Isäni opetti minulle itsekkyyttä eli älä anna muiden ihmisten asenteiden ja narinan estää sinua tekemästä haluamiasi asioita

Ap taitaa olla se äidistään valittava mt-potilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Isä oli kyllä ihan auttavainen ja yritti olla tasapuolinen lapsiaan kohtaan, ja kuka nyt ei omia lapsiaan haluaisi auttaa. Mutta toisaalta pidän isääni tietyssä mielessä myös itsekkäänä. Hän ajattelee niin että hänellä on täysin erityiset lahjat ja ajattelukyky mitä muut ihmiset eivät omaa tai osaa ajatella samoin tai yhtä hyvin. Tai että olisi huolellinen ja tarkkaavainen ja muut on ääripää eli hälläväliä asenteella. Minutkin on kasvatettu tarkkuuten ja se on ihan hyvä asia. Mutta itse nään sen niin että liika on liikaa ja se syö jotenkin ihmistä. Olen alkanut pyrkiä tästä sopivasti eroon, mutta vain siis hieman. Mun mielestä elämässä pitää myös osata hivenen "heittäytyä" ja kestää myös pettymyksiä ja epäonnistumisia ilman että mieli masentuu täysin tai että olisi joskus toista huonompi ja sen voisi myöntää ja se ei olisi niin ärsyttävää. Sekavaa tekstiä, mutta siinä nyt oli jotain omia ajatuksia.

Joo, kyllä kasvattajan olisi hyvä osata opettaa lapselle elämän epätäydellisyydestä ja virheistä ja ennen kaikke miten oppia tulemaan sen kanssa toimeen ja hyväksyä sen. Sen ei tarvitse tarkoittaa, etteikö koskaan voisi lakata kehittymästä. Mutta aika vaikea kehittyä, jos virheet ja epätäydellisyys ovat rangaistavia asioita. Ja siis tämä on itsellenikin toki hyvin vaikeaa vanhempana, mutta vasta kohtaan asiaa omasta lapsuudestani ja käsittelen. Sen jälkeen mulla on kenties resursseja ja varaa toimia itse toisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Musta on irvokasta et puhut vielä resursseista tai niiden puutteista. Eiköhän tuo viestisi 31 kerro ihan tarpeeksi.

Lapsia pitäisi mun mielestä osata enemmän kannustaa ja iloita niiden aikaansaannoksista. Mutta niin, että ei tarvitse aina olla se paras, vähempikin riittää. Tiedän että isä pitää minua jääräpäänä, mutta se on minun mielestä ihan luonnollista käytöstä lapselta, jos sitä kohtaan ollaan liian paljon negatiivisia ja ainoastaan komennetaan. Sen seurauksena lapselle tulee itsetunto ongelmia ja se masentuu.

Sivulla 3 alkaa olemaan jo vähän merkkejä kivikissaäidin aggressiosta. Veikkaan, että sivuun kuuteen mennessä äitihullu on haukkunut muutaman kommentoijan ja loppusivut on äitihullun yksinpuhelua. Näin nämä menevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Joskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Musta on irvokasta et puhut vielä resursseista tai niiden puutteista. Eiköhän tuo viestisi 31 kerro ihan tarpeeksi.

Siis keitä sinä sitten haluaisit auttaa? Afrikan nälkäänäkeviä? Vai naapuria? Naapurilla on ne samat länsimaiset resurssit, kuin meillä muillakin, miksi viittaat siihen, että mulla ois jotenkin naapuria enemmän resursseja? Ja jos taas puhutaan rahasta, niin sitä mulla voi olla naapuria enemmän. Mutta puhummeko me nyt tässä ketjussa rahallisesta auttamisesta? Enpä usko.

Miten siis mun henkiset resurssit ois sen isommat toista länsimaalaista kohtaan, että mulla ois niissä auttaa häntä, kuin tällä ihmisellä itsellään?

ap

Mun isä opetti minulle että taskussa täytyy aina olla Sen verran rahaa että kissat ei kuseskele kintuille ja että yhteiskunnan varoilla eläminen ei ole hyväksyttävää. Näin olen elänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Joskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.

Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?

ap

Meillä sitä ei erikseen opetettu, se opittiin kotoa.

