Mitä luokkasi hikipingosta tuli isona?

En ollut mikään ihan kympin ka:n oppilas, mutta parhaasta päästä kuitenkin. Valmistun kohta psykologiksi. Toinen menestynyt oppilas opiskelee ravitsemustieteitä Helsingissä (?). 

Matkaopas, villinä ja vapaana maailmalla.

Ekonomi ja toimitusjohtaja.

sosionomi

Meidän luokan kahdesta priimuksesta (keskiarvot 9,8 ja 9,7) tuli tutkija ja konsultti.

Ei kaikki oo hikipinkoja vaikka kirjoittanut älliä, vähällä lukemisella oleviakin on. Tiedän tämän perheestä. 

Mielenterveyspotilas, ikävä kyllä. Hänellä oli ihan hirveät paineet saada aina kaikesta kymppi, lukiossa joutui ekan kerran hoitoon. Nyt on avohoitopotilas, ei ammattia, ei perhettä.  Toiseksi parhaasta tuli kauppatieteiden tohtori, kolmas kävi kauppaopiston, en tiedä missä on töissä. Ollaan jo keski-ikäisiä. 

Yhdestä tuli biokemian tohtori ja tekee jotain tärkeää työtä sillä alalla. Toisesta tuli lääkäri, mutta ei tehnyt sitä työtä kuin pari vuotta, jäi kotiin hoitamaan muksuja ja alkoi tekemään jotain ihan muuta äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen.

Rinnakkaisluokan priimus valmistui ensin huippuarvosanoin matemaattis-luonnontieteellisestä maisteriksi ja meni sen jälkeen opiskelemaan eläinlääkäriksi. En tiedä, mitä hänelle nykyään kuuluu.

Minä en ollut priimus, mutta kaksi korkeakoulututkintoa olen itsekin suorittanut ja alaa jo täysin vaihtanut minäkin.

Fyysikko, lakimies ja opettaja - meistä naisista siis.

Siitä pojasta tuli DI.

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä tuli lopulta siivooja, kun yliopisto lakkasi yhtäkkiä kiinnostamasta häntä. Hieman säälittää hänen puolestaan, hänellä olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin mutta hän valitsikin lopulta paskaduunarin tien :( Muuten hän kyllä on ihan onnellinen ja hänen elämässä on kaikki hyvin, mutta minusta hän vain heitti hukkaan kaikki mahdollisuutensa. Niin lahjakas ja älykäs tyyppi kuin hän olisi ihan hyvin voinut menestyä vaativammallakin, paljon paremmin palkatulla alalla...

Toisesta (minusta) tuli erittäinkin hyvin tienaava tekniikan lisensiaatti.

Vähän kuin minä. Olin aina luokan paras oppilas ja minusta tuli lopulta pph. Kävin kyllä yliopiston ja sain ylemmän tutkinnon, mutta akateeminen ala ei vetänyt puoleensa. Kokeilin sitäkin joitakin vuosia. Mua ei kyllä tarvi sääliä, vaikka alisuoriutuja nyt olenkin, mutta silti paljon onnellisempi paskaduunissani kuin mitä olisin vaativammalla, hyvin palkatulla alalla. Tiedän kyllä joittenkin säälivän minuakin lahjojeni hukkaan heittämisestä.

No itsestäni tuli ainakin työtön kuvataiteilija. Ei hyvin mene uran suhteen siis. :D Koulun penkille tekisi kyllä mieli takaisin, tällä kertaa jollekin kannattavammalle alalle.

En ole oppinut kovin yritteliääksi, kun hyvästä koulumenestyksestä sai "palkkioksi" vain hikariksi haukkumista. Olen oppinut pitämään kynttilää vakan alla. Ja olen nykyään virkamies (-nainen) 😁

Vierailija kirjoitti:

Opettaja tuli toisesta tytöstä, toisesta joku lastentarhanopettaja, eräästä psykologi.  Jos uraa ja tulotasoa katsotaan, niin parhaiten ovat menestyneet fiksut pojat, jotka eivät olleet kuitenkaan ikinä niitä kaikista parhaimpia. Tytöt oli hikipinkoja ja kympin tyttöjä nämä kaksi. " Ysin pojista" tullut palkittuja tiedemiehiä muutamasta ja esim. professori eräästä "kasin pojasta" ja erään ison yrityksen johtaja eräästä  pojasta. Sinänsä meidän luokalla nämä stereotypiat toteutuivat eli että pojat pärjänneet myöhemmin paremmin vaikkeivat olleet koulussa parhaimpia. Kympin tyttöjen menestys tyssäsi ja ysin ja jopa 7-8 pojat menestyivät oikeassa elämässä huipulle. Ja olen itse siis nainen. Olin sellainen kasin tyttö ja pärjännyt  samantasoisesti kuin kympin tytöt. Eli en mitenkään loistavasti, mutta toimeen tulen

Kasin tyttö ei oikein ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu?

Olen entinen "hikarityttö" ja kun aikoinaan amikseen menneet pojat kehuivat tienaavansa pitkän pennin ennen kuin mä edes valmistun lukiosta ja korkeakoulusta, niin 3 vuoden lukion ja 4 vuoden lisäopintojen jälkeen tienasin jo enemmän kuin heidän peruspalkkansa oli (tilastojen mukaan) ja palkkani kasvoi joka vuosi selkeästi enemmän kuin vuosittaiset yleiskorotukset ovat, ja nykyisin tienaan yli 200 keur vuodessa. Ja muut hyvin koulussa pärjänneet koulukaverini ovat jokainen korkeakoulutettuja, hyvissä positioissa / menestyvänä yrittäjänä. Meitä haukkuneet ovat suurin osa laitapuolen kulkijoita, yksi jo kuolikin kolmikymppisenä. Kouluttautuminen ja yrittäjyys kannattavat, toki menestyneeksi yrittäjäksi pääsee amiksenkin kautta - kunhan asenne on oikea.

Pokerinpelaaja

Toimistotyöntekijä. Pitkäaikaistyötön. Kouluttautuu lähihoitajaksi.

Yllätyin hieman, kun kuulin luokkamme opettajien lellikin, "kympin tytön" olevan kirjastovirkailijana pienessä kirjastossa, ja tutkinto on hankittu ammattikoulusta. Itse olin koulussa keskitasoa tai vähän huonompi, syrjitty ja koulukiusattu, sekä oppilaiden että opettajien toimesta. Nyt olen suhteellisen suuren kirjaston kirjastotoimenjohtajana, opiskelin aikoinaan maisteriksi ja palkkaa saan kaksinkertaisesti virkailijaan verrattuna. Nuoruudessani niin monet kerrat katsoi tämä ihminen meitä "tyhmiä" nokan vartta pitkin, että vähän pistää hänen uravalintansa ihmetyttämään.

Opettaja, mutta työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysjuttujen takia. Toisella kesken jäänyt ammattitutkinto, nykyisin mielenterveyseläkkeellä hänkin.

Kahdesta meidän luokan kiltistä hikaritytöstä tuli opettajia. En tajua miksi kiltit kympin tytöt hakeutuvat opettajiksi. Aina nenä kiinni kirjoissa, eikä mitään käsitystä elämästä. En tarkoita, että opettajan pitäisi olla mikään kuutosen oppilas itse, mutta voisi olla edes vähän särmää...

No vittu muutin aikoinaan riittävän kauas niin eipä ole tarvinnut tällaisesta selvää ottaa.