Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden
On tietysti ensimmäinen. Onko se niin, että näin vaan usein on? Onko se todella niin vaikeaa olla tasapuolinen? Ovat täysin sokeita asialle.
Tästä yhdestä ei saa sanoa mitään vähänkään arvostelevaa, tai komentaa mitenkään, kun on niin ”herkkä”ja älykäs lapsi. Oikeasti on kiero kuin korkkiruuvi, kiusaa muita minkä ehtii ja käyttäytyy muutenkin huonosti.
Muihin lapsenlapsien isovanhemmat suhtautuvat kyllä kriittisesti ja antavat kurinpalautusta. Mistä tällainen voi johtua?
Kommentit (165)
"hauskinta" tässä on se, että isovanhemmat ei edes tajua. Onhan se nyt ihan normaalia, että yksi lapsenlapsi saa reilusti satasen maksaneen härpäkkeen ja sisarukset konvehtirasian jaettavaksi. Joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"hauskinta" tässä on se, että isovanhemmat ei edes tajua. Onhan se nyt ihan normaalia, että yksi lapsenlapsi saa reilusti satasen maksaneen härpäkkeen ja sisarukset konvehtirasian jaettavaksi. Joo...
Juu, oikein inhottaa jo tuleva joulu. Taas saa meidän pienet katsella, kun heidän tätinsä lapsi riehuu ja kiljuu lahjaläjänsä kanssa mummin ja papan olohuoneessa keskipisteenä. Me kun saadaan vain suklaakonvehtirasiat ja joulukortit. Olen miettinyt, että pitäisiköhän tuostakin epäreilusta tekopyhästä sukujoulusta ottaa ero ja viettää ihan oma joulu. Pienet ovat jo alkaneet tajuta, että tuossa on jotakin epäreilua.
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
Näin se on meilläkin. Miehen vanhemmat suosivat selvästi hänen veljensä lasta. Kyseessä on ainoa lapsi, joten hän on tietenkin kaikessa täydellinen ja paras, kun ei ole vertailukohtaa. Me asumme kauempana, joten ymmärrän etteivät meidän lapsemme näe isovanhempiaan yhtä paljon, mutta monta kertaa olen itkua pidätellyt, kun lapsia on selvästi harmittanut ettei heitä huomioida, vaan huomion keskipisteenä on aina tämä yksi lapsi. Jopa silloin kun hän ei ole paikalla, isovanhemmat muistavat aina ylistää ja kehua tämän lapsen "saavutuksia" (jotka eivät siis ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa). Meidän lasten puheille eivät korvaa lotkauta saati että joskus kehuisivat... Muutenkin nämä mieheni vahnemmat on aika vatipäitä; jo vauvasta asti suvun lapsia on vertailtu ja "kilpailutettu" keskenään. Kuka oppii nopeiten puhumaan tai esiintyy joulujuhlassa jne. täysin tyhjänpäiväisiä vertailuita, joista tulee vaan vertailun kohteena olevien lasten vanhemmille paha mieli. Onneksi omat vanhemmat eivät ole yhtä typeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"hauskinta" tässä on se, että isovanhemmat ei edes tajua. Onhan se nyt ihan normaalia, että yksi lapsenlapsi saa reilusti satasen maksaneen härpäkkeen ja sisarukset konvehtirasian jaettavaksi. Joo...
Juu, oikein inhottaa jo tuleva joulu. Taas saa meidän pienet katsella, kun heidän tätinsä lapsi riehuu ja kiljuu lahjaläjänsä kanssa mummin ja papan olohuoneessa keskipisteenä. Me kun saadaan vain suklaakonvehtirasiat ja joulukortit. Olen miettinyt, että pitäisiköhän tuostakin epäreilusta tekopyhästä sukujoulusta ottaa ero ja viettää ihan oma joulu. Pienet ovat jo alkaneet tajuta, että tuossa on jotakin epäreilua.
Kyllä, järjestäisin oman joulun. Lapset on lapsia, sen, että aina ei saa samaa kuin toiset, ei tarvitse juuri jouluna opettaa. Sitä paitsi uskon, että lasten lahjat saavat kotona sen wau-efektin, mikä mummolassa jää toisen jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"hauskinta" tässä on se, että isovanhemmat ei edes tajua. Onhan se nyt ihan normaalia, että yksi lapsenlapsi saa reilusti satasen maksaneen härpäkkeen ja sisarukset konvehtirasian jaettavaksi. Joo...
