Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden
On tietysti ensimmäinen. Onko se niin, että näin vaan usein on? Onko se todella niin vaikeaa olla tasapuolinen? Ovat täysin sokeita asialle.
Tästä yhdestä ei saa sanoa mitään vähänkään arvostelevaa, tai komentaa mitenkään, kun on niin ”herkkä”ja älykäs lapsi. Oikeasti on kiero kuin korkkiruuvi, kiusaa muita minkä ehtii ja käyttäytyy muutenkin huonosti.
Muihin lapsenlapsien isovanhemmat suhtautuvat kyllä kriittisesti ja antavat kurinpalautusta. Mistä tällainen voi johtua?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.
Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?
1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.
2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.
3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.
4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.
Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?
1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.
2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.
3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.
4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.
Kai ennen asuntolaina-tapaustakin jotain oli? Miten tapasit miniäsi? Vaikuttaisi, että alkujaan on tapahunut jotain sellaista, joka on vaikuttanut negatiivisesti miniään. Ehkä hän huomasi heti suhtautumisesi suosikkilapseesi ja poikaasi? Ei mene läpi, etteikö sinulla olisi osuutta johonkin. Niin enkelimäisen kuvan annat itsestäsi. Kuitenkin kostat kaiken lapsenlapsellesi, mikä ei natsaa enkeliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. ISovanhemmat hyyssäävät siskoni ainoaa poikaa kuin Jeesusta. Sisko on synnytyslaitokselta saakka valittanut, miten raskasta on hoitaa yhtä lasta ja että koko lapsi oli ikävä vahinko. Siskon miestäkään ei huvita olla lapsensa kanssa. Sisko liihottelee miehensä kanssa vastuutta omissa menoissaan.
Isovanhemmat hoitavat heidän lastaan jatkuvasti ja ostavat hänelle kaikkea mahdollista. Minun lapseni ovat isovanhemmille vain esimerkkilapsia, joiden vaatteet, tavarat ja lelut syynätään tarkasti, jotta tuolle serkulle voidaan ostaa samanlaisia. Minun lapsiani ei ole kutsuttu mummolaan ikinä, mutta tämä poika viettää öitään siellä usein. Minun lasteni tehtävänä olisi toimia serkulleen terapiakavereina. Silloin heidät kyllä kutsutaan mummolaan.
Poika on huonosti kasvatettu, hemmoteltu riiviö, joka hakee huomiota koko ajan. Sisko ja isovanhemmat väittävät hänen olevan vain taiteilijatyyppi. Häntä ei kielletä eikä pidetä mitään rajoja. Lasta pitää ymmärtää, kun oli vaikea synnytys, jota sisko dramatisoi, koska HÄN joutui kärsimään. Diagnoosia etsitään kai ikuisesti, ja tämän perusteella isovanhemmat hoitavat tätä lasta öin ja päivin, koska siskon perheellä on niin raskasta. Sisko hyödyntää heitä rahallisesti ja lapsenhoidollisesti, ja vanhempani hyväksyvät asian.
No, eipä sure minun lapseni näiden isovanhempiensa kuoltua heitä. Eivät ole kiintyneet. Tämä serkku kyllä kokee kovan kolauksen, koska jää ikään kuin kasvatusvanhempiaan vaille.
Sä kuulostat tosi katkeralta ja omaa napaa tuijottavalta ihmiseltä. Ole parempi vanhempi omille lapsillesi kuin siskosi ja hänen miehensä ovat omalleen ja lopeta tuo kiukuttelu sen takia, että isovanhemmat haluavat jotakin hyvää sillekin lapsenlapselleen, jonka vanhemmat eivät hänestä välitä. Ei mikään ihme, että isovanhemmat haluavat auttaa lasta, jos hänen omat vanhempansa käyttäytyvät kuin tämä olisi suurikin virhe. Onneksi joku sentään hänestäkin välittää ja halua osoittaa, että hän on tärkeä. Kehtaatkin urputtaa asiasta!
Kyllä vetää katkeraksi, kun isovanhemmat eivät omia lapsiani noteeraa, vain tuon yhden serkun. Lapseni jo huomaavat tämän ja minusta todella törkeää käytöstä isovanhemmilta. Voisi nyt edes joskus pyytää heille tai tehdä jotakin yhdessä.
