Lue keskustelun säännöt.
Miten kirjailijat saavat romaaneistaan niin soljuvia?
Kuvailut ja ennenkaikkea keskustelut soljuvat luonnollisesti. Itse jos yrittäisin kirjoittaa vaikeuksia tuottaisi hyvän dialogin aikaansaaminen henkilöiden välillä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon Marja-tekstin pistäisi kirjan aluksi, kirja floppaisi todella pahasti. Syy: päähenkilö ei ole pidettävä. Kukaan ei halua lukea jonkun ilkeän pissiksen elämästä, ja se on se mielikuva, jonka tuosta tekstistä saa.
Kuka mistäkin tykkää. Kirjan päähenkilöhän voi olla esimerkiksi persoonallisuushäiriöinen, joka taas tuo tarinaan ihan uuden ulottuvuuden.
Jep, esimerkiksi Tuulen viemää. En pitänyt Scarlettin luonteesta ollenkaan, hän olisi todella inhottava tyyppi tosielämässä, mutta Tuulen viemää on silti mahtava kirja.
Näin. Miksi sen päähenkilön pitäisi olla aina se kiltti ja reilu, tai sellainen, jolla on mielenterveys kohdillaan? Tuo Marja -tekstikin voisi olla hyvin osa tarinaa, jossa kerrotaan persoonallisuushäiriöisen selviytymisestä epäsopivan käytöksensä ja ajatusmaailmansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkelma omastani:
"Kevätaurinko oli laskemassa mailleen, ja taivas helotti punaisena kuin kauhistellen allansa näkyvää maailmaa. Ilma oli tyyni ja pysähtynyt, edes lintuja ei ollut enää missään. Ympärillä kasvun alkua odottavat pellot olivat vasta lannoitettuja, ja tuo haju vain lisäsi paikan vastenmielisyyttä
Kävelin koivukujaa pitkin pihalle, joka oli niin tuttu. Vanha maatila, jossa oli iso valkea päärakennus, vieressä vanha talli ja navetta. Niin ränsistynyttä, ettei siellä uskoisi kenenkään enää asuneen pitkiin aikoihin. Talon syrjässä oli muutama puu, joiden korkealle ylettyvät oksat antoivat lapsena suojaa, kun piti päästä pakoon. Minun muistoissani koko paikka oli niin ruma, ettei sitä millään maalilla olisi saanut enää kauniiksi. Joka hetki jonka siellä vietin oli ollut pelkkää kurjuuden maksimointia, ja olin ollut kuin torakka, jota kovasti potkitaan, muttei vaan saada hengiltä.
Silti, se oli ollut minun kotini.
Navetasta kuuluvat askeleet saivat pääni kääntymään. Tiesin oikeastaan jo, ettei siellä ketään näkyisi. Se oli jo niin tuttua, äänet ilman äänen tekijää. Askeleet ilman kävelijää, lentävät tavarat ilman heittäjää. Olisi varmaan outoa kenelle tahansa, paitsi jos oli tottunut siihen jo liian kauan. Ja oikeastaan, toisinaan näkyvä maailma oli paljon pelottavampi.
Askeleet lähestyivät minua, kahahtaen pieniä koristekiviä täynnä olevaan maahan. Ne lähestyivät ja jäivät kiertämään minua. Silmäni seurailivat pitkin pihaa, hengitykseni oli jo raskaampaa ja tuntui, kuin odottaisin jotakin. Niin pelottavaa kuin näkymättömät askeleet voisivat olla, se ei minua pelottanut. Suurin pelkoni kohde oli tuon päärakennuksen oven takana.
”Tervetuloa kotiin” joku kuiskasi korvaani. "
Ja lisäksi tuli mieleen, että päähenkilö voisi olla myös touretten syndroomasta kärsivä, joka huutaa heti ovella "h*ora!", mutta tämä mummo on jo niin tottunut tähän, että jatkaa vain iloisena normaalia jutusteluaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole julkaissut mitään, mutta kirjoitan ja taiteilen mielelläni. Tekstini syntyvät niin, että minä ikäänkuin näen tapahtumat kirjoittaessani. Kuin katsoisin elokuvaa ja sitten vain kirjaan ylös huomioita.
Luulin kaikkien kirjoittavan ns. filminauhasta...
Ei välttämättä. Itse olen huomannut, että siitä "filminauhasta" kirjoittaessa saa elävempää tekstiä.
Jos sitä taas ei ole, eli joutuu keksimällä keksimään, niin lopputulos on väkinäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisiko joku pidempään kirjoittanut (ja ehkä julkaissut) kertoa työskentelytavoistaan?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku pidempään kirjoittanut (ja ehkä julkaissut) kertoa työskentelytavoistaan?
