Isäni opetti minulle itsekkyyttä eli älä anna muiden ihmisten asenteiden ja narinan estää sinua tekemästä haluamiasi asioita

Kyllä ihmisen pitää itse tietää mitä mieltä itse on asioista, ilman että sitä pitää muilta kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Joskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.

Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?

ap

Esim sisarusten kesken kun sukulainen kuolee tai vanhempi sairastuu tms...

Mut mitä väliä mikä yhteistyö?!?! Niitä tässä elämässä on edessä jokaisella.

Niin siis mitä siitä? Tasapuolisuus on tietenkin aina oltava. Neuvottele, jos koet, että sinua hyväksikäytetään. Älä suostu siihen hyvää hyvyyttäsi. Ai niin, mutta kun sitten joku voisi ajatella, että sä oot itsekäs, kun haluat uurastuksesi eteen rahaa. Voi voi, siinähän ajattelee.

ap

Ei minulla ole ollut tällaista tilanne ja totta hemmetissä laittaisin hommiin muutkin. Kyse oli nyt siitä, että sinä ihmettelet että mistä voi tietää toisen resursseista? No sen voi aina sanoa että syöpä ja kynsihoito eivät ole tasaveroisia selityksiä sille miksi ei voi toista auttaa (tai oikeastaan tässä tapauksessa hoitaa edes niitä omia velvollisuuksiaan)

Kyllä sen tietää kun tapaa sen todella itsekkään tarpeeksi monta kertaa...

Tuo kuulostaa sitäpaitsi määräilyltä. Ikävältä ihmiseltä. Etkö osaa neuvotella? Ei sinulla tuossa mitään yksinvaltaa ole muiden elämästä päättää. Syyllistäisit sitten, eikö niin, jos muita ei huvita olla määräiltäväsi, kun et antanut heidän itse valita, miten ratkovat osallistumattomuutensa, rahala vai millä? Sinä et siis kunnioita muita, vaan määräilet muita. Kuvittelet sen olevan joku oikeutesi ja sitten paheksua heitä, eikö niin, kun eivät tee niin kuin sanoit?

ap

Ai nytkö niitä puolia ei saakaan pitää? :D

Päätä jo!

Minä en ole mikään määräilijäluonne, mutta en suostu tekemään muiden osaa

Todellakin kaikille kuuluu osansa, jos ei aikuiset ihmiset hoida hommia oma-aloitteisesti, niin sitten jonkun on määrättävä. Olkoon se sitten viimekätisesti vaikka oikeuslaitoksen tehtävä.

Hyvää päivänjatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.

ap

Suoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!

Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.

En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.

ap

Jännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.

Se johtuu siitä, että olen kokenut elämäni epäoikeudenmukaiseksi. Muta aion muuttaa sen. Mitä hän tekee muuttaakseen asennettaan?

ap

En aio enää tehdä muutoksia. Kaikki tarvittava on tehty. Aion suhtautua ymmärtäväisesti ihmisiin, eikä mulle sinänsä kuulu mitä muut tekee/jättää tekemättä, jos tämä ei itseäni koske. (Usein vaan sosiaalisessa maailmassa moni tapaus koskee) Eli en hyväksy vapaamatkustamista jatkossakaan. Tulen myös olemaan aina sitä mieltä, et yleisesti ottaen auttamattomuudesta ja osallistumattomuudesta suurin osa ei oikeasti johdu mistään resurssipulasta (todellakaan), vaan silkasta laiskuudesta, mukavuudenhalusta, ja/tai itsepetoksesta. Se kenen kohdalla asia on mitenkin, ei ole varsinaisesti mun asia niin kauan kun muut eivät siitä joudu kärsimään. Silloin kun on pakko tehdä yhteistyötä, edellytän muilta osansa.

Sinulla on asennevamma, jos kuvittelet olevasi kukaan määrittelemään vapaamatkustajan. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki jotka eivät tee saman verran ovat vapaamatkustajia. Silloinhan sinä et halua auttaa ketään.

ap

On eri asia jos ihminen oikeasti tarvitsee apua tai sitten vaan laiskuuttaan käyttää muita hyväksi

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on oikeassa. Jokaisen ihmisen pitää olla sopivasti itsekäs. Täytyy olla itsekäs, jotta on kykenevä auttamaan muita. Jos omat asiat eivät ole kunnossa, niin silloin ei voi juurikaan tehdä mitään muidenkaan hyväksi.

Jos jättää asiat marisijoiden vuoksi tekemättä, niin se ei palvele kenenkään etua.