Terve itsekkyys on jopa mielenterveyden kannalta valtavan tärkeää! Kynnysmatto jää kynnysmatoksi. Ei tarkoita, että kyynärpäitä käyttäen rynnitään omaan tavoitteeseen, vaan sitä, että jos ja kun sinulla on unelma ja päämäärä, tee kaikkesi toteuttaaksesi se. älä kuuntele ympäristöä, kateellisia ja ilkeitä riittää mollaamaan ja tallomaan. Ihmiset ovat uskomattoman ilkeitä, mustasukkaisia ja kateellisia. Toisen menestystä ja saavuttamaa hyvää ei katsota hyvällä silmällä.

Ei myöskään pois sulje sitä, että voimavarojesi mukaan (taloudellisten, henkisten ja käytännöllisten) autat hädässä olevaa. Sinun ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä luopua omasta unelmastasi sen takia, että tuo toinen ei samaa voi saavuttaa!

On tyypillinen suomalainen tapa ajatella musta-valkoisesti. Joko asia on täysin mätä tai sitten täydellisen hyvä. Mitään variaatioita ei ole. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, että terve itsekkyys on elämässä menestymisen perusta. Ja taas kuoro ulvoo: menestys! Sehän on niille p-päille jotka talloo toiset ja nostaa ylisuurta palkkaa! Muunlaista menestystähän ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sitä ei erikseen opetettu, se opittiin kotoa.

Terve itsekkyys on jopa mielenterveyden kannalta valtavan tärkeää! Kynnysmatto jää kynnysmatoksi. Ei tarkoita, että kyynärpäitä käyttäen rynnitään omaan tavoitteeseen, vaan sitä, että jos ja kun sinulla on unelma ja päämäärä, tee kaikkesi toteuttaaksesi se. älä kuuntele ympäristöä, kateellisia ja ilkeitä riittää mollaamaan ja tallomaan. Ihmiset ovat uskomattoman ilkeitä, mustasukkaisia ja kateellisia. Toisen menestystä ja saavuttamaa hyvää ei katsota hyvällä silmällä.

Ei myöskään pois sulje sitä, että voimavarojesi mukaan (taloudellisten, henkisten ja käytännöllisten) autat hädässä olevaa. Sinun ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä luopua omasta unelmastasi sen takia, että tuo toinen ei samaa voi saavuttaa!

On tyypillinen suomalainen tapa ajatella musta-valkoisesti. Joko asia on täysin mätä tai sitten täydellisen hyvä. Mitään variaatioita ei ole. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, että terve itsekkyys on elämässä menestymisen perusta. Ja taas kuoro ulvoo: menestys! Sehän on niille p-päille jotka talloo toiset ja nostaa ylisuurta palkkaa! Muunlaista menestystähän ei voi olla.

Hienoa! Kuulostaa just hyvältä!

Omia mahdollisuuksia pitää kunnioittaa ja ajaa, viis muista. Ajakoot omiaan. Ja jos ne ovat ristiriidassa, neuvotellaan.

ap

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Joskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.

Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?

ap

Esim sisarusten kesken kun sukulainen kuolee tai vanhempi sairastuu tms...

Mut mitä väliä mikä yhteistyö?!?! Niitä tässä elämässä on edessä jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sitä ei erikseen opetettu, se opittiin kotoa.

Terve itsekkyys on jopa mielenterveyden kannalta valtavan tärkeää! Kynnysmatto jää kynnysmatoksi. Ei tarkoita, että kyynärpäitä käyttäen rynnitään omaan tavoitteeseen, vaan sitä, että jos ja kun sinulla on unelma ja päämäärä, tee kaikkesi toteuttaaksesi se. älä kuuntele ympäristöä, kateellisia ja ilkeitä riittää mollaamaan ja tallomaan. Ihmiset ovat uskomattoman ilkeitä, mustasukkaisia ja kateellisia. Toisen menestystä ja saavuttamaa hyvää ei katsota hyvällä silmällä.

Ei myöskään pois sulje sitä, että voimavarojesi mukaan (taloudellisten, henkisten ja käytännöllisten) autat hädässä olevaa. Sinun ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä luopua omasta unelmastasi sen takia, että tuo toinen ei samaa voi saavuttaa!

On tyypillinen suomalainen tapa ajatella musta-valkoisesti. Joko asia on täysin mätä tai sitten täydellisen hyvä. Mitään variaatioita ei ole. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, että terve itsekkyys on elämässä menestymisen perusta. Ja taas kuoro ulvoo: menestys! Sehän on niille p-päille jotka talloo toiset ja nostaa ylisuurta palkkaa! Muunlaista menestystähän ei voi olla.

