Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokkaille anopeille tiedoksi: Poikasi elämässä ykkösnainen on hänen vaimonsa.
Taloudessa ei kaivata apu-emäntää.
Ja anoppi on ihan se viimeinen henkilö, joka sinne halutaan huseeraamaan.Hankkikaa vihdoin oma elämä ja tajutkaa päästää vauvelustanne irti!
Ja tuhlatkaa hyvät anopit rahat elinaikanananne, lahjoittakaa tyttären perheelle ja jos jotain annatte niin suoraan pojalle. Tehkää testamentti, jossa rajaatte pojan puolisot perinnön ulkopuolelle - eron sattuessa miniä ei saa latin latia anopin perinnöstä. Eikä se miniä edes halua sitä riihikuivaa rahaa, kun on anopin taskusta! Eikä varsinkaan apua lastenhoitoon. Hoitaa ihan itse, nurisematta.
Nyt on päästy tarpeettomasta tavarasta lastenlasten tapaamisesta kieltäytymiseen. Eikö se ole ihan oikeasti vaan hyvä asia, että käyttää omat rahat itseensä ja antaa lapsen perheelle aikaa vaikka lastenhoidon muodossa?
Jostain syystä minulle on tämän ketjun aikana alkanut tulla hillitön halu lahjoittaa anopille kaikkea paripuolia pussilakanoita ja tuikkukippoja, ehkäpä siihen kirpparilta pari mattoa. No en sitä kuitenkaan tee.
Anoppini on kiva, mutta kyllä hänkin osaa kieltäytyä. Pari kertaa kävi niin, että hän kieltäytyi ostamastamme lahjasta ja sanoi ettei tarvitse, viekää vaan mennessänne pois. Ei se mitään, lahja sai uuden osoitteen. Nykyisin ostamme lahjaksi kaikkea kuluvaa kuten kahvipaketteja ja juustoja. Ne ovat selvästi toivottuja lahjoja.
Niin, anoppi käy silloin ihmisestä kun pitää saada joku hoitamaan lasta. Muutoin on vähän niin ja näin. Ihmettelen, että niinkin tärkeään hommaan sitten kelpaa kun kyliltä kuulee, että on jos minkälaista luonnehäiriötä ja huonoa makua.
Mun anoppi on käyttänyt luottamustani hyväkseen, kohdellut lastani kaltoin kun oli hoitamassa. Ei pyydetä enää vahtimaan lapsia.
Ja sellaisessa tapauksessa ihan oikein. Tämä oli siis sinun lapsesi, ei teidän yhteinen?
Siis mun ja anopin lapsi? Ei tietenkään, vaan mun ja anopin pojan lapsesta kyse. Anopin poika, minun puolisoni, on tästä täysin samaa mieltä kanssani. Lapsen turvallisuus on tärkeämpää kuin anoppi-marttyyrin loukatut tunteet.
Anteeksi, en ymmärtänyt että voit tulkita näin yksinkertaisen asian väärin. En ole vielä kuullut, että anoppi ja miniä lisääntyisivät keskenään enkä niin olettanut tässäkään tapauksessa.
Kerroit tapahtumista yksikön ensimmäisessä persoonassa eli siin "luottamustani" "lastani" ja ajattelin kyseessä olevan uusioperhe, jossa lapsi on sinun, ei yhteinen nykyisen puolisosi kanssa. Silloin olisi luonnollista puhua meidän luottamuksestamme, lapsestamme. Ja ikävää, että teillä on ollut ikävä kokemus.
