Mua hävettää olla aikuisena töissä kauppakeskuksen pikaruokaravintolassa/kahvilassa. Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn työsopimuksen jatkamisesta vakinaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Ymmärrän hätäsi, itse opiskelin aikoinaan asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomiksi oppisopimuksella ja olin töissä kaupan kassalla n.30h viikossa, koulussa n. pari päivää viikossa, kyllä hävetti kun törmäsin tuttuihin, vaikka vasta päälle parikymppinen olin, ne varmaan ajatteli että tein sitä päätyökseni kun olin siellä päiväsaikaan silloin kun ne itse opiskeli korkeakoulussa. Itse olin sidottu työpaikkaan koulun kautta ja piti sinnitellä loppuun asti että sain sen tutkinnon, sitten sain onneksi jatkaa vielä samassa koulussa vuoden taloushallinnon puolella ja lopetin työt, koska kyseessä oli edelleen oppisopimus mutta en saanut työpaikka siihen ohelle, sain normaalisti työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea opiskelun ajan kun en ollut oikeutettu opintotukeen, onneksi. Sain siitä asiakaspalvelutyöstä traumat, vedin energiajuomia että jaksoin sitä vuorotyötä (iltavuoron perään heti aikasin aamuvuoroon jne), jäin niihin koukkuun ja koska myös stressasin ruuhkassa sairastuin paniikkihäiriöön, vaikka kerroin pomolle että tarvitsen enemmän vuoroja osastolla, että meinaan aina pyörtyä kassalle, niin ei ottanut mua vakavasti, sanoi vaan että ei voi mitään kun ei ole vuoroja tarjolla. Olin aivan loppu kun pääsin sieltä pois ja onneks sain levätä ja tehdä sitä koulua silloin tällöin vajaan vuoden, sen jälkeen pääsin työharjoitteluun ja sitä kautta töihin, nyt tehnyt kirjanpitohommia vajaa 10v ja hyvin pärjännyt ja edennyt työelämässä, saan rauhassa tehdä hommia toimistolla. Mulla toki se paniikki vaiheutti asiakaspalvelutyötä, ilman sitä olisin varmaan jatkanut koska olen sellainen että teen mieluummin edes jotain hommia, kuin makaan kotona toimeettomana, etsin vaan siinä ohella muuta työtä. Suosittelen siis alan vaihtoa, vaikka oppisopimuksella, tai ainahan voi hakea johonkin muualle palvelualalle parempaan paikkaan, kun sulla jo työkokemusta siitä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Työtodistukseesi kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi  "oma pyyntö".

Tieto menee työkkäriin ja saat karenssin.

Mitä ihmettä työkkäri liittyy asiaan? Ap on töissä, miksi työssäkäyvän ihmisen pitäisi mitään työkkärille selitellä? Vai onko kyseessä joku työkkärin kautta saatu tukityö tai mitä työtä sieltä nyt saadaankaan? Eihän työkkäri tiedä kenenkään työnteosta ja työpaikoista, jollei ole työkkärin asiakas, joten miksi työkkäri mitään saisi tietää ja mitä väliä sillä edes on?

Enkö nyt ymmärtänyt jotakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Työtodistukseesi kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi  "oma pyyntö".

Tieto menee työkkäriin ja saat karenssin.

Työtodistukseen ei saa kirjoittaa työsuhteen päättymisen syytä eikä arviointia työntekijästä, ellei työntekijä itse halua. Suppeaan perustyötodistukseen ei tule muuta kuin työntekijä, työnantaja, työsuhteen kesto ja työtehtävät.

Miksi ap:n työtodistus ja "tieto" menee työkkäriin? Onko ap siis työtön työkkärin asiakas vai miksi hänen työsuhteistaan työkkäriin mitään tietoa menisi?

Ymmärrän myös aloittajaa. Se, mitä moni tässä ketjussa ei tunnu ymmärtävän, että tässä on kyse itsetunnosta ym. asioista, ei siitä, onko tosiasiassa jokin työ oikeasti häpeällistä. Mulla on maisterintutkinto ja teen periaatteessa koulutusta vastaavaa asiantuntijatyötä. Ja häpeän monesti silti, kun pitää omista työtehtävistä jollekin kertoa!! Miksi? Koska vertaan omaa työtäni heihin. Koen tosi helposti, että muut ovat päässeet urallaan paljon mua pidemmälle, tekevät jollain tavalla merkityksellisempää työtä, oma duuni on niin tylsä ja surkea muihin verrattuna jne. No eihän asia niin oikeasti ole, mutta kyse on itsen vertaamisesta muihin ja perustavanlaatuisista huonommuudentunteista. Jos olisin töissä kahvilassa niin tilanne olisi minulle sata kertaa vaikeampi.

