Lue keskustelun säännöt.
Miten kirjailijat saavat romaaneistaan niin soljuvia?
Kuvailut ja ennenkaikkea keskustelut soljuvat luonnollisesti. Itse jos yrittäisin kirjoittaa vaikeuksia tuottaisi hyvän dialogin aikaansaaminen henkilöiden välillä.
Kommentit (98)
Markus oli saapunut majataloon mukanaan pelkkä arkku, joka tietenkin sai mielenkiinnon puoleensa oliko luuranko siellä? - Moi! Markku hihkaisi Jenna tuo majatalon pitäjän puolivallaton pitkähiuksinen villikko tytär. Tytär joka ei tiennyt sitä miten Andreas oli vienyt hänen hääkirstunsa pois ylisiltä jo vuosia sitten. - Hei Jenna! Mörähti Markus kuis on mennyt tytöllä? - Jenna mitäs tässä paikkoja siivoan ja vieraita palvelen hmm... tylsää kun ei tapahdu mitään.
NO mitkäs kekkerit täällä on!? Paikalle saapui majatalon isäntä Timoteus. Jaahas täytyy antaa Jennalle enemmän töitä kun Arkku Markkua noin joutaa naurattamaan, samalla itsekkin hymähtäen ja kätellen Markku. Olivathan molemmat paikallisen seurakunnan virallisia arkunkantajia olleet vuosia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dialogi kai se helpoin osa siitä kirjasta on.
Etsivä kohtaa poliisiasemalle saapuvan konstaapelin:
- Otatko kahvia?
- Joo, laeta.
- Onko jottae kuulunu siitä männäviikon tappaoksesta?
- Konttinen sano jotta on löyvetty kännykkä metästä.
- Oliko piällä?
- Ee, vuan jollae opilla ovat yhtiössä suaneet siknaalin.
Jne. Vai eivätkö kirjailijanalut ole koskaan käyneet normaalia keskustelua tavallisten ihmisten kanssa?
Tuo kirja lentäisi heti roskikseen jo tuon tekstinäytteen perusteella...
t. savolainen dekkarienystävä.
Miten romanit saavat kirjanpidostaan, niin "soljuvaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on opetelleet kirjoittamaan hyvää dialogia.
Mitenköhän sellaisen voi opetella? Kirjoittaminen on taitolaji näköjään.
Tilasin netistä 10 romaanin kirjoittamisen opasta. Muokkasin käsikirjoitusta pari vuotta. Lopulta se julkaistiin!
Eli kirjan kirjoittaminen poikkeaa ihan hirveästi tavallisesta kirjoittamisesta, mutta sen voi opetella noista oppaista. En edes melkein puhuisi "kirjoittamisesta", vaan kirjan rakentamisesta.Joo ja juuri kukaan ei tule tätä paskakirjaasi lukemaan, se ei tule voittamaan palkintoja jne.
Aha. Luki kuitenkin. Se oli hetken aikaa kirjaston lainatuimpia kirjoja ja siitä otettiin kustantajalla myös uusintapainos.
Toi Aikku-teksti on muuten todella hyvää, haluaisin lukea sitä lisää. Romaanin siitä tekee sitten juoni, mistä saimme tuossa vasta aavistusta, mutta alkoi kiinnostaa, miten etenee.
Enemmän pystyn kyllä luetella kirjailijoita, jotka eivät "osaa" kirjoittaa soljuvaa tekstiä, kun niitä jotka osaa. Yllättävän moni Finlandia-voittajakin kirjoittaa töks töks- kieltä. Katson sinua, Sofi Oksanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonaisuudet ratkaisee. Jos luku on tyhjänpäiväistä kaunista höpinää, mutta sisältö jää tyhjäksi, ei se ole hyvää tekstiä.
Kyllä meidän romaanit on ihan lutuisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on opetelleet kirjoittamaan hyvää dialogia.
Mitenköhän sellaisen voi opetella? Kirjoittaminen on taitolaji näköjään.
Tilasin netistä 10 romaanin kirjoittamisen opasta. Muokkasin käsikirjoitusta pari vuotta. Lopulta se julkaistiin!
Eli kirjan kirjoittaminen poikkeaa ihan hirveästi tavallisesta kirjoittamisesta, mutta sen voi opetella noista oppaista. En edes melkein puhuisi "kirjoittamisesta", vaan kirjan rakentamisesta.
Minkä nimisiä oppaita? Haaveilen romaanin kirjoittamisesta, mutta en tiedä, miten kirjoitetaan romaani.
Mikä tahansa taito paranee harjoittelemisesta, mutta onhan se nyt aivan selvää, että ihmisillä on eriasteiset synnynnäiset kyvyt.
Mielestäni hyvä huomiokyky ja perfektionismi ovat avainasemassa kirjoittamisen suhteen. Tiedän ihmisiä, jotka lukevat paljon, eivätkä osaa silti edes yhdyssanoja. Ilmeisesti he pystyvät lukemaan kiinnittämättä mitään huomiota tekstin rakenteeseen. Tällainen ihminen saattaa keksiä hyviä tarinoita, mutta hänellä ei ole välineitä sen kirjoittamiseen. Sitten on se toinen ääripää, johon monet suomalaiset kirjailijat mielestäni kuuluvat. He keskittyvät niin paljon sanoilla kikkailuun, etteivät huomaa tarinoidensa olevan aivan karseita/kliseisiä.
