Lue keskustelun säännöt.
Miten kirjailijat saavat romaaneistaan niin soljuvia?
Kuvailut ja ennenkaikkea keskustelut soljuvat luonnollisesti. Itse jos yrittäisin kirjoittaa vaikeuksia tuottaisi hyvän dialogin aikaansaaminen henkilöiden välillä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kirjoittaminen on taitolaji. Siitä järjestetään myös monenmoisia kursseja, tuttuni kävi joskus sellaisilla. Toisilta se tulee luonnostaan, toiset voivat oppia, mutta toisaalta on myös paljon ihan menestyneitä kirjailijoita joiden teksti on todella tökkivää. Jälkimmäisin voi johtua myös siitä, että ei ole heidän alkuperäisteoksensa vaan käännös
Hyvä kirjailija on jo harvinaisuus sinänsä, mutta että sitten hyvä kääntäjä. Tunnelman ja
huumorin ja kulttuurin saaminen eri kielelle sopivaksi on tosi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on opetelleet kirjoittamaan hyvää dialogia.
Mitenköhän sellaisen voi opetella? Kirjoittaminen on taitolaji näköjään.
No shit Sherlock! Sitäpä se on hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Dialogi onkin vaikeaa, ja harva osaakaan kirjoittaa sitä hyvin. Hyvänrytmistä tekstiä osaa tuottaa jos lukee ja kirjoittaa tarpeeksi, mutta omasta mielestäni vaikeinta on saada tekstiin sellainen imu. Luulen että se taito on synnynnäinen eikä sitä voi harjoitella.
Dialogiakin voi harjoitella. Näytelmätekstien lukeminen on hyvää harjoittelua. Ja pelkän dialogin kirjoittaminen, niin ettei kirjoita yhtään mitään muuta. Dialogin suhteen on tärkeää muistaa, että se vain jäljittelee todellista keskustelua, siit täytyy karsia turhat rönsyt ja täytesanat mitä oikeassa keskustelussa on. Ja dialogissakin on tärkeää muistaa kirjoittamisen perussääntö: näytä, älä selitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
Tuostahan saa jo hyvän pohjan 😁
Mieti tarkemmin näitä henkilöitä, jotla tämän dialogin käyvät. Keitä he ovat? Missä he ovat? Mitkä heidän keskinäiset välinsä ovat?
Toinen voisi vaikka olla aidosti sydämellinen, toinen taas sarkastinen, koska inhoaa tätä toista, mutta joutuu jostain syystä esittää pitävänsä tästä.
Joutuukohan kirjailijat kovastikin miettimään tekstiä vai onko enemmän että se tulee itsestään eli sellaöinen flow...? Onko kirjailijoita paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
Sopii elokuvaani.
Kirjoittamista opetellaan lukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joutuukohan kirjailijat kovastikin miettimään tekstiä vai onko enemmän että se tulee itsestään eli sellaöinen flow...? Onko kirjailijoita paikalla?
Tunnen ammattikirjailijoita. Tekstiä väännetään ja käännetään kuukausi- ja vuositolkulla, tehdään strukturoituja suunnitelmia kappalejaosta ja sisällöstä, kirjoitetaan ja uudelleenkirjoitetaan, herätyskello aamukuudelta tai aamuseitsemältä soimassa ja työpäivä jatkuu iltaan asti. Näille Suomen harvoille ammattikirjailijoille kirjoittaminen on tosiaan leipätyö, ja siinä kohtaa kun tulot ja maine riippuvat tehokkuudesta ja tuloksen laadusta, ei enää ole juurikaan sijaa millekään flown odotteluille tai romantisoinneille. Se on karua, kurinalaista arkea vaikealla työkentällä.
Dialogi kai se helpoin osa siitä kirjasta on.
Etsivä kohtaa poliisiasemalle saapuvan konstaapelin:
- Otatko kahvia?
- Joo, laeta.
- Onko jottae kuulunu siitä männäviikon tappaoksesta?
- Konttinen sano jotta on löyvetty kännykkä metästä.
- Oliko piällä?
- Ee, vuan jollae opilla ovat yhtiössä suaneet siknaalin.
Jne. Vai eivätkö kirjailijanalut ole koskaan käyneet normaalia keskustelua tavallisten ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kirjoittaminen on taitolaji. Siitä järjestetään myös monenmoisia kursseja, tuttuni kävi joskus sellaisilla. Toisilta se tulee luonnostaan, toiset voivat oppia, mutta toisaalta on myös paljon ihan menestyneitä kirjailijoita joiden teksti on todella tökkivää. Jälkimmäisin voi johtua myös siitä, että ei ole heidän alkuperäisteoksensa vaan käännös
Aina ei voi syyttää vain kääntäjää. Hyvänä esimerkkinä miljoonia (vai kymmeniä miljoonia?) myynyt 50 Shades of Grey on kirjallisilta ansioiltaan täysin ala-arvoinen teos. Silti se julkaistiin, käännettiin monelle kielelle ja tehtiin vielä elokuvakin.
Vierailija kirjoitti:
Dialogi kai se helpoin osa siitä kirjasta on.
Etsivä kohtaa poliisiasemalle saapuvan konstaapelin:
- Otatko kahvia?
- Joo, laeta.
- Onko jottae kuulunu siitä männäviikon tappaoksesta?
- Konttinen sano jotta on löyvetty kännykkä metästä.
- Oliko piällä?
- Ee, vuan jollae opilla ovat yhtiössä suaneet siknaalin.
Jne. Vai eivätkö kirjailijanalut ole koskaan käyneet normaalia keskustelua tavallisten ihmisten kanssa?