Kyllä. Aina on rikkaiden eduista marisijoita, tai muiden mahdollisuuksista marisijoita ja jopa niiden kampittajia, koska itsellä ei ole. Jos joku kokee elämänsä epäoikeudenmukaiseksi, niin ei se ole sen rikkaan naapurisi vika. Mutta kaikkien, joilla on resursseja, olisi mielestäni hyvä koittaa tehdä edes jotain sen eteen, ettei toinenkaan koe elämäänsä epäoikeudenmukaiseksi, vähintään olla sortamatta häntä.

ap

Mutta sulla on niin väärät käsitykset meidän perhe-elämästä mun nuoruudessa. Tai en pysy kärryillä tässä keskustelussa. Mutta meidän perheeseen ei ole kuulunut ns. talkootyöt tai että olisi suku tai seurapiiri juhlia tai porukalla tekemistä tms. Eikä apua sen kummemmin kenenkään ole tarvinnut pyydellä tai vastaanottaa. Töitä on tehty mitä on koti hommia jotain pieniä ollut. Lumenluontia, pihan aurailua tms. ihan hauskaa hommaa jopa. Aika hyvin oon itekkin mielestäni pärjännyt, ei ole tarvinnut paljon apua pyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.

ap

Suoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!

Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.

En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.

ap

Jännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.

Se johtuu siitä, että olen kokenut elämäni epäoikeudenmukaiseksi. Muta aion muuttaa sen. Mitä hän tekee muuttaakseen asennettaan?

ap

En aio enää tehdä muutoksia. Kaikki tarvittava on tehty. Aion suhtautua ymmärtäväisesti ihmisiin, eikä mulle sinänsä kuulu mitä muut tekee/jättää tekemättä, jos tämä ei itseäni koske. (Usein vaan sosiaalisessa maailmassa moni tapaus koskee) Eli en hyväksy vapaamatkustamista jatkossakaan. Tulen myös olemaan aina sitä mieltä, et yleisesti ottaen auttamattomuudesta ja osallistumattomuudesta suurin osa ei oikeasti johdu mistään resurssipulasta (todellakaan), vaan silkasta laiskuudesta, mukavuudenhalusta, ja/tai itsepetoksesta. Se kenen kohdalla asia on mitenkin, ei ole varsinaisesti mun asia niin kauan kun muut eivät siitä joudu kärsimään. Silloin kun on pakko tehdä yhteistyötä, edellytän muilta osansa.

Sinulla on asennevamma, jos kuvittelet olevasi kukaan määrittelemään vapaamatkustajan. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki jotka eivät tee saman verran ovat vapaamatkustajia. Silloinhan sinä et halua auttaa ketään.

ap

On eri asia jos ihminen oikeasti tarvitsee apua tai sitten vaan laiskuuttaan käyttää muita hyväksi

En edelleenkään näe laiskuuttaan muita hyväksikäyttäjää. Kenekään ei ole pakko tehdä mitään yli voimavarojensa laiskan eteen, laiskalle voi kertoa, mitä häneltä odotetaan, eikä vain puhua pahaa selän takana, mutta "laiskaa" tulee kunniouttaa niin, ettei vain oleta tämän olevan laiska, koska et voi tietää, mikä syö hänen voimiaan toimia paremmin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Joskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.

Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?

ap

Esim sisarusten kesken kun sukulainen kuolee tai vanhempi sairastuu tms...

Mut mitä väliä mikä yhteistyö?!?! Niitä tässä elämässä on edessä jokaisella.

Niin siis mitä siitä? Tasapuolisuus on tietenkin aina oltava. Neuvottele, jos koet, että sinua hyväksikäytetään. Älä suostu siihen hyvää hyvyyttäsi. Ai niin, mutta kun sitten joku voisi ajatella, että sä oot itsekäs, kun haluat uurastuksesi eteen rahaa. Voi voi, siinähän ajattelee.

ap

Ei minulla ole ollut tällaista tilanne ja totta hemmetissä laittaisin hommiin muutkin. Kyse oli nyt siitä, että sinä ihmettelet että mistä voi tietää toisen resursseista? No sen voi aina sanoa että syöpä ja kynsihoito eivät ole tasaveroisia selityksiä sille miksi ei voi toista auttaa (tai oikeastaan tässä tapauksessa hoitaa edes niitä omia velvollisuuksiaan)

Kyllä sen tietää kun tapaa sen todella itsekkään tarpeeksi monta kertaa...

Tuo kuulostaa sitäpaitsi määräilyltä. Ikävältä ihmiseltä. Etkö osaa neuvotella? Ei sinulla tuossa mitään yksinvaltaa ole muiden elämästä päättää. Syyllistäisit sitten, eikö niin, jos muita ei huvita olla määräiltäväsi, kun et antanut heidän itse valita, miten ratkovat osallistumattomuutensa, rahala vai millä? Sinä et siis kunnioita muita, vaan määräilet muita. Kuvittelet sen olevan joku oikeutesi ja sitten paheksua heitä, eikö niin, kun eivät tee niin kuin sanoit?

ap

Ai nytkö niitä puolia ei saakaan pitää? :D

Päätä jo!

