Mikä olisi kohtuullinen summa maksaa miesystävälle kuussa, jos muutamme yhteen hänen omistusasuntoonsa?

Karvalompsalla ne asumiset maksetaan. Ja miksei muukin eläminen.

Laittakaa kiinteät, ns. ei omaan taskuun menevät, kulut puoliksi. Eli maksat puolet:

- yhtiövastikkeesta

- asuntolainan koroista (ei lyhennyksistä!)

- sähkölaskusta

- vesilaskusta

- vakuutuksesta

- mahd. kiinteästä netti- ja puhelinliittymistä

Avopuolisollasi tosin säilyy asuntoonsa täysi omistus ja päätäntävalta, eli en suosittelisi pitkäaikaiseksi järjestelyksi.

Vastike+ puolet kuluista on minusta kohtuullinen. 250€:lla et saisi edes vuokra-asuntoa mistään. Lainan lyhennyksen maksaa mies, koska kerryttää itselleen omaisuutta.

Ihan järjetöntä roskasakkia täällä kun heti ovat loisimassa ja upottamassa kyntensä kumppaninsa omaisuuteen (en puhu aloittajasta). Itse en ikinä kehtaisi makoilla toisen asunnossa maksamatta kohtuullista korvausta asunnon omistajalle. Enkä kehtaisi olla vaatimassa siivua toisen omaisuudesta. 

Jos haluatte omistusasunnon, niin miksi ette pistä omia rahojanne likoon/hae pankista lainaa ja osta sellaista. Miksi asuntosijoittajaksi pitäisi päästä toisen siivellä ja miksi pidätte sitä vielä ihan oikeutettuna tapana toimia? 

Täällä on vähän väliä keskusteluja, joissa eronneen avoparin toinen puoli pohtii miten pääsisi käsiksi toisen omaisuuteen ja loukkaantuu verisesti jos joku ehdottaa ettei tuolla ole oikeutta toisen kerryttämään omaisuuteen vaikka ovat yhdessä asustaneetkin. 

Älä maksa koko vastiketta, koska silloin mies eläisi asunnossa käytännössä ilmaiseksi ja sinulla olisi maksajan rooli. Juoksevat kulut puoleksi, ei muuta. Älä anna miehesi elää sinun lompakollasi. Eikä kannata elää pitkään tuollaisessa järjestelyssä, jossa vain toinen omistaa. Säästä rahaa omaan asuntoon samalla. 

Puolet juoksevista kuluista eli sähköstä, vedestä ja vastikkeesta. Lainanlyhennys menee miehen "omaan pussiin", mutta nuo muut ovat asumisen pakollisia kuluja.

Puolet vastikkeesta ja puolet sähkölaskusta. Lainansa saa jokainen hoitaa itse. Lisäksi voit ostaa puolet miehen asunnosta ja kartuttaa asumisellasi omaakin omaisuuttasi maksaessasi itse omaa lainaasi.

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun hän myy asunnon, paljonko sinä saat asunnosta silloin?

Yhtiövastike ja sähkö pitää maksaa joka tapauksessa, vaikka laina olisi hoidettukin. Vastaa vuokraa siis.

Puolet juoksevista kuluista on liian vähän. Tätä eivät vaan av-mammat tajua. Minäkin asuisin ilomielin jossain pelkillä käyttömenoilla ilman riskiä ja pääomakuluja. Voisin kerryttää jatkuvasti omaisuutta sijoittamalla. Mutta eihän tämä mitenkään yleisesti ole mahdollista tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Älä maksa koko vastiketta, koska silloin mies eläisi asunnossa käytännössä ilmaiseksi ja sinulla olisi maksajan rooli. Juoksevat kulut puoleksi, ei muuta. Älä anna miehesi elää sinun lompakollasi. Eikä kannata elää pitkään tuollaisessa järjestelyssä, jossa vain toinen omistaa. Säästä rahaa omaan asuntoon samalla. 

No mitä sitten kun asuntoon pitää tehdä remonttia? Mies tietysti maksaa kaiken, koska omistaa asunnon, ja toinen saa edelleen asuu uudehkossa kämpässä vain maksamalla puolet kuluista. Kohtuullista olisi maksaa vastike kokonaan. Se asunto kuluu käytössä. Pieni kulukorvaus olisi kyllä paikallaan. 

