Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nietzschen Näin puhui Zarathustra. En edes tajua miksi luin sen loppuun, kun oli niin puuduttuva
Nietzsche on kieltämättä vähän yliarvostettu filosofi. Tykkään kyllä hänen teostensa kaunokirjallisesta tyylistä, mutta se sisältö noin muuten. Suurten henkien pitäisi omaksua Wille zur macht, luoda yli-ihminen ja hylätä orjamoraali jne. Länsimaisen kulttuurin kritiikissä Nietzsche on kyllä hyvä.
En muutenkaan välitä tuollaisesta epäkäytännöllisestä filosofiasta, joka lähinnä palvelee alkeistason ajattelua, mutta kun sitä aletaan soveltaa tosielämään, niin pulmia syntyy.
Ei Nietzschen ajattelusta pidäkään tehdä mitään kaiken kattavaa järjestelmää. Hän oli psykologi, jonka tuotannosta on hyvä ammentaa sieltä täältä. Ja ymmärtäähän se kristinuskoon kohdistuvan kapinan, kun ottaa huomioon minkälaisessa maailmassa hän eli.
Dostojevski osaa olla puuduttava aina välillä. Riivaajat oli tästä syystä vaikea lukea. Sekin tosin lähti loppua kohden käyntiin. Woolfin Majakka on mulle olut vaikea. Olen kolme kertaa aloittanut sen, enkä pääse viittä sivua edemmäksi. Ei vain ole minua varten tuo tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mark Z. Danielewskin House of Leaves. Todella mielenkiintoinen konsepti, mutta kirjan perimmäinen viesti ei minulle koskaan auennut. Tästähän taitaa olla netti pullollaan keskusteluita, joissa kaltaiseni eksyneet sielut yrittävät ratkaista kirjan mysteeriä. Kohtalotovereita?
Tässä taannoin oli kova yritys lukea David Foster Wallacen Infinite Jest, taisin päästä sivulle 140 asti (yht.1079 sivua). Siinäpä kirja, jonka lukeminen vaatii kunnianhimoa! Vaikeaselkoinen, ainutlaatuinen. Vielä minä perkeleeni kesytän ja luen sen kokonaan.
Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja.
Toinen oli Veijo Meren Manillaköysi.
Hirvittävän raskaita, masennuin pitkäksi aikaa. Olin jo muutenkin nuorena raskasmielinen ja lapsuudenperheeni dysfunktionaalinen (mitä en tietysti tajunnut silloin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vainottu mieli. Jo kansikuva ahdisti 😏
Ruotsin kielioppi.
Vierailija kirjoitti:
Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja.
Luin tuon "nuoren Wertherin kärsimyksissäni" joskus teininä. Muistaakseni jopa pidin siitä.
Varmasti auttoi sekin, että venäläiseksi klassikoksi se on hämmästyttävän ohut (fyysisesti) kirja.
Onko kukaan kokeillut alkuperäistä Nuorta Wertheriä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Spektaakkelin yhteiskunta" on todella vaikeaselkoinen, kuten usein ranskalaiset postmodernistot, joihin Claude Debord kai kuuluu. Sitä ei oikeastaan voi ymmärtää kuin lukemalla jonkun tulkinnan. Samoin Derrida on (tarkoituksella) vaikeaselkoinen. Joskus tuntuu, että nämä eivät yritäkään tulla ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Spektaakkelin yhteiskunta" on todella vaikeaselkoinen, kuten usein ranskalaiset postmodernistot, joihin Claude Debord kai kuuluu. Sitä ei oikeastaan voi ymmärtää kuin lukemalla jonkun tulkinnan. Samoin Derrida on (tarkoituksella) vaikeaselkoinen. Joskus tuntuu, että nämä eivät yritäkään tulla ymmärretyksi.
siis po. postmodernistit.