Aloittaja ei liene kertonut, mikä koulutus hänellä on, joten vaikea arvioida missä määrin toi työ siihen sopii ja mitä muita vaihtoehtoja hänellä voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.

Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?

Esim. hoitoalalla riittää töitä.

No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?

Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.

Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?

Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan. 

Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).

Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle. 

 

Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä  ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D

"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä. 

Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).

Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."

Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.

Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.

Ensin sanot, että jos opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla siinä joukossa, joka ei saisi oman alan töitä. Ja miten arvosanoilla on väliä tutkintopapereissa. Seuraavaksi sanot, että joku ei työllistynyt hyvistä arvosanoista ja työkokemuksesta huolimatta.

Mitä siis oikein haluat sanoa?:D Haukkua korkeakoulutettuja ja toisaalta myös kouluttamattomia huonoista valinnoista? Ristiriitaista tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.

Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?

Esim. hoitoalalla riittää töitä.

No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?

Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.

Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?

Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan. 

Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).

Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle. 

 

Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä  ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D

"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä. 

Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).

Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."

Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.

Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.

Kuten sanottu; ymmärrän hyvin nolostelun, jos se todella kanssaihmisissä herättää kuvailemiasi stereotyyppisiä oletuksia lisäkkeiden liimailusta ja miesten perässä juoksemisesta, kun "kunnon ihmiset" opiskelevat itsensä huippupaikoille. Stereotypiathan eivät koskaan ole varsinaisesti riippuvaisia vallitsevista olosuhteista tai faktoista.

Yleensä näitä muka-hauskoja tutkintonimikkeitä vääntelevät koulutuksen kritisoijat ovat kauhean ristiriitaisia: toisaalta vähänkin erikoisempi ala niputetaan yhteen kaiken maailman silakan sukupuolielämän tutkijoiden kastiin (jolloin muuten järkikin riittäisi sanomaan, että niin erikoisille aloille otetaan erittäin vähän opiskelijoita, joten nykyiset työttömyystilastot tuskin selittyvät sillä, että "kaikki työttömät" opiskelevat huuhaa-aloja) naureskellen, että mitäs et lukenut työllistävämpää alaa. Toisaalta taas juuri mainitut "tusinatutkinnot" tyypillisimmin ovat aloja, joita markkinoidaan työllistävinä, mutta jotka eivät enää nykyään sitä ole. Mille tahansa alalle voi, ja käykin, aivan samoin, koska työelämä muuttu paljon nopeammin kuin mitä koulut ehtivät siihen reagoida. Eli kuinka on: pitäisi osata valita siis jokin ei liian erikoinen, mutta kuitenkin tarpeeksi erikoinen ala, että työllistyisi, ja pitäisi asemansa vuosienkin päähän. No, mikähän sellainen ala olisi? 

Ja tähän vielä jatkona, että nykyinen koulujärjestelmä ensikertalaiskiintiöineen ei palvele sitä, että erikoisemman alan suorittanut pystyisi täydentämään mielekkäästi koulutustaan (esim. kahden korkeakoulututkinnon yhdistelyssä ensikertalaisuuskiintiö on valtava, ja monimuotokoulutus vaatisi taustalle työpaikan, jota ei välttämättä ole), tai "tusinatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan jollakin, joka erottaisi hänet muista tutkinnon suorittaneista - tai vaihtamaan kokonaan alaa. Täysin työttömänä taas voi tulla esteeksi se, että opintotuet on käytetty, eikä te-keskus ei myönnä tukea omaehtoiseen opiskeluun. Okei: väylä esimerkiksi työvoimapoliittisiin koulutuksiin on olemassa, mutta ymmärrän hyvin korkeakoulutettua, jota kirpaisee heittää jopa seitsemänkin vuoden opinnot hukkaan opiskellessaan toisen asteen tutkinnon. Ja sen pitäisi itse asiassa kirpaista valtiotakin, koska siinä on aika monta rahaa kirjaimellisesti heitetty hukkaan. Maisterikoulutus btw on yksi osoitus siitä, kuinka koulutusmaailma ei ole pystynyt työelämän perässä: ennen maisterikoulutus todellakin takasi työllistymisen hyville paikoille, mutta nykyään se on sekä syönyt työllistymismahdollisuuksia matalammin koulutetuilta, että toisaalta tullut niin yleiseksi, ettei se enää takaa samalla tavoin työllistymistä.

