Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Vierailija
29.11.2017 |

Loppuun asti?

Kommentit (720)

Vierailija
241/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kantin Puhtaan järjen kritiikki. En ymmärtänyt sitä joten sen loppuun lukeminen olisi ollut turhaa.

Vierailija
242/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Millä tavalla sovinistinen?

Mutta mikä 1800-luvulla kirjoitettu kirja ei olisi sovinistinen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Millä tavalla sovinistinen?

Mutta mikä 1800-luvulla kirjoitettu kirja ei olisi sovinistinen?

Minusta se oli ennemminkin feministinen, joten en ymmärrä mitä sovinismia siinä oli.

Vierailija
244/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta trilogia, voi sitä tylsyyttä, jäin noin sivulle sata, yritin muutaman vuoden päästä uudelleen, enkä päässyt silloinkaan pidemmälle

Osin samaa mieltä. Sain sen luettua vasta kun luin sen lapsilleni ääneen heidän ollessaan 10-11-vuotiaita, siinä meni jotain 5kk tunti illassa lukiessa. Hauskaa yhdessäoloa kyllä. En tajua kuinka aikuiset ihmiset 30-40-kymppiset mainitsevat sen usein lempikirjanaan, minusta se on ihan lasten seikkailukirja.

Sä oot vaan ehkä aikuistunu piirun liian pitkälle? Minusta se on ihana. Mikä siitä tekee enemmän lapsellisen kuin vaikka Kalevala? Perinteinen hyvän ja pahan taistelu, mikäs sen parempaa. Lisäksi siinä on niin paljon henkilöitä että kovin pienet ei ehkä pysy kärryillä.

Olen lukenut joskus TSH.

En taida lukea uudestaan.

Voi johtua ihan siitä, että ne elokuvatkin alkavat jo tursuta korvista!

Kalevalaa en ole milloinkaan kokonaan lukenut. Vain otteita sieltä täältä. Juoni on kyllä selvillä.

Zarathustran kahlasin lukioaikoina. En varmasti ymmärtänyt siitä hölkäsen pöläystä, mutta olihan se vaan niin hienoa teorisoida yli-ihmisopista halvan punkun siivittäessä ajatuksia tuon taivaallisiin sfääreihin...

Nietzscheä nautin nykyisin vähin erin. Vain hivenen nöyremmällä mielellä kuin nuoruuden dionyysisessä hurmiossa.

Vierailija
245/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Millä tavalla sovinistinen?

Mutta mikä 1800-luvulla kirjoitettu kirja ei olisi sovinistinen?

Ohhoh, olipa yleistys.

Vierailija
246/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Millä tavalla sovinistinen?

Mutta mikä 1800-luvulla kirjoitettu kirja ei olisi sovinistinen?

Ohhoh, olipa yleistys.

Ihan paikkansa pitävä yleistys, etenkin 2010-luvun näkökulmasta. Vai miksi et vastannut kysymykseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/720 |
07.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Millä tavalla sovinistinen?

Mutta mikä 1800-luvulla kirjoitettu kirja ei olisi sovinistinen?

Ohhoh, olipa yleistys.

Ihan paikkansa pitävä yleistys, etenkin 2010-luvun näkökulmasta. Vai miksi et vastannut kysymykseen?

Ei napannut.

Vierailija
248/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runoilijat juhlivat öisin ( tjsp )

Sadan vuoden yksinäisyys

Paul Coelhon kirjat

Ennen yritin lukea ns. klassikoita, yritin varmaan olla fiksu :D. Nykyään lopetan lukemisen alkumetreille jos tuntuu, että ei kertakaikkiaan kiinnosta yhtään. Dekkarit lähinnä nykyään lukemistossa. Tosi vaikea enää löytää hyvää kaunokirjallisuutta. Tuntuu, että kaikki nykykirjailijatkin yrittää olla liian fiksuja. Eli tekotaiteellista paskaa.

Runoilijat juhlivat öisin eli Donna Tarttin Secret history jäi itsellänikin ensimmäisellä kerralla kesken 100 sivun jälkeen mutta vanhempana tartuin siihen uudestaan ja se oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juttu, luin sen parissa päivässä putkeen. Todella  erinomainen lukuelämys! Tikli oli myös ok muttei noin hyvä, keskimmäinen Tartt on vielä hyllyssä lukematta.

