Lue keskustelun säännöt.
Isäni opetti minulle itsekkyyttä eli älä anna muiden ihmisten asenteiden ja narinan estää sinua tekemästä haluamiasi asioita
23.11.2017 |
Eli sellaista, mistä muut haukkuvat sinua. Heillä on jokin ongelma. Mun ei tartte välittää siitä, mikä se on. Eikä kiinnostua, miksi muut ovat pelkkiä marisijoita elämissään, eivätkä tee mitään, vaan marisevat vain aikomattakaan oppia mistään mitään.
Kommentit (141)
Apua voi tietysti tarjota, ei se sitä pois sulje. Mutta itsekkin monesti kieltäydyn avusta kun tykkään hoitaa asioita silleen oman tapani mukaan ja silloin joku juttu tulee tehtyä hyvin ja riittävän tarkasti omaan makuun. Ja silloin kun oikeasti tarvitsen apua niin harkitsen sitä aika pitkään ja sitten vasta pyydän alan ammattilaisen auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikki ne vuodet, kun hain apua terapioista, etten kokisi elämääni niin epäoikeudenmukaiseksi en saanut vitunkaan apua niistä. Terapiamaailmassa on paljon paskaa. Mutta en ala sitä korjaamaan, teen jotain mukavampaa ja olen onnellinen, että itsellä on ollut uitenkin resursseja hakea toistuvasti apua. Tiedän, ettei kaikilla suomalaisilla ole. Aion tukea tavatessani, siis kannustaa uskomaan itseen, jos terapia ei auta, henkilöitä, jotka eivät löydä apua terapiastaan. Syy on luultavimmin terapiassa, ei avunhakijassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
ap
Sinä olet notkunut täällä jo ties kuinka kauan. Siinä ajassa olisit ehtinyt tehdä jotain hyvää. Elämä on valintoja täynnä. En jaksa noita resurssi-tekoselityksiä. Kyllä sinustakin olisi parempaan. Et vaan halua. Ja mun puolesta se on fine. Mut älä hyvä ihminen syytä resursseja siitä :D sano suoraan et en halua/jaksa/viitsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.
Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.
Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.
Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.
Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.
Sinun isäsi opit ovat parempia.Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.
Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?
apAha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...
Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.
Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.
apHöpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.
Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.
apJostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset
Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?
apItsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....
No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.
apJoskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.
Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?
apEsim sisarusten kesken kun sukulainen kuolee tai vanhempi sairastuu tms...
Mut mitä väliä mikä yhteistyö?!?! Niitä tässä elämässä on edessä jokaisella.
Niin siis mitä siitä? Tasapuolisuus on tietenkin aina oltava. Neuvottele, jos koet, että sinua hyväksikäytetään. Älä suostu siihen hyvää hyvyyttäsi. Ai niin, mutta kun sitten joku voisi ajatella, että sä oot itsekäs, kun haluat uurastuksesi eteen rahaa. Voi voi, siinähän ajattelee.
apEi minulla ole ollut tällaista tilanne ja totta hemmetissä laittaisin hommiin muutkin. Kyse oli nyt siitä, että sinä ihmettelet että mistä voi tietää toisen resursseista? No sen voi aina sanoa että syöpä ja kynsihoito eivät ole tasaveroisia selityksiä sille miksi ei voi toista auttaa (tai oikeastaan tässä tapauksessa hoitaa edes niitä omia velvollisuuksiaan)
Kyllä sen tietää kun tapaa sen todella itsekkään tarpeeksi monta kertaa...
