Lue keskustelun säännöt.
Mua hävettää olla aikuisena töissä kauppakeskuksen pikaruokaravintolassa/kahvilassa. Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn työsopimuksen jatkamisesta vakinaiseksi?
30.11.2017 |
Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.
Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.
Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?
Kommentit (153)
No ei se koulutuksesi niin ihmeellinen ole jos et sillä ole työtä saanut. Ja kun et ole sen alan töissä ollut hetkeen, koulutuksesi on lähes nollan arvoinen. Se on vain paperipala. Pelkkä paperipala ei anna sinulle minkänlaista oikeutta tuntea moista ylemmyyttä työkavereitasi kohtaan!
En voi ymmärtää miten voit ajatella työttömäksi jäämistä. Ihmeellisenä oikopolkuna sen tunnut onneen näkevän. Minä en usko että olemattomalla oman alan työkokemuksella saan työttömyyskortiston kautta sen alan töitä. Lopputuloksena on vain suurempi köyhyys ja aia vaan heikkenevät työllistymismahikset. Hyvä jos siivoojaksi sen jälkeen kelpaat. Kyllä mihin tahansa työhön palkataan ennemmin työssäkäyvä kuin työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.
Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?
Esim. hoitoalalla riittää töitä.
No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?
Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.
Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?
Kylläpä kuulostaa hienopierulta naikkoselta tuo aloittaja... Huh huh!
Kyllähän ostarin teinihelvetti ei ole aikuisen työpaikka. Sanokaa mitä sanotte, mutta lastenhoitajan koulutus siellä pitää vähintään olla. On oikeusmurha jos tuosta karenssi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.
Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?
Esim. hoitoalalla riittää töitä.No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?
Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.
Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?
Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan.
Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).
Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole aikuinen jos häpeät työssä oloa.
Tuollaista työtä häpeäisi jopa koira. Työtä jota ei edes pitäisi olla olemassa.
Voisitko valaista tätä logiikkaa vähän, kun en tosiaan tajua? Aloittaja on työssä kauppakeskuksessa pikaruokapaikassa/kahvilassa. Siis tuollaisia paikkoja ei pitäisi olla olemassa? Tai jos niitä olisi olemassa, niissä pitäisi olla täysi itsepalvelu tai vaikka robotti palvelemassa?
Joo, sieltä vain jokainen lähmäisillä käsillä itse ottamaan ja kasaamaan, työmiehet rasvaisilla käsillään, pikkukersat nenän ja ties minkä kaivuun ohessa, vessassa käsiään pesemättömät vähän kokeilee otanko tätä vai tuota laitanpa takaisin, joku vähän aivastaa eikä jokainen juntti osaa laittaa kättä suun eteen.
Hyvä idea. Paitsi että kuka laittaa ne kamat esille, jotta on mistä itse lähmäkäsillä ottaa? Ja täydentää tiskiä?
Hävettää aikuisena olla töissä kauppakeskuksen pikaruokaravintolassa? Lapsiako ne muut työntekijät on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.
Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?
Esim. hoitoalalla riittää töitä.No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?
Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.
Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?
Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan.
Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).
Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle.
Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D
Muista että nyt jos jäät laakereilla loikoilemaan ja kattoon syleksimään niin mitä luultavimmin et uusiksi enää tuolle nykysella työalallesi pääse. Sinnekin otetaan mielummin siinä vaiheessa nuorempi TAI alan koulutuksen saanut. Olet kolmekymppisenä niin vanha, että pääsevät halvemmalla kun nuoremman ja vanhemmista otetaan enää vain alan koulut käyneet. Putoat siltä alalta kelkasta koska sinulla ei ole alan koulutusta ja jos olet pitkään työtön, ei kukana sinua sinneenää palkkaa.
Onnea valitsemallasi tiellä. Opettelisit olemaan häpeämäättä turhanpäiväsyyksiä ja kuvittelematta itsestäsi liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä päivänä pitäisi olla tyytyväinen ja ylpeä siitä, että saa olla edes siellä sämpylätiskin takana. Taatusti se voittaa työkkärin "työtoiminnat", saa sämpylätiskistä sentään oikeaa palkkaakin, työterveyshuollon, lomapalkan ja lomaa.
Ja kai sämpylätiskillä ollessa voi hakea muitakin töitä? Tutkinto-opiskelukin on mahdollista nykyään etänä monella alalla, tosin se edellyttää että osaa itse ottaa vastuuta opinnoistaan. Tai sitten menee päätoimiseksi opiskelijaksi alalle, jota ei tarvitse nolostella ja jolla on hyvä työllisyystilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.
Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?
Esim. hoitoalalla riittää töitä.No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?
Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.
Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?
Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan.
Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).
Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle.
Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D
"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä.
Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).
Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
It-työläinen kirjoitti:
Mua ihmetyttää ja ahdistaa tämä nykyinen ilmapiiri jossa töitä pisteytetään hienouden mukaan. Jaotellaan töitä paskaduuneihin ja hyviin paikkoihin. Oikeastihan tärkeintä on se että tekee jotain töitä. Voit olla ylpeä siitä että sinulla on töitä, riippumatta alasta. Itse olen tällä hetkellä asiantuntijatehtävissä jossa päivät ovat normaalinpituisia mutta saamarin rankkoja, työt seuraavat kotiin ja yöuniin. Ennen vakituista työtäni tein satunnaisia hommia kaupassa ja siivoamassa, ja näin jälkikäteen sanoisin että ne hommat olivat paljon palkitsevampia jos suhteuttaa stressin määrään ja palkkaukseen! Palkka oli kyllä matala, mutta töissä oli rento ilmapiiri ja kivat duunikaverit. Työ oli hauskaa ja helppoa. Päivän aikana pystyi miettimään omiakin asioita ja työtä varten oli kiva laittautua ja pitää itsestään huolta. Nyt mätänen toimistossa alituisissa niskakivuissa... Pystyin ottamaan asuntolainan ja palkka on parempi mutta enpä tiedä onko tämä tilanne nyt loppupeleissä mitenkään parempi? Ei välttämättä.
Jos joutuisin irtisanotuksi tästä "hyvästä" paikastani enkä saisi koulutusta vastaavaa työtä niin en näkisi mitään ongelmaa ottaa vastaan vaikka siivoushommia, etenkin jos kyse olisi päivätöistä.
Sen sijaan ymmärrän 3-vuorotyön vierastuksen koska se veisi itseltäni ainakin terveyden. Ihailen kuitenkin niitä jotka tähänkin pystyvät!
P-työn tunnistaa kun sen kokee. Olen itse erikoisempien alojen asiantuntijana kolunnut läpi aika monta matalapalkka-alan työtä, ja kaikenlaisia yrityksiä on tullut vastaan. Hyvä, että sinulla on näiltä aloilta näin positiivinen kokemus! Itse olen kokenut matalapalkka-aloilla ennen kaikkea nollasopimuksia (joista jotkut ovat olleet niin mielivaltaisia, että koko elämä on käytännössä mennyt työn ehdoilla, vaikka palkkaa olisi pienimmillään tullut satasen verran kuussa), suoranaisia laittomuuksia, huonoa työilmapiiriä (kaikki eivät todellakaan suhtaudu kouluttamattomaan osa-aikaiseen työntekijään lämmöllä) ja myös henkistä uupumusta etenkin aloilla, joihin ei ole todellisuudessa soveltunut, vaikka antaakin työlle itseltään sen 100 %.
Summa summarum: ei p-katyö ole ainoastaan työ, josta saa vähän rahaa. Comboon yleensä kuuluu myös vähäiset ja mahdollisesti heittelehtivät tunnit, huono työnjohto/ilmapiiri ja työnjohdolliset ongelmat, joihin ammattiliitoilla ja työsuojelulla olisi pari painavaa sanaa sanottavana.
Nollatuntisopparit ymmärrän kyllä että nyppii, koska silloin ei se palkka ole millään lailla varmaa. Samoin kuin tuo 3-vuorotyö jonka jo mainitsinkin kommentissani. Myös, sekä matala- että korkeapalkkaisilla aloilla on huono työnjohto tai huono ilmapiiri täysin mahdollista, mikä voi osaltaan selittää sen että esim. masentuu tai sairastuu työuupumukseen.
Kuitenkaan ei ap:n tapauksessa vaikuta olevan näitä ongelmia! Hänelle tarjotaan vakituista duunia helpossa hommassa (kahvilaa vastaava työ kauppakeskuksessa) jossa on varma kuukausipalkkaus. Ihan omista kokemuksista voin sanoa että noi kauppakeskushommat on usein ympäristönä helpompaa duunia kuin esim kivijalkapuodin ylläpito koska sun ei tarvii siivota kaupan edustaa, paikalla on aina vartijoita turvaamassa oloa, ja paikoissa on pääosin maksavia asiakkaita. Ei siis tarvitse pelätä narkkeja tai muita.