Juu, oikein inhottaa jo tuleva joulu. Taas saa meidän pienet katsella, kun heidän tätinsä lapsi riehuu ja kiljuu lahjaläjänsä kanssa mummin ja papan olohuoneessa keskipisteenä. Me kun saadaan vain suklaakonvehtirasiat ja joulukortit. Olen miettinyt, että pitäisiköhän tuostakin epäreilusta tekopyhästä sukujoulusta ottaa ero ja viettää ihan oma joulu. Pienet ovat jo alkaneet tajuta, että tuossa on jotakin epäreilua.
Tietenkin vietätte oman perhejoulun. Tsemppiä.
No jääkää nyt ihmeessä oman perheen kanssa joulua viettämään. Mikä syy teillä edes tuollaisten seuraan on mennä joulua viettämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jääkää nyt ihmeessä oman perheen kanssa joulua viettämään. Mikä syy teillä edes tuollaisten seuraan on mennä joulua viettämään?
No koska mummi ja pappa niin kovasti tätä toivovat ja vaativat. Jos ilmoitan, ettemme tule, olaan oikeita suvun syntipukkeja. Mummi haluaa laittaa joulun ja meidän perheen kuuluu olla mukana kuin näyttelijät lavasteissa. Ollaan leikisti yhtä suurta sukua ja taputetaan siskon lapselle, kun hän laulaa joululauluja meille. Esitetään onnellista joulua.
Tuo oikeasti stressaa. Olen miettinyt, että mitenköhän kulissit romahtaisivat, jos alkaisinkin sanoa aivan suoraan niissä tilanteissa, jossa meidän pieniä vähätellään serkkunsa kustannuksella, mitä mieltä asioista olen.
T. Se aiempi jolle vastattiin.
Mutta mistä tämä tällainen räikeä suosiminen johtuu? Meidän perheessä on niin, että isovanhempien suosikkilapsenlapsen äiti on aina kokenut vanhempanaolon tooooosi rankaksi ja vaikeaksi, eikä isäkään ilmeisesti paljoa kotona näy, joten osittain olen antanut tämän suosimisen anteksi ja itsekin säälinyt lasta. MUTTA sama on tilanne hänen sisaruksellaan, eikä häntä suosita samalla tavalla, vaikka ei ole edes ilkeä kuten sisaruksensa. Tämä suosikkilapsi käyttäytyy todella huonosti, ei omaa mitään käytöstapoja, niitä ei ole hänelle koskaan opetettu, hän kiusaa muita lapsia ja niin pois päin. Ymmärrän senkin, että pahaa oloaan purkaa, mutta pitäisi hänelle silti opettaa mikä on oikein ja mikä väärin?
Säälivätkö isovanhemmatkin lasta niin paljon, että antavat kaiken periksi ja haluavat vain nähdä hyviä puolia hänessä, kehuvat kilpaa kuinka älykäs ja taitava hän on? Eikö esim uskalleta myöntää, Eros vaikka jokin olisikin pielessä? Muista lapsista sanovat kyllä herkästi jos käyttäytyvät huonosti, saattavat ärähtää ja huutaminen. Miksi yhdellä on erilainen kohtelu, ja jos lasten välille tulee riitaa, niin aina jonkun muun lapsen syy? Vai onko suosikki vain sen takia kun sattuu olemaan ensimmäinen lapsenlapsi?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen huomannut, että tämä suosikki on tosiaan ollut isovanhemmille kuin oma lapsi tai sen korvike. He ovat hoitaneet häntä eniten ja pitäneet kuin omaansa. Vanhemmilla ei ole haluja (tai varaa) sanoa, että lapsi tänne, koska lapsi on omittu hei vauvasta lähtien.
Toisille vanhemmille se kai sopii, ettei tarvitse lastaan hoitaa, kun isovanhemmat sen hoitavat ja toiset taas eivät uskalla kieltääkään hoitamasta, koska isovanhemmat alkavat osoittaa mieltään.