En keksi itseltäni mitään kovin vaikeita luettuja kirjoja. Olen kai jättänyt ne kaikkein vaikeimmat kesken tai yrittämättäkään. Olen tässä tehnyt itselleni lukulistaa muiden vaikeista kirjoista, joista monet löytyvät kirjahyllystänikin (mm. Alastalon salissa, Lolita, Saramago, Moby Dick). En kyllä suostu uskomaan että Lolita voisi olla vaikea, sehän alkaa todella upeasti!

“Lolita, light of my life, fire of my loins. My sin, my soul. Lo-lee-ta: the tip of the tongue taking a trip of three steps down the palate to tap, at three, on the teeth. Lo. Lee. Ta. She was Lo, plain Lo, in the morning, standing four feet ten in one sock. She was Lola in slacks. She was Dolly at school. She was Dolores on the dotted line. But in my arms she was always Lolita. Did she have a precursor? She did, indeed she did. In point of fact, there might have been no Lolita at all had I not loved, one summer, an initial girl-child. In a princedom by the sea. Oh when? About as many years before Lolita was born as my age was that summer. You can always count on a murderer for a fancy prose style. Ladies and gentlemen of the jury, exhibit number one is what the seraphs, the misinformed, simple, noble-winged seraphs, envied. Look at this tangle of thorns.”

Saatana saapuu Moskovaan olen lukenut joskus nuorena teininä enkä tajunnut siitä mitään, eikä kirja ollut millään tavalla viihdyttävä vaan turhauttava muistikuvani mukaan. Ehkä se pitäisi lukea uudestaan. Hemingwayn Vanhus ja meri oli kouluaikojen tylsin ja puuduttavin kirja, siitä olen samaa mieltä parin muun kanssa täällä. Ja Sadan vuoden yksinäisyyskään ei kovin hyvin auennut teinille, maaginen realismi ei taida olla minun heiniäni ollenkaan, mutta ehkä pitäisi kokeilla tuota nyt alkukielellä espanjaksi uusiksi kun sain kirjan kirjaston ilmaiskorista alkukielellä käsiini.

Se on kylläkin Jumalat juhlivat öisin..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aleksander Solzhenitsyn Vankileirien saaristo: raskasta, raskasta, mutta luin loppuun. Tietenkin kaikki muutkin ihmisten järjestelmällistä tuhoa kuvaavat kirjat, kuten holokaustista kertovat kirjat, ovat raskaita ja kammottavia, mutta ko. kirja oli erityisen raskas: pelkkä muistokin hengästyttää: raskas huoah....

Vierailija
250/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kreyszig - Advanced engineering mathematics.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Millä tavalla sovinistinen?

Mutta mikä 1800-luvulla kirjoitettu kirja ei olisi sovinistinen?

Ohhoh, olipa yleistys.

Ihan paikkansa pitävä yleistys, etenkin 2010-luvun näkökulmasta. Vai miksi et vastannut kysymykseen?

Minna Canth. Nyt nappasi

Vierailija
252/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dostojevskin tuotannon luin yhtenä viikonloppuna. Ei se kyllä vaikeaa ollut. Ihan yliarvostettu kirjailija.

Paavoko se siellä :D 

Anteeksi ot, mutta mikä tämä Paavo juttu on?

Toinen ot, mutta tarkastusnumero on 666.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieppari ruispellossa. En tajunnut mistään mitään.

Tästä olen todellakin samaa mieltä. En ole koskaan mitään kirjaa inhonnut niin kuin tätä. Päähenkilö oli ärsyttävä ja muka kauhea kovis. Juonessa ei ollut mitään kiinnostavaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kirjan suurin ongelma oli huono ja aikaansa sidottu suomennus. Pitäisi varmaan antaa uusi mahdollisuus ja lukea alkuperäiskielellä tai uudella suomennuksella.

Saarikoski oli jo ihan deekiksellä tuossa vaiheessa, ja on itse myöntänyt, ettei osaa englantia. Käännös on käsittämättömän paska, niinkuin monet muutkin samaisen juopon käännökset. Niitä sitten ovat editorit salaa korjailleet, saamatta kiitosta.

Olen lukenut sen englanniksi, eikä se ollut kummoinen mielestäni. Olin päälle kaksikymppinen silloin. Yliarvostettu kirja mielestäni.

