuna. Tämän ymmärrän ja hyväksyn, noin se menee jos osa lapsista asuu naapurissa ja osa kaukana.
Johan sekin kertoo omasta ajatustraumastani että appivanhempien etäinen luonne ei loukkaa, mutta omien vanhempien loukkaa. Tiedostan siis oikein hyvin että terapiaan täsdä taitaa olla tarve lähteä.
Ap
Koska jos vanhemmat ovat tuollaisia kylmiä, niin tunnetason hätäähän lapsi joutuu aivan varmasti kohtaamaan ja ehkä hautaamaan sisäänsä lapsena. Se vaikuttaa sitten aikuisuudessa todella epäsuotuisilla tavoilla, ohjailee, vaikkei ollenkaan tajua, kuka siellä "ajaa". No, hätä, ja pelko.
Vierailija kirjoitti:
Sullakin voi ap olla vielä tunteittesi takana pelko. Puhuit juurikin siitä, miten mietit, että lapsilta puuttuu se, mitä isovanhemmuus voi antaa. Siellä takana puhuu pelko jonkin menettämisestä, mikä lapsillemme on niin kovin tärkeää. Mun oivaltava narsistin uhria ymärtävä terapeutti on juuri alkanut lähestyä mun pelkoja, jotka voivat tavallaan näyttää pieniltä, jopa olemattomilta, ja joita en ole itse edes nähnyt, mutta jotka voivatkin kätkeä sisäänsä älyttömän määrän hätää ja muita tunteita.
Tämä on varmaan totta, itse en ole hoksannut ajatella asiaa tästä vinkkelistä. Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tämä lastenlasten näkökulma, eikö jokaisella lapsella ole aina oikeus isovanhempiin ja tarve tuntea sukujuurensa?
Siinäpä dilemma., kun noin ajattelee luonnostaan lasten vanhempana. Suojellako lapsiaan, itseään ja puolisoaan. Vai eikö suojella, riskillä että kaikki voivat pahoin ja edessä on vuosien terapiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Tajuatko muuten ollenkaan, että olet aika loukkaava? Ihan ystävällisenä kysymyksenä, haluten kehittää sinua, jos ihmissuhteissa parantaminen kiinnostaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Haluaisin todella pystyä tähän ja olen yrittänytkin. Järkitasolla pystyn tämän tekemään mutta tunnetasolla en. Tai pystyn vähäksi aikaa mutta hetken päästä asiaa taas alkaa vaivaamaan. Tiedän että minulla on nyt ’ongelma’ kun en pääse asian kanssa kunnolla eteenpäin vaikka haluaisin. Siksi siis tarvinnen keskusteluapua ja näkökulmia asiaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Jos sua ei haittaa, niin muita haittaa, kiitos. On kolmaskin vaihtoehto, käsitellä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Jos sua ei haittaa, niin muita haittaa, kiitos. On kolmaskin vaihtoehto, käsitellä asia.
Mitä se ’käsittely’ tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
"Elät elämääsi omalla tavallasi" ja hyväksyt sitten sen, että osa ihmisistä vihaa sinua? Mä en halunnut sitä mun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Jos sua ei haittaa, niin muita haittaa, kiitos. On kolmaskin vaihtoehto, käsitellä asia.
Mitä se ’käsittely’ tarkoittaa?
No ne tunteet, joita asia herättää ovat arvokkaita, niitä ei haudata, vaan katsotaan, mistä ne johtuvat. Kun sen tietää, ei ole enää niiden vanki. Koska kyllä mussa ainakin vanhempien hylkäämäksi just tuolla ymmärtämättömyydellä, ei siis varsinaisesti riidan takia tms tuleminen nostatti kiukkua, häpeää, raivoa, surua, hylkäämiskokemusta, arvottomuutta jne. Mutta nekin tunteet mitätöitiin, tietenkin, koska ne eivät olleet kellekään tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Jos sua ei haittaa, niin muita haittaa, kiitos. On kolmaskin vaihtoehto, käsitellä asia.
Mitä se ’käsittely’ tarkoittaa?
No ne tunteet, joita asia herättää ovat arvokkaita, niitä ei haudata, vaan katsotaan, mistä ne johtuvat. Kun sen tietää, ei ole enää niiden vanki. Koska kyllä mussa ainakin vanhempien hylkäämäksi just tuolla ymmärtämättömyydellä, ei siis varsinaisesti riidan takia tms tuleminen nostatti kiukkua, häpeää, raivoa, surua, hylkäämiskokemusta, arvottomuutta jne. Mutta nekin tunteet mitätöitiin, tietenkin, koska ne eivät olleet kellekään tärkeitä.
Koska mä en voi käsittää sitä, että äitini hylkäsi minut, mähän olen niin ihana.
Että jos vain kohauttaa olkiaan, että vanhempi hylkäsi, niin onko sinä jo minäkuva vaurioitunut? Mulle ei ainakaan todellakaan ollut se ja sama se, miksi ja miten on mahdollista, että mut hylättiin.
Vierailija kirjoitti:
Että jos vain kohauttaa olkiaan, että vanhempi hylkäsi, niin onko sinä jo minäkuva vaurioitunut? Mulle ei ainakaan todellakaan ollut se ja sama se, miksi ja miten on mahdollista, että mut hylättiin.
