Mitä luokkasi hikipingosta tuli isona?
Kovistyttökeskustelun innoittamana.
Minä aloitan:
toinen (poika) joutui parikymppisenä huumerikoksesta vankilaan, ja toinen (tyttö) lähti miehen perässä ulkomaille yläasteen jälkeen, sai teini-iässä 2 lasta ja ilmeisesti on vieläkin kotiäitinä vaikka lapset on jo teinejä.
Kommentit (322)
Olen luokkani ainoa väitellyt. Nyt 5-kymppisenä eläkkeellä etelässä kun ei enää huvittanut tehdä töitä ja rahaakin on tarpeeksi. 4 lasta joista 2 vielä kotona ja käyvät kansainvälistä koulua.
Kyllä he kaikki menestyivät.
Yksi on Hesarin erityistoimittaja, toinen hallintojohtajana isossa konsernissa, kolmas turvallisuusjohtaja. Muutama lääkäri jne.
Mua harmittaa hikipingoksi leimaaminen. Ikään kuin siinä olisi jotain pahaa, että on fiksu ja haluaa kouluttautua? Itsekin olin muiden mielestä aina "hikari", "nörtti" ja "nyhverö". Olin luokan parhaita, musta tuli taiteilija ja yrittäjä, ja lisäksi käyn terapiassa mm. peruskoulutraumojen vuoksi, kuten ne kaksi muutakin "hikaria" meidän luokalta. Hekin ovat muuten taidealalla.
Meidän luokan hammaslääkärit, opettajat ja psykologit ovat sitten niitä kasin keskiarvolaisia.
Ammattimuusikko Ranskassa, jossain orkesterissa. Löysi Ranskasta itselleen myös muusikkomiehen.
Meidän luokan priimuksista (tai en tiedä, kenellä oli oikeasti parhaat yo-paperit ja päästötodistuksen ka, mutta olivat siis erittäun hyviä koulussa aina) tuli dippainssi, enkun opettaja, joku fysiikan / kemian tutkija, yksi on töissä markkinointialalla isossa kv. firmassa, pari toimittajaa, liikunnan opettaja... Hyvin erilaisia persoonia ja eri aloille hakeutuivat, mutta kaikilla taitaa olla yliopistotason koulutus. Sitä en tiedä, kuinka onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä ovat, siitähän työ ei kovin paljon kerro.
Yhdellä jäi amkissa tradenomin tutkinto kesken, yhdestä tuli kahdeksan välivuoden jälkeen sosionomi ja yhdestä myös kahdeksan välivuoden jälkeen sairaanhoitaja, on vaan kokoajan äikkärillä joten ei ole kai saanut papereita ulos tai päässyt töihin
Meidän luokalla oli vaan 6 hyvää oppilasta, olin yksi heistä.
2 meistä sairastui mielenterveysongelmiin, pää hajos siinä koulukiusaamisen ja huonojen kotiolojen alla.
Muut 4 opiskelee tällä hetkellä yliopistoissa, me kaksi ketkä sairastuimme olemme molemmat hakemassa nyt keväänä opiskelemaan yliopistoon, pitkä kuntoutuminen takana niin jäi pari vuotta myöhemmäksi opiskelut...
Mutta uskon että asiat kääntyy parhain päin ja ahkeruus palkitaan
Toinen on luonnontieteiden alan tutkija ja toinen valmistumassa psykologiksi
Mun on edes vaikea hahmottaa, ketkä olisivat olleet hikipinkoja. Kävin kouluni Sykissä ja vielä siihen aikaan kun itse siellä opiskelin, siellä oli todella paljon lahjakkaita tyyppejä. (Nykyisinhän SYK on tippunut tuloslistoilla pahasti, minun aikoinani oltiin aina ykkösenä.) Kyllä me suhtauduttiin koulunkäyntiin hyvällä asenteella ja tehtiin töitä niiden kouluhommien eteen, mutta ei me mitään hikipinkoja oltu.
Melkeinpä kaikki jotka tiedän, ovat hankkineet itselleen korkeakoulutuksen ja moni on väitellytkin. Verolistoilta löytyy useita. Yksi on professorina, lääkäreitä on useampia, samaten diplomi-insinöörejä ja kauppatieteilijöitä. Joku taisi hairahtua orkesterimuusikoksi. Ja yksi havitteli konserttimuusikon uraa, mutta homma ei lyönyt leiville ja joutui sitten opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä ja väitteli siitä.