Mitä siskooni tulee, hän Iiioittelee arkensa raskautta välttääkseen vastuuta. Sekä siskoni että puolisonsa ovat mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Jos heidän olisi pakko olla aikuisia, he hoitaisivat lastaan. Heillä on mm. tapana valitella rahapulaansa ja kun saavat isovanhemmilta rahaa, lähtevät yhdessä matkalle, mutta jättävät pojan hoitoon. Isovanhemmat eivät sano tai tee mitään tässäkään tilanteessa.
Minä sietäisin varmaan paremmin, jos vaikka miehen sisaruksen lapsia suosittaisiin, mutta tilanne on se että meidän esikoista suositaan nuorempiin sisaruksiin nähden räikeästi. Nämä ovat ainoat lapsenlapset heille, joten kaikki kaatuu meidän perheelle. En halua, että tällaiset vaikuttavat tulevaisuudessa sisarusten väleihin, joten olen alkanut vaatia tasapuolisuutta niin lahjoihin kuin lapsille osoitettuun huomioon.
Etäisyyttä otettiin reilusti keskimmäisen syntyessä, kun mummo selvästi yritti luoda esikoiselle oloa, että hän on ikäänkuin erillään meistä ja vain mummo voi tarjota hänelle rakkautta. Puhui ihan että äidillä on nyt vauva, ei äiti jaksa sinua, mummo jaksaa, mummo rakastaa sinua edelleen, ei me tuosta vauvasta välitetä, muuta meille - mummon syliin pääsee aina jne. Eli ihan räikeästi yritti ostaa esikoisen suosiota vedoten hänen mustasukkaisiin tunteisiin (jotka eivät edes olleet kovin voimakkaita, mutta totta kai niitä oli, ja syliäkin sai todella paljon meiltä). Minusta mustasukkaisen lapsen sidettä vanhempiin tulee vahvistaa eikä erkaannuttaa entisestään. Onko kenelläkään muulla tällaisesta kokemusta? Lähipiirissä ei näin räikeitä tapauksia ole ollut, ja asia edelleen tuntuu minusta pahalta. Edelleen lipsauttavat ties mitä suustaan, kun yrittävät esikoiselle osoittaa hänen olevansa elämänsä tärkein keskipiste.
Toiset isovanhemmat eivät kyllä tällaista tee, varmaan heilläkin joihinkin lapsenlapsiin enemmän tunteita, mutta osaavat käyttäytyä.
On se semmoista tasapainottelua isovanhempana olo. Olen toisen kerran tulossa isovanhemmaksi. Odotan tulokasta innolla. Oli hyvä osua tälle sivulle, jotta osaan huomioida tasapuolisuuden.
Lapsille pitää opettaa käytöstavat. Vaikka tuo ensimmäinen lapsenlapsi onkin, ojennan kyllä huonosta käytöksestä. Onneksi niitä on vähemmän. Tosin olen huomannut hänen hiukan välttelevän eli muistaa kokemuksen. Lempeästi vaan uusiin tilanteisiin ja jää murtuu.
Meillä vanhemmilla voi olla aidosti muistamisen ongelmia ilman dementiaa. Voi olla väsymyksestäkin johtuvaa. Yksi asia olisi hyvä muistaa; antaa anteeksi. Siten saa kerran itsekin anteeksi siellä viimeisellä portilla. Olisi niin hyvä opettaa lapsille ilosanomaa Jeesuksen uhrautumisesta meidän ihmisten vuoksi.
Usko on asia, mikä tuo sydämeen rauhan ja ohjaa oikealla tiellä pysymiseen. Iloa ja rauhaa se on, vaikka sitä muuksi väitettäisiin. Kompuroiden se matka taittuu. Täydellisiksi emme tule, armahdetuiksi kyllä Jeesuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.
Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?
1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.
2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.
3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.
4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.
