Isäni opetti minulle itsekkyyttä eli älä anna muiden ihmisten asenteiden ja narinan estää sinua tekemästä haluamiasi asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Hyviä havaintoja. Toisaalta laitoin otsikkoon tahallani provosoivasti tuon itsekkään. En nyt oikein ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, ettei auta muita, jos ei tosiaan pysty. Enemmän olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, joilla ei ole resursseja auttaa muita, kuin heitä, jotka eivät auta, koska eivät välitä (ja silti ovat onnellisia ja heillä menee hyvin).

Itse siis näkisin, että on todella kummallista puhua itsekkyydestä, kun ajattelee itseään.

ap

Se on niin suhteellista ku "pystyy" mihinkin. On ihmisiä, jotka auttavat pyyteettömästi hyvällä mielellä ja niitä, joista ei ole ikinä tekemään yhtään mitään toisen hyväksi. Ikinä.

Kyllä se on itsekästä.

Antaisitko jonkun esimerkin? Lisäksi, mitä sinä tiedät toisten ihmisten pystymisistä ja resursseista? Ethän sä ole kuin sä?

ap

Meinaatko ettet ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä? Eikö tämä sun ja monen muun vuodatuksen perustu ajatukselle siitä, että jotkut vaan ottaa ja ottaa ja ottaa eikä anna mitään (ja siksi on parempi olla jo lähtökohtaisesti itsekäs?)

Esimerkkinä tulee omasta suvustani sisko, joka ei tee ikinä mitään muiden hyväksi ja mummo joka on auttanut ja hoitanut aina kaikkia ympärillä olevia ihmisiä. Marttyroimatta.

Arvatkaas muuten kumpi näistä on jatkuvasti kärttynen valittaja ja kumpi aurinkoinen luonne?

Haha, busted. Olenkin ihmetellyt, mitä ihmettä te oikein ajattelette. Kiitos paljastuksesta. Tuo kertoo kylläkin vain sinusta, miten sinä muista ajattelet, ei minusta. Kaltaistesi muihin kylmästi suhtautuvien ihmisten kanssa en halua olla missään tekemisissä enempää kuin on pakko. Olette ilmapiirin pilaajia.

ap

Minun isäni opetti, että jos teet väärin, älä jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vau. Hienosti käänsit tässäkin auttamisen joksikin rumaksi. Joo... Selvä juttu. Eihän kukaan VOI muusta syystä auttaa. Jestas olen äimänä näiden pahanilmanlintujen ajatusmaailmasta...

Ei, ei se ollut rumaa. Mutta kasvattajana miten lasta auttaa ja oppia olemaan onnellinen ja siihen yleensä kuuluu muille hyvän tekeminen, ei mennyt kympillä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Ne ovat hienoja oppeja ja ihailen isääni. Apn oppien kanssa yhdistettynä niistä tulee vain toimivampia. Ei kukaan voi aina vain antaa.

Trollitehdas täydessä vauhdissa työnimellä; ärsyttäminen, jankuttaminen, loukkaaminen ja koko soppa alusta.

Sivussa haukutaan silikonirintaiset opiskelijat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vau. Hienosti käänsit tässäkin auttamisen joksikin rumaksi. Joo... Selvä juttu. Eihän kukaan VOI muusta syystä auttaa. Jestas olen äimänä näiden pahanilmanlintujen ajatusmaailmasta...

Ei, ei se ollut rumaa. Mutta kasvattajana miten lasta auttaa ja oppia olemaan onnellinen ja siihen yleensä kuuluu muille hyvän tekeminen, ei mennyt kympillä.

ap

Kaikki meni oikein. Jos ei oppi mene kunnolla perille, vika voi olla vastaanottajassakin. Se huono puoli tuossa itsekkyydessä on, että se pyllistää vastuunkantamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Ne ovat hienoja oppeja ja ihailen isääni. Apn oppien kanssa yhdistettynä niistä tulee vain toimivampia. Ei kukaan voi aina vain antaa.

Olen samaa mieltä, enkä voi kuvitella isäsi tarkoittaneen sinulle rasitetta siitä. Mutta se, että syyllistetään kun ei onnistu oleman isäsi kaltainen on sitten se toinen ääripää. Mä olen elämässäni kokenut sen. Ja siis nämä palstalaiset ihailevat aina auttajia tai niin asennoituvia miettimättä, että voiko ellainen vaatimus itseasiassa synnyttää pahoinvoitia, enkä siis ny puhu isästäsi, vaan niistä, joiden mielestä muut vain ottaa ja ottaa ja siksi minunkin on hyvä olla itsekäs JA näkevät sitä niissä, joilla resurssit eivät riitä. Eli syyttävät sellaisia itsekkäiksi!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vau. Hienosti käänsit tässäkin auttamisen joksikin rumaksi. Joo... Selvä juttu. Eihän kukaan VOI muusta syystä auttaa. Jestas olen äimänä näiden pahanilmanlintujen ajatusmaailmasta...

Ei, ei se ollut rumaa. Mutta kasvattajana miten lasta auttaa ja oppia olemaan onnellinen ja siihen yleensä kuuluu muille hyvän tekeminen, ei mennyt kympillä.

ap

Kaikki meni oikein. Jos ei oppi mene kunnolla perille, vika voi olla vastaanottajassakin. Se huono puoli tuossa itsekkyydessä on, että se pyllistää vastuunkantamiselle.