Juuri tämä, minunkin on vaikea hyväksyä vanhempieni ”päätöstä” (joskaan en tiedä miten tietoinen päätös se nyt oli, koska alkoihan se jo lapsuudessani) hylätä omalapsi ja lapsenlapset. En ikinä voisi tehdä omille lapsille samaa! Omat lapseni ovat niin rakkaita että antaisin heille mitä vaan, auttaisin kaikin tavoin, en ikinä jättäisi yksin kamppailemaan vaikeuksissa. Tätä vasten on täysin käsittämätöntä miten omat vanhemmat saattoivat toimia minua kohtan näin. Varsinkin kun olin mitä kiltein lapsi joka yritti olla vanhemmilleen iloksi ja ylpeydeksi ja olla kaikessa reipas ja kiltti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että jos vain kohauttaa olkiaan, että vanhempi hylkäsi, niin onko sinä jo minäkuva vaurioitunut? Mulle ei ainakaan todellakaan ollut se ja sama se, miksi ja miten on mahdollista, että mut hylättiin.
Juuri tämä, minunkin on vaikea hyväksyä vanhempieni ”päätöstä” (joskaan en tiedä miten tietoinen päätös se nyt oli, koska alkoihan se jo lapsuudessani) hylätä omalapsi ja lapsenlapset. En ikinä voisi tehdä omille lapsille samaa! Omat lapseni ovat niin rakkaita että antaisin heille mitä vaan, auttaisin kaikin tavoin, en ikinä jättäisi yksin kamppailemaan vaikeuksissa. Tätä vasten on täysin käsittämätöntä miten omat vanhemmat saattoivat toimia minua kohtan näin. Varsinkin kun olin mitä kiltein lapsi joka yritti olla vanhemmilleen iloksi ja ylpeydeksi ja olla kaikessa reipas ja kiltti.
Ap
Niin, ja kun minunkin äitini aina sanoi että kun ollaan perhe niin siinä ei aina valita mikä on itselle mukavinta, antaen ymmärtää, että on tultava toimeen myös muiden ehdoilla. Silti mun ehdoilla ei menty koskaan. Ja mä en silti hylännyt häntä, mutta lakaessani sanoa kovemmalla äänellä, että nyt mun ehtojenkin on kuuluttava, niin alkaa haukkuminen, sättiminen ynnä muu. Ja se haavoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että jos vain kohauttaa olkiaan, että vanhempi hylkäsi, niin onko sinä jo minäkuva vaurioitunut? Mulle ei ainakaan todellakaan ollut se ja sama se, miksi ja miten on mahdollista, että mut hylättiin.
Juuri tämä, minunkin on vaikea hyväksyä vanhempieni ”päätöstä” (joskaan en tiedä miten tietoinen päätös se nyt oli, koska alkoihan se jo lapsuudessani) hylätä omalapsi ja lapsenlapset. En ikinä voisi tehdä omille lapsille samaa! Omat lapseni ovat niin rakkaita että antaisin heille mitä vaan, auttaisin kaikin tavoin, en ikinä jättäisi yksin kamppailemaan vaikeuksissa. Tätä vasten on täysin käsittämätöntä miten omat vanhemmat saattoivat toimia minua kohtan näin. Varsinkin kun olin mitä kiltein lapsi joka yritti olla vanhemmilleen iloksi ja ylpeydeksi ja olla kaikessa reipas ja kiltti.
Ap
Olet viisaampi kuin vanhempasi ja siten vahvempi. Olet pystynyt säilyttämään empatiantuntosi. Katkaiset oravanpyörän kohtelematta omia lapsiasi niinkuin sinua kohdeltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murrosiässä lapsi katkaisee napanuoran vanhempiinsa.
Kun olet pariutunut, elät omaa elämääsi ja vanhempasi elävät omaansa.
Toki voivat auttaa ja vierailla ja hoitaa lapsiasi.
Mutta eivät ole vastuussa sinun perheestäsi.
Oletko yksinhuoltaja kun heitä niin kaipailet?En ole yh, ja suurin ongelma ei ole ollenkasn lastenhoitoapu. Vasn hylkääminen, alentuva suhtautuminen, välittämisen puute. Millaiset vanhemmat on sellaiset jotka tietävät lapsensa kanppailevan hengestään sairaalassa mutta eivät viitsi soittaa eivätkä edes jaksa tarkistaa jäikö se oma lapsi henkiin vai ei?
Voit valita kaksi vaihtoehtoa. Pilaat elämäsi miettimällä syitä heidän käytökseen ja yrittämällä muuttaa heitä. Tai sitten alat elää omaa elämääsi ja hyväksyt, että sinulla oli paskavanhemmat.
Minä en ole jäänyt pahemmin pohtimaan syitä omien vanhempieni tekoihin. Aloin elää omaa elämää omalla tavallani. Miksi tuhlaisin lyhyen elämäni murehtimalla asiaa, mille en voi mitään.
Jos sua ei haittaa, niin muita haittaa, kiitos. On kolmaskin vaihtoehto, käsitellä asia.
Mitä se ’käsittely’ tarkoittaa?
No ne tunteet, joita asia herättää ovat arvokkaita, niitä ei haudata, vaan katsotaan, mistä ne johtuvat. Kun sen tietää, ei ole enää niiden vanki. Koska kyllä mussa ainakin vanhempien hylkäämäksi just tuolla ymmärtämättömyydellä, ei siis varsinaisesti riidan takia tms tuleminen nostatti kiukkua, häpeää, raivoa, surua, hylkäämiskokemusta, arvottomuutta jne. Mutta nekin tunteet mitätöitiin, tietenkin, koska ne eivät olleet kellekään tärkeitä.
Tämä on hyvä ohje. Tunteet usein kätketään eikä niitä pidetä arvokkaina ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
...Ja sinun ongelmasi on..?
Ap:lle: entä lasten toiset isovanhemmat?