Kai ennen asuntolaina-tapaustakin jotain oli? Miten tapasit miniäsi? Vaikuttaisi, että alkujaan on tapahunut jotain sellaista, joka on vaikuttanut negatiivisesti miniään. Ehkä hän huomasi heti suhtautumisesi suosikkilapseesi ja poikaasi? Ei mene läpi, etteikö sinulla olisi osuutta johonkin. Niin enkelimäisen kuvan annat itsestäsi. Kuitenkin kostat kaiken lapsenlapsellesi, mikä ei natsaa enkeliin.
Tapasin miniän ensimmäisen kerran teatterin lämpiössä esityksen väliajalla. Tapaaminen oli hyvin muodollinen, lyhyt ja nopea, koska poika ja miniä olivat kaveriporukalla, minä ja mies kahdestaan. Siis hyvää päivää, hauska tutustua, mitä pidät esityksestä, tervetuloa meille käymään. Seuraavan kerran tapasimme häissä pari vuotta myöhemmin ja sitten olikin ensivierailun aika, jolloin meille annettiin takauspaperit allekirjoitettavaksi.
Missä kohdassa se kosto muuten on? Siinäkö, että en suostu syytämään pari kertaa puolisalaa tapaamalleni 5v:lle rahaa?
Appivanhemmat suosivat tyttärensä lapsia ja toisen poikansa adoptiolapsia. Kunnollisen, aina asiansa hoitaneen ja vanhempiaan aina auttaneen esikoispojan lapset eivät ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sietäisin varmaan paremmin, jos vaikka miehen sisaruksen lapsia suosittaisiin, mutta tilanne on se että meidän esikoista suositaan nuorempiin sisaruksiin nähden räikeästi. Nämä ovat ainoat lapsenlapset heille, joten kaikki kaatuu meidän perheelle. En halua, että tällaiset vaikuttavat tulevaisuudessa sisarusten väleihin, joten olen alkanut vaatia tasapuolisuutta niin lahjoihin kuin lapsille osoitettuun huomioon.
Etäisyyttä otettiin reilusti keskimmäisen syntyessä, kun mummo selvästi yritti luoda esikoiselle oloa, että hän on ikäänkuin erillään meistä ja vain mummo voi tarjota hänelle rakkautta. Puhui ihan että äidillä on nyt vauva, ei äiti jaksa sinua, mummo jaksaa, mummo rakastaa sinua edelleen, ei me tuosta vauvasta välitetä, muuta meille - mummon syliin pääsee aina jne. Eli ihan räikeästi yritti ostaa esikoisen suosiota vedoten hänen mustasukkaisiin tunteisiin (jotka eivät edes olleet kovin voimakkaita, mutta totta kai niitä oli, ja syliäkin sai todella paljon meiltä). Minusta mustasukkaisen lapsen sidettä vanhempiin tulee vahvistaa eikä erkaannuttaa entisestään. Onko kenelläkään muulla tällaisesta kokemusta? Lähipiirissä ei näin räikeitä tapauksia ole ollut, ja asia edelleen tuntuu minusta pahalta. Edelleen lipsauttavat ties mitä suustaan, kun yrittävät esikoiselle osoittaa hänen olevansa elämänsä tärkein keskipiste.
Toiset isovanhemmat eivät kyllä tällaista tee, varmaan heilläkin joihinkin lapsenlapsiin enemmän tunteita, mutta osaavat käyttäytyä.
Meillä vähän samaa. Isovanhemmat vertaavat ja kilpailuttavat meidän omia lapsiamme keskenään. Puhuvat, että X on niin liikunnallinen, kun Y taas on kömpelö. Z loistaa koulussa, kun Y ei niinkään... ihmeellisiä yleistyksiä, joilla lytätään lapsia ja vaikutetaan heihin siten, että alkavat kilpailla ja kadehtia toisiaan.
Sama metodi on aiheuttanut sen, että mieheni ei pidä mitään yhteyttä veljiinsä, enkä ihmettele.
Meillä ei ole lapsia, mutta seuraan mielenkiinnolla mieheni suvun tilannetta.
Miehellä on kaksi veljeä, heillä molemmilla kaksi lasta.
No toiset on suosiossa aivan selkeästi, mutta mä kyllä ymmärrän. Toisen veljen puoliso on todella mukava ja antanut hoitaa lapsia, ollut kiitollinen avusta, eikä koskaan mäkättänyt miten hänen lapsia tulisi hoitaa. On päästänyt isovanhemmat elämäänsä.
