Oletko joskus lähtenyt työpaikasta ovet paukkuen/sillat polttaen/rytinällä muuten? Mitä tapahtui?
Kommentit (9)
Työskentelin assarina erään pariskunnan firmassa, tulin raskaaksi ja raskauteeni suhtauduttiin koko ajan kovin nuivasti..raskauduin kuulemma huonoon aikaan kun äitiyslomani ajottui firman sesonkiin ja olisin voinut miettiä vähän ajoitustani. Sitä typerää marinaa jaksoin vielä kuunnella mutta sitten tämä pariskunnan mies, pomoni, alkoi tivaamaan minulta kuukausia ennen laskettua aikaa aionko jäädä vielä äitiysloman jälkeen kotiin lapsen kanssa. Kerroin etten tiedä, enkä ihan oikeasti tiennyt ja lupasin toki ilmoittaa asiasta kun asia alkaa olla ajankohtainen.
Ukko sai aivan järjettömät raivarit, siis aivan hirveät..haukkui minua valehtelijaksi ja ties miksi, kuulemma tietää että aion kuitenkin olla kolme vuotta kotona mutta pimitän tietoa heiltä viimeiseen asti..
hei haloo, laskettuun aikaan oli tosiaan liki kolme kuukautta!
Minä purskahdin raskaushormooneissani itkuun, pillitin vessassa aikani ja marssin miehen luo ottamaan loparit.
Jo muuttui ääni kellossa, kovasti pyyteli anteeksi jne..mutta lähdin enkä enää siihen paikkaan palannut.
Tein heistä ilmoituksen yhdelle taholle ja jäin kotiin synnytykseen asti.
esimieheni lähentelyä. En siinä tilanteessa enää pystynyt edes selittämään, kaikki vaan oli liikaa siinä tilanteessa.
En mennyt takaisin sinne, palkka-asiatkin pystyin selvittämään vasta kuukausia myöhemmin.
Haastoin ex työnantajan oikeuteen työsyrjinnästä ja maksamattomista palkoista. Hiljaa lähdin hymyillen paskan kohtelun jälkeen ja viimeinen asia jonka pomo kuuli lähtöni jälkeen oli kutsu käräjille :D Päätöstä odotellessa..
aikaa tosin jo 10 vuotta tapahtuneesta. Meni lopulta hyvin ikäväksi tilanne loppupuolella, mikä ei ollut minun syytäni ollenkaan kuitenkaan.
Jätin aika pahat miinat jälkeeni (salaisesti), mutta sehän ei ollut enää minun asiani hoitaa.
Koska irtisanouduin itse, säilytin eräällä tavalla kasvoni kuitenkin tulevaisuutta ajatellen.
Työnantaja oli hyvin häikäilemätön ahdistaessaan työntekijöitä yksitellen nurkkaan ulkoistuksessa, ja lopulta sitten keräiltiin kypsiä hedelmiä (työntekijöitä) työsuhteiden purun muodossa.
Näin pääpiirteittäin asia. Aika likaista peliä oli kaikenkaikkiaan. Nuorena tuolloin oppi kuitenkin hyvin monta asiaa kantapään kautta tuon tapahtuneen yhteydessä.
Olin kesätöissä eräällä osastolla, kesken työsopimuksen mulle ilmoitettiin, että joudunkin loppukesäksi kiertämään monella osastolla. Ilmoitin ettei onnistu, olen tehnyt keväällä sopimuksen kesätöistä tällä osastolla. Väännettiin pomon kanssa kättä tästä aikamme, kunnes lopulta irtisanoin itseni. Pomo jäi h moilasena tuijottamaan ja työkaverit tuli hämmästelemään että miten sä uskallat lähteä? Onneksi olen alalla jossa työllisyys on loistava, sain heti uuden työpaikan ja olin todella helpottunut päätöksestäni. Tän pomon kanssa tosin meni välit enkä sille osastolle menis koskaan enää.
Itse tässä juuri kytiksellä kuinka pitkälle pomo viitsii lähteä. Minä lähden vaikka oikeuteen asti liiton kanssa eikä potkutkaan enää haittaisi. Oikeastaan voisin nauttiakin oravanpyörästä hyppäämisestä. ap
Koeajalla sain mennä heti, ei kovin tykätty heinäkuun kiireissä
joka ei uskonut etten ymmärrä tanskaa. Olen koulutukseltani tulkki ja kääntäjä, englanti ja venäjä ovat pääkieleni. Ymmärrän ja puhun hyvin myös ruotsia, mutta tanskaa siis en.
Pomo veti herneen nenään kun en pysytnyt tulkkaamaan hänen luentoaan tanskasta venäjäksi (kun kerran selvisin ruotsinkielisten luentojen tulkkauksesta venäjäksi). Jouduin silmätikuksi ja täysin asiattoman kohtelun pariin. Valitettavasti organisaation ylin pomo oli tämän naisen aviomies (tanskalainen), joten valitusmahdollisuutta ei ollut mihinkään suuntaan (organisaation pomo väitti mulle silmät kirkkaina, että hän kyllä kykenee arvioimaan vaimonsa toimintaa ihan "puolueettomasti").
Päätin lähteä pois, en ovet paukkuen, vaan hiljaa hiipimällä. Vastasin isoista projekteista, työ olisi ollut tosi mielenkiintoista, mutta pomo siis ihan järkeä vaillla:-) Sain loistavan työpaikan ja odotin pomoni lomallelähtöä. Heti seuraavana päivänä marssin henkilöstöpäällikön puheille ja ilmoitin ottavani 6 kk virka/sapattivapaata alkaen kuukauden kuluttua. Jos tähän ei suostuttaisi, irtisanoutuisin heti. Henkilöstöpäällikkö soitti pomolleni lomalle, pilasin siis hänen lomansa(!) ja mä tiesin, että ehdin juuri ja juuri nähdä hänet ennen lähtöäni.
Kun pomoni palasi lomalta, hän pyyteli multa syvästi anteeksi - oma tyttärensä oli ollut käymässä Suomessa ja hän ei ollut ymmärtänyt mitä ruotsinkielinen lääkäri puhui eli tajusi, että tanskalaiset kaikki eivät ymmärrä ruotsia eikä kaikki ruotsia osaavat ymmärrä tanskaa. No, mua ei enää kiinnostanut hänen anteeksipyyntönsä. Virkavapauden jälkeen en koskaan palannut takaisin. (Otin virkavapautta koska sain sen ajan pitää työsuhdeasuntoni jossa oli edullinen vuokra.) 6 kuukauden aikana järjestelin elämäni uusiksi ja olin todella tyytyväinen lähtööni. Edelleen olen.
työsuojelulliset puutteet pomolleni, mutta hän ei halunnut korjata niitä. Hän huusi ja raivosi, että minun on irtisanottava itseni, kun toiset ovat sentään suostuneet työskentelemään hänen esittämällään tavalla. Vaadin, että he irtisanovat minut, jos eivät halua itse muuttaa tapojaan. He yrittivät painostaa minua edelleen irtisanomaan itseni. Lopulta suostuivat irtisanomaan minut. Marssin uuteen paikkaan työhaastatteluun ja kerroin heille, että tulin irtisanotuksi, koska itse niin halusin mieluummin käyvän. Sain uuden työpaikan. (Siltä varalta, että olisin joutunut olemaan työtön jonkun aikaa, oli tärkeää, etten irtisanonut itseäni = oikeus työttömyysturvaan säilyi)