Mulla käytössä ohjelmointi, tulee suoraan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai dialogin kirjoitus ole rakettitiedettä? Päinvastoin helppoa kuin mikä.
Kannustava kommentti tuolla edellä sai minut huvikseni keksimään Aikun tarinaan lisää lihaa luiden ympärille. Aloin kirjoittaa tajunnanvirtaa Wordiin. Aikku on 35 -vuotias radiotoimittaja, joka on palannut ns. lakki kourassa takaisin synnyinkaupunkiinsa Itä-Suomeen vaiherikkaiden Helsinki-vuosien jälkeen. Aikku on hieman hukassa, elämä on risteyksessä ja moni asia odottaa ratkaisua, joihin Aikku ei vieläkään tiedä vastausta. Päinvastoin, kysymyksiä menneestä ja tulevasta herää enemmän kuin mitä Aikku ehtii selvittää. Lisäksi harmaita hiuksia aiheuttavat kummalliset sattumukset, eikä hän voi olla miettimättä onko teini-iässä tehdyllä sopimuksella sittenkin osansa niihin. Mikä sopimus ja mhin Aikku oikein on sotkeutunut?
Jos tää joskus tulee valmiiks ja julkaistaan, teillä on sisäpiirin tietoa siitä että tarinan alkulähde on AV:llä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia kursseja esim. työväenopistossa tulee käydä jos aikoo kirjoittaa romaanin yhtä hyvin kuin esimerkiksi Victor Hugo on kirjoittanut teoksensa Kurjat? Sinähän hän vie meidät aikamatkalle 1800-luvun Ranskaan ja monen monituisiin ihmiskohtaloihin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku pidempään kirjoittanut (ja ehkä julkaissut) kertoa työskentelytavoistaan?
Mulla käytössä ohjelmointi, tulee suoraan
Ja tämä ohjelmoi juonen suunnittelut yms.?
Sarkasmi saa vähän särähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannustava kommentti tuolla edellä sai minut huvikseni keksimään Aikun tarinaan lisää lihaa luiden ympärille. Aloin kirjoittaa tajunnanvirtaa Wordiin. Aikku on 35 -vuotias radiotoimittaja, joka on palannut ns. lakki kourassa takaisin synnyinkaupunkiinsa Itä-Suomeen vaiherikkaiden Helsinki-vuosien jälkeen. Aikku on hieman hukassa, elämä on risteyksessä ja moni asia odottaa ratkaisua, joihin Aikku ei vieläkään tiedä vastausta. Päinvastoin, kysymyksiä menneestä ja tulevasta herää enemmän kuin mitä Aikku ehtii selvittää. Lisäksi harmaita hiuksia aiheuttavat kummalliset sattumukset, eikä hän voi olla miettimättä onko teini-iässä tehdyllä sopimuksella sittenkin osansa niihin. Mikä sopimus ja mhin Aikku oikein on sotkeutunut?
Jos tää joskus tulee valmiiks ja julkaistaan, teillä on sisäpiirin tietoa siitä että tarinan alkulähde on AV:llä :D
Eli Aikku paneskelee aikansa eri raksamiehiä, lopussa menee naimisiin Maurin kanssa ja happy end.
Siinä välissä on jokin pikkurikos.
The end.
Vierailija kirjoitti:
Selkeän ja kiinnostavan asiatekstin kirjoittaminen se taito vasta onkin. Yuval Noah Hararia ja Jared Diamondia luen paljon mieluummin kuin suomalaista kaunokirjallisuutta, joka suurimmaksi osaksi on epäkiinnostavaa ja tönkköä juonenkehittelyn ja hahmojen kuvauksen osalta.
Tietokirjallisuuden kääntäminen vaatii myös taitoa, hyvää käännöstä on ilo lukea.
Jared Diamondin teoksia olen lukenut Kimmo Pietiläisen suomeksi kääntäminä. Mielestäni paras kääntäjä tällä hetkellä, kolmisen kymmentä kääntämäänsä kirjaa tullut luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta pieni kysely, että mikä aihepiiri lukijana kiinnostaa eniten? Ei siis tilastollisesti, vaan Sinun tätä viestiä lukevan mielestä?
Puhutaan siis esim.
* rikosjännäreistä
* arkielämän ihmissuhdekriisejä
* realistisia isompia kriisejä (esim. väkivallan kohteeksi joutuminen)
* psykologisia (esim. päähenkilöllä on jokin mielenterveyshäiriö, juoni keskittyy hänen selviytymisensä)
* realismi-fantasia (normaali ympäristö vaikka Pihtiputaalla, mutta juoneen sisältyy yliluonnollisia piirteitä)
* kauhu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeän ja kiinnostavan asiatekstin kirjoittaminen se taito vasta onkin. Yuval Noah Hararia ja Jared Diamondia luen paljon mieluummin kuin suomalaista kaunokirjallisuutta, joka suurimmaksi osaksi on epäkiinnostavaa ja tönkköä juonenkehittelyn ja hahmojen kuvauksen osalta.