Jos on määräaikaisessa työsuhteessa, niin se loppuu siihen viimeiseen päivämäärään.

Työtodistukseen kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syy:

Määräaikainen työsopimus.

Siinä ei oo kellään sanomista.

Ei siis mitään karensseja tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Työtodistukseesi kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi  "oma pyyntö".

Tieto menee työkkäriin ja saat karenssin.

Ei kirjata, kun kyseessä on määräaikainen työsopimus. Näin toimittaisiin, jos kyseessä olisi toistaiseksi voimassaoleva työsuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Työtodistukseesi kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi  "oma pyyntö".

Tieto menee työkkäriin ja saat karenssin.

Ei kirjata, kun kyseessä on määräaikainen työsopimus. Näin toimittaisiin, jos kyseessä olisi toistaiseksi voimassaoleva työsuhde.

Ja tarkennuksena: työtodistukseen näitä ei kirjata.

Kuulostaa siltä, että on aika jatkaa eteenpäin elämässä sieltä sämpylätiskin takaa. Kuulostaa että koko ala on sinulle väärä. Olet nuori vielä ja sinulla on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä kurjuuteen. Tulet vain katkeroitumaan, jos kuuliaisena työmuurahaisena ja velvollisuudentunnosta jäät sinne kahvilaan tuottamaan verorahoja, vaikka joka päivä ahdistaa. Se on kuitenkin sinun elämäsi, tee siitä mieleinen.

Lähde opiskelemaan uusi ammatti, voitko opiskella esim. työttömyysetuudella tai aikuiskoulutustuella? Ei se työpaikkaa takaa, mutta ilmankaan tilanne ei tule muuttumaan. Et häviä mitään, mutta voit voittaa ja päästä parempiin/erilaisiin töihin. Voit tutustua myös uusiin ihmisiin ja saat lisää sivistystä.

Ota tämän yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista kaikki irti, jotta huominen olisi parempi.

On täysin ok olla kahvilan tiskillä, mutta on myös täysin ok lähteä sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.

Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?

Esim. hoitoalalla riittää töitä.

No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?

Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.

Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?

Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan. 

Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).

Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle. 

 

Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä  ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D

"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä. 

Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).

Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."

Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.

Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.

Ensin sanot, että jos opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla siinä joukossa, joka ei saisi oman alan töitä. Ja miten arvosanoilla on väliä tutkintopapereissa. Seuraavaksi sanot, että joku ei työllistynyt hyvistä arvosanoista ja työkokemuksesta huolimatta.

Mitä siis oikein haluat sanoa?:D Haukkua korkeakoulutettuja ja toisaalta myös kouluttamattomia huonoista valinnoista? Ristiriitaista tekstiä.

Tuossahan kommentoitiin sitä, että kaikille ei voi riittää koulutusta vastaavaa työtä, että jos niin on niin ei pidä märistä sämpylätiskin takana.

Joten mikä on ongelma? Ei saada menestyjänhommia omalta alalta, mutta ei voida tehdä sitäkään mitään saadaan, koska "hävettää".

Uskomatonta, että tilanteessa jossa maassa on laskutavasta riippuen 300 000-500 000 työtöntä, joista suuri(n) osa haluaa työtä, kehdataan ajatella saati sanoa että tavallinen, rehellinen palkkaperusduuni "hävettää".

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän myös aloittajaa. Se, mitä moni tässä ketjussa ei tunnu ymmärtävän, että tässä on kyse itsetunnosta ym. asioista, ei siitä, onko tosiasiassa jokin työ oikeasti häpeällistä. Mulla on maisterintutkinto ja teen periaatteessa koulutusta vastaavaa asiantuntijatyötä. Ja häpeän monesti silti, kun pitää omista työtehtävistä jollekin kertoa!! Miksi? Koska vertaan omaa työtäni heihin. Koen tosi helposti, että muut ovat päässeet urallaan paljon mua pidemmälle, tekevät jollain tavalla merkityksellisempää työtä, oma duuni on niin tylsä ja surkea muihin verrattuna jne. No eihän asia niin oikeasti ole, mutta kyse on itsen vertaamisesta muihin ja perustavanlaatuisista huonommuudentunteista. Jos olisin töissä kahvilassa niin tilanne olisi minulle sata kertaa vaikeampi.