Ei mennyt, näethän sä sen? Se ois sitten vasta mennyt kaikki oikein, jos mun isän oppia ois ollut "suojana itselle" mukana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minusta elämässä on ehkä tärkeintä, tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista, näin hyvinvoinnin keskellä länsimaissa kun eletään, että ihminen saa tehdä haluamiaan asioita. Se kyllä jää puuttumaan, jos opetetaan, että muilla on enemmän arvoa kuin sinulla ja muiden hyvää on aina ajateltava ensin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

No en kuvitellut, vaan sinä saat sen kuulostamaan siltä, että se oli hänessä tärkeintä, ja varmasti hänelle mien lasten hyvän edelle menevä asia. Missä painotit sitä, että harmi, kun hänen lapselleen tuli siiitä jonkinmoinen taakka?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vau. Hienosti käänsit tässäkin auttamisen joksikin rumaksi. Joo... Selvä juttu. Eihän kukaan VOI muusta syystä auttaa. Jestas olen äimänä näiden pahanilmanlintujen ajatusmaailmasta...

Ei, ei se ollut rumaa. Mutta kasvattajana miten lasta auttaa ja oppia olemaan onnellinen ja siihen yleensä kuuluu muille hyvän tekeminen, ei mennyt kympillä.

ap

Kaikki meni oikein. Jos ei oppi mene kunnolla perille, vika voi olla vastaanottajassakin. Se huono puoli tuossa itsekkyydessä on, että se pyllistää vastuunkantamiselle.

Ei mennyt, näethän sä sen? Se ois sitten vasta mennyt kaikki oikein, jos mun isän oppia ois ollut "suojana itselle" mukana.

ap

Eli jos opetan koko elämäni lapselleni pysymään erossa huumeista ja hänestä tulee narkkari, se on mun kasvatuksen vika koska lopputulos?!

Ei se niin mene. Ihmisellä on vastuu omasta elämästä ja omista valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se isä tiedostamattaan epäonnistui opettamaan, miten hankkia niitä muita, jotka kantavat, kun sinä et jaksa tai siinä, miten et ylitä resurssejasi. Se isä ehkä halusi tiedostamattaan ylpeillä auttavilla lapsillaan ja saada mainetta hyvänä kasvattajana.

ap

Vau. Hienosti käänsit tässäkin auttamisen joksikin rumaksi. Joo... Selvä juttu. Eihän kukaan VOI muusta syystä auttaa. Jestas olen äimänä näiden pahanilmanlintujen ajatusmaailmasta...

Ei, ei se ollut rumaa. Mutta kasvattajana miten lasta auttaa ja oppia olemaan onnellinen ja siihen yleensä kuuluu muille hyvän tekeminen, ei mennyt kympillä.

ap

Kaikki meni oikein. Jos ei oppi mene kunnolla perille, vika voi olla vastaanottajassakin. Se huono puoli tuossa itsekkyydessä on, että se pyllistää vastuunkantamiselle.

Ei mennyt, näethän sä sen? Se ois sitten vasta mennyt kaikki oikein, jos mun isän oppia ois ollut "suojana itselle" mukana.

ap

Eli jos opetan koko elämäni lapselleni pysymään erossa huumeista ja hänestä tulee narkkari, se on mun kasvatuksen vika koska lopputulos?!

Ei se niin mene. Ihmisellä on vastuu omasta elämästä ja omista valinnoista.

Mutta saatu oppi vaikuttaa todella paljon siihen, mihin valintoihin tarttuu. Jos jankkaisit tuota heille suut ja silmät täyteen, niin eihän se tosiaan estä heitä tekemästä silti niin, koska jotain muuta, tärkeämpää jäi sanomatta tuon lisäksi

ap

Minun äitini ei ainakaan tukenut minun mahdollisuuksiani, pikemminkin vihasi mahdollisuutta, että mulla olisi niitä. Ja sillä paskalla, että olen itsekäs niiden takia esti minua kurottamasta omaa hyvääni kohti. Kampitti ja alisti.

ap

Äidilläni ei ehkä hänen omassa kokemuksessaan ollut ollut mahdollisuuksia. Siksi niitä ei saanut olla mullakaan, vaikka niitä ois ollut, mutta nekin piti demonisoida, ettei joutuisi kadehtimaan, miten mulla on mahdollisuuksia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

Minun äitini ei olisi tarvinnut edes luoda minulle mahdollisuuksia, hänen ois tarvinnut vain hyväksyä kaikki isäni suvun puolelta minulle auenneet mhdollisuudet. Mutta ei, hän kadehti niitä, ja esti ne.

ap

Isä oli kyllä ihan auttavainen ja yritti olla tasapuolinen lapsiaan kohtaan, ja kuka nyt ei omia lapsiaan haluaisi auttaa. Mutta toisaalta pidän isääni tietyssä mielessä myös itsekkäänä. Hän ajattelee niin että hänellä on täysin erityiset lahjat ja ajattelukyky mitä muut ihmiset eivät omaa tai osaa ajatella samoin tai yhtä hyvin. Tai että olisi huolellinen ja tarkkaavainen ja muut on ääripää eli hälläväliä asenteella. Minutkin on kasvatettu tarkkuuten ja se on ihan hyvä asia. Mutta itse nään sen niin että liika on liikaa ja se syö jotenkin ihmistä. Olen alkanut pyrkiä tästä sopivasti eroon, mutta vain siis hieman. Mun mielestä elämässä pitää myös osata hivenen "heittäytyä" ja kestää myös pettymyksiä ja epäonnistumisia ilman että mieli masentuu täysin tai että olisi joskus toista huonompi ja sen voisi myöntää ja se ei olisi niin ärsyttävää. Sekavaa tekstiä, mutta siinä nyt oli jotain omia ajatuksia.