Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tällainen mummo joutuu vanhainkotiin, se suosikki vähät välittää. Näin kävi meidän suvussa.

Vainhainkodissa olevista mummoista ei nykyisin välitä muut kuin vapaaehtoistyöntekijät. Joten sen varaan ei vanhuuttaan kannata laskea, että omaiset välittäisivät.

Mieheni vanhemmat suosivat täysin estotta miehen sisaren poikaa, joka on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa ja asuu lähellä. Meidän lapset ei ole mitään tähän prinssiin verrattuna.

Oma äitini suosii veljeni lapsia, jotka ovat nuorimmat lapsenlapset. Ei sille mitään taida voida. Enkä osaa sanoa mistä johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Mietteliääksi vetää... Omat vanhempani ovat aina kohdelleet minua ja siskoani täysin tasavertaisesti ja samoin on nyt lastenlasten kanssa. Samoin itselleni kaikki kolme lastani ovat 100% samanarvoisia. Outoa ajatella ettei kaikilla näin ole kun itselle se on aina ollut niin itsestään selvä ja täysin sisäsyntyinen asia. En voisi edes aseella uhattuna laittaa lapsiani tärkeys järjestykseen enkä usko että vanhempanikaan voisivat. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet joten en tiedä minkälaista heidän suhtautumisensa lastenlapsiinsa olisi ollut.

Sama täällä! Olen ehkä kasvanut pumpulissa, kun ei ole edes tullut mieleenkään, että vanhemmat tai isovanhemmat voisivat tuolla tavoin suosia muita sisaruksia tai serkkuja.

Meillä ovat aina olleet todella tasa-arvoisia kaikkien kanssa. Jokaista muistettu samoilla rahasummilla ja kaikki saaneet huomiota, kehuja ja kannustusta yhtä paljon! Kun mummu kuoli, muisteltiin serkkujen kanssa, miten ihana ihminen hän oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo monen mainitsema sokeus suosimiselle ihmetyttää. Eivätkö isovanhemmat (tai vanhemmat) ymmärrä, kuinka paljon eripuraa, mielipahaa ja jopa vihaa he käytöksellään aiheuttavat? Asioilla on aina monta puolta, kuten tässäkin viestiketjussa on saanut huomata, mutta toivottavasti tämä on saanut edes jotkut isovanhemmat, jotka tämän ovat lukeneet, pohtimaan omaa käytöstään. Ainakaan ei pitäisi lapselle kostaa aikuisten välistä eripuraa.

Sehän siinä pahinta onkin, että osa ymmärtää ja huomaa. Haluavat sen "lempilapsen" suosion ja rakkauden hänen elämän pitkäaikaisimpiem suhteiden (sisarussuhteet) kustannuksella. Joskus myös vanhempien kustannuksella.

Sellaisilla ihmisillä yksinkertaisesti oma tarve olla tärkeä ja suosittu menee edelle. Mikä on tehokkain tapa saada lapselta rakkautta ja huomiota - luoda olo että hän on jotenkin aivan erityinen verrattuna muuhun perheeseen nähden, että vain mummo/pappa näkee tämän erityisyyden.

Tulee mieleen, että tällä tavoin toimivat isovanhemmat ovat jotenkin persoonallisuushäiriöisiä, narsisteja tai jotain. Tuskinpa normaali ihminen alkaa omia lapsiaan/lapsenlapsiaan suosia tai sortaa. Siinähän tekee omilleen pahaa. Sekopään hommaa.

Joku kommentoi sitä, että on ihan OK jos toinen lapsi saa enemmän huomiota, aikaa ja rahaa, kun sitä tarvitsee.

Mutta mitäs sitten, jos kyse on vain siitä, että se toinen valittaa asiaansa ja elämäänsä ja sitä kautta nostaa itseään esille?

Meidän perheellä on ollut todella raskasta, mutta emme halua valittaa ja kitistä vaan ymmärrämme, että meidän kuuluu pärjätä omillamme. Meidän lapsia on aina tarjouduttu hoitamaan todella vähän eikä meille ole maksettu "tukea". Mieheni sisaruksen lapsia hoidetaan usein (on rankkaa, on menoja, on sitäsun tätä). Samon maksetaan monenlaisia asioita kun sisaruksen taloudessa on "haasteita".

