Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (720)
Ismail Kadare: Särkynyt Huhtikuu
Vaikein siksi, että oli aiheeltaan rankkaa luettavaa, pysäyttävä kirja.
Onko tää edes noloa, mutta mulle vaikein oli dostojevskin idiootti. Painavaa sanaa sivu sivun perään, lukematon määrä hahmoja joiden nimet ei jää päähän. Yhden sivun kun luki sai palata kaksi taaksepäin notta menikö nyt jotakin ohi. Rikos ja rangaistus taas on yksi suosikeistani, sen luin putkeen valvoen yön kun en malttanut laskea käsistäni. Idiootin olisin vaan halunnut heittää jorpakkoon.
8-vuotiaana Rikos ja rangaistus, Sinuhe Egyptiläinen oli ihan jännä mutta aika vaikeaselkoinen niin nuorelle.
En enää jaksa lukea mitään vaikeaselkoista. Kun luen, haluan kirjan olevan helppo, viihdyttävä ja juoneltaan selkeä. Ihan tarpeeksi on arkielämässä aivopähkinää :D
Ehkä Romeo ja Julia, etenkin suhteutettuna siihen, että luin sen peruskoulussa. Mulla oli kyllä "nyky suomennos" siitä vierellä, mistä jouduin joitain kohtia katsomaan kun en ihan kielellisistä syistä ymmärtänyt. Toinen minkä lopetin monesti kesken nuorena (10-14-vuotiaana) mutta lopulta luin loppuun oli Kotiopettajattaren romaani. Siinä on väliin tosi mielenkiintoisia kotia, mutta sitten taas tooooosi pitkiä pätkiä missä ei tapahdu mitään ja jaaritellaan vaan maisemista ja päähahmon tunteista :D Ei kestänyt 10-vuotiaan pinna semmosta.
Henkisesti tosi raskaita kirjoja on ollut Xinran-Kiinan Kadotetut Tyttäret ja Ishmael Beah- Leikin Loppu. Joka ilta itkien luin ne loppuun. Mutta samalla ne on ehkä parhaat kirjat mitä olen lukenut. :)
Ainiin ja 267 unohti mainita Anna Kareninan, jonka luin joskus teininä. Tosi vaikeaa tekstiä lähinnä hahmojen nimien takia. Siinä on onneksi kuitenkin alkuun listattu keskeisimmät hahmot ja niiden suhteet, niin sieltä pääs tarkistamaan että kukas se tämä nyt olikaan. Venäläiset pitkät nimet ei vaan millään jäänyt päähän.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on varmaan kyse kaunokirjallisuudesta.
Hmm... En varmaan mitään kovin vaikeaa ole jaksanut alkua pidemmälle. Pitkät klassikot eivät ole mielestäni varsinaisesti vaikeita, kun vaan alun miljöön ja hahmojen rakentamisesta pääsee yli.
Sanon Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. En ymmärtänyt siinä olleita runoja ja mitä niillä haluttiin kertoa.
Jokapäiväinen elämämme on yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Kaunista kieltä alusta loppuun.
"Vaikeista" olen lukenut Kurjat ja Päällystakin. Taisin tykätä molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Toni Morrison: Sinisimmät silmät. Meinasin lopettaa aina kesken.
Itsekin ihmettelen itseäni, mutta Sinisimmät silmät todella veivät minut mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
"Paulo Coelhon kirjat". Mitä vaikeaa noissa nyt on, paitsi niiden herättämä myötähäpeä?
En ole koskaan lukenut yhtään Paulo Coelhon kirjaa mutta kun haluan vaikuttaa fiksulta ja kultturellilta kerron miten hirveästi halveksin niitä.
Juha Vartola - Näkökulmia byrokratiaan
Lyhyehkö kirja, mutta melkoinen rautaisannos kokeneemmallekin lukijalle.
Jon Nesboen kirjoista olen aiemmin pitänyt. Mutta nyt sain käsiini Poliisin pojan.
Mahdoton, todella hankala, vaikea, raskas luettava! Olen aloittanut ainakin kolme tai neljä kertaa ja aina jää kesken. En osaa sanoa, mikä siinä tökkii, mutta jokin tökkii ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Jon Nesboen kirjoista olen aiemmin pitänyt. Mutta nyt sain käsiini Poliisin pojan.
Mahdoton, todella hankala, vaikea, raskas luettava! Olen aloittanut ainakin kolme tai neljä kertaa ja aina jää kesken. En osaa sanoa, mikä siinä tökkii, mutta jokin tökkii ja pahasti.
Sorry! Kirjan nimi on tietenkin Isänsä poika!!
Amerikan Psyko (Bret Easton Ellis) oli mulle aika raskas. Ne vuorottelevat sivujen mittaiset luettelot ja yksityiskohtaiset raa'at tapahtumakuvaukset. Olen tosin vasta nuori niin kaipa ne oikeasti "vaikeat" kirjat ovat vasta lukematta, mitä se sitten tarkoittaakin.
Rosa Liksomin kirjaa en jaksa lukea.
Venäläiset klassikot ovat helppoja siihen verrattuna.
Samoin jäi lukematta kirja, Tyttö joka nielaisi Eiffel- tornin.
Voimaantuneen feministin manifesti.
Monen kehuma kätilö on ollut mulle tosi vaikea. Tarina sinänsä varmaan ihan jees mutta en vaan pystynyt lukemaan sitä kieltä. Mua inhotti koko ajan, en vaan enää saanut pakotettua itseäni tarttumaan siihen. Ja ärsytti, että oli pitänyt keksiä kaikenlaisia omia sanoja siihen, vaikeutti lukemista. Kokonaisvaltainen vastenmielisyys vallitsi kun kieli oli niin kuvottavaa.
Keväällä isä sai siivet. Maailman puuduttavin kirja.
Huojuva talo, Jotuni.
Ei saakeli ku pelkkää yhden ihmisen samana toistuvaa analyysiä aviomiehestään sivusta toiseen, ihan saakelin monta sivua! Varmaan aikanaan ollut kohahduttavaa että nainen kirjoittaa romaania, mutta todella raskas ja pitkäveteinen teos kyllä on. Nykyaikana tuollaista ei kukaan edes julkaisisi enää.
Otsikko hiukan epäselvä minulle.
Tarkitatko, että kirjalla on vaikean kirjan maine vaiko, että itse kokee sen lukiessaan vaikeaksi.
Itse en pidä vaikeana mitään kirjaa jonka loppuun luen. Keskeytän kirjan jos se on tylsällä tavalla vaikea. Moni kirja jolla vaikean
mielikuva taas on kiehtova joten en koe vaikeaksi silloin.
Kalevala, vaikea mutta arvokas kirja omasta historiastamme.
Garpin maailmaa en jaksanut lukea loppuun