Vierailija
254/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Fysikaalisen kemian II. Atomien derivointi yli moniuloitteisten avaruuksien. Oli hirmu soveltaa fysiikkaa, ei pystynyt opetteleen ulkoa, vaan oli pakko ymmärtää. Yleensä yksi lasku kesti aina noin 16 sivua. Suosittelen fysikaalista kemiaa kaikille, jotka kaipaa lukemiseen hieman haastetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kouluajoilta, Juhani Ahon Rautatie oli jotakin niin puuduttavaa, että lukeminen oli yhtä tervanjuontia. Henkilöt ärsyttivät, mitään ei tapahtunut. Opettaja onneksi ymmärsi, kun kirjoitin teoksesta varsin "kriittisen" kirja-arvostelun.

Dorian Greyn muotokuvakin piti lukea opiskeluaikoina. Se oli jostakin syystä mielettömän ahdistava ja pakko oli osin hypellä loppupuolen sivuja yli.

Ennen päivänlaskua ei voi...kuten täällä muutama muukin on sadatellut. Huonoin koskaan lukemani kirja, kaikki juonesta kirjoitustyyliin tökki.

Vierailija
256/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jean Paul Sartren : Inho! Huh huh... rasittava kirja

😣

Vierailija
257/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinuhe Egyptiläinen, en jaksanut ihan loppuun asti.

Vierailija
258/720 |
08.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini oli pienen sivukirjaston kirjastonhoitaja kun olin lapsi. Luin käytännössä koko kirjaston läpi (maalla ei paljon ollut mitään tekemistä ja kaveritkin kaukana). Luin sitkeästi niin venäläiset klassikot luin kepeät romaanitkin. En väitä ymmärtäneeni kaikkea ja osa kirjoista on tosiaan vain luettu, ei sisäistetty, mutta hurja yleissivistys siitä jäi. Vielä nuorena aikuisena, kotoa jo muuttaneena, luin todella paljon, aina Finlandia voittajat ja Nobelin kirjallisuuspalkintojen saajien teoksia.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ehdin lukemaan ja jos kirja on hiukankin vaikea tai tylsä tms. jätän armottomasti kirjan kesken. Mitä taiteellisemmin kirjailija kirjoittaa, sitä enemmän ärsyttää. Hankalat lauseet, ihmeellinen kielioppi, sotkuinen juoni tai ei juonta ollenkaan... hylkyyn. Kirjan pitää viihdyttää ja koukuttaa.

Vierailija
259/720 |
21.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runoilijat juhlivat öisin eli Donna Tarttin Secret history jäi itsellänikin ensimmäisellä kerralla kesken 100 sivun jälkeen mutta vanhempana tartuin siihen uudestaan ja se oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juttu, luin sen parissa päivässä putkeen. Todella  erinomainen lukuelämys! Tikli oli myös ok muttei noin hyvä, keskimmäinen Tartt on vielä hyllyssä lukematta.

En keksi itseltäni mitään kovin vaikeita luettuja kirjoja. Olen kai jättänyt ne kaikkein vaikeimmat kesken tai yrittämättäkään. Olen tässä tehnyt itselleni lukulistaa muiden vaikeista kirjoista, joista monet löytyvät kirjahyllystänikin (mm. Alastalon salissa, Lolita, Saramago, Moby Dick). En kyllä suostu uskomaan että Lolita voisi olla vaikea, sehän alkaa todella upeasti!

*Jumalat juhlivat öisin

Väittäisin olevani lähellä natiivin tasoa englannissa, mutta kyllä Lolita silti oli haastava lukukokemus. Yli 10k uniikkia sanaa ja lukuisat usean sadan sanan mittaiset virkkeet tekivät siitä kielellisesti vaikeimman kirjan, jonka olen lukenut. Hieno kirja silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

On siinä - nyt kun aloin kirjaa eilen lukemaan (in English siis), n. 50 s. edetty  - hieman haastavaa sanastoa vaikkei mitään, mitä en olisi asiayhteydestä tajunnut. Kirjana tuhat kertaa mielenkiintoisempi kuin yksikään lukemani tai yrittämäni Finlandia-palkittu kirja.

No nyt on luettu Lolita loppuun eikä se kyllä ollut kovin haastava tai vaikea kokonaisuudessaan (sanasto nyt pikkasen, kuten jo myönsinkin). Enkä väitä olevani natiivin tasolla englannissa sillä puheestani kyllä kuulee suomen aksentin. Mahtava kirja. Hauska ja ironinen aiheestaan huolimatta. 

Vierailija
260/720 |
22.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

James Joyce: Odysseus

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kuusi