Minä muistan, että kun esikoinen syntyi, anoppi olisi halunnut ottaa vauvan heti hoitoonsa. No eihän niin voinut tehdä; minähän imetin. Anoppi jopa vähätteli imetystä vertaamalla 70-lukuun, jolloin ei imetetty ja että olin aivan hörhö, kun toimin Kätilöopiston suositusten mukaisesti. Hän olisi tosiaan vienyt vauvan minulta, mikä tuntui aivan hullulta, koska anoppi on mukava ja järkevä ihminen muuten.
No, kun anoppi sai toisen lapsenlapsen, jonka vanhemmat ilomielin tuuppasivat jo neliviikkoisena heille hoitoonsa, alkoi uusi elämä. Tuo lapsi on kasvanut anoppilassa miltei suurimman osan aikaa, eikä meidän nyt jo isompaa lasta ole sinne enää kysyttykään. Tuota toista pidetään kaikessa niin ihanana ja taitavana. Nyt, kun meidän tyttö olisi sen ikäinen, että isovanhempien kanssa olisi järkevää olla, ei häntä enää kysellä mihinkään. Onpa hän ihmetellytkin, että miksi serkku saa olla aina mummolassa, mutta hän ei.
Meillä miehen äiti tuntuu suosivan tyttärensä lasta ohi meidän lasten. Nyt molemmilla tyttärillään on vauvat, joten odotettavissa on entistäkin vähemmän mummia ja pappaa. Minun vanhempani eivät ole elämässäni mukana, joten vähiin on jääneet isovanhempikontatkit. Surettaa.
Toisaalta, olen ollut se suosittu lapsenlapsi itsekin. Tarina vain oli se, että asuin lähempänä mummia, joten siellä oli helmpompi perheeni käydä. Toinen syy oli, että äitini joi. Mummi otti minua luokseen usein ja yritti korvata äidin paikkaa. Koskaan hän ei puhunut serkuistani pahaa, ja hoiti myös heitä. Joskus oltiin kolmestaan mummin luona. Se, mikä minua loukkasi, oli kun tätini tuli muutama vuosi kertomaan minulle, miten häntä suututti se että olin aina mummilla ja hänen lapsensa eivät. Silloin teki kyllä mieli huutaa hänelle päin näköä, että hän sentään oli hyvä ja kannustava äiti lapsilleen, toisin kuin omani - siskonsa - oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jääkää nyt ihmeessä oman perheen kanssa joulua viettämään. Mikä syy teillä edes tuollaisten seuraan on mennä joulua viettämään?
No koska mummi ja pappa niin kovasti tätä toivovat ja vaativat. Jos ilmoitan, ettemme tule, olaan oikeita suvun syntipukkeja. Mummi haluaa laittaa joulun ja meidän perheen kuuluu olla mukana kuin näyttelijät lavasteissa. Ollaan leikisti yhtä suurta sukua ja taputetaan siskon lapselle, kun hän laulaa joululauluja meille. Esitetään onnellista joulua.
Tuo oikeasti stressaa. Olen miettinyt, että mitenköhän kulissit romahtaisivat, jos alkaisinkin sanoa aivan suoraan niissä tilanteissa, jossa meidän pieniä vähätellään serkkunsa kustannuksella, mitä mieltä asioista olen.
T. Se aiempi jolle vastattiin.
No sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko jäätte viettämään omaa joulua ja lapsilla on kivaa. Tai menette teeskentelemään ja lataat suorat sanat ja koko joulu on riitelyä, jota isovanhemmat muistavat ikuisesti, että te pilasitte sukujoulun.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. ISovanhemmat hyyssäävät siskoni ainoaa poikaa kuin Jeesusta. Sisko on synnytyslaitokselta saakka valittanut, miten raskasta on hoitaa yhtä lasta ja että koko lapsi oli ikävä vahinko. Siskon miestäkään ei huvita olla lapsensa kanssa. Sisko liihottelee miehensä kanssa vastuutta omissa menoissaan.
Isovanhemmat hoitavat heidän lastaan jatkuvasti ja ostavat hänelle kaikkea mahdollista. Minun lapseni ovat isovanhemmille vain esimerkkilapsia, joiden vaatteet, tavarat ja lelut syynätään tarkasti, jotta tuolle serkulle voidaan ostaa samanlaisia. Minun lapsiani ei ole kutsuttu mummolaan ikinä, mutta tämä poika viettää öitään siellä usein. Minun lasteni tehtävänä olisi toimia serkulleen terapiakavereina. Silloin heidät kyllä kutsutaan mummolaan.