Uskon syvästi ettei tuo työ ole ap:n mieleen, mutta kun se nyt kaikilla mittapuilla on ihan perusduunia ihmiselle jolla ei ole sosiaalisia kammoja tms. niin en todellakaan ymmärrä miksi urputtaa? Kyse ei ap:n juttujen mukaan olleet ongelmat työilmapiirissä, työnjohdossa tai muussa, vaan lähinnä siinä että "hävettää jos vanhat kaverit näkee mut täällä". Ja ihan rahallisesti jos ei 1600-2000e pysty ylläpitämään omaa elintasoansa niin ehkä ap elää liian kalliisti, ainakaan ne rahat eivät uppoa lapsiin kuten hän kertoi. Jos siis on varmaa ja helppoa vakkariduunia tarjolla niin minkälainen ihminen kieltäytyy sitä ottamasta vastaan? Aina voi tosiaan etsiä muuta tilalle ja siirtyä uusiin hommiin kun niitä löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.
Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?
Esim. hoitoalalla riittää töitä.No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?
Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.
Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?
Ei kun se on aina jonkun muun vika, milloin kenenkin, että joku menestyy opinnoissa, työelämässä, kumppanin ja perheen suhteen, mutta itse ei. Ihan itse valitaan mitä opiskellaan ja ennenkaikkea miten opinnot suoritetaan, ihan itse valitaan miten työpaikalla toimitaan ja ollaan, ihan itse valitaan se kaljasieppo työnvieroksujamies fiksun ja vastuuntuntoisen sijaan jne, mutta silti selitetään kuinka se menestynyt on saanyt aina kaiken, tuntee sen ja tämän ja siksi pääsee hyviin töihin, naureskeltiin sille kuinka se vaan opiskeli nuorena ja itse "piti hauskaa", kaikenlaisia p-kaduunejakin teki vaikka työkkäristäkin saa rahaa, sama nössö mieskin sillä ollut opiskeluajoista lähtien kun itsellä on jo lapsiakin parin eri miehen kanssa ja kolmas jännämies menossa. Kuinka ollakaan, nämä pinkojen naureskelijat ja "hauskanpitäjät" ovat kuitenkin kovin katkeria sitten tosiaikuisena ja syyttelevät kaikkia muita ja jopa yhteiskuntaa siitä, kun ei ilmaiseksi sitten mitään tullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ala hakea uutta työtä.Mahdollisuudet on moninkertaiset saada se kun on työpaikka olemassa kuin työtyömänä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.
Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?
Esim. hoitoalalla riittää töitä.No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?
Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.
Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?
Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan.
Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).
Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle.
Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D
"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä.
Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).
Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."
Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.
Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.
Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Muista että nyt jos jäät laakereilla loikoilemaan ja kattoon syleksimään niin mitä luultavimmin et uusiksi enää tuolle nykysella työalallesi pääse. Sinnekin otetaan mielummin siinä vaiheessa nuorempi TAI alan koulutuksen saanut. Olet kolmekymppisenä niin vanha, että pääsevät halvemmalla kun nuoremman ja vanhemmista otetaan enää vain alan koulut käyneet. Putoat siltä alalta kelkasta koska sinulla ei ole alan koulutusta ja jos olet pitkään työtön, ei kukana sinua sinneenää palkkaa.
Onnea valitsemallasi tiellä. Opettelisit olemaan häpeämäättä turhanpäiväsyyksiä ja kuvittelematta itsestäsi liikoja.
No lol! Ravintola-alan työ ei ole mitään asiantuntijatyötä ja aika moni päällikkötasollakin on ilman alan koulutusta. Työkokemus on se, mikä merkitsee. Ja mahdollisesti se, millaista pataa on muiden ravintoloiden esimiesten kanssa.
Olen itsekin tehnyt monta vuotta alan hommia, rivihommia ja esimiestehtäviä, ilman koulutusta ja työtarjouksia satelee ovista ja ikkunoista jatkuvasti, ikää 37v. Vaikka aina välillä olen jättäytynyt pois työelämästä, kun ei ole jaksanut sitä paskaa.
Missään haastattelussa ei ole edes jaksettu katsoa työtodistuksia tai kyselty muutenkaan kummempia, lähinnä vain kysytty milloin pääsisin aloittamaan ja paljonko tunteja voin tehdä. Työttömyydellekään eivät ole korvaansa lotkauttaneet, kunhan pääsen mahdollisimman nopeasti aloittamaan ja tiedän miten homma hoituu.
Ja kuten sanottua, raflahommiin pääsee aina, jos haluaa, tekijöistä on pula jatkuvasti, vaihtuvuus kova ja uusia paikkoja aukeaa päivittäin. Suurin osa tekijöistä on niitä kokemattomia opiskelijoita ja jos vähänkin enemmän kokemusta, revitään suorastaan töihin. Saa ihan valita. Iällä ei ole väliä, mutta harva iäkkäämpi enää jaksaa näitä hommia.
Ravintola-ala on siinä mielessä erittäin mainio ala jäädä joksikin aikaa pois raskaasta työelämästä, sillä takaisin pääsee varmasti. Raskastahan tämä on monella tavalla.
Itse teen niin, että teen syksyn ja talven paljon töitä ainoastaan määräaikaisilla sopimuksilla. Loppukevät on alalla hiljaista, joten yleensä talven määräaikaiset loppuvat huhtikuuhun. Sitten en enää ota uutta sopparia ja jään kesäkuukausiksi ansiosidonnaiselle. Ja säästöille. Moni painaa duunia kesät ja lähtee Suomesta talveksi lämpimään. Ehkä jotain keikkaa lisäksi sen 300e edestä, jos huvittaa. Sit taas syksyllä töihin.
Tää on harvoja aloja, joilla voi keplotella näin ja silti vielä päästä helposti työelämään. Ja kun ansiosidonnaisen aikana tekee vähänkin keikkaa, niin ei tarvitse edes mitään työttömyyksiä merkata cv:hen.
Vakituista työtä tällä alalla en edes harkitse, ahdistava ajatuskin.
Ymmärrän siis ap:ta hyvin. Ja kannustan myös ehdottomasti opiskelemaan ja suuntaamaan alalta pois.
Eihän se työkkäri siitä kuule kun menet johonkin muualle töihin. Vai oliko oikea syy kuitenkin se että työnteko ei yleensäkään kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Parempi kun irtisanoudut sitten kun sinulla on parempi työ tai opiskelupaikka hommattuna. Karenssiin joudut luultavasti ja sitä joudut sitten yrittään salata tulevassa työnhaussa. Työpaikalta lähtö ja karenssi antaa huonon kuvan hakijan työmotivaatiosta.
Just näin.
Kannatan uuden työpaikan etsimistä ja lähtemistä vasta sen jälkeen.
Ehkä ap:on ongelma ei ole työpaikka, koulutus tai edes vanhojen kaverien menestys, vaan huono itsetunto ja itsensä vertailu muihin? Siinä ei voita koskaan, aina on itseä kauniimpia, hoikempia, varakkaampia, menestyneempiä, koulutetumpia, mutta on myös huonommin menestyneitä. Keskity niihin jos vertailla haluat, tuolla tuokin entinen plösö koulukaveri työttömänä laahustaa joka päivä ja sen mies raahaa kaljakassia, että on se vaan kiva tätä sämpylää tehdä eikä täytellä tukilappuja ja mennä työkkärin ilmaistöihin.
P-työn tunnistaa kun sen kokee. Olen itse erikoisempien alojen asiantuntijana kolunnut läpi aika monta matalapalkka-alan työtä, ja kaikenlaisia yrityksiä on tullut vastaan. Hyvä, että sinulla on näiltä aloilta näin positiivinen kokemus! Itse olen kokenut matalapalkka-aloilla ennen kaikkea nollasopimuksia (joista jotkut ovat olleet niin mielivaltaisia, että koko elämä on käytännössä mennyt työn ehdoilla, vaikka palkkaa olisi pienimmillään tullut satasen verran kuussa), suoranaisia laittomuuksia, huonoa työilmapiiriä (kaikki eivät todellakaan suhtaudu kouluttamattomaan osa-aikaiseen työntekijään lämmöllä) ja myös henkistä uupumusta etenkin aloilla, joihin ei ole todellisuudessa soveltunut, vaikka antaakin työlle itseltään sen 100 %.
Summa summarum: ei p-katyö ole ainoastaan työ, josta saa vähän rahaa. Comboon yleensä kuuluu myös vähäiset ja mahdollisesti heittelehtivät tunnit, huono työnjohto/ilmapiiri ja työnjohdolliset ongelmat, joihin ammattiliitoilla ja työsuojelulla olisi pari painavaa sanaa sanottavana.