Minä en ole mikään määräilijäluonne, mutta en suostu tekemään muiden osaa

Todellakin kaikille kuuluu osansa, jos ei aikuiset ihmiset hoida hommia oma-aloitteisesti, niin sitten jonkun on määrättävä. Olkoon se sitten viimekätisesti vaikka oikeuslaitoksen tehtävä.

Hyvää päivänjatkoa!

Käsitätkö määräilyn puoliensa pitämisenä? Aika helvetin huono keino siihen. Neuvottelu on muita kunnioittava tapa puoliensa pitämiseen, puhuin siitä ja ehdottomasti kuuluu pitää puoliaan, vanhempien olisi aina kannustettava lapsiaan siihen. Neuvottelu on täysin eri asia, kuin päättää, miten asia ratkaistaan ja syyttää sitten muita, etteivät nämä suostu siihen.

ap

Nimenomaan määräily sortaa muita. Määräilemään pääsee se vahvin ja äänekkäin kusipää, joka sen lisäksi, että kehtaakin määräillä muita kehtaa myös syyllistää, haukkua ja paheksua toisia, kun he eivät tee, miten määräilijä käskee. Nämä ovat ihmisiä, joita en voi sietää.

ap

Äitini oli/on määräilijä, siis kasvattajana täysi kusipää.

ap

Äitini oli/on määräilijä ja sortaja ja kusipää.

ap

Äitiäni ei huolettanut se, että loi elämästäni täysin epäoikeudenmukaista, vaan vieläpä syyllisti, kun en ilolla siihen suostunut, vaan kärsin siitä. Mutta taivuin siihen, koska ei ollut kokemusta elämästä. Äiti sanoi, että hänellä on.

Se on niiiiin paskaa kokemusta, ja hän halusi siirtää sitä minulle. Paskaa. Että elämäni ois paskaa, niin hänen ei tartte katsoa, miten toteutetaan omia mahdollisuuksia, koska hän koki, ettei hänellä niitä ollut ollut.

ap

Minä aion kasvattaa sellaisen itsetunnon ja nahan, että minuahan ei enää sorra eikä syyllistä yksikään neuvottelukyvytön minua kunnioittamaton saatanan kusipää määräilijä. Vaan minä käännän syyllistäjälle peilin, että katso tähän, jos on tarve syyttää ketään.

ap

Se jos äiti koki, ettei hänellä ole ollut mahdollisuuksia, ei ole minun syyni.

En myöskään ole tullut maailmaan hoitaakseni hänelle niitä mahdollisuuksia. Olen tullut tänne elääkseni oman elämäni.

ap

Esim. miten koulukiusatuilla olisi samanlaiset resurssit kuin kotoa aina tukea saaneilla? Saati kotikiusatuilla?

ap

Miten sellainen koulukiusattu pitää puoliaan määräilijöitä vastaan, tai varsinkin jos kotona jo on kiusattu, ja opetettu, että sulla ei ole oikeuksia? Miksi hän kuitenkaan suostuisi mihinkään, mitä joku määräilijä tahtoo?

ap

Määräilijät ovat tämän maailman syöpä. Itseensä menemättömiä, muita syyllistäviä mukajohtajia. Paskakusipäitä koko sakki.

ap

Määräilijät käyttävät heikkoja hyväkseen. He ovat hyväksikäyttäjiä. Yököttävää miten ihmisillä ei valtaosin ole kunnon aseita määräilijöitä vastaan. Monilla työpaikoillakin nämä kusipäät muka-kukoistavat. Uhhh.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.

ap

Suoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!

Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.

En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.

ap

Jännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.

Itsekäs, suuruusharhainen, aggressiivinen, terapian tarpeessa ( siitä puhe mistä puute), kyvytön muuttamaan toimintatapaa, kunnioituksen puute, omaan napaan tuijottava,,, name it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.

ap

Suoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!

Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.

En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.

ap

Jännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.

Itsekäs, suuruusharhainen, aggressiivinen, terapian tarpeessa ( siitä puhe mistä puute), kyvytön muuttamaan toimintatapaa, kunnioituksen puute, omaan napaan tuijottava,,, name it.

Kiitos. Kiva kuulla, mitä sä luulet minusta.

ap

Koska kun tiedän mitä sinä luulet minusta voin varautua irl joidenkin seurassani mököttävien kuvittelevan samoin. Ja sitten olla välittämättä heidän mökötyksestään. Tai jos joku irl hyökkää minun kimppuuni sanallisesti, niin voin pitää sitä seurauksena siitä, että hän kuvittelee minusta noin niinikään. Ja laittaa hänet kantamaan vastuunsa hyökkäyksestään jolle oli hänen harhaluulot perusteena, ei todellisuus minusta.

ap