Minusta ei tullut oikein mitään. Lukio meni hienosti, mutta sen jälkeen ei ole hurraamista. Mies ja valtio elättää. En tiedä kehtaanko mennä enää seuraavaan luokkakokoukseen.
Yksi on ainakin ilmeisesti niin mt-ongelmainen, että on työkyvytön. Toinen vankilassa taposta. Muutama kotiäitinä.
Tytöstä DI, pojasta fyysikko. Itsekin olin hyvä koulussa mutta myös pahimpia rettelöijiä. Käytös ja huolellisuus 7, muut numerot kiitettäviä. Minusta tuli lääkäri.
Yhdestä tytöstä tuli toimittaja.
Toinen tyttö muutti Skotlantiin opiskelemaan poliittista historiaa ja kansainvälisiä suhteita. Tekee tällä hetkellä jonkinlaista virastotyötä Itävallassa, ja on naimisissa brittimiehen kanssa. Mies ammatiltaan englannin opettaja.
Yhdestä pojasta tuli kai jonkinsortin kemisti. Kihloissa eläinlääkärin kanssa.
Luokkakokouksen aikana yrittivät häntä etsiä. Ei ole somessa missään. Hauilla löytyi saman nimisiä ihmisiä, mutta ei häntä. Väestörekisterikeskus ei ollut antanut tietoja, eli joku kielto päällä. Henkilön äiti löytyi, mutta ei suostunut antamaan tietoja. Koulukaverit sivustolta löytyi ympäripyöreä kuvaus, jossa kertoi tekevänsä kaikenlaista ja asuvansa tällä hetkellä kaupungissa ( ei siis missä kaupungissa). Sekin vuosia vanha. Joten en todellakaan tiedä, eikä kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Luokkakokouksen aikana yrittivät häntä etsiä. Ei ole somessa missään. Hauilla löytyi saman nimisiä ihmisiä, mutta ei häntä. Väestörekisterikeskus ei ollut antanut tietoja, eli joku kielto päällä. Henkilön äiti löytyi, mutta ei suostunut antamaan tietoja. Koulukaverit sivustolta löytyi ympäripyöreä kuvaus, jossa kertoi tekevänsä kaikenlaista ja asuvansa tällä hetkellä kaupungissa ( ei siis missä kaupungissa). Sekin vuosia vanha. Joten en todellakaan tiedä, eikä kukaan muukaan.
Olinkohan tuo minä? Somessa olen feikkinimellä, ja asun ulkomailla. Ei kiinnosta pitää yhteyttä entisiin luokka"kavereihin".
Lukio jäi kesken, enkä minä(kään) ole tutkintoja suorittanut. Viherpiiperrän lompakkoloisena miljoonakaupungin laitamilla kasvimaan ja kanojen kera, joskus teen freelancehommia alalla jolle minulla ei ole muodollista pätevyyttä.
Yläasteella luokkamme paras oppilas oli sosiaalisesti taitamaton, ylimielinen ja hänellä ei ollut ystäviä. Tavallaan kävi sääliksi,hän oli tosi lahjakas mutta tosi yksinäinen. Suhtautui muihin nuivasti ja ilkeästi, koki olevansa parempi. Yläasteelta asti oli selvää, että lääkikseen tähtää. Hänestä tulikin lääketieteen tohtori, toimii ylilääkärinä.
En tiedä onko aikuistuminen tuonut empatiaa, sosiaalisia taitoja ja kykyä hädässä olevien ja sairaiden ihmisten kohtaamiseen, mitä tossa ammatissa totisesti tarvitaan. Toivottavasti ei ole kohdellut potilaitaan ja kollegoitaan yhtä ylemmyydentuntoisesti kuin luokkatovereita.
Tiedän vain kahdesta yläasteen kaverista jotka olivat hikareita, hemmetin fiksuja ja keskiarvot kovat. Toisesta tuli ihan perus insinööri, ei DI. Toisesta tuli punkkari ja rottailija. En käsitä.
Toisesta tuli kansanedustaja ja toisesta opettaja.
Professori