Isovanhempia kuormitetaan niin paljon, ettemme halua tuottaa lisävaivaa.

Itse olen perheestä, jossa isoäitini suosi avoimesti toista sisarustani mm. taloudellisesti. Toinen sisarukseni taas oli jonkinlainen inhokki. Itse olin siinä välimaastossa, opin kai suhtautumaan jo aika nuorena jotenkin neutraalisti asioihin ja päästin isoäidin puheet ja teot toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun en oikein muutakaan voinut. Sanomattakin on selvää, että kukaan meistä lapsenlapsista ei ole erityisen läheinen nyt jo hyvin iäkkään ja melko yksinäisen isoäidin kanssa. :/ Mutta ei sille oikein mitään voi, jos isovanhempi ei osaa ottaa vastuuta ja käyttäytyä tasapuolisesti. Anteeksi olen tietenkin antanut ja toivottavasti on myös inhokkiasemaan joutunut sisarukseni, mutta ei se korjaa enää vahinkoa, joka silloin syntyi. Ei lapsen harteille voi panna vastuuta hyvän isovanhempi-lapsenlapsi-suhteen luomisesta, se on aina isovanhemman tehtävä. Itse olen sitä mieltä, että joka ikisen isovanhemman tulisi kohdella lastenlapsiaan sataprosenttisen tasapuolisesti, etenkin silloin kun nämä ovat pieniä ja avuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietteliääksi vetää... Omat vanhempani ovat aina kohdelleet minua ja siskoani täysin tasavertaisesti ja samoin on nyt lastenlasten kanssa. Samoin itselleni kaikki kolme lastani ovat 100% samanarvoisia. Outoa ajatella ettei kaikilla näin ole kun itselle se on aina ollut niin itsestään selvä ja täysin sisäsyntyinen asia. En voisi edes aseella uhattuna laittaa lapsiani tärkeys järjestykseen enkä usko että vanhempanikaan voisivat. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet joten en tiedä minkälaista heidän suhtautumisensa lastenlapsiinsa olisi ollut.

Sama täällä! Olen ehkä kasvanut pumpulissa, kun ei ole edes tullut mieleenkään, että vanhemmat tai isovanhemmat voisivat tuolla tavoin suosia muita sisaruksia tai serkkuja.

Meillä ovat aina olleet todella tasa-arvoisia kaikkien kanssa. Jokaista muistettu samoilla rahasummilla ja kaikki saaneet huomiota, kehuja ja kannustusta yhtä paljon! Kun mummu kuoli, muisteltiin serkkujen kanssa, miten ihana ihminen hän oli.

Olette todella onnekkaita. Noinhan se kuuluisikin mennä, mutta ei todellakaan aina mene. Itselläni on/oli etäiset/hankalat isovanhemmat molemmilta puolilta, joten minun taas on ollut todella vaikea ymmärtää, että jotkut isovanhemmat ihan oikeasti ovat lempeitä, rakastavia, tasapuolisia ja vastuullisia.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tällainen mummo joutuu vanhainkotiin, se suosikki vähät välittää. Näin kävi meidän suvussa.

Eikä ole edes kovin tavatonta. Suvussamme on tällainen perhekuvio, jossa isovanhempi on suosinut räikeästi ensin toista lapsistaan, sittemmin suosikkilapsensa lapsia, ja vielä siitä eteenpäin suosikkilapsensa nuorimmaista tyttölasta (loput poikia). Sai tämän suosimiskaavan perintönä omalta äidiltään. Tulos: suosikkilapsi ei ainoastaan saa, vaan käytännössä imee äidiltään ihan kaiken todella härskisti. Äiti (isoäiti) taas kuormittuu ja uupuu, mutta toisaalta ei osaa lopettaakaan suosimistaan ostaessaan suosiota lempilapseltaan. Suosiosta paitsi jäänyt ja syntipukin asemassa oleva lapsi perheineen taas saa lähinnä vastuunkantajan aseman, mitä hän säyseästi tekeekin ostaakseen vuorostaan suosiota äidiltään. Tulevaisuuden kuvio tullee olemaan se, että suosikkilasta perheineen ei tulla näkemään vanhainkodissa, ja hylkiölapsen avun isoäiti ottaa vastaan lähinnä penseästi kaipaillen suosikkiaan. Luonnollisesti suosikkilapsen ja hylkiölapsen välit eivät sen terveemmät ole.

