Isäni opetti minulle itsekkyyttä eli älä anna muiden ihmisten asenteiden ja narinan estää sinua tekemästä haluamiasi asioita

Vaikee kommentoida kun en tiedä miten tuo elämässä konkreettisesti näyttäytyy. Painoin varmuuden vuoksi alapeukkua kuitenkin...

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Se on niin suhteellista ku "pystyy" mihinkin. On ihmisiä, jotka auttavat pyyteettömästi hyvällä mielellä ja niitä, joista ei ole ikinä tekemään yhtään mitään toisen hyväksi. Ikinä.

Kyllä se on itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Entäs äiti? Vaihteeksi.

Kuulostaa hyvin modernilta ajattelutavasta. Joskus toisten antama kritiikki kannattaa kuitenkin ottaa ihan tosissaan. Varsinkin jos heitä on jatkuvasti valtava enemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Se on niin suhteellista ku "pystyy" mihinkin. On ihmisiä, jotka auttavat pyyteettömästi hyvällä mielellä ja niitä, joista ei ole ikinä tekemään yhtään mitään toisen hyväksi. Ikinä.

Kyllä se on itsekästä.

Antaisitko jonkun esimerkin? Lisäksi, mitä sinä tiedät toisten ihmisten pystymisistä ja resursseista? Ethän sä ole kuin sä?

ap

Äitihullu kertoo juoposta isästään

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin modernilta ajattelutavasta. Joskus toisten antama kritiikki kannattaa kuitenkin ottaa ihan tosissaan. Varsinkin jos heitä on jatkuvasti valtava enemmistö.

Se on totta. Se, mitä isäni ei opettanut on tuo. Mutta sen olen oppinut muualta, missä ehkä voin auttaa muita. Mutta sen ei koskaan pidä olla itseäni tärkeämmässä asemassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Entäs äiti? Vaihteeksi.

Äiti on se, jonka mielestä itsen ajatteleminen on itsekästä. Sairasta. Se on kaiken terveyden alku ja juuri.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Se on niin suhteellista ku "pystyy" mihinkin. On ihmisiä, jotka auttavat pyyteettömästi hyvällä mielellä ja niitä, joista ei ole ikinä tekemään yhtään mitään toisen hyväksi. Ikinä.

Kyllä se on itsekästä.

Antaisitko jonkun esimerkin? Lisäksi, mitä sinä tiedät toisten ihmisten pystymisistä ja resursseista? Ethän sä ole kuin sä?

ap

Meinaatko ettet ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä? Eikö tämä sun ja monen muun vuodatuksen perustu ajatukselle siitä, että jotkut vaan ottaa ja ottaa ja ottaa eikä anna mitään (ja siksi on parempi olla jo lähtökohtaisesti itsekäs?)

Esimerkkinä tulee omasta suvustani sisko, joka ei tee ikinä mitään muiden hyväksi ja mummo joka on auttanut ja hoitanut aina kaikkia ympärillä olevia ihmisiä. Marttyroimatta.

Arvatkaas muuten kumpi näistä on jatkuvasti kärttynen valittaja ja kumpi aurinkoinen luonne?

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Se on niin suhteellista ku "pystyy" mihinkin. On ihmisiä, jotka auttavat pyyteettömästi hyvällä mielellä ja niitä, joista ei ole ikinä tekemään yhtään mitään toisen hyväksi. Ikinä.

Kyllä se on itsekästä.

Antaisitko jonkun esimerkin? Lisäksi, mitä sinä tiedät toisten ihmisten pystymisistä ja resursseista? Ethän sä ole kuin sä?

ap

Meinaatko ettet ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä? Eikö tämä sun ja monen muun vuodatuksen perustu ajatukselle siitä, että jotkut vaan ottaa ja ottaa ja ottaa eikä anna mitään (ja siksi on parempi olla jo lähtökohtaisesti itsekäs?)

Esimerkkinä tulee omasta suvustani sisko, joka ei tee ikinä mitään muiden hyväksi ja mummo joka on auttanut ja hoitanut aina kaikkia ympärillä olevia ihmisiä. Marttyroimatta.

Arvatkaas muuten kumpi näistä on jatkuvasti kärttynen valittaja ja kumpi aurinkoinen luonne?

Ei :O

En ole ikinä sanonut, enkä ajatellut niin. Vaan ongelmana on ollut omien rajojen pitäminen. Sinä se noin olet luullut ja niin muihin suhtaudut, vihamielisesti ja vammaisesti. Mä ajattelen muista ihmisistä hyvää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vau. Hienosti käänsit tässäkin auttamisen joksikin rumaksi. Joo... Selvä juttu. Eihän kukaan VOI muusta syystä auttaa. Jestas olen äimänä näiden pahanilmanlintujen ajatusmaailmasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Niin ei itsekäs taida olla oikea sana. Minulla oli yksi ihminen lähellä jolla oli todella vaikea aika elämässä. Autoin ja autoin, anopin jopa suoraan eteen mahdollisuuksia parantaa omaa elämää. Mutta mitään ei tapahtunut. Lakkasin auttamasta, tuntui ettei hän itse edes yritä. Silloin koin olevani itsekäs vaikka en minä voi olla vastuussa toisen aikuisen elämästä.