Poika on huonosti kasvatettu, hemmoteltu riiviö, joka hakee huomiota koko ajan. Sisko ja isovanhemmat väittävät hänen olevan vain taiteilijatyyppi. Häntä ei kielletä eikä pidetä mitään rajoja. Lasta pitää ymmärtää, kun oli vaikea synnytys, jota sisko dramatisoi, koska HÄN joutui kärsimään. Diagnoosia etsitään kai ikuisesti, ja tämän perusteella isovanhemmat hoitavat tätä lasta öin ja päivin, koska siskon perheellä on niin raskasta. Sisko hyödyntää heitä rahallisesti ja lapsenhoidollisesti, ja vanhempani hyväksyvät asian.
No, eipä sure minun lapseni näiden isovanhempiensa kuoltua heitä. Eivät ole kiintyneet. Tämä serkku kyllä kokee kovan kolauksen, koska jää ikään kuin kasvatusvanhempiaan vaille.
Sä kuulostat tosi katkeralta ja omaa napaa tuijottavalta ihmiseltä. Ole parempi vanhempi omille lapsillesi kuin siskosi ja hänen miehensä ovat omalleen ja lopeta tuo kiukuttelu sen takia, että isovanhemmat haluavat jotakin hyvää sillekin lapsenlapselleen, jonka vanhemmat eivät hänestä välitä. Ei mikään ihme, että isovanhemmat haluavat auttaa lasta, jos hänen omat vanhempansa käyttäytyvät kuin tämä olisi suurikin virhe. Onneksi joku sentään hänestäkin välittää ja halua osoittaa, että hän on tärkeä. Kehtaatkin urputtaa asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Sepä se. Ihmisiä ne isovanhemmatkin. Kunpa vaan itse myöntäisivät sen, eivätkä aina väittäisi olevansa oikeassa tai parempia kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.
Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?
Oma mummo on narsistinen ja isäni, esikoinen, on aina ollut se kultalapsi. Ja minä, isäni esikoinen, tietysti se kultainen lapsenlapsi.
Muistan lapsena kuinka serkkuni väheksyivät minua koska mummo kohteli minua huomattavasti paremmin kuin muita lapsenlapsiaan. No, tämä loppui seinään kun mummo sai tietää että olen lesbo. Nyt serkkuni eivät voi tehdä mitään väärää ja minä olen se häpeäpilkku.
Että ei hätää, AP, ehkä isovanhempasi pettyvät kultalapseen joskus ja muut lapsenlapset alkavat saamaan huomiota. :)
Meidän suvussa miehen puolella on isovanhemmilla selkeää suosimista. Sisaruksia on viisi ja kaksi heistä ovat lapsineen suosikkeja.
Näille lapsenlapsille isovanhemmat ovat hankkineet kalliita juttuja ja ovat olleet usein lapsenvahteina. He ajavat lapsenvahtihommiin 300km ja ovat jääneet jopa viikoksi hoitamaan lapsia.
Muiden kolmen sisaruksen lapsia on hoidettu huokaillen ja pitkin hampain jos ollaan itse tuotu sinne 300km:n päähän. Eipä ole kauheasti napannut vielä lapsia sinne.
Minulla on kolme sisarrusta. Nuorimman siskoni ainokainen on aina ollut äitini ja tämän miehen suosikki. Heille on jopa eri kutsunanimet kuin muille lapsenlapsille. Esim jos me sanomme mami ja Pekka. Niin tämä yksi lapsi sanoo mammeli ja pappeli. On tosiaan siskoni ainokainen ja aina saanut kaiken tuen rahallisesti ja ajallisesti. Meillä muilla on suurperheet. Mutta oletettavasti sen yhden kanssa vaan sitten on rankempaa ja kaikesta saa valittaa kun on vaan se yksi pakollinen lapsi tehty. Suurperheet eivät voi valittaa koska oma vika... Tosin ei minua sikäli haittaa. Hämmästyttää lähinnä. Ei ole mainittavat välit lapsilla omaan äitiini jase on aika outoa. Mieheni perhe on onneksi ihan toista luokkaa. Minua varten ei tarvitse olla olemassa vaan lapsia varten. Parempia ja ihanampia isovanhempia ei voisi toivoa kuin appivanhempani ovat. Rakastavat ehdoitta ja ovat omasta halustaan lasten kanssa.