Aloittaja ei liene kertonut, mikä koulutus hänellä on, joten vaikea arvioida missä määrin toi työ siihen sopii ja mitä muita vaihtoehtoja hänellä voisi olla.

101 jatkaa. Tämä on totta, että itsetunto-ongelmista myös kyse. Itsellä vielä myöhemmin uudella alalla jatkui nuo ongelmat ja vertasin itseäni muihin jatkuvasti ja murehdin omaa perustutkintoa. Työtäni en sinänsä hävennyt enää, koska tein aika vaativaa tilitoimistotyötä jossa piti osata todella paljon pienellä palkalla. Onneksi pääsin muutama vuosi sitten paremmalla palkalla isoon firmaan jossa oon viihtynyt ja työtäni arvostetaan, vaikka työnkuva suppeampi kuin edellisissä paikoissa. Itsetuntoni on parantunut huomattavasti näin päälle kolmekymppisenä ja pääosin oon tyytyväinen uraani. En pidä kaupan kassaa tai pikaravintolatyöntekijää mitenkään huonompana ihmisenä todellakaan, mutta itse en vaan siihen asiakaspalveluun sovi, kun en , kaipaan myös haasteita ja palkkakin on todella huono, joten ymmärrän miksi noihin hakeutuu suurimmaksi osaksi opiskelijat. Uskon että edelleen häpeäisin jos sinne joutuisin ja masentuisin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Työtodistukseesi kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi  "oma pyyntö".

Tieto menee työkkäriin ja saat karenssin.

Ei kirjata, kun kyseessä on määräaikainen työsopimus. Näin toimittaisiin, jos kyseessä olisi toistaiseksi voimassaoleva työsuhde.

Kun sinne työtodistukseen ei kirjoiteta mitään muuta kuin tt, ta, työsuhteen kesto ja työtehtävät. On aivan sama, onko kyseessä määräaikainen vai toistaiseksi-työsuhde.

Se on sitten eri asia, mitä työkkäri vaatii, mutta työtodistuksen sisältö saa olla vain tuo, ellei muuta haluta erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.

Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?

Esim. hoitoalalla riittää töitä.

No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?

Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.

Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?

Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan. 

Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).

Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle. 

 

Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä  ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D

"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä. 

Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).

Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."

Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.

Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.

Ensin sanot, että jos opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla siinä joukossa, joka ei saisi oman alan töitä. Ja miten arvosanoilla on väliä tutkintopapereissa. Seuraavaksi sanot, että joku ei työllistynyt hyvistä arvosanoista ja työkokemuksesta huolimatta.

Mitä siis oikein haluat sanoa?:D Haukkua korkeakoulutettuja ja toisaalta myös kouluttamattomia huonoista valinnoista? Ristiriitaista tekstiä.

Tuossahan kommentoitiin sitä, että kaikille ei voi riittää koulutusta vastaavaa työtä, että jos niin on niin ei pidä märistä sämpylätiskin takana.

Joten mikä on ongelma? Ei saada menestyjänhommia omalta alalta, mutta ei voida tehdä sitäkään mitään saadaan, koska "hävettää".

Uskomatonta, että tilanteessa jossa maassa on laskutavasta riippuen 300 000-500 000 työtöntä, joista suuri(n) osa haluaa työtä, kehdataan ajatella saati sanoa että tavallinen, rehellinen palkkaperusduuni "hävettää".

Niin, eihän niissä töissä mitään hävettävää ole. Ihan sopivaa työtä lisäkkeitä liimaileville miesten perässä juokseville tyhjäpäänaisille, kun eivät jaksaneet panostaa kouluun - tai mikä vielä pahempaa, lukivat itsensä huuhaa-asiantuntijaksi! 

/sarcasm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutkinto toiseen työhön, mutta se on todellasti vaikeasti työllistävä ala, joten pakko on tätä tehdä. Työkaverit on suurin osa nuoria opiskelijoita ja minä 32v. Nöyryyttävintä on törmätä töissä vanhoihin tuttuihin, koulukavereihin jne. Päivä päivältä ahdistaa enemmän.