Kai se yksinkertainen kaava on se, ettei pilalle hemmoteltu tule vanhempaansa kunnioittamaan, ja tätä kunnioitusta vanhempi yrittää ostaa hemmottelemalla entistä enemmän - ja taas hylkiölapsi yrittää ostaa vanhempansa rakkautta ottamalla sen vastuunkantajan roolin kaikesta huolimatta. Surullinen noidankehä, jossa ei voita kukaan.

Karseita tarinoita, itsellä ei onneksi aivan noin räikeää kokemusta! Mutta tuttua tuo suosiminen ja sorsiminen.

Etenkin tuo suosikkien asioista innokkaana puhuminen silloin, kun itse harvoin käy ja puhuisi omia tai lastensa kuulumisia, rasittaa eniten. Omalla mummollani on tällainen tapa ollut aina, ja vanhemmiten vain vahvistuu. Vierailut hänen luomaan ovat aina jotenkin raskaita, koska hän ei kykene olemaan kiinnostunut siitä henkilöstä, joka kulloinkin on paikalla, vaan kertoilee ummet ja lammet serkkujeni kuulumisia ja saavutuksia. Tietysti niistäkin on mukava mummon kanssa tovi jutella, koska ne ovat hänelle tärkeitä, mutta tuntuu raskaalta, ettei omista tai lapseni kuulumisista olla kovin kiinnostuneita.

Aikuisena ymmärrän kuitenkin, että se on hänen tapansa olla suhteessa, eikä hän muuta osaa. Kyllä se vaikuttaa kuitenkin siten, ettei meillä koskaan ole ollut niin lämpimät ja välittömät välit kuin olisi voinut olla. Tuo muiden asioiden jatkuva nostaminen ja korostaminen jotenkin mitätöi sen oman olemiseni paikalla, eikä siksi kovin usein tulekaan vierailtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo monen mainitsema sokeus suosimiselle ihmetyttää. Eivätkö isovanhemmat (tai vanhemmat) ymmärrä, kuinka paljon eripuraa, mielipahaa ja jopa vihaa he käytöksellään aiheuttavat? Asioilla on aina monta puolta, kuten tässäkin viestiketjussa on saanut huomata, mutta toivottavasti tämä on saanut edes jotkut isovanhemmat, jotka tämän ovat lukeneet, pohtimaan omaa käytöstään. Ainakaan ei pitäisi lapselle kostaa aikuisten välistä eripuraa.

Minusta kummallisinta on se, että lapset kykenevät aistimaan serkun tms. suosituimmuusaseman, vaikka eivät ole missään tekemisissä isovanhempien kanssa tai tapaavat ainoastaan pari kertaa vuodessa. Miten lapsi voi tietää, että joku toinen on tärkeämpi, jos ei ole tekemisissä isovanhempien kanssa? Ei joku 3v serkku osaa kertoa, mitä on tehnyt mummin kanssa tms. eikä joku 6v osaa sitä edes kysellä. Silti yllättäen isovanhempien tekemiset ja tekemättä jättämiset aiheuttavat eripuraa ja mielipahaa lapsissa, jotka näkevät toisiaan muutamia kertoja vuodessa. Minulla on 11 serkkua eikä aavistustakaan siitä, saiko joku aikoinaan enemmän huomiota kuin minä. Todennäköisesti sai, mutta koska äitini ei tehnyt asiasta mitään numeroa, niin sain autuaan tietämättömänä viettää ihan hyvän lapsuuden kadehtimatta vaikka 10 v vanhempaa serkkua, joka oli ollut mummolassa "päivähoidossa" toisin kuin minä.

Katkeraksi ja kaunaiseksi on helppo kasvattaa, pitää vain joka päivä muistaa kertoa, miten paha mieli sinulla on, kun mummi ei rakasta.

Nykyaikana serkkuja on paljon vähemmän (minun lapsillani kolme).

Ja eiköhän juuri näissä tapauksissa nähdä koko suvun kesken aina välillä, esim jouluna, syntymäpäivillä. Ja kyllähän se 3-vuotiaallekin tulee näkyväksi, jos mummo hössöttää kuinka se Niilo-Petteri on niin hyväkäytöksinen, ottaisit mallia.

Juuri tällaisestahan tässä ketjussa on puhuttu, sekä samassa sisarussarjassa tapahtuvasta suosinnasta. Lapsi on siitä erikoinen, että imee hyvin helposti itsestään kerrottavaa informaatiota, jos kokoajan kuulee että isoveli on parempi, niin alkaa myös uskoa siihen.

Ja kyllähän varmaan monikin miettii välien poikkilaittoa, mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty. Kyseessä on aina toisen pariskunnan osapuolen vanhemmat, tärkeä tunnesuhde. Myös sosiaaliset paineet voivat olla niin kovat, että tilannetta ei hetkessä pysty päättämään. Eivät ihmiset mitään koneita ole, vaan vahvasti tuntevia ihmisiä. Vielä aikuisiällä omalla vanhemmalla saattaa olla liikaa painoarvoa elämässä.

Miksi se mummi hössöttäisi täysin yhdentekeville lapsille siitä lempilapsenlapsestaan? Se mummi näkee niitä muita lapsenlapsia pari kertaa vuodessa, ei ne merkitse yhtään sen enempää kuin joku randomlapsi kaupassa. Tuo on pelkästään äitien kuvitelmaa, että juuri juhlissa tms. isoäiti ryhtyisi hösäämään. Ei ryhdy, hänelle riittää sen kivan lapsenlapsen seura.

Narsistista tuo on.

Mistä ihmeen vanhainkodista täällä kirjoitetaan? Ei sellaisia ole enää, vanhukset asuvat kotona mahdollisimman pitkään ja heitä käy tapaamassa SPR:n vapaaehtoiset ja kotisairaanhoito. Ei niitä lempilapsenlapsia edes  erityisemmin sinne kaivata.

Vanhemmillani on kaksi lapsenlasta eli minun lapseni, esikoinen on aina ollut lempilapsi eikä sitä ole edes yritetty nuoremmalta mitenkään isovanhempien taholta piilottaa, esikoinen on ollut aina se ihana kiltti enkeli ja kuopus hankala riesa, luonteeltaan he ovat aivan päinvastaiset eli esikoinen aina ollut enemmän itseään esiintuova ja vaativa ja kuopus hyvin myötäilevä ja vaatimaton. Lapset ovat jo aikuisia ja kohtelu ei ole koskaan muuttunut, kuopus on isovanhemmille aivan vieras ihminen, eivät koskaan kysy kuulumisia eikä muutenkaan hänen elämänsä kiinnosta, esikoinen yhä edelleen saa isovanhempiensa huomion, lahjat jne.. olen tuosta todella katkera, mitkään puheet vuosien varrella eivät ole tilannetta muuttaneet.. näen vieläkin silmissäni tilanteen kun isovanhemmat tulivat kylään ja tuliaisia oli esikoisellle ja  kuopukselle ei mitään, sen pienen pojan katseen kun kaikki meni siskolle vaikka miten nätisti odotti omaa vuoroaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti ensimmäinen. Onko se niin, että näin vaan usein on? Onko se todella niin vaikeaa olla tasapuolinen? Ovat täysin sokeita asialle.

Tästä yhdestä ei saa sanoa mitään vähänkään arvostelevaa, tai komentaa mitenkään, kun on niin ”herkkä”ja älykäs lapsi. Oikeasti on kiero kuin korkkiruuvi, kiusaa muita minkä ehtii ja käyttäytyy muutenkin huonosti.

Muihin lapsenlapsien isovanhemmat suhtautuvat kyllä kriittisesti ja antavat kurinpalautusta. Mistä tällainen voi johtua?

Tämä nyt on vain yksi syy, mistä saattaa johtua... Mutta joskus vanhemmat itse ns. unohtavat vanhemman lapsen kun tulee uusi vauva perheeseen. Isovanhemmat sitten yrittävät tasata tätä antamalla vuorostaan enemmän huomiota vanhemmalle lapselle pienempien sijaan.

Juuri tästä syystä olen itse suosinut ekaa lapsenlastani, kun vanhemmat ovat häntä selvästi laiminlyöneet.

Olen kuitenkin ankarampi kasvattajana kuin vanhempansa ja en koskaan suosi ko. lasta sisarusten nähden.

susoiminen on meidän kahden välinen juttu. Vanhemmatkaan eivät ole sitä tajunneet, vaan kehuvat aina, kuinka tasapuolinen osaan olla:DDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on kaksi lapsenlasta eli minun lapseni, esikoinen on aina ollut lempilapsi eikä sitä ole edes yritetty nuoremmalta mitenkään isovanhempien taholta piilottaa, esikoinen on ollut aina se ihana kiltti enkeli ja kuopus hankala riesa, luonteeltaan he ovat aivan päinvastaiset eli esikoinen aina ollut enemmän itseään esiintuova ja vaativa ja kuopus hyvin myötäilevä ja vaatimaton. Lapset ovat jo aikuisia ja kohtelu ei ole koskaan muuttunut, kuopus on isovanhemmille aivan vieras ihminen, eivät koskaan kysy kuulumisia eikä muutenkaan hänen elämänsä kiinnosta, esikoinen yhä edelleen saa isovanhempiensa huomion, lahjat jne.. olen tuosta todella katkera, mitkään puheet vuosien varrella eivät ole tilannetta muuttaneet.. näen vieläkin silmissäni tilanteen kun isovanhemmat tulivat kylään ja tuliaisia oli esikoisellle ja  kuopukselle ei mitään, sen pienen pojan katseen kun kaikki meni siskolle vaikka miten nätisti odotti omaa vuoroaan..

Tämä! Olen juuri tuo esikoinen, enkä voi sietää vastaavan elämänkokemuksen jälkeen yhtään toisen suosimista ja toisen syrjimistä. Sattuu ihan vietävästi, kun tiedän miltä syrjitystä tuntuu, näin ja kuuntelin syrijttyä jälkeenpäin. Jos jotain hyvää on nykytilanteessa, niin ainakin se että olen katkaissut syrjimis-suosimisketjun meidän suvussa. Voisitko vielä yrittää vaikuttaa lasten isovanhempiin, jotta ottaisivat lapset tasapuolisesti huomioon? Millaiset välit sisaruksilla on keskenään?

Vanhempani suosivat äärimmäisyyksiin asti sisareni toiseksi vanhinta lasta. Hän on saanut aina isovanhemmilta mitä haluaa ja nyt 8 vuotias saa rahaa ja pappa käyttää kavereineen missä haluaa. Jos tyttö kipaisee koulun jälkeen mummolaan ja sanoo haluavansa Heseen niin pappa vie samantien. Hän on ainut ainut lapsista joka viety matkoille ja jouluna hänelle vielä ylimääräinen lahjakasa mummolassa odottamassa jne jne. Sisarellani on kolme muuta lastakin mutta heitä vanhempani eivät edes halua luokseen kuin tietysti koko perheen vieraillessa. Heitä komennellaan silloinkin tiukasti ja vain yksi lapsista saa herkkuja. 

Hemmoteltu tyttö on ei kestä lainkaan kieltoja ja hän on väkivaltainen sekä häirikko niin koulussa kuin kotonaan. Isovanhemmat syyttävät kaikkia muita tilanteesta ja nyt kun tilanne mennyt niin pitkälle että tämä tyttö sijoitettu osan ajasta perheen ulkopuolelle niin isovanhemmat hemmottelevat entistä enemmän  kotiin tultuaan. Heitä on kielletty ottamasta tyttöä kylään mutta he kuulema tietävät tilanteen parhaiten ja saavat tehdä mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen suosiminen aiheuttaa kuilua sisarusten tai serkusten välille, eli pitkäaikaista vahinkoa.