Toisen veljen puoliso taas kertoo koko ajan mikä isovanhemmissa on vikana, he eivät saaneet koskea lapsiin ja heidän apunsa ei kelvannut koskaan. Jos se joskus kelpasi niin kaikki tehtiin väärin. Koirista olisi pitänyt luopua lastenlapsien takia (ei allergioita )
Meille se toi muutaman kerran lapset hoitoon ja alkoi mäkättää, että lapset ei saa katsoa televisiota vaan heidän kanssa on tehtävä jotain kehittävää, meidän koirien olisi pitänyt lähteä hoitoon, että he voivat tuoda lapset ym. Tähän me ei kyllä suostuttu.Mieheni ei sen parin kerran jälkeen ole suostunut meille ottaan heitä meille. Ei vaan jaksanut kuunnella.
Mä en ihmettele yhtään, että miehen vanhemmat ei jaksa. Toki nainen kyllä kovasti huutelee, että toisia vaan suositaan. Ai nii on se kerran alkanut jakaa appivanhempien perintöä jo etukäteen, lähdin itse menee tilanteesta ja totesin, että se ei mulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia, mutta seuraan mielenkiinnolla mieheni suvun tilannetta.
Miehellä on kaksi veljeä, heillä molemmilla kaksi lasta.
No toiset on suosiossa aivan selkeästi, mutta mä kyllä ymmärrän. Toisen veljen puoliso on todella mukava ja antanut hoitaa lapsia, ollut kiitollinen avusta, eikä koskaan mäkättänyt miten hänen lapsia tulisi hoitaa. On päästänyt isovanhemmat elämäänsä.
Toisen veljen puoliso taas kertoo koko ajan mikä isovanhemmissa on vikana, he eivät saaneet koskea lapsiin ja heidän apunsa ei kelvannut koskaan. Jos se joskus kelpasi niin kaikki tehtiin väärin. Koirista olisi pitänyt luopua lastenlapsien takia (ei allergioita )
Meille se toi muutaman kerran lapset hoitoon ja alkoi mäkättää, että lapset ei saa katsoa televisiota vaan heidän kanssa on tehtävä jotain kehittävää, meidän koirien olisi pitänyt lähteä hoitoon, että he voivat tuoda lapset ym. Tähän me ei kyllä suostuttu.Mieheni ei sen parin kerran jälkeen ole suostunut meille ottaan heitä meille. Ei vaan jaksanut kuunnella.
Mä en ihmettele yhtään, että miehen vanhemmat ei jaksa. Toki nainen kyllä kovasti huutelee, että toisia vaan suositaan. Ai nii on se kerran alkanut jakaa appivanhempien perintöä jo etukäteen, lähdin itse menee tilanteesta ja totesin, että se ei mulle kuulu.
No meille taas appivanhemmat ilmoitti, ettemme voi tulla käymään, koska meillä on koiria ja appivanhempien ensimmäinen tyttärenpoika on koirille kovasti allerginen eikä näin ollen voisi ikinä tulla käymään isovanhemmilla jos siellä on meidän koirien siemeniä. No, ei ole kyllä tuo tyttärenpoika siellä muutenkaan käynyt 20 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. ISovanhemmat hyyssäävät siskoni ainoaa poikaa kuin Jeesusta. Sisko on synnytyslaitokselta saakka valittanut, miten raskasta on hoitaa yhtä lasta ja että koko lapsi oli ikävä vahinko. Siskon miestäkään ei huvita olla lapsensa kanssa. Sisko liihottelee miehensä kanssa vastuutta omissa menoissaan.
Isovanhemmat hoitavat heidän lastaan jatkuvasti ja ostavat hänelle kaikkea mahdollista. Minun lapseni ovat isovanhemmille vain esimerkkilapsia, joiden vaatteet, tavarat ja lelut syynätään tarkasti, jotta tuolle serkulle voidaan ostaa samanlaisia. Minun lapsiani ei ole kutsuttu mummolaan ikinä, mutta tämä poika viettää öitään siellä usein. Minun lasteni tehtävänä olisi toimia serkulleen terapiakavereina. Silloin heidät kyllä kutsutaan mummolaan.