Puolet vastikkeesta (ei rahoitus-) ja puolet muista asumisen kustannuksista kuten sähköstä. Jos maksat asumisesta muuta kuin osan vastikkeesta, varmista että saat myös maksamasi summan verran omistusoikeutta asuntoon. Jos tämä ei käy ja kumppani edelleen vaatii sinulta vuokraa, tehkää oikea vuokrasopimus jolloin sinulla on myös vuokralaisen oikeudet. 

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä muuttaisi  toisen omistamaan asuntoon. Siinä on aina toisen armoilla ja altavastaajana, ilman oikeuksia.

Tuo muuten ei pidä paikkaansa, eron tullessa EI voi asunnon omistajakaan nostaa vaimoa pihalle noin vain. Se vaatii oikeuden päätöksen häädöstä ja se vie aikaa.

Täällä on oikeaa tietoa, vaikka onkin keskustelupalsta:

https://www.laki24.fi/aihe/61159/

"Kun satunnainen seurustelu vakiintuu ja henkilöt muuttavat asumaan yhteen tarkoituksenaan muodostaa perhe, toisen seurustelukumppanin asuntoon muuttanut ei ole vuokrasuhteessa asunnon omistajan kanssa. Ei oleteta, että hänen on maksettava vuokraa asumisestaan, sanoo siviilioikeuden professori Urpo Kangas. Viimeistään kun asuntoon muuttanut on tehnyt muuttoilmoituksen ja ilmoittanut kumppaninsa asunnon asuinpaikakseen, häntä ei enää noin vain saa sieltä ulos.

Asunnon omistajan on nostettava häätökanne yleisessä alioikeudessa ja vaadittava päätöstä siitä, että entinen avopuoliso pitää asunnon osaa oikeudettomasti hallinnassaan.

Kun häätöä haetaan avosuhteen päättymisen perusteella, tuomioistuin joutuu ensin ratkaisemaan, onko tämä peruste olemassa.

Käytännössä näytöksi riittää asunnon omistajan yksipuolinen ilmoitus suhteen päättymisestä, Kangas sanoo.

Kun häätötuomio on annettu, asunnon omistajan on pyydettävä ulosottomieheltä päätöksen täytäntöönpanoa."

Miksi naisen pitäisi saada asua/ loisia miehen omistamassa asunnossa asumisen todellista arvoa ja kuluja vastaamattomin kustannuksin? Ei p*llukaan ihan kaikelle voi olla riittävä korvaus. Siipeilijät tekevät hallaa koko naissukupuolelle ja sen arvostukselle. Ennen yhteenmuuttoa raha- ja muut vastuut periaatteineen on varsin helppoa ja selkeää sopia pilkulleen - täysin tasapuolisiksi ja oikeudenmukaisiksi.  Eli mies maksaa lainansa korkoineen sekä vastikkeineen ja nainen maksaa asumisensa arvosta sekä oman osuutensa kaikesta muusta kulutuksestaan. Mikä tässä on väärin?

Minulla ja miesystävällä ollut samanlainen tilanne joskus vuosia sitten. Rivitalokaksio olisi maksanut vuokralla joku 550-600 e kk, niin miesystävä maksoi 250 e kk mulle. Muistaakseni maksoin siis lainan, vastikkeen ja sähkölaskun itse. Vastike ja sähkö noin 300 yht kuussa. Sain siis jonkun korvauksen, mutta en ollut mitenkään voitolla. Koin että se oli reilu sopimus ja miesystävä koki näin myös.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisen pitäisi saada asua/ loisia miehen omistamassa asunnossa asumisen todellista arvoa ja kuluja vastaamattomin kustannuksin? Ei p*llukaan ihan kaikelle voi olla riittävä korvaus. Siipeilijät tekevät hallaa koko naissukupuolelle ja sen arvostukselle. Ennen yhteenmuuttoa raha- ja muut vastuut periaatteineen on varsin helppoa ja selkeää sopia pilkulleen - täysin tasapuolisiksi ja oikeudenmukaisiksi.  Eli mies maksaa lainansa korkoineen sekä vastikkeineen ja nainen maksaa asumisensa arvosta sekä oman osuutensa kaikesta muusta kulutuksestaan. Mikä tässä on väärin?

Ei mikään. Asia on juuri noin.

Puolet vastikkeesta ja puolet sähkölaskusta

Pidemmän päälle tietenkin yhteinen laina. Ei vakituisessa suhteessa pidä asua niin, että toinen omistaa koko asunnon ja toinen on siinä kuin vuokralainen. Alkuvaiheessa yhtiövastike ja sähkö on hyvä vuokra. Sen vuokran osuuden on oltava vähän yli puolet niistä menoista, jos siis haetaan ihan optimaalista tasajakoa, koska "vuokralainen" myös omalla elämisellään kuluttaa asuntoa. Eli samaan aikaan kun toinen kartuttaa omaisuuttaan maksamalla lainaa, toinen kuluttaa sitä kartutettua omaisuutta elämällä siellä. Niin kauan kuin omaisuus ei ole yhteinen, siitä kuluttamisesta on hyvä maksaa jonkinasteinen (pieni) korvaus.

Ensiksi virallinen vuokrasopimus.

Vuokran hinta voi olla esimerkiksi 50% yhtiövastikkeesta, sähkölaskusta ja vedestä (riippuen toki, miten vesi maksetaan). Vesimaksussa voi olla kiinteä hinta, esimerkiksi 15e/henkilö kuukaudessa tai vesimittarin kulutuksen mukaan, jolloin toki maksat 50%.

Itse maksan mieheni omistamasta asunnosta puolet sähköstä ja vedestä (kulutuksen mukaan siis) ja yhtiövastikkeen kokonaan (noin 250e). Olen toki omaa rahaa laittanut tähän, mm. uusi keittiö ja uusi vessa sekä työhuoneen tapetointi.

Jos nyt joskus erotaan, niin mulle on ehkä ihan sama joku muutama tonni, mitä tähän olen laittanut kiinni omaa rahaa. Olen kuitenkin maksanut todella halpaa vuokraa ja käynyt töissä koko ajan, jolloin säästöjäkin on riittävästi oman asunnon hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä maksa koko vastiketta, koska silloin mies eläisi asunnossa käytännössä ilmaiseksi ja sinulla olisi maksajan rooli. Juoksevat kulut puoleksi, ei muuta. Älä anna miehesi elää sinun lompakollasi. Eikä kannata elää pitkään tuollaisessa järjestelyssä, jossa vain toinen omistaa. Säästä rahaa omaan asuntoon samalla. 

No mitä sitten kun asuntoon pitää tehdä remonttia? Mies tietysti maksaa kaiken, koska omistaa asunnon, ja toinen saa edelleen asuu uudehkossa kämpässä vain maksamalla puolet kuluista. Kohtuullista olisi maksaa vastike kokonaan. Se asunto kuluu käytössä. Pieni kulukorvaus olisi kyllä paikallaan. 

Nainenko on ainoa, joka sitä asuntoa kuluttaa? Mitä järkeä siinä on, että mies vain lyhentää lainaa omasta asunnostaan ja nainen maksaa kaikki juoksevat kulut? Kyllä se on naisen lompakolla loisimista sellainen, koska mies asuu silloin käytännössä ilmaiseksi. 

Parasta tietenkin olisi, että nainen ostaisi talosta puolet ja maksaisi omaa lainan osuuttaan. Silloin hänelläkin on samat oikeudet asuntoon kuin miehellä. 

Vierailija kirjoitti:

Puolet vastikkeesta (ei rahoitus-) ja puolet muista asumisen kustannuksista kuten sähköstä. Jos maksat asumisesta muuta kuin osan vastikkeesta, varmista että saat myös maksamasi summan verran omistusoikeutta asuntoon. Jos tämä ei käy ja kumppani edelleen vaatii sinulta vuokraa, tehkää oikea vuokrasopimus jolloin sinulla on myös vuokralaisen oikeudet. 

Ja sitten kun tulee putkiremontin aika, saako asunnon omistaja lähettää exälleen jyvitetyn laskun siitä putkiremontista? Esimerkiksi 2/50 loppusummasta kun exä ei kerran maksanut siitä asunnon kulumisesta ja kertyvästä korjaustarpeesta mitään silloin asumisaikanaan? Jos näin on ja se ex sitten ihan mielellään maksaa sen pari tonnia vaikka 15 vuoden kuluttua, niin asia on ihan ok, mutta jos se ei ole ok, kannattaa maksaa siitä asunnon kulumisesta jo asumisaikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon, se on NOLLA euroa.

Ja voisitko vielä perustella?