Mun äidillä oli just tällainen kommunistinen ajattelu. Mutta se ei suinkaan kummunnut kaikille suotavasta tasapuolisesta hyvästä, vaan siitä, että hänenlaisensa mahtava ihminen oli jäänyt vaille, niin tuo oli hyvä keino valkopestä kateus siitä hyvyydeksi. Hän pakotti minut luopumaan siksi, ettei muilla ois paha mieli mulle valmiiksi annetuista mahdollisuuksista. Viis mun pahasta mielestä, että joudun elämään kuten he, joille ei niitä ikinä tulekaan. Ja siis se, millä hän manipuloi minut tuohon oli oma kokemattomuuteni elämästä. Hän uhkaili miten mulle käy, ellen seuraa mahdollisuuksistani luopumisen tietä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni opetti auttamaan muita omien resurssien mukaan. Isälläni ne oli valtavat, hän oli aina tukena ja apuna muille myös minulle.

Minusta tuli samanlainen mutta voimavarani ei oikeasti riitä. Olen huomannut antavani enemmän kuin pystyn.

Isäni ei myöskään ole koskaan joutunut pulaan sillä kaikki auttoivat myös häntä ja olivat kuvainnollisesti nostamassa ylös ennen kuin edes kaatui.

Minulla ei ole ollut samanlaista verkkoa.

Kantapään kautta olen siis alkanut itsekkääksi.

Sinun isäsi opit ovat parempia.

Viimeisen lauseen takia peukku alas. Minusta sinun isäsi vaikuttaa todella hienolta ihmiseltä! Hyvät opit ja nykyään täysin aliarvostettuja tässä maailmassa! Ei ole oppien vika, ettet osannut niitä soveltaa oikein.

Eikö sinulle siis merkitse mitään tuon isän lapsen hyvinvointi? Hänelle on isänsä opeista aiheutunut pahoinvointia. Kantapään kautta, siis uuvuttanut itsensä. Lisäksi itse ainakin kantaisin siinä myös syyllisyyden taakkaa. Miksi? Syyyllisyyttä, etten kykene? Mitä HIENOA on tuntea siitä syyllisyyttä? Sitäkö autettavat haluavatkin kun kuorossa avuttomina määkivät muita apuun?

ap

Aha. Eli oletkin tällainen vikisevä marttyroija...

Hänen isänsä nimenomaan opetti auttamaan kukin OMIEN resurssejen mukaan. Jokainen vetää rajansa tietysti itse. Tuo syyllisyys ei liity taas millään tavalla isänsä oppeihin. Saathan vetää vaikka minkä syntilistan kiskottua "koska mulle tulee sellanen olo..." mutta se ei liity silti siihen mitä nuo opit koskivat.

Hänen isänsä epäonnistui siinä opettamisessaan ja painotti taatusti sitä MUIDEN auttamista enemmän, kuin OMIA resursseja. Sinä olet marttyroija, koska sun sukkaasi puristaa se, että joku ajattelee itseään ja mitä itse jaksaa, vaikka muiden edut (kuten sinun ) jäisivätkin ajattelematta siltä ihmiseltä. Koska et osaa kantaa itsestäsi vastuuta.

ap

Höpöhöpö. En aio tätä enää tämän jälkeen kertaakaan kirjoittaa, koska asia on selvästi luettavissa. Isä opetti auttamista voimavarojen mukaan. Tämä isä vaikutti upealta ihmiseltä. Oli varmaan pidetty.

Tärkeämpää hänelle olisi ollut tehdä tyttärensä ja poikansa onnellisiksi. Sen jälkeen tulee se, oliko pidetty ihminen.

ap

Jostain kumman syystä kuvittelet että tämä pidettynä oleminen oli hänen tavoitteensa lastensa edun kustannuksella :D Mä luulen et hän oli pidetty ilman omaa sen kummempaa tavoitteellisuutta. Se, että lapset eivät oppineet asiaa oikein, on lapsista kiinni, vaikka kuinka tekis mieli syyttää kaikesta vanhempia... En minäkään oleta että lapseni ovat minun klooneja ajatusmaailmaltaan ja tavoiltaan. Annan heille työkalupakkiin jotain mitä soveltavat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Btw, aion opettaa heitä myös pois vahingollisesta itsekkyydestä, jossa rypee tietynlaiset ihmiset

Minkä takia? Heidän itsensä, vai maailman takia? Ja jos maailman takia, niin viis sinä siitä, jos he menettävät omat mahdollisuutensa, koska muita piti auttaa?

ap

Itsensä ja muiden. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille millaista porukkaa nämä "ei mulla ole resursseja auttaa muita" ovat....