Poika on huonosti kasvatettu, hemmoteltu riiviö, joka hakee huomiota koko ajan. Sisko ja isovanhemmat väittävät hänen olevan vain taiteilijatyyppi. Häntä ei kielletä eikä pidetä mitään rajoja. Lasta pitää ymmärtää, kun oli vaikea synnytys, jota sisko dramatisoi, koska HÄN joutui kärsimään. Diagnoosia etsitään kai ikuisesti, ja tämän perusteella isovanhemmat hoitavat tätä lasta öin ja päivin, koska siskon perheellä on niin raskasta. Sisko hyödyntää heitä rahallisesti ja lapsenhoidollisesti, ja vanhempani hyväksyvät asian.
No, eipä sure minun lapseni näiden isovanhempiensa kuoltua heitä. Eivät ole kiintyneet. Tämä serkku kyllä kokee kovan kolauksen, koska jää ikään kuin kasvatusvanhempiaan vaille.
Sä kuulostat tosi katkeralta ja omaa napaa tuijottavalta ihmiseltä. Ole parempi vanhempi omille lapsillesi kuin siskosi ja hänen miehensä ovat omalleen ja lopeta tuo kiukuttelu sen takia, että isovanhemmat haluavat jotakin hyvää sillekin lapsenlapselleen, jonka vanhemmat eivät hänestä välitä. Ei mikään ihme, että isovanhemmat haluavat auttaa lasta, jos hänen omat vanhempansa käyttäytyvät kuin tämä olisi suurikin virhe. Onneksi joku sentään hänestäkin välittää ja halua osoittaa, että hän on tärkeä. Kehtaatkin urputtaa asiasta!
Kyllä vetää katkeraksi, kun isovanhemmat eivät omia lapsiani noteeraa, vain tuon yhden serkun. Lapseni jo huomaavat tämän ja minusta todella törkeää käytöstä isovanhemmilta. Voisi nyt edes joskus pyytää heille tai tehdä jotakin yhdessä.
Mitä siskooni tulee, hän Iiioittelee arkensa raskautta välttääkseen vastuuta. Sekä siskoni että puolisonsa ovat mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Jos heidän olisi pakko olla aikuisia, he hoitaisivat lastaan. Heillä on mm. tapana valitella rahapulaansa ja kun saavat isovanhemmilta rahaa, lähtevät yhdessä matkalle, mutta jättävät pojan hoitoon. Isovanhemmat eivät sano tai tee mitään tässäkään tilanteessa.
Siitä pitää puhua sitten isovanhempien kanssa, eikä katkeroitua kyseiseen lapseen ja ajatella, että hän varastaa tahallaan kaiken huomion. Lapsen käytösongelmathan varmaan johtuvat paljolti juuri siitä, että hän itsekin vallan hyvin tajuaa, etteivät vanhemmat hänestä välitä. Isovanhemmilta vaatii taitoa korvata poissaolevia vanhempia yhdelle lapsenlapselle, mutta olla läsnä myös toisille lapsenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jääkää nyt ihmeessä oman perheen kanssa joulua viettämään. Mikä syy teillä edes tuollaisten seuraan on mennä joulua viettämään?
No koska mummi ja pappa niin kovasti tätä toivovat ja vaativat. Jos ilmoitan, ettemme tule, olaan oikeita suvun syntipukkeja. Mummi haluaa laittaa joulun ja meidän perheen kuuluu olla mukana kuin näyttelijät lavasteissa. Ollaan leikisti yhtä suurta sukua ja taputetaan siskon lapselle, kun hän laulaa joululauluja meille. Esitetään onnellista joulua.
Tuo oikeasti stressaa. Olen miettinyt, että mitenköhän kulissit romahtaisivat, jos alkaisinkin sanoa aivan suoraan niissä tilanteissa, jossa meidän pieniä vähätellään serkkunsa kustannuksella, mitä mieltä asioista olen.