Tosin jos luetunymmärtämisesi on tällä asteella niin olisitko voinut ymmärtää jotain muutakin väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edustan varmaan vähemmistöä tässä keskustelussa kun en ymmärrä miten ap voi olla noin kiittämätön. Itse en kehtaa loukata lahjan antajaa vaan laitan kyllä anopin vierailun ajaksi sen ruman koriste-esineen kirjahyllyyn ja sitten taas pois. Muistan aina kuka on antanut mitäkin ja laitan lapsellekin sen ruman lahjapaidan päälle jos lahjan antaja tulee kylään. Me ollaan miehen kanssa molemmat kyllä kuopuksia ja ollaan saatu kaikki huonekalut eikä ne sovi yhteen :) Sisustus ei ole meille tärkeää vaan ne rahat menee muualle. Sinänsä siis mun ja ap:n arvot on tosi erilaiset.
Ei kiitollisuus ole mikään itseisehto. Onpa sairas ajatus, se että toinen pakottaa sinut ottamaan vastaan kaiken, mitä haluaa tuoda, niin että pitäisi olla vain kiitollinen, kiitollinen ja kiitollinen. Minähän voisin tuoda sinun luoksesi kaikkea vekkulia, mistä itse tykkään, kuten ruosteisia haravoita, rikkinäisiä ämpäreitä, valtaisia koristekukkapuskia, aivan jäätävän rumia vaatteita sinulle ja koko perheelle, ja sinun pitäisi vain ottaa kaikki se vastaan ja olla KIITOLLINEN. Seuraavaksi tuon paskanmakuisia, vähän epähygieenisiä ja vanhentuneista aineista tehtyjä leivonnaisia jatkuvalla syötöllä ja jälleen sinun kuuluu olla KIITOLLINEN ja todellakin syödä nämä rakkaudella väännetyt pulleliinit. Toivon, että vajoat polvillesi sen ruosteisen haravan edessä silkkaa kiitollisuuttasi.
Ihan älytöntä nyt taas
Älytön oli kommenttisi! Minulla ei ole noin ilkeitä ihmisiä lähipiirissäni. Eikä sinun ole syytä pitää minua selkärangattomana sylkykuppina vain siksi, että en halua laittaa rahaa esimerkiksi sisustukseen vaan otan kiitollisena vastaan sen jonkun toisen mielestä ruman maton jos joku sen meille tuo - koska meille pääasia on se matto tai ne vaatteet lapsille eikä se että ne ovat juuri oikeanlaisia. Ja todellakin olen AINA kiitollinen lahjan antajalle, kukaan ei ole ilkeyttään meille tuonut yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sisustaminen maailman tärkein juttu? Voisko sitä pipoa vähän löysätä? Miten se on että aina anopit tuo huonoa tavaraa? 0mat äidit ei. Terveisin miniä, jota ei joku yksi kippo haittaa ja jolla on kiva anoppi.
Mun äiti ei osta mitään sisustustavaraa ilman meidän mielipidettä, koska tietää ettei meidän maut kohtaa.
Meidän vai sinun? Oletko ihan varma, että puolisosi on samaa mieltä kuin sinä?
Meidän asunnot olivat samalla tyylillä sisustettu ennen kuin muutimme yhteen. Samantyyliset sohvat, sama värimaailma ja mahdollisimman pelkistettyä. Jos poikaystäväni jotain ostaa, on se sellainen mistä mäkin tykkään ja päinvastoin. Enköhän mä viidessä vuodessa muutenkin ole oppinut poikaystäväni maun ja hän mun.
Siis ihan tosissasi väität, että anoppi aloitti poikansa puolesta sisustamisen vasta kun sinä tulit kuvioihin. Ihan oikeasti ei mene läpi yleisen elämänkokemuksen nojalla.
Ei poikaystävälläni ollut muuta äitinsä ostamaa, kuin pari huonekasvia ja sitten joku neliskanttinen yksivärinen tarjoiluastia. Nyt yhteenmuuton jälkeen on innostunut ostamaan kaikkia koriste-esineitä.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että noinko te kävitte läpi kaikki poikaystävän tavarat että mikä oli mistäkin tullut?