Finlandia-palkittu Oneiron. Ostin vielä kirjan omaksi, mikä oli virhe. Sinänsä kirja on hyvin kirjoitettu, mutta kun kirjassa sellaisia päähenkilöitä on useampia, joiden kohtalo ei kiinnosta pätkääkään, oli todella tuskallista saada kirja luettua loppuun. En muutenkaan oikein ymmärtänyt tuota naisten oloa taivaassa tai missä välitilassa lie olivatkaan. Sekin harmitti, että kirjassa olisi ollut potentiaalia paljon parempaan, mutta kun ei niin ei. Vetävät kohdat katkesivat aina kuin kanan lento, ja sitten tylsyyttä riittikin taas sivukaupalla. Taisin muutaman kertaan manata ääneen silkkaa turhautuneisuuttani.
Täällä aiemmin parjattu Tarrtin Jumalat juhlivat öisin oli sen sijaan mielestäni aivan loistava kirja! Mutta makunsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runoilijat juhlivat öisin eli Donna Tarttin Secret history jäi itsellänikin ensimmäisellä kerralla kesken 100 sivun jälkeen mutta vanhempana tartuin siihen uudestaan ja se oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juttu, luin sen parissa päivässä putkeen. Todella erinomainen lukuelämys! Tikli oli myös ok muttei noin hyvä, keskimmäinen Tartt on vielä hyllyssä lukematta.
En keksi itseltäni mitään kovin vaikeita luettuja kirjoja. Olen kai jättänyt ne kaikkein vaikeimmat kesken tai yrittämättäkään. Olen tässä tehnyt itselleni lukulistaa muiden vaikeista kirjoista, joista monet löytyvät kirjahyllystänikin (mm. Alastalon salissa, Lolita, Saramago, Moby Dick). En kyllä suostu uskomaan että Lolita voisi olla vaikea, sehän alkaa todella upeasti!
*Jumalat juhlivat öisin
Väittäisin olevani lähellä natiivin tasoa englannissa, mutta kyllä Lolita silti oli haastava lukukokemus. Yli 10k uniikkia sanaa ja lukuisat usean sadan sanan mittaiset virkkeet tekivät siitä kielellisesti vaikeimman kirjan, jonka olen lukenut. Hieno kirja silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.
On siinä - nyt kun aloin kirjaa eilen lukemaan (in English siis), n. 50 s. edetty - hieman haastavaa sanastoa vaikkei mitään, mitä en olisi asiayhteydestä tajunnut. Kirjana tuhat kertaa mielenkiintoisempi kuin yksikään lukemani tai yrittämäni Finlandia-palkittu kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mark Z. Danielewskin House of Leaves. Todella mielenkiintoinen konsepti, mutta kirjan perimmäinen viesti ei minulle koskaan auennut. Tästähän taitaa olla netti pullollaan keskusteluita, joissa kaltaiseni eksyneet sielut yrittävät ratkaista kirjan mysteeriä. Kohtalotovereita?
Tässä taannoin oli kova yritys lukea David Foster Wallacen Infinite Jest, taisin päästä sivulle 140 asti (yht.1079 sivua). Siinäpä kirja, jonka lukeminen vaatii kunnianhimoa! Vaikeaselkoinen, ainutlaatuinen. Vielä minä perkeleeni kesytän ja luen sen kokonaan.
Se helpottuu loppua kohti.
Vierailija kirjoitti:
Silmarillionia puuduttavampaa on vaikea keksiä.
Victor Hugon Kurjat. Siis se mihinkään liittymätön (vai liittyykö?) Waterloon taisteluiden kuvaus *krooh pyyh*. Kuulemma myöhemmin tulee veilä paljon pidempi kuvaus Pariisin viemäriverkostoista, itse jäin Waterloohon.
Luin Kurjat ja skippasin vaan surutta ne pari sotajuttua.
Vierailija kirjoitti:
Shugun, 1136 sivua hahhahhaa
Shogun. Aloitin sen lukemisen, mutta sitten hukkasin kirjanmerkin enkä jaksanut enää etsiä oikeaa kohtaa.
Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.
Alue: Aihe vapaa
Yritin kerran lukea Sigmund Freudin Unien tulkintaa, mutta en oikein ymmärtänyt/saanut itselleni siitä mitään ja lopetin kesken. Olisihan se voinut avautua, jos olisin sinnitellyt. Onko muilla kokemusta tästä kirjasta?