T. Se aiempi jolle vastattiin.
Eli sinä suostut näyttelemään onnellista perhettä, vaikka saat siitä korvaukseksi vain pahan mielen sekä itselle että lapsillesi? Pienet lapset yrittävät miellyttää vanhempiaan viimeiseen saakka - sinä olet aikuinen, olisiko aika yrittää miellyttää mieluummin omia lapsiaan kuin vanhempiaan?
Minä olin isovanhempien lempilapsi. Juuri ensimmäinen lapsenlapsi heille.
Äiti ei pitänyt minusta lainkaan, joten minulle isovanhempien rakkaus oli hyväksi. Sitten kun sisarukseni syntyivät, äiti suuttui, kun pysyin ykkösenä. Hän yritti jatkuvasti mustamaalata minua isovanhemmille, joka oli kamalaa minulle, pienelle lapselle. Nämä ovat vaikeita asioita, isovanhemmat eivät ole vanhempia, jotka rakastavat tai joiden pitäisi rakastaa lapsiaan tasavertaisesti. Minun tapauksessani isovanhempien rakkaus pelasti minun elämäni. Sisarukseni saivat äidinrakkautta, minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä ihmisiä kymmenittäin sekä vanhemmissa että isovanhemmissa. Uskomaton määrä kateutta ja kaunaa. Missä ovat kaikki normaalit ihmiset? En ole koskaan tavannut yhtään tällaista hahmoa, joista tässä kaikki kertovat. Mitäköhän jos jokainen teistäkin keskittyisi omaan elämäänsä ja huolehtisi itse omista lapsistaan. Isovanhemmat voivat olla kuvioissa niin paljon kuin kaikille asianosaisille sopii. Mitään ajallisia tai rahallisia velvollisuuksia tai oikeuksia heillä ei toisten lapsia kohtaan ole. Ihan turha kummankaan osapuolen vinkua siitä mitä kukin toiselta saa tai ei saa. Eivät ihmissuhteet ole mitään hyväksikäyttösuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä ihmisiä kymmenittäin sekä vanhemmissa että isovanhemmissa. Uskomaton määrä kateutta ja kaunaa. Missä ovat kaikki normaalit ihmiset? En ole koskaan tavannut yhtään tällaista hahmoa, joista tässä kaikki kertovat. Mitäköhän jos jokainen teistäkin keskittyisi omaan elämäänsä ja huolehtisi itse omista lapsistaan. Isovanhemmat voivat olla kuvioissa niin paljon kuin kaikille asianosaisille sopii. Mitään ajallisia tai rahallisia velvollisuuksia tai oikeuksia heillä ei toisten lapsia kohtaan ole. Ihan turha kummankaan osapuolen vinkua siitä mitä kukin toiselta saa tai ei saa. Eivät ihmissuhteet ole mitään hyväksikäyttösuhteita.
No olet kyllä aika tynnyrissä elänyt, jos et ole eläessäsi tavannut sillä lailla vaikeaa ihmistä, että hän saattaa aiheuttaa harmia aikuisille lapsille ja näiden puolisoille, mm. lastenlasten eriarvoistamisen muodossa.
Mielestäni ei ole paljon vaadittu, että käyttäydytään lapsenlapsia kunnioittavasti. Tunteitahan saa olla joitain kohtaan enemmän, mutta lapsia ei saa arvottaa niin että he itsekin tajuavat tämän. Varsinkin jos on kyse saman sisarussarjan lapsista.
Se ehkä nyt on sinänsä luonnollista,että niitä lapsia joita hoidetaan enemmän, niin myös sylitellään enemmän (ei mun lapset edes suostu mumminsa syliin, joka ei heitä hoida), mutta raja menee siinä miten lapsia huomioidaan sanoilla ja eleillä, saako se serkkukin kokea olevansa mummon mielestä yhtä arvokas ihmisenä ja lapsena, kuin tämä lempilapsi. Eikä koske vain isovanhempia tämä..