Huonekalut oli ostanut itse, taulut osti vasta kun aloimme seurustelemaan ja mitään ylimääräistä sisustuskrääsää ei ollut muuta kuin nuo kasvit ja sen tarjoiluastiankin sai äidiltään meidän suhteemme aikana. Muuten on ostanut kaikki sisustukseen liittyvät itse.
Eli kämppä oli puolityhjä
Ei, vaan siellä ei ollut mitään ylimääräistä, kuten ei munkaan asunnossa. Ei ollut mitään rumia kippoja pöydillä tai rumia värikkäitä mattoja.
Mutta rumaan markettipäiväpeittoon sun piti säästää kuukausia?
Yli 100e on helvetin iso raha mulle, kun ei opiskelijana ole hirveästi mistä säästää, eikä toi päiväpeitto ole ruma, vaan simppeli ja sisustuksen värimaailmaan sopiva. Sä ilmeisesti tykkäät noista röyhelöjutuista?
Onhan röyhelöiden ja simppelin välilläkin jotain. Sinun maailmasi on kovin mustavalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Ei huolta, että veisin, sillä lapsia en halua, enkä tee.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Just ajattelin tätä ketjua lukiessani, että kun poikani kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omaan kotiinsa (naisen, miehen tai vaikka hevosen kanssa) niin en IKINÄ ala sisustaa siellä.
Tämä toisen kotiin tunkeutuminen ja poikalapsiinsa ripustautuminen ei ole mikään väistämätön biologinen ominaisuus kaikissa naisissa. Sinun ei tarvitse muuttua omaksi äidiksesi! Sinä voit parantua tästä!
Mutta sinun täytyy myöntää, että tarvitset apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ap:n kaltainen miniä. Mikään "tavallinen" matto/verho ei kelvannut, mutta kuola valuen esiteltiin sisustuslehdistä mattoja jne mitä haluttaisiin.
Suoraan sanottiin ettei tarvitse mitään ostaa. Ymmärsin vihjeen, en osta. Nyt ollaan naama norsun vehkeellä kun edes kahvipakettia ei viedä.
Aina kylään mennessä pistän "tuliaisten" verran / jouluna joululahjan hinnan / synttärienaikaan lahjan hinnan sivuun. Annan rahat sitten pojalle jos/kun ero tulee
Oletpa ilkeä! Olet siis varmaan aiemmin ostanut heille oman mielesi mukaisia tavaroita, ja miniä on yrittänyt sisustuslehtien avulla vihjata, minkätyylisestä tykkäävät. En usko, että on halunnut juuri sitä lehdessä ollutta kallista merkkitavaraa, vaan vihjannut että tykkää tästä tyylistä. Kun tyyli ei sinua miellytä, vedit sitten herneen syvälle nenään. Mitä sinä saat tästä ilkeilystä?
Ja moni tuolla aiemmin sanoi, että voi ihan suoraan sanoa, ettei tarvitse mitään. Kyllä, me on sanottu tämä anopille aluksi kierrellen ja jo vuosia suoraan. Ei vain mene perille - edes nuo lehdestä näytetyt "tässä on meidän mielestä kivan näköinen koti"-vihjailut. Kantaa sitä oman maun mukaista sisustustavaraa, ja lapsille vaatetta ja krääsää.
Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, niin ei tule enää sitä lelukrääsää. En käsittänyt sitä logiikkaa, millä osteli kaikkea. Jos meillä on legoja, ja lapset toivovat niitä lahjaksi, anoppi ostaa pussillisen jotain legon näköisiä, mutta eri kokoisia palikoita. Millä ei siis tee mitään, kun eivät sovi legojen kanssa yhteen. Tai ostaa 12-vuotiaalle pojalle pipon, joka kuvioiden ja kokonsa puolesta sopii paremmin 3-vuotiaalle.