Aiheuttaa muuten erityisen suurta vahinkoa sille suositulle, josta helposti kasvaa hyvin itsekäs! Eikä ole kuitenkaan asemaansa valinnut kun muut lapset (omat sisarukset ja serkut) syrjivät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen suosiminen aiheuttaa kuilua sisarusten tai serkusten välille, eli pitkäaikaista vahinkoa.

Aiheuttaa muuten erityisen suurta vahinkoa sille suositulle, josta helposti kasvaa hyvin itsekäs! Eikä ole kuitenkaan asemaansa valinnut kun muut lapset (omat sisarukset ja serkut) syrjivät

Tulee mieleen, onko yhden syrjiminen opetettu tai ainakin suvaittu toisille lapsille?

Sisko on tällainen suosikkilapsi omien vanhempien taholta, ja on kyllä harvinaisen lapsellinen ja nimenomaan itsekäs tapaus. Ottaa itsestäänselvyytenä sen että häntä hyysätään edelleen reilusti yli 30-vuotiaana. Ei osaa pitää huolta kodistaan, siivota, laittaa ruokaa tai edes huolehtia omasta lapsestaan tai lemmikistä kunnolla. Eikä ole koskaan kiitollinen mistään.

Vanhemmat kustantavat hänelle yhtä sun toista, muun muassa kalliin tietokoneen ja skootterin, vaikka hänellä kuitenkin työppaikka, ja ihan hyvät tulot kuten miehelläänkin. Eipä ole paljon skoottereita tai muita kuulunut minulle tai veljelle, joilla huomattavasti huonommat tulot..

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä nykyajan tasapuolisuuden ajatus, jossa kaikkien pitää saada kaikkea tasan yhtä paljon, on ihan vieras. Sehän edellyttää kaikilta osapuolilta jo melkoista kirjanpitoakin, jotta on rivillä, kuka on saanut mitäkin, milloin ja miten paljon. "Ai sulla olisi hammaslääkäri? No voi kuule, en voi tulla hoitamaan lapsia siksi aikaa, koska mun pitää ensin mennä kolme kertaa hoitamaan siskosi lapsia." 

Omat vanhempani, sisarukseni ja meidän lapsemme emme ole koskaan laskeneet, kuka on saanut mitäkin ja miten paljon. Kaikki ovat kuitenkin saaneet tarvitsemansa. Jos joku on tarvinnut enemmän, hän on saanut enemmän. Aikoinaan siskoni, joka oli avioliitossa, tarvitsi lastenhoitoapua paljon enemmän kuin minä, joka olin yksinhuoltaja. Minusta oli ihan ok, että vanhempani antoivat apuaan siskolleni. Enemmänhän siskoni apua tarvitsi kuin minä. Taloudellista apua on saanut enemmän se, joka on taloudellista apua enemmän tarvinnut. En ole omille lapsillenikaan aina hankkinut kaikkea samaa tai edes yhtä kallista vain siksi, että kun toinen tarvitsee, niin toisenkin pitää saada, vaikkei tarvitsekaan. Kaikilla meillä on erinomaiset ja lämpimät välit toisiimme. 

Erinomainen kommentti, kaikkien kateellisten ja kaunaisten joukossa. Meillä veljeni lapsineen on saanut eniten rahallista tukea ja sisareni eniten lastenhoitoapua. Itse koen kuitenkin olevani se lapsista läheisin. Jokainen on saanut ja antanut toiselle sitä mihin on kyennyt. Ei se minulle kuulu mitä sisarukseni ovat saaneet, eikä kyllä kiinnostakaan. Kaikista lapsista ja lapsenlapsista pidetään ja, jos jostain muita enemmän, ei se ole toisilta pois. On tekopyhää väittää, että kaikista lapsista tulee pitää yhtä paljon. Ihmiset ovat erilaisia, toisen kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin toisen. Välit ovat meilläkin kaikilla perheessä hyvin läheiset.