En tuomitsisi edes silloin, jos joku ei hoida omia velvollisuuksiaan, siis tietenkin on ikävää, että siitä aiheutuu muille vaikeuksia, mutta voi vain miettiä, miten vaikeaa on ihmisellä, joka ei edes omia velvollisuuksiaan hoida. En haluaisi olla hän.
ap
Minulle ainakin tulee aina mieleen, että jos joku ei hoida omia velvollisuuksiaan edes, niin sillä ihmisellä on paha olla. Tietenkin muillakin voi olla paha olla, vaikka ne hoitaisivatkin, ja se on yhtä paha juttu, mutta he kaikki tarvitsisivat ennemminkin apua, kuin moitteita tai jatkuvaa pahaa oloa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSinä olet notkunut täällä jo ties kuinka kauan. Siinä ajassa olisit ehtinyt tehdä jotain hyvää. Elämä on valintoja täynnä. En jaksa noita resurssi-tekoselityksiä. Kyllä sinustakin olisi parempaan. Et vaan halua. Ja mun puolesta se on fine. Mut älä hyvä ihminen syytä resursseja siitä :D sano suoraan et en halua/jaksa/viitsi
Kyllä on kyse resursseista. Etteivät ne ole vapaina ja ihmisen käytössä. Mitä olisin voinut mielestäsi tehdä sillä ajalla? Miten aika liittyy henkisten resurssien puuteeseen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
ap
Suoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSinä olet notkunut täällä jo ties kuinka kauan. Siinä ajassa olisit ehtinyt tehdä jotain hyvää. Elämä on valintoja täynnä. En jaksa noita resurssi-tekoselityksiä. Kyllä sinustakin olisi parempaan. Et vaan halua. Ja mun puolesta se on fine. Mut älä hyvä ihminen syytä resursseja siitä :D sano suoraan et en halua/jaksa/viitsi
Mitä olen tällä ajalla tehnyt on että olen vähentänyt kokemustani elämästäni epäoikeudenmukaisena. Se vapauttaa resursseja, pikkuhiljaa. En oikein ymmärrä, mitä en fiksumpaa olisin voinut tehdä? Taidat olla aika tyhmä. Älä tule neuvomaan minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSuoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!
Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.
En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai auttamisenkaan tarvitse olla mitenkään yliaktiivista. Ne pienetkin teot riittävät ihan hyvin, tai ne vähemmän rahallisesti arvokkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSinä olet notkunut täällä jo ties kuinka kauan. Siinä ajassa olisit ehtinyt tehdä jotain hyvää. Elämä on valintoja täynnä. En jaksa noita resurssi-tekoselityksiä. Kyllä sinustakin olisi parempaan. Et vaan halua. Ja mun puolesta se on fine. Mut älä hyvä ihminen syytä resursseja siitä :D sano suoraan et en halua/jaksa/viitsi
Kyllä on kyse resursseista. Etteivät ne ole vapaina ja ihmisen käytössä. Mitä olisin voinut mielestäsi tehdä sillä ajalla? Miten aika liittyy henkisten resurssien puuteeseen?
ap
Etsi netistä, siellä on listoja pilvin pimein. Kirjoita vaikka kirje poliittiselle mielipidevangille tai leivo yksinäiselle mummolle. henkisillä resursseilla sä jaksat täällä mesota vallan mainiosti :D
Tuo ongelma on juuri itsekkyydessä: se kaventaa ajatusmaailmaa: En voi, en pysty, en ehdi, resussiiiiit. mun vanhemmat teki sitä ja tätä, mun toiminnassa ei ole mitään uudelleen tarkastelun tarvetta... seliseliseli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välttämättä ryntää auttamaan ihmisiä, joilla on vain vaikeaa, mutta en kyllä tähtää ihmisenä siihen, että voisin heidät tuomita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSuoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!
Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.
En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.
ap
Jännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSinä olet notkunut täällä jo ties kuinka kauan. Siinä ajassa olisit ehtinyt tehdä jotain hyvää. Elämä on valintoja täynnä. En jaksa noita resurssi-tekoselityksiä. Kyllä sinustakin olisi parempaan. Et vaan halua. Ja mun puolesta se on fine. Mut älä hyvä ihminen syytä resursseja siitä :D sano suoraan et en halua/jaksa/viitsi
Kyllä on kyse resursseista. Etteivät ne ole vapaina ja ihmisen käytössä. Mitä olisin voinut mielestäsi tehdä sillä ajalla? Miten aika liittyy henkisten resurssien puuteeseen?
apEtsi netistä, siellä on listoja pilvin pimein. Kirjoita vaikka kirje poliittiselle mielipidevangille tai leivo yksinäiselle mummolle. henkisillä resursseilla sä jaksat täällä mesota vallan mainiosti :D
Tuo ongelma on juuri itsekkyydessä: se kaventaa ajatusmaailmaa: En voi, en pysty, en ehdi, resussiiiiit. mun vanhemmat teki sitä ja tätä, mun toiminnassa ei ole mitään uudelleen tarkastelun tarvetta... seliseliseli...
Se ei olisi auttanut minua pois kokemasta elämääni epäoikeudenmukaiseksi, joka oli MINUN ongelmani. Mieti! Ei SINUN ongelmasi, vaan MINUN. Mä ehkä teen sellaista, mikä ratkoo MUN ongelmani, enkä mieti niitä vankeja. Käykö kateeksi?
Kun olen saanut apua MUN ongelmaani, voin vaikka auttaa vankia. Tai ketä haluan, koska jaksan ja mulla on voimavaroja, sen lisäksi, että itse alan voimaan hyvin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSuoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!
Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.
En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.
apJännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.
Se johtuu siitä, että olen kokenut elämäni epäoikeudenmukaiseksi. Muta aion muuttaa sen. Mitä hän tekee muuttaakseen asennettaan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.
Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.
Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.
Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.
Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.
Sinun isäsi opit ovat parempia.Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.
Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?
apAha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...
Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.
Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.
apHöpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.
Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.
apJostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset
Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?
apItsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....
No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.
apJoskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.
Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?
apEsim sisarusten kesken kun sukulainen kuolee tai vanhempi sairastuu tms...
Mut mitä väliä mikä yhteistyö?!?! Niitä tässä elämässä on edessä jokaisella.
Niin siis mitä siitä? Tasapuolisuus on tietenkin aina oltava. Neuvottele, jos koet, että sinua hyväksikäytetään. Älä suostu siihen hyvää hyvyyttäsi. Ai niin, mutta kun sitten joku voisi ajatella, että sä oot itsekäs, kun haluat uurastuksesi eteen rahaa. Voi voi, siinähän ajattelee.
apEi minulla ole ollut tällaista tilanne ja totta hemmetissä laittaisin hommiin muutkin. Kyse oli nyt siitä, että sinä ihmettelet että mistä voi tietää toisen resursseista? No sen voi aina sanoa että syöpä ja kynsihoito eivät ole tasaveroisia selityksiä sille miksi ei voi toista auttaa (tai oikeastaan tässä tapauksessa hoitaa edes niitä omia velvollisuuksiaan)
Kyllä sen tietää kun tapaa sen todella itsekkään tarpeeksi monta kertaa...
Tuo kuulostaa sitäpaitsi määräilyltä. Ikävältä ihmiseltä. Etkö osaa neuvotella? Ei sinulla tuossa mitään yksinvaltaa ole muiden elämästä päättää. Syyllistäisit sitten, eikö niin, jos muita ei huvita olla määräiltäväsi, kun et antanut heidän itse valita, miten ratkovat osallistumattomuutensa, rahala vai millä? Sinä et siis kunnioita muita, vaan määräilet muita. Kuvittelet sen olevan joku oikeutesi ja sitten paheksua heitä, eikö niin, kun eivät tee niin kuin sanoit?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSuoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!
Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.
En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.
apJännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.
Se johtuu siitä, että olen kokenut elämäni epäoikeudenmukaiseksi. Muta aion muuttaa sen. Mitä hän tekee muuttaakseen asennettaan?
ap
En aio enää tehdä muutoksia. Kaikki tarvittava on tehty. Aion suhtautua ymmärtäväisesti ihmisiin, eikä mulle sinänsä kuulu mitä muut tekee/jättää tekemättä, jos tämä ei itseäni koske. (Usein vaan sosiaalisessa maailmassa moni tapaus koskee) Eli en hyväksy vapaamatkustamista jatkossakaan. Tulen myös olemaan aina sitä mieltä, et yleisesti ottaen auttamattomuudesta ja osallistumattomuudesta suurin osa ei oikeasti johdu mistään resurssipulasta (todellakaan), vaan silkasta laiskuudesta, mukavuudenhalusta, ja/tai itsepetoksesta. Se kenen kohdalla asia on mitenkin, ei ole varsinaisesti mun asia niin kauan kun muut eivät siitä joudu kärsimään. Silloin kun on pakko tehdä yhteistyötä, edellytän muilta osansa.
Isäsi on oikeassa. Jokaisen ihmisen pitää olla sopivasti itsekäs. Täytyy olla itsekäs, jotta on kykenevä auttamaan muita. Jos omat asiat eivät ole kunnossa, niin silloin ei voi juurikaan tehdä mitään muidenkaan hyväksi.
Jos jättää asiat marisijoiden vuoksi tekemättä, niin se ei palvele kenenkään etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...
Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.
apSuoraan sanottuna: uskon. Hyvin monella on näin. Ja vaikutat todella itsekkäältä kyllä. Hyvin mennyt oppi perille äärimmäisestä itsekkyydestä. Itse en käyttäis muita hyväksi enkä altistuisi siihen, mut jos tietäisin et jollain olisi tuollainen tilanne, ni en kyllä suhtautuisi tuolla tavalla. Ikävä ihminen olet!
Saat toki uskoa niin, mutta se jättää sinut oman ajattelusi vangiksi ja sulkee sinulta monia ihmisiä pois, joilla on vain vaikeaa, ja jotka sinä sen takia tuomitset sen sijaan, että hyväksyisit heidät edes neutralisti, siis olematta best friend.
En ymmärrä, miksi tällaine nolisi kenenkään tavoitteena, mutta ehket enempään pysty, sori kun sanon niin.
apJännä juttu et mulle tulee ihan samanlainen kuva susta.
Se johtuu siitä, että olen kokenut elämäni epäoikeudenmukaiseksi. Muta aion muuttaa sen. Mitä hän tekee muuttaakseen asennettaan?
apEn aio enää tehdä muutoksia. Kaikki tarvittava on tehty. Aion suhtautua ymmärtäväisesti ihmisiin, eikä mulle sinänsä kuulu mitä muut tekee/jättää tekemättä, jos tämä ei itseäni koske. (Usein vaan sosiaalisessa maailmassa moni tapaus koskee) Eli en hyväksy vapaamatkustamista jatkossakaan. Tulen myös olemaan aina sitä mieltä, et yleisesti ottaen auttamattomuudesta ja osallistumattomuudesta suurin osa ei oikeasti johdu mistään resurssipulasta (todellakaan), vaan silkasta laiskuudesta, mukavuudenhalusta, ja/tai itsepetoksesta. Se kenen kohdalla asia on mitenkin, ei ole varsinaisesti mun asia niin kauan kun muut eivät siitä joudu kärsimään. Silloin kun on pakko tehdä yhteistyötä, edellytän muilta osansa.
Sinulla on asennevamma, jos kuvittelet olevasi kukaan määrittelemään vapaamatkustajan. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki jotka eivät tee saman verran ovat vapaamatkustajia. Silloinhan sinä et halua auttaa ketään.
ap
Ei minulla ole ollut tällaista tilanne ja totta hemmetissä laittaisin hommiin muutkin. Kyse oli nyt siitä, että sinä ihmettelet että mistä voi tietää toisen resursseista? No sen voi aina sanoa että syöpä ja kynsihoito eivät ole tasaveroisia selityksiä sille miksi ei voi toista auttaa (tai oikeastaan tässä tapauksessa hoitaa edes niitä omia velvollisuuksiaan)
Kyllä sen tietää kun tapaa sen todella itsekkään tarpeeksi monta kertaa...