Meillä ei siis ole auttanut nätisti eikä tiukemmin sanominen. Anoppi on sellainen marttyyrityyppinen ihminen monessa suhteessa, ja tässä asiassa sitten vetää aina sen "minä vähistä rahoistani halusin tuoda tuliaisia"-kortin esiin. Ei mene perille, vaikka sanotaan ettei tarvitse tuoda meille tai lapsille tuliaisia. Hän vain pahoittaa mielensä ja jatkaa silti tavaran kantamista. Olen sitten ratkaissut asian niin, että vaikka aina sanon asiasta ja aina hän pahoittaa mielensä, niin laitan tavaran sivuun ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä ratkaisin anoppina saman ongelman niin, että en vie mitään tuliaisia tai lahjoja pojan perheeseen, koska miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että heille ei tuoda mitään ja jos rahaa annetaan, on se koko perheelle. Annan rahat tyttären perheelle, joka saa joka joulu tuplasumman verrattuna siihen, mitä muuten antaisin. Mitä minä haudassa teen rahalla, en yhtään mitään, joten tänäkin jouluna ostan tyttären lapsille (2 kpl) lahjoja vähän yli 1000 eurolla. Siellä ei koskaan sanota, että huonot legopaketti eikä vävy tarraa seteleihin kiinni selittäen, että nämä on koko perheelle.
Miniä valittaa, että en ole lapsenlapsille tasapuolinen ja minä muistutan, että itse olet kieltänyt mitään tuomasta. Minä tottelen eikä sekään kelpaa!
Juuri näin. Meillä on vähän samanlainen tilanne. Pojalle annan rahat salaa. Kaikkea kyllä siedän, mutta en ilmiselvää ahneutta. Ei miniä määrää kenelle lahjani annan.
Miksi menet lapsesi parisuhteeseen väliin tuolla tavalla aiheuttamaan ongelmia? Monet miehet on jo muutenkin sellaisia, että tuhlaavat rahaa omiin juttuihinsa ja talouden pyörittäminen jää vaimolle. Sitten jos siihen vielä joku tunkee antamaan lisää huvittelurahaa miehelle niin tilanne vain pahenee ja perheen jäsenillä on eri elintasot.
Tottakai muistan omaa lastani. Ei hän mitenkään ole poistunut sukupuustani menemällä naimisiin. Hän voi sitten päättää mitä rahoilla tekee. Viekö perheen lomalle (joululahja on yleensä sen kokoinen että heidän nelihenkinen perhe voisi viettää ainakin pitkän viikonlopun Euroopassa), laittaako sijoituksiin, ostaako kotiin jotain.
Minä aikani katsoin, kun mikään ei miniälle kelpaa. Lahjakortitkin olivat ihan vääränlaisia. Nyt ei tarvitse sitä riemua sietää ja saan kuitenkin ilahduttaa lastani muistamisella.
Saahan sitä rahaa omalle lapselleen antaa. Mutta herää kysymys, miksi et hänelle osta lahjoja tai lahjakortteja, joita ei tarvita (ja sitten ihmettele, kun ei ole niistä kiitollinen), kun miniääkin halusit oman makusi mukaisilla lahjoilla ilahduttaa. Tuskinpa miniäkään valittaisi, jos saisi rahaa, jolla ostaa itselleen mieluista.
Ööö, nyt en enää ymmärrä. Poika on saanut lahjoja ja lahjakortteja myös. Tiedän hänen lempiravintolansa, kaupan jossa asioi, elokuvateatterin, lempiviskin jne. Isommat lahjat kuitenkin annan hänellekin nykyään rahana. Esimerkiksi tavaratalon lahjakortit eivät olleet miniän mieleen eivätkä leffaliput.
Anoppini ex-anoppi on kyllä kaikista pahin! Eli mieheni mummi, tuo mitä turhimpia juttuja aina mukanaan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonista veistetyn oikean kokoisen ihmispään "laittakaa vaikka ikkunalaudalle". Viime jouluna hän toi käpyjä. Käpyjä! Tavallisia pieniä käpyjä, joita on metsät täynnä. Häälahjaksi saimme vanhan käytetyn luudