Mikä olisi kohtuullinen summa maksaa miesystävälle kuussa, jos muutamme yhteen hänen omistusasuntoonsa?
Hän maksaa lainaa noin 450 kuussa, jonka lisäksi yhtiövastike 250 kuussa. Olisiko tuon yhtiövastikkeen maksaminen + sähkölasku ok, vai pitäisikö maksaa enemmän?
Kommentit (349)
Maksat tietysti luonnossa. Muuten verottaja tulee väliin. Pimeänä on joka tapauksessa maksettava, niin miksei sitten luonnossa 'kerran tai pari viikossa' tyyliin.
Jos hänellä on lainaa, minusta vastike ja korot ovat ikään kuin vuokraa ja lyhennys taas kartuttaa hänen omaisuutta. Minusta kohtuullinen olisi vastikkeesta ja koroista puolet.
Sitten loput on kuluja jotka maksaisitte puoliksi. Vesi, sähkö, netti. Parkkipaikka jos myös sinä käytät sitä.
Minä omistan talon ja on miesystävän kanssa ajateltu että hän muuttaisi samaan. Remonttitarpeet maksaisin minä, hän voisi osallistua töihin kanssani.
Jos lyhentää lainaa pankin laatimalla sopimuksella, saa eron sattuessa kaikki rahansa takaisin!
Puolet vastikkeesta yms kuluista, lainanosaa en maksaisi yhtään.
Ja sitten ihmetellään, miksi naiset on köyhiä. Menette parisuhteeseen maksamaan toiselle vuokraa, ja tämä sitten elelee siinä sijoitusasunnossaan samalla teettäen teillä kotihommat ja syö vielä lapsen vanukkaatkin. Tosi fiksua, pakko sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun hän myy asunnon, paljonko sinä saat asunnosta silloin?
Onko se oikein, että toinen asuu toisen siivellä?
Eihän sillä asu, jos maksaa puolet osuudesta, josta ei kerry varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan maksele toisen lainoja ellei ole 100% idiootti.
Otapa asioista selvää!
50 % kaikista todellisista kuluista (sähkö, vesi, hoitovastike, netti, ruoka, auto jos käytät) ja 50 % asunnon markkinavuokra-arvosta. Mies hoitaa lainansa itse. Mikä tässä on niin vaikeaa teille naisille?!
250 on niin pieni vuokrasumma että pystyy laittamaan rahaa omalle säästötilille, jonka voi myöhemmin käyttää esim yhteisen asunnon ostoon. Ja jos ero niin sitten on rahaa säästössä.
Mitä maksaisit, jos olisitte naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan maksele toisen lainoja ellei ole 100% idiootti.
Suurin osa vuokralaisista on siis idiootteja?
Tästä ketjusta ja keskustelusta tulee jotenkin sellainen tunne, että tässä ei olla nyt minkään loppuelämän suhteen kanssa yhteen muuttamassa. Jos oltaisinn, niin sehän tarkoittaisi, että asunto olisi aikoinaan, kun olette naimisissa ja asunto on maksettu, yhteistä omaisuutta. Siitä on teille myös jatkossa kuluja ja jos sen myy tai vuokraa, tuottoa. Ei aivoiliitossa, kun on lapsiakin tällaisia omaisuuksia ole käytännössä mahdollista pitää erossa mitenkään, vaan kaikki on jaettua ihan väkisinkin. Kannattaa ottaa tällaiset asiat huomioon ja katsoa asioita vähän pitemmälle. Mitä tarkoittaa se, että maksat vastiketta. Minä ehkä miettisin, että onko mies edes kovin tosissaan suhteessa, tai ajatteleeko asiaanne edes kovin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan maksele toisen lainoja ellei ole 100% idiootti.
Suurin osa vuokralaisista on siis idiootteja?
Vuokralaisella on vuokrasopimus takana. Vain tietyillä säännöillä saa heittää pois. Toisin kuin toisen omistamasta asunnosta, jossa ei ole mitään turvaa.
Minä maksoin vastikkeen kokonaan ja puolet sähkölaskusta. Omasta mielestäni ei olisi ollut reilua maksaa vain puolet kaikista kuluista, koska kyllähän se asunto kuluu myös minun käytöstäni.
Tajutkaa nyt, että omistusasunto ei tarkoita automaattisesti lainaa. Ilman kivikaudella tehtyä putkiremppaa omassa asunnossani ei olisi euron euroa velkaa. Katsokaas kun perintönäkin asuntoja saadaan.
Puolet kuluista ilman lainanlyhennystä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään, miksi naiset on köyhiä. Menette parisuhteeseen maksamaan toiselle vuokraa, ja tämä sitten elelee siinä sijoitusasunnossaan samalla teettäen teillä kotihommat ja syö vielä lapsen vanukkaatkin. Tosi fiksua, pakko sanoa.
No minä muutin miehen omistamaan asuntoon silloin joskus. Tein pari lasta nuorena. Jos nyt tulisi ero, olisi kuitenkin ihan kiitettävä omaisuus kun aviossa on oltu 7v ja avioehto sovittu niin että kaikki avioliiton aikana hankittu on puoliksi
Juuri näin minäkin ajattelen, että siipeilijäksi en ala. Olisi eri asia, jos mies olisi varakas ja tarjoutuisi, mutta kun ei ole ja olen reilu, enkä todellakaan alkaisi siipeilemään. ap.