Paikka ei sentään mikään hese ole, mutta ei paljon muutakaan. Ja palkka on niin huono, että työttömänä en paljoa jää häviölle, eikä tarvitsisi nöyryyttää itseään töissä.

Määräaikainen sopimukseni päättyy tammikuun lopussa ja pomo haluaisi vakinaistaa:( Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn jatkosta ja jäänkin ansiosidonnaiselle?

Työtodistukseesi kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi  "oma pyyntö".

Tieto menee työkkäriin ja saat karenssin.

Ei kirjata, kun kyseessä on määräaikainen työsopimus. Näin toimittaisiin, jos kyseessä olisi toistaiseksi voimassaoleva työsuhde.

Kun sinne työtodistukseen ei kirjoiteta mitään muuta kuin tt, ta, työsuhteen kesto ja työtehtävät. On aivan sama, onko kyseessä määräaikainen vai toistaiseksi-työsuhde.

Se on sitten eri asia, mitä työkkäri vaatii, mutta työtodistuksen sisältö saa olla vain tuo, ellei muuta haluta erikseen.

Korjasin kommenttini myöhemmin. :) 

Mutta te-keskukseen taas toimitetaan selvitys työsuhteen päättymisen syystä - ja tähän taas "määräaikaisuus" on ihan riittävä peruste.

Se mikä hämmästyttää, on ihmisten kuvitelma siitä että tutkinto ja tutkintopaperi riittää. Työhakemuksissa ja -haastatteluissa on paljon ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, työmotivaatio ei vakuuta (tai se tuodaan todella huonosti esille) ja sitä x vuotta sitten suoritettua tutkintoa korostetaan. Työkokemus voi olla vähäinen tai sitä ei ole, koska ei tehdä kuin oman alan töitä. No, tällainen ihminen voi olla vaikka kuinka hyvä työntekijä tai työyhteisön jäsen, mutta sitä ei tiedä. Mieluummin sitä ottaa sellaisen, joka on ollut edes sämpylätiskillä, koska hänen voidaan olettaa ymmärtävän työyhteisön jäsenenä olemisen, työelämässä toimimisen ja sosiaalisen kanssakäymisen periaatteet.

Että ei se pelkkä tutkinto todellakaan ratkaise kaikkea. Tutkintopaperin kanssa ei työskennellä, vaan ihmisen. Työnhakijaa arvioidaan paitsi osaamisen kannalta, myös sen haluaako hänen kanssaan tehdä työtä ja haluaako työyhteisökin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että on aika jatkaa eteenpäin elämässä sieltä sämpylätiskin takaa. Kuulostaa että koko ala on sinulle väärä. Olet nuori vielä ja sinulla on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä kurjuuteen. Tulet vain katkeroitumaan, jos kuuliaisena työmuurahaisena ja velvollisuudentunnosta jäät sinne kahvilaan tuottamaan verorahoja, vaikka joka päivä ahdistaa. Se on kuitenkin sinun elämäsi, tee siitä mieleinen.

Lähde opiskelemaan uusi ammatti, voitko opiskella esim. työttömyysetuudella tai aikuiskoulutustuella? Ei se työpaikkaa takaa, mutta ilmankaan tilanne ei tule muuttumaan. Et häviä mitään, mutta voit voittaa ja päästä parempiin/erilaisiin töihin. Voit tutustua myös uusiin ihmisiin ja saat lisää sivistystä.

Ota tämän yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista kaikki irti, jotta huominen olisi parempi.

On täysin ok olla kahvilan tiskillä, mutta on myös täysin ok lähteä sieltä pois.

Tämä oli erittäin hyvä ja asiallinen kommentti, samaa mieltä! Meillä on vaan yksi elämä, ei kannata tuhlata sitä paikkaan jossa ahdistaa. Kun työsopimusta ei ole vielä jatkettu voisit kertoa tästä pomollesi, luulisi että hänkään ei halua pitää ahdistunutta ja työnsä inhoavaa työntekijää, niin meneekö tieto edes sinne työkkäriin? Fiksu pomo ymmärtää. Sitten etsit uutta parempaa paikkaa ja mietit mitä alaa lähtisit ehkä opiskelemaan. Kyllä ne asiat siitä pikku hiljaa järjestyy kun uskoo siihen, on rohkea ja uskoo ja ottaa ensimmäisen askeleen kohti parempaa tulevaisuutta!

t. 101

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.

Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?

Esim. hoitoalalla riittää töitä.

No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?

Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.

Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?

Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan. 

Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).

Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle. 

 

Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä  ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D

"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä. 

Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).

Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."

Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.

Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.

Ensin sanot, että jos opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla siinä joukossa, joka ei saisi oman alan töitä. Ja miten arvosanoilla on väliä tutkintopapereissa. Seuraavaksi sanot, että joku ei työllistynyt hyvistä arvosanoista ja työkokemuksesta huolimatta.

Mitä siis oikein haluat sanoa?:D Haukkua korkeakoulutettuja ja toisaalta myös kouluttamattomia huonoista valinnoista? Ristiriitaista tekstiä.

Tuossahan kommentoitiin sitä, että kaikille ei voi riittää koulutusta vastaavaa työtä, että jos niin on niin ei pidä märistä sämpylätiskin takana.

Joten mikä on ongelma? Ei saada menestyjänhommia omalta alalta, mutta ei voida tehdä sitäkään mitään saadaan, koska "hävettää".

Uskomatonta, että tilanteessa jossa maassa on laskutavasta riippuen 300 000-500 000 työtöntä, joista suuri(n) osa haluaa työtä, kehdataan ajatella saati sanoa että tavallinen, rehellinen palkkaperusduuni "hävettää".

Niin, eihän niissä töissä mitään hävettävää ole. Ihan sopivaa työtä lisäkkeitä liimaileville miesten perässä juokseville tyhjäpäänaisille, kun eivät jaksaneet panostaa kouluun - tai mikä vielä pahempaa, lukivat itsensä huuhaa-asiantuntijaksi! 

/sarcasm

No harvemmin ne miesten perässä juoksevat kouluun panostamattomat lisäketyhjäpäät huippututkijoiksi tai avaruustieteilijöiksikään pääsevät :DDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset purputtavat, että parempi tuo työ kuin työttömyys taikka mitä väliä. No kyllä on väliä ja noloa kolmekymppiselle vilkutella jonkun sämpylänkasaamistiskin takaa vanhoille, elämässään edenneille, tutuille. En kehtaisi mennä vastaavaan paikkaan enää näin 24-vuotiaanaakan, joten pystyn kyllä samaistumaan aloittajan tunteisiin koskien työpaikkaansa.

Mitä jos aloittaisit uuden alan opinnot?

Esim. hoitoalalla riittää töitä.

No tarvitsisikohan sitten sen sämpyläkasaamistiskin takana olevan kolmekymppisen nolostelun sijaan miettiä, miksi vanhat tutut ovat menestyneet ja hän seisoo sämpylänkasaamistiskin takana? Ehkä ne vanhat tutut ovat opiskelleet enemmän, pitemmälle ja/tai ahkerammin saaden parempia arvosanoja? Ehkä he ovat nolostelematta tehneet kaikenlaista työtä ja sitä kautta edenneet? Ehkä kolmekymppinen sämpylänkasaaja on keskittynyt nuorena itsensä töllistelyyn ja lisäkkeiden liimailuun, miesten perässä juoksemiseen, biletykseen ja amiksessa jotenkuten käymiseen kun menestyneet ovat keskittyneet (korkea)koulutukseen?

Monilla on omituinen kateus, katkeruus, mikä onkaan niitä kohtaan, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "menestyneet" ja siinä samalla unohdetan, että usein nämä menestyneet ovat tehneet muutenkin toisenlaisia valintoja nuorena. Poikkeuksiakin on, mutta usein tietynlainen elämäntyyli ja valinnat yhdistävät niin kolmekymppisiä menestyneitä kuin kolmekymppisiä sämpylänkasaajia.

Ja onko oikeasti parempi moikkailla niitä vanhoja menestyneitä tuttuja työttömänä? Tai sen saman sämpylätiskin takaa jollakin työkkärin kokeilukorvauksella, ei edes palkattuna oikeaa palkkaa saavana työntekijänä? On menestyneempää olla työttömänä kuin töissä, joihin pääsee? Ei ole noloa nostella niiden vanhojen menestyneiden tuttujen maksamia tukia? Ja menestyjäksi pitäisi silti päästä, vaikka vaihtoehdot ovat sämpylänkasaus tai työttömyys?

Tajusin juuri, miksi ap, tai joku muu alalla työskentelevä saattaisi hävetä ammattiaan. 

Niputit tähän kommenttiisi aika monta stereotyyppistä oletusta jollakin vähemmän palkatulla alalla työskentelevästä ihmisestä. Ei ole opiskellut pitkään ja ahkeasti, saanut hyviä numeroita, ei ole onnistunut etenemään urallaan hanttihommista parempiin hommiin, ja on ollut pinnallinen miesten perässä juoksija sen sijaan, että olisi keskittynyt koulutukseen, eikä ole muutenkaan tehnyt oikeita valintoja elämässään (ja lisänä huomioitakoon, että tähän "luuserikastiin" yltää näemmä vain nainen, se lisäkkeitä liimaileva miesten perässä juoksija!).

Se, että "kaikki" sämpylätiskin takana työtä tekevät eivät tällaisia mielestäsi ole, paljastaa kuitenkin sen, että uskot useimpien kuitenkin olevan - ja juuri heihin määritellään myös he, jotka ovat eläneet ja opiskelleet oppikirjan mukaisesti, mutteivät silti ole päässeet etenemään mieluiselleen uralle. 

 

Fakta nyt kuitenkin on, että "menestymiseen" sikäli kuin sillä tarkoitetaan ammatillista menestymistä (muunkinlaista on, eikä huippu-ura takaa ja tarkoita vielä menestymistä missään muussa osa-alueessa elämää, jolla menestymiseen taas ei tarvita koulutusta), vaaditaan useimmiten koulutusta. Kaikki korkeasti koulutetut eivät tietenkään koskaan pääse haluamiinsa töihin, mutta siinäkin on usein syynä omat valinnat - ollaan valittu jokin muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus ja mitään muuta ei suostuta tekemään kuin "oman alan" töitä, joita ei ole. Tai sitten oma persoona tai käytös on sellainen, että töitä on vaikea saada tai työpaikassa pysyä (esim. kaikkitietävä nokkava käytös, toisten huomioonottamattomuus, sosiaaliset taidot huonot). Väitän kuitenkin, että pitempiä aikoja sämpylätiskin takana päätyökseen olevilla on useimmiten matala koulutustaso. Eikä se mahdollinen korkea koulutuskaan sinänsä mitään takaa, jos se on rimaa hipoen suoritettu. Ei joku tradenomi tai maisteri ole enää pitkään aikaan ollut sinällään mitään, tusinatutkintoja jo nykykeski-ikäisillä saati nuorilla. Ne ajat ovat menneet, kun pelkkä tutkintotodistus riitti. Jos ei ole muitakin vaadittavia ominaisuuksia, ei pelkän paperin perusteella töihin oteta. Vaikka ei siitäkään montaa vuosikymmentä  ole kun ylioppilaskin oli suuri ihme ja lakkia pidettiin koko kesä :D

"Muinaishistoriallisen kankaankudonnan tutkijan koulutus" on aika löyhää läppää kuvastamaan sitä, että nykyisin korkeakaan tutkinto - siis ihan jopa "kovilta" aloilta, joiden valtaosa suomalaisista uskoo työllistyvän jopa helposti! - ei takaa työllistymistä. 

Jos nyt koulutusta yksistään tarkastelee, nykytilanne ei juuri edistä sitä, että erikoisemman alan osaaja pystyisi täydentämään koulutustaan työllistävämmäksi, tai vaihtoehtoisesti "massatutkinnon" suorittanut pystyisi täydentämään osaamistaan erikoisosaamisella (kiitos ensikertalaisuuskiintiöiden).

Toisaalta taas nykyisiä työttömyystilastoja, tai sitä, että hyvin moni korkeakoulutettu tekee huomattavasti koulutustaan alemman tason töitä, ei selitetä sillä, että nämä työntekijät olisivat jotenkin pohjattoman kelvottomia työntekijöitä (kaikkitietävyys, huonot sosiaaliset taidot...). Enemmän tässä kommentissasi nyt kalskahtaa defenssi: "työttömissä/töitä x tekevissä on vika y; minussa ei ole vikaa y, joten en tule olemaan koskaan työtön/tekemään työtä X."

Jos niin on, että koulutuskaan ei takaa työttömyyttä, eikö silloin pitäisi olla lässyttämättä jotakin "voikauheetakunnoloa kun mä vaan oon täällä sämpylätiskin takana ja menestyville kavereille väsään sämpylää" ja sen sijaan väsätä sitä sämpylää ylpeänä siitä, että saa väsätä palkkatyössä sämpylää? Koska silloinhan tosiasia on, että kaikille koulutetuillekaan ei riitä "menestyjänhommia", jolloin vaihtoehdot ovat a) joku muu palkkatyö, b) yrittäjyys tai c) työttömyys ja työkkärin ilmais"työ". Ei luulisi olevan vaikeaa valita.

Olen kyllä siinä samaa mieltä kuin edelläkin joku, että jos ne opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla niiden koulutettujen joukossa, jotka eivät saa oman alan töitä. On niitä, jotka valmistuvat ja niitä jotka valmistuvat hyvillä arvosanoilla ja opintomenestyksellä. Ei pelkkä tutkinto todellakaan nykyään ole enää sinänsä yhtään ns. mitään, koska suurimmalla osalla aikuisista on vähintään keskiasteen tutkinto. Siksi huvittaakin nämä, jotka selittävät tutkinnoista kuin ne olisivat jokin harvinainen korkeimman älykkyyden osoitus.

Tiedän muuten erään yliopistosta valmistuneen, joka ei hyvin suoritetuista opinnoista ja työkokemuksesta huolimatta työllistynyt, ala juurikin tuollainen erikoisempi "turhake" ja siitä sitten vähän aikaa työttömänä oltuaan lähti opiskelemaan ihan perusammattitutkintoa, jotta työllistyi. Tutkinnolla kun ei laskuja maksella eika asuntoja ostella, suuhen vaaditaan töitä.

Ensin sanot, että jos opinnot on suoritettu hyvin, ei ensimmäisenä olla siinä joukossa, joka ei saisi oman alan töitä. Ja miten arvosanoilla on väliä tutkintopapereissa. Seuraavaksi sanot, että joku ei työllistynyt hyvistä arvosanoista ja työkokemuksesta huolimatta.

Mitä siis oikein haluat sanoa?:D Haukkua korkeakoulutettuja ja toisaalta myös kouluttamattomia huonoista valinnoista? Ristiriitaista tekstiä.

Tuossahan kommentoitiin sitä, että kaikille ei voi riittää koulutusta vastaavaa työtä, että jos niin on niin ei pidä märistä sämpylätiskin takana.

Joten mikä on ongelma? Ei saada menestyjänhommia omalta alalta, mutta ei voida tehdä sitäkään mitään saadaan, koska "hävettää".

Uskomatonta, että tilanteessa jossa maassa on laskutavasta riippuen 300 000-500 000 työtöntä, joista suuri(n) osa haluaa työtä, kehdataan ajatella saati sanoa että tavallinen, rehellinen palkkaperusduuni "hävettää".

Sinun kirjoituksissasi todellakin kiteytyy mutkat suoriksi-ajattelu ja tietämättömyys, anteeksi vain.

Mutta joo, kyllähän ap:n ahdinko on ymmärrettävää, ja ei se vaan mene niin, että ensin kun panostaa monta vuotta koulutukseen ja sitten kun ei saakaan töitä, niin jaksaisi olla kiitollisena ja "märisemättä" sämpylätiskin takana. Eihän sitä toki asiakkaalle näytetä, mutta kyllähän se katkeroittaa. Varsinkin jos ei edes pidä työstä ja raha on ainoa syy tehdä sitä.

Siihen koulutetun työttömyyteen liittyy niin monenlaisia tunteita vihasta epäuskoon ja masennukseen. Koko opiskeluajan kun on panostanut tulevaan asiantuntijuutensa ja kehittänyt itseään siihen suuntaan. Vielä mahdollisesti opintovelat päälle. On vähän vaikea hyväksyä, miten pitkäjänteinen työ valuu hukkaan. Kyllä siinä on ihan oikeus omiin tunteisiin.

Ja sitten vielä ap:lle:

Olisiko sinun mahdollista lähteä ulkomaille tekemään oman alasi töitä? Se on vaativa prosessi, mutta todennäköisesti myös palkitsevaa. Vuoda aivosi ulkomaille. Todennäköisesti saisit siitä paljon enemmän irti kuin nykytilanteesta.