Olen itse aina erottunut koulutovereistani sillä, että kirjoitan heitä paremmin. Ja tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan, mistä se johtuu.
1. Laaja sanavarasto, ja kyky kertoa sama asia usealla eri tavalla. Pidän huolen siitä, että tekstissäni ei jatkuvasti toisteta samaa sanaa tai lauserakennetta, koska se antaa kömpelön vaikutelman.
2. Suunnittelen tietoisesti tekstin rakennetta. Asia A on yksi kappale, B on toinen. A-kappaleen viimeinen lause liittyy B-kappaleen ensimmäiseen. Missä järjestyksessä asiat pitää kertoa, jotta jokainen niistä linkittyy edeltävään ja seuraavaan lauseeseen?
3. Perfektionismi. Hion jokaista lausetta ja kappaletta useita eri kertoja, koska minulle on tärkeää, että jokainen lause on niin hyvä kuin se voi olla.
4. Intuitiivinen tunne siitä, että "tämä lause ei ole hyvä". En osaa selittää mistä tiedän sen, minusta vain tuntuu siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on opetelleet kirjoittamaan hyvää dialogia.
Mitenköhän sellaisen voi opetella? Kirjoittaminen on taitolaji näköjään.
Tilasin netistä 10 romaanin kirjoittamisen opasta. Muokkasin käsikirjoitusta pari vuotta. Lopulta se julkaistiin!
Eli kirjan kirjoittaminen poikkeaa ihan hirveästi tavallisesta kirjoittamisesta, mutta sen voi opetella noista oppaista. En edes melkein puhuisi "kirjoittamisesta", vaan kirjan rakentamisesta.Minkä nimisiä oppaita? Haaveilen romaanin kirjoittamisesta, mutta en tiedä, miten kirjoitetaan romaani.
Tästä voit vetää sen oikean johtopäätöksen, että pilkunviilsus ei ole kirjan kirjoittamisessa Se Juttu, vaan tarinan rakenne ja sisältö.
Lapsena ja nuorena luin älyttömästi, romaani illassa. Teininä haaveilin kirjailijan urasta ja kirjoitinkin paljon, erilaisia tarinoita ja erilaisia tekstejä. Aloitin myös oman kirjan kirjoittamisen. Luin vähän aikaa sitten näitä kirjoituksia ja voi että olivat hyviä varsinkin ottaen huomioon ikäni. Nykyään en osaisi kirjoittaa lähellekään sitä tasoa. Aikuisuuden kiireet veivät kiinnostuksen pois, enkä ole moneen vuoteen lukenut tai kirjoittanut mitään. Sanoisin siis että kova vuosien harjoittelu ja monipuolinen kiinnostus asiaan. Tottakai lahjakkuus määrittää myös, jokainen toimivat jalat omaava voi harjoittaa itsensä juoksukisoihin, mutta vain yksi voi näistä kovasti harjoitelleista voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole julkaissut mitään, mutta kirjoitan ja taiteilen mielelläni. Tekstini syntyvät niin, että minä ikäänkuin näen tapahtumat kirjoittaessani. Kuin katsoisin elokuvaa ja sitten vain kirjaan ylös huomioita.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole julkaissut mitään, mutta kirjoitan ja taiteilen mielelläni. Tekstini syntyvät niin, että minä ikäänkuin näen tapahtumat kirjoittaessani. Kuin katsoisin elokuvaa ja sitten vain kirjaan ylös huomioita.
Luulin kaikkien kirjoittavan ns. filminauhasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on opetelleet kirjoittamaan hyvää dialogia.
Mitenköhän sellaisen voi opetella? Kirjoittaminen on taitolaji näköjään.
Tilasin netistä 10 romaanin kirjoittamisen opasta. Muokkasin käsikirjoitusta pari vuotta. Lopulta se julkaistiin!
Eli kirjan kirjoittaminen poikkeaa ihan hirveästi tavallisesta kirjoittamisesta, mutta sen voi opetella noista oppaista. En edes melkein puhuisi "kirjoittamisesta", vaan kirjan rakentamisesta.Joo ja juuri kukaan ei tule tätä paskakirjaasi lukemaan, se ei tule voittamaan palkintoja jne.
Aha. Luki kuitenkin. Se oli hetken aikaa kirjaston lainatuimpia kirjoja ja siitä otettiin kustantajalla myös uusintapainos.
Toi Aikku-teksti on muuten todella hyvää, haluaisin lukea sitä lisää. Romaanin siitä tekee sitten juoni, mistä saimme tuossa vasta aavistusta, mutta alkoi kiinnostaa, miten etenee.
Kumpi aikku?
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
"Tervetuloa taloon!" sanoi Maria sydämellisesti, ojentaen samalla kättään eleillen peremmälletuloa. Nyökkäsin jäykästi hampaitani kiristellen, ja taivutin kasvoilleni hymyä muistuttavan irveen.