Älä pliis enää ikinä kirjoita noin. Todella raskaslukuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
Heh, tässä minun versioni:
Maire pyyhkäisi etuhiuksensa sivuun ja avasi oven. "Tervetuloa taloon", kajahti hänen suustaan liiankin reippaasti. Pekka, joka silmin nähden vaivaantuneena sai hädin tuskin soperrettua sanaa suustaan mumisi "Kiitos" jonnekin eteisen suuntaan. Mitähän tästä vielä tulee, pohti Maire ja ohjasi vieraansa olohuoneeseen. Hän taikoi hymyn huulilleen ja kysäisi Pekalta "Otatko kahvia?" tunnelmaa helpottaakseen, vinkkasi silmääkin. Vieras alkoi lämmetä: "Kiitos oikein mielelläni", juuri sopivasti ennen riisuuntumista.
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
Heh, tässä minun versioni:
Maire pyyhkäisi etuhiuksensa sivuun ja avasi oven. "Tervetuloa taloon", kajahti hänen suustaan liiankin reippaasti. Pekka, joka silmin nähden vaivaantuneena sai hädin tuskin soperrettua sanaa suustaan mumisi "Kiitos" jonnekin eteisen suuntaan. Mitähän tästä vielä tulee, pohti Maire ja ohjasi vieraansa olohuoneeseen. Hän taikoi hymyn huulilleen ja kysäisi Pekalta "Otatko kahvia?" tunnelmaa helpottaakseen, vinkkasi silmääkin. Vieras alkoi lämmetä: "Kiitos oikein mielelläni", juuri sopivasti ennen riisuuntumista.
:)
Oliko Pekka tulossa pikapanolle vai miksi hän riisui vaatteensa?
Vai oliko Mairella nudistien kokous, johon Pekka oli ekaa kertaa tulossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menis näin:
- tervetuloa taloon
- kiitos
- otatko kahvia
-kiitos oikein mielelläni😂😂😂😂
Heh, tässä minun versioni:
Maire pyyhkäisi etuhiuksensa sivuun ja avasi oven. "Tervetuloa taloon", kajahti hänen suustaan liiankin reippaasti. Pekka, joka silmin nähden vaivaantuneena sai hädin tuskin soperrettua sanaa suustaan mumisi "Kiitos" jonnekin eteisen suuntaan. Mitähän tästä vielä tulee, pohti Maire ja ohjasi vieraansa olohuoneeseen. Hän taikoi hymyn huulilleen ja kysäisi Pekalta "Otatko kahvia?" tunnelmaa helpottaakseen, vinkkasi silmääkin. Vieras alkoi lämmetä: "Kiitos oikein mielelläni", juuri sopivasti ennen riisuuntumista.
:)
Oliko Pekka tulossa pikapanolle vai miksi hän riisui vaatteensa?
Vai oliko Mairella nudistien kokous, johon Pekka oli ekaa kertaa tulossa?
Siinähän sitä lukijalle onkin miettimistä ;)
Mun kouluissa oli kuuluisan kirjailijan poika. Sen pojan tekstit oli uskomattoman hyviä myös. Erosi selkeästi meidän muiden rääpimisistä. Eli lahja se on.
Mitä väliä? Nyt on tärkeätä hallita some&blogi -kirjoittaminen.
Pidän esim. kirjailija Leena Krohnin kerrontaa soljuvana. Moni on kuvaillut sitä kuulaaksi. Ihailen hänen kielenkäyttöään.
Mielestäni kerronta soljuu, kun yhdessä kappaleessa on vain muutama lause, esim. 2-4 lausetta, ja jokainen kappale sisältää ajatuksen, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin (tai paljastaa henkilöhahmosta tai ympäristöstä jotain tarinan kannalta olennaista, jos kyseessä on kuvaileva lause).
Jonkun edellä mainitsema rytmi on tärkeä: esim. lauseiden pituus vaihtelee jatkuvasti, ei (tahatonta) tautofoniaa.
Konkreettisten ja abstraktien sisältöjen tasapaino on myös yksi piirre.
Luulen, että heillä on ollut kiinnostus kirjoihin, sanoihin jne jo pitkään. LUkevat paljon, ovat opiskelleet alla (ei välttämättä) mutta jostain se suuri sanavasto & lauseen muodostus on kasvanut ja tuskin se itsestään on tullut :)
ihailen kyllä sellaisi ihmisiä. ULkomaanvuodet ei minulla asiaa ole auttanut, päin vastoin... on kuin alusta olisi aloittanut, kun Suomeen takaisin muutti. Aikuisena se on/oli aika kova pala.
Viime kesänä sain käsiini erään lempikirjailijani ensimmäisiä teoksia. Luin niitä tietysti into piukeana. Noh, eiväthän ne nyt ihan huonojakaan olleet, sinänsä. Mutta kyllä sen vaan huomaa kuinka hän on kirjailijana kehittynyt vuosien varrella. Kieli oli tönkköä, ja teini-henkilöhahmojen dialogi oli epäaitoa. Lisäksi kirjoissa oli täysin samankaltaisia, onttoja hahmoja, joilla ei ollut mitään muuta funktiota kuin ärsyttää epävarmaa ja arkaa päähenkilöä.
Onneksi tama kirjailija on kehittynyt vuosien saatossa, ja hän osaa keksiä nykyään muitakin hahmoja kuin ujoja koulukiusattuja ja räväköitä kovismimmejä.
Tuostakin voi lähteä liikkeelle. Sitten miettii että miten tuosta saisi kiinnostavamman. Esim. "otatko kahvia", "ei kiitos, kun on toi vatsahaava".