Minä olin nyt jo edesmenneen ukkini ehdoton suosikki kaikista lapsenlapsista. Kuvittelisin että syy oli vain siinä että olin ensimmäinen lapsenlapsi, vaikka serkkuni olikin vain kuukauden nuorempi. (isäni ei kuopuksena ollut suosikkilapsi, vaan heidän perheensä esikoinen)
Itse kärsin kovasti siitä aikuiseksi asti, oli kiusallista ja ahdistavaa kun ukki kantoi leluja ja karkkia pelkästään minulle (aina julkisesti niin että sisarukset ja serkut näkivät mitä ilman jäivät, vaikka heti ukin silmän välttäessä jaoimme kaikki tasan) ja vertasi aina muita minuun tyyliin "ottaisit nyt mallia A:sta, hän on niin fiksu/nätti/urheilullinen". Kyllä ukki oli minulle tärkeä ja rakas, mutta välejä aina varjosti se epäreiluus josta olin hyvin pienestä asti tietoinen ja kannoin syyllisyyttä ja häpeää.
Nyt aikuisena olen ollut todella kiitollinen sukulaisille (erityisesti aikuisille) että kukaan ei koskaan kostanut minulle tätä, vaan sitä pidettiin avoimesti vain ukin ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Syy voi olla kultainen-hiljainen-syytetty-lapsi-asetelmassa. Suosikkilapsen puoliso ja heidän lapsena ovat suosikkeja, huolimatta millaisia he ovat. Syntipukin puoliso on myös syntipukki ja heidän lapsiaan syrjitään, vaikka miten empaattisia ja ihania olisivat. Näin asennoidutaan esim. narsisti(isovanhempi)perheissä.
Näin se vain on! Itse olen huomannut tämän, kun puolisoni on se väheksytty lapsi, jota on aina syrjitty, sorsittu, haukuttu, lapsesta näin aikuisuuteen saakka, ja veljensä on kultakehä päässään saanut olla lellitty, saanut kaiken, lahjottu, matkat, autot jne. Mieheni sai tyytyä vain jämiin vahempiensa kiintymyksestä. Tai en sitä jo vuosikymmeniä sivusta seuranneena voi pitää rakkautena lain, vaan henkisenä julmuutena. Pahuutta tuo on, jos saadaan oman lapsen sairaalloisesta haukkumisesta kicksit. Kuilu on muuten mukava veljesten välillä...
.
Sama juttu siirtyi lapsiin, lempilapsen lapset täydellisiä ja meidän lapset... aina löytyy jotain vikaa. Ja arvata voitte, olen se inhottu miniä, josta on alusta alkaen puhuttu selän takana pahaa, ja välit siitä rikkoontuivat, kun en sietänyt ensinnäkään sitä, että miestäni solvattiin, minua, ja sitten "nekin lapset olisi voinut tehdä harkiten, kun puolsikoin on mitä on..." Ja voin sanoa, että lastemme serkut ne vasta aikalaisia ovat, tuholaisia lapsina ja nyt teini-iässä kunnon huligaaneja, ovat hajottaneet kylillä paikkoja ym nuoruuden typeryttää, omamme ovat rauhallisia ja teini-ikä ohitettu ilman suurimpia rikkeitiä :)- niin silti ne toiset ovat niin täydellisiä, meissä on vikaa, huhuhuhuuh...
En ymmärrä ihmisiä, miten omaa jälkikasvuaan voi noin vihata? Ymmärtäisin, jos olisi molempia lapsia kohtaan sama käytös, niin olisi kyse mielenterveysongelmista, mutta vain yhtä? Onko tässä miehessäni nähty omat tehdyt virheet, ja siitä se viha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.
Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.
Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?
1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.
2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.
3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.
4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.
Kai ennen asuntolaina-tapaustakin jotain oli? Miten tapasit miniäsi? Vaikuttaisi, että alkujaan on tapahunut jotain sellaista, joka on vaikuttanut negatiivisesti miniään. Ehkä hän huomasi heti suhtautumisesi suosikkilapseesi ja poikaasi? Ei mene läpi, etteikö sinulla olisi osuutta johonkin. Niin enkelimäisen kuvan annat itsestäsi. Kuitenkin kostat kaiken lapsenlapsellesi, mikä ei natsaa enkeliin.