"Kiitos" sain puristettua kurkustani, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa "painu harppu helvettiin".
Maria köpötti iloisesti hyräillen keittiöön, eikä näyttänyt lainkaan huomanneen väkinäisyyttäni. Mistäpä hän sen olisi tajunnutkaan, kun ei muutenkaan enää kruunun kirkkain kynttilä ollut. Vanha eukko, toinen jalka jo kirjaimellisesti haudassa. Kuulokin taisi olla sitä luokkaa, että olisin kiitoksen sijasta yhtä hyvin voinut toivottaa terveisiä perseestä, ja muori olisi hyräillyt aivan yhtä iloisesti.
"Otatko kahvia?" Marja huikkasi keittiöstä keskeyttäen ajatukseni.
"Kiitos, oikein mielelläni" vastasin lähes sarkastisesti. Mitään tuosta harpun keittiöstä tulevaa en suuhuni laittaisi. Kahvi lentäisi kukkaruukkuun sillä samalla hetkellä, kun mummeli katsoisi toiseen suuntaan.
Katsoin ympäri olohuonetta ja lysähdin istumaan likaisen punertavalle sohvalle. Koko sohva haisi ummehtuneelle, sellaiselle mille vanhat ihmiset aina haisivat. Lähestyvälle kuolemalle.
"Otatko pullaa?" kuului uusi iloinen kysymys keittiöstä.
Mietin, mitä vastaisin. En tosiaan ollut syömässä pullaa, ties vaikka se olisi leivottu ennen sotia. Vanhat ihmiset säästivät aina kaiken ja kuvittelivat, että nuoret ihmiset olisivat innoissaan saadessaan syödä tätä muumioitunutta ruokaa.
"Ei kiitos" mutisin vaivaantuneesti. En tiedä kuuliko Marja sitä, mutta iloinen hyräily jatkui keittiöstä, astioiden kilahdellessa taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
"Tervetuloa taloon!" sanoi Maria sydämellisesti, ojentaen samalla kättään eleillen peremmälletuloa. Nyökkäsin jäykästi hampaitani kiristellen, ja taivutin kasvoilleni hymyä muistuttavan irveen.
"Kiitos" sain puristettua kurkustani, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa "painu harppu helvettiin".
Maria köpötti iloisesti hyräillen keittiöön, eikä näyttänyt lainkaan huomanneen väkinäisyyttäni. Mistäpä hän sen olisi tajunnutkaan, kun ei muutenkaan enää kruunun kirkkain kynttilä ollut. Vanha eukko, toinen jalka jo kirjaimellisesti haudassa. Kuulokin taisi olla sitä luokkaa, että olisin kiitoksen sijasta yhtä hyvin voinut toivottaa terveisiä perseestä, ja muori olisi hyräillyt aivan yhtä iloisesti.
"Otatko kahvia?" Marja huikkasi keittiöstä keskeyttäen ajatukseni.
"Kiitos, oikein mielelläni" vastasin lähes sarkastisesti. Mitään tuosta harpun keittiöstä tulevaa en suuhuni laittaisi. Kahvi lentäisi kukkaruukkuun sillä samalla hetkellä, kun mummeli katsoisi toiseen suuntaan.
Katsoin ympäri olohuonetta ja lysähdin istumaan likaisen punertavalle sohvalle. Koko sohva haisi ummehtuneelle, sellaiselle mille vanhat ihmiset aina haisivat. Lähestyvälle kuolemalle.
"Otatko pullaa?" kuului uusi iloinen kysymys keittiöstä.
Mietin, mitä vastaisin. En tosiaan ollut syömässä pullaa, ties vaikka se olisi leivottu ennen sotia. Vanhat ihmiset säästivät aina kaiken ja kuvittelivat, että nuoret ihmiset olisivat innoissaan saadessaan syödä tätä muumioitunutta ruokaa.
"Ei kiitos" mutisin vaivaantuneesti. En tiedä kuuliko Marja sitä, mutta iloinen hyräily jatkui keittiöstä, astioiden kilahdellessa taustalla.
Järkyttävää jööttiä. Yrititkö kerätä samaan tekstiin kaikki mahdolliset latteudet?
Jos tuon Marja-tekstin pistäisi kirjan aluksi, kirja floppaisi todella pahasti. Syy: päähenkilö ei ole pidettävä. Kukaan ei halua lukea jonkun ilkeän pissiksen elämästä, ja se on se mielikuva, jonka tuosta tekstistä saa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon Marja-tekstin pistäisi kirjan aluksi, kirja floppaisi todella pahasti. Syy: päähenkilö ei ole pidettävä. Kukaan ei halua lukea jonkun ilkeän pissiksen elämästä, ja se on se mielikuva, jonka tuosta tekstistä saa.
Kuka mistäkin tykkää. Kirjan päähenkilöhän voi olla esimerkiksi persoonallisuushäiriöinen, joka taas tuo tarinaan ihan uuden ulottuvuuden.
Sama koskee Oscar- voittaja elokuvia, jos luen että voittanut Oscarin tai useamman skippaan ja katson jonkin muun leffan.