No, millaista? Mitä sinä tiedät heidän resursseistaan todella? Mikä sinä olet syyllistämään ketään, määrääämään, että tämä valehtelee? Aikamoisen paksua olettamista toisista. Henkiset haavat eivät todellaakaan näy sinulle asti, kehtaatko todella väittää, että jos sinä et havaitse jotain, sitä ei ole? Ei se ole niin.

ap

Joskus tarvitaan yhteistyötä ja nää joilla ei ole ikinä resursseja mihinkään eivät ole käytettävissä. Ymmärrätkö et se saattaa pistää muita vituttamaan? Ymmärrätkö et silloin saattaa hiipiä mieleen ajatus siitä, et ihminen sais enemmän itsestään irti jos yhtään yrittäisi? Meillä on suvussa näitä vapaamatkustajia niin paljon, et kyllä voin sanoa et moni vaan makaa laakereillaan ja odottaa palveluksia antamatta takaisin mitään. Ja jotkut asiat elämässä on vaan hoidettava jonkun kuitenkin.

Minkälaista yhteistyötä tarkoitat?

ap

Esim sisarusten kesken kun sukulainen kuolee tai vanhempi sairastuu tms...

Mut mitä väliä mikä yhteistyö?!?! Niitä tässä elämässä on edessä jokaisella.

Niin siis mitä siitä? Tasapuolisuus on tietenkin aina oltava. Neuvottele, jos koet, että sinua hyväksikäytetään. Älä suostu siihen hyvää hyvyyttäsi. Ai niin, mutta kun sitten joku voisi ajatella, että sä oot itsekäs, kun haluat uurastuksesi eteen rahaa. Voi voi, siinähän ajattelee.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.

ap

Avunannon ja pyynnön suhteen oon kasvanut niin että itse on pärjättävä eikä apua pyydetä kuin tosi hädässä. Avun pyytäminen on jotenkin vaikeaa, koska siitä jää palveluksen velkaa tai ei se ole välttämättä ainut syy, siitä pääsee eroon kun maksaa käyvän korvauksen auttajalle. On ajateltu yleensä että yksin on hyvä pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kadun sitä, että vanhemmat kasvattivat perussuomalaisten itsekkyyteen, jossa kaikki on niin vaikeaa...Olen itse kokenut muutoksen siitä valittajasta, jolle kaikki kompromissit ja taipuminen ja avuliaisuus oli hankalaa ja tekoselitykset resurssien puutteesta oli arkipäivää. En todellakaan palaa takaisin enää koskaan. Olen paljon onnellisempi nyt, kun jokainen asia hoituu helposti ilman sitä kitkerää stressiä ja selittelyjä.

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, et todellakin asenteen muutoksella on suurempi rooli kuin jollain ulkopuolelta tulevilla "resursseilla", jolle kukaan ei voi mitään itse...

Niin, eli kun sulle se oli tekosyy, ettei ole resursseja, niin oletko se, joka uskoo kaikilla muillain syyn olevan tekosyy? Jos joku ei koita neuvotella tilannettaan tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi kokiessaan sen *)sellaiseksi, niin voi voi. Omapa on syynsä. Ei ole muiden tehtävä tietää, miten paljon kukakin jaksaa. Ja sitten vielä syyttää toista itsekkääksi, kun ei ITSE osaa pitää puoliaan, vaan antautuu hyväksikäytettäväksi.

ap

Siis kokiessaan tilanteensa *EPÄoikeudenmukaiseksi.

ap

Tää on just tää, mistä olen pitänyt meteliä, että olen kokenut oman tilanteeni epäoikeudenmukaiseksi. Mutta en syytä siitä toisia ja odota heidän muuttuvan. Mutta minua on jopa uhkailtu palstalla, koska tuon esille sen, että koen tilanteeni epäoikeudenmukaiseksi, mutta en syytä siitä itseäni. Ei kai se mun vika ole, miten muut käyttäytyy? Se toki on, jos suostun siihen, kuitenkin. Eikä ole oikein ollut keinoja olla suostumatta.

Aion muuttaa sen, että en enää kokisi tilanteitani epäoikeudenmukaisiksi.

ap