Tapasin miniän ensimmäisen kerran teatterin lämpiössä esityksen väliajalla. Tapaaminen oli hyvin muodollinen, lyhyt ja nopea, koska poika ja miniä olivat kaveriporukalla, minä ja mies kahdestaan. Siis hyvää päivää, hauska tutustua, mitä pidät esityksestä, tervetuloa meille käymään. Seuraavan kerran tapasimme häissä pari vuotta myöhemmin ja sitten olikin ensivierailun aika, jolloin meille annettiin takauspaperit allekirjoitettavaksi.
Missä kohdassa se kosto muuten on? Siinäkö, että en suostu syytämään pari kertaa puolisalaa tapaamalleni 5v:lle rahaa?
Eikö sua itseäsi vaivaa, ettet ole 5-vuotiaan elämässä ollut osana? Puhut paljon rahasta. Outoa, että olet tavannut pojan vain kaksi kertaa ristiäisten jälkeen, vaikka asutte 11 kilsan päästä toisistanne. Kirjoitit kuitenkin, että sinulle on suositeltu vieailuja/tapaamisia läheiseen kahvilaan, jossa tapaat poikaasi. Mutta etkö ole pyytänyt poikaasi ottamaan lastansa useimmin mukaan? Omituista muuten, ettette muka olleet ensitapaamisen ja häiden välissä olleet tekemisissä. Ei mene mitenkään läpi. Taitaa siinä välissä ollut muutama solmu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy voi olla kultainen-hiljainen-syytetty-lapsi-asetelmassa. Suosikkilapsen puoliso ja heidän lapsena ovat suosikkeja, huolimatta millaisia he ovat. Syntipukin puoliso on myös syntipukki ja heidän lapsiaan syrjitään, vaikka miten empaattisia ja ihania olisivat. Näin asennoidutaan esim. narsisti(isovanhempi)perheissä.
Näin se vain on! Itse olen huomannut tämän, kun puolisoni on se väheksytty lapsi, jota on aina syrjitty, sorsittu, haukuttu, lapsesta näin aikuisuuteen saakka, ja veljensä on kultakehä päässään saanut olla lellitty, saanut kaiken, lahjottu, matkat, autot jne. Mieheni sai tyytyä vain jämiin vahempiensa kiintymyksestä. Tai en sitä jo vuosikymmeniä sivusta seuranneena voi pitää rakkautena lain, vaan henkisenä julmuutena. Pahuutta tuo on, jos saadaan oman lapsen sairaalloisesta haukkumisesta kicksit. Kuilu on muuten mukava veljesten välillä...
.
Sama juttu siirtyi lapsiin, lempilapsen lapset täydellisiä ja meidän lapset... aina löytyy jotain vikaa. Ja arvata voitte, olen se inhottu miniä, josta on alusta alkaen puhuttu selän takana pahaa, ja välit siitä rikkoontuivat, kun en sietänyt ensinnäkään sitä, että miestäni solvattiin, minua, ja sitten "nekin lapset olisi voinut tehdä harkiten, kun puolsikoin on mitä on..." Ja voin sanoa, että lastemme serkut ne vasta aikalaisia ovat, tuholaisia lapsina ja nyt teini-iässä kunnon huligaaneja, ovat hajottaneet kylillä paikkoja ym nuoruuden typeryttää, omamme ovat rauhallisia ja teini-ikä ohitettu ilman suurimpia rikkeitiä :)- niin silti ne toiset ovat niin täydellisiä, meissä on vikaa, huhuhuhuuh...
En ymmärrä ihmisiä, miten omaa jälkikasvuaan voi noin vihata? Ymmärtäisin, jos olisi molempia lapsia kohtaan sama käytös, niin olisi kyse mielenterveysongelmista, mutta vain yhtä? Onko tässä miehessäni nähty omat tehdyt virheet, ja siitä se viha?
En usko, että kyse on omista tehdyistä virheistä. Jos olisi, vanhemmat olisivat ennemminkin huolissaan ja yrittäisivät auttaa. Pikemminkin on vanhemman omista haaveista, mitä vanhempi itse haluaisi tehdä. Siten palkitsee lasta, joka toteuttaa vanhempien tahtoa, ei niinkään omaa tahtoansa. Jatkeen palkitseminen.
Siis kuka on määrännyt sinut maksamaan 800€/vuosi? Ja miten tämä esitettiin, annettiin tilinumero ja summa?