Tietokirjallisuuden kääntäminen vaatii myös taitoa, hyvää käännöstä on ilo lukea.
Jared Diamondin teoksia olen lukenut Kimmo Pietiläisen suomeksi kääntäminä. Mielestäni paras kääntäjä tällä hetkellä, kolmisen kymmentä kääntämäänsä kirjaa tullut luettua.
Kahnemanin "Ajattelu nopeasti ja hitaasti" on Pietiläisen suomentama. Minun piti jättää kirja kesken, koska suomennos oli minusta niin huono. Tuntui kuin alkukielen rakenteet ja sanonnat olisi käännetty ns. sellaisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta pieni kysely, että mikä aihepiiri lukijana kiinnostaa eniten? Ei siis tilastollisesti, vaan Sinun tätä viestiä lukevan mielestä?
Puhutaan siis esim.
* rikosjännäreistä
* arkielämän ihmissuhdekriisejä
* realistisia isompia kriisejä (esim. väkivallan kohteeksi joutuminen)
* psykologisia (esim. päähenkilöllä on jokin mielenterveyshäiriö, juoni keskittyy hänen selviytymisensä)
* realismi-fantasia (normaali ympäristö vaikka Pihtiputaalla, mutta juoneen sisältyy yliluonnollisia piirteitä)
* kauhu
Minua kiinnostaa
*romanttinen nokkela komedia tyyliä Vaimoke
*dekkarit, Christie, Seppo Jokinen
* fantasia, joko puhdas fantasia tai Percy Jackson -tyyppinen
Ihan parasta on nämä kaikki yhdessä. Seikkailu, jossa on fantasiallisia ja/tai historiallisia elementtejä, vahva ja nokkela naispäähenkilö, huumoria ja romantiikkaa. Amelia Peabody!
En ole vielä julkaissut (olen nuori ja siten kai vielä täysin epäkypsä yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi, joka kirjailijan pitäisi olla), mutta kirjoitan mielestäni ihan hyvin. Tärkeintä on vuosikausien harjoittelu, analyyttinen lukeminen ja omien tekstien läpikäynti uudestaan ja uudestaan.
Usein aloittelevat kirjoittajat eivät ymmärrä, että kirjallisuuden ei ole tarkoitus jäljitellä tosielämän tilanteita piiruntarkasti, vaan nimenomaan rytmityksellä, asioiden poisjättämisellä ja toisaalta tarkalla kuvauksella luodaan nimenomaan eroa arkiseen elämään, joka jatkuu koko ajan jossain ulkopuolella. Kirja on kuin uni: se määrää oman logiikkansa ja kuluttaa aikaa niin paljon kuin tarvitsee. Dialogi on usein todella tyyliteltyä, ja vaikka väliin tekisikin mieli tunkea elokuvakäsikirjoitusmaisia "rypistän hametta käsilläni" -tyylisiä parenteeseja, ei kannata. Hyvä dialogi pärjää ilman johtolauseita.
Harrastan myös kuvataidetta ja musiikkia, ja minusta hyvää kirjoittamista voisi verrata sävelkorvaan tai anatomian hahmottamiseen. Ns. soljuva teksti on puhdasta tekniikkaa, ja ihminen voi kirjoittaa aivan täydellisesti, vaikka tunne puuttuisi. Itse olen yleensä sitä mieltä, että tunteella kirjoittaminen tulee vasta sitten kuvioihin, kun perusasiat on opittu - vähän kuin aloittelevan laulajan kannattaa unohtaa fraseeraukset ja koettaa vain pysyä nuotissa. Jos haluaa kuitenkin tehdä taidetta, tunnetta ei saa unohtaa - eikä sisältöä! Emme me ripusta seinillemme kultaisen leikkauksen mukaisia maisemia, jotka ovat kuin naapurin Pertin maatilasta maalattuja; aivan samoin tekstin tehtävä on avata ikkunoita ja välillä puhkoa uusia aukkoja umpinaisiin seiniin.
Mitä tällä haluan sanoa: lue, kirjoita, omista jotain sanottavaa. Ja hyvää tekstiä tulee!
Jep, esimerkiksi Tuulen viemää. En pitänyt Scarlettin luonteesta ollenkaan, hän olisi todella inhottava tyyppi tosielämässä, mutta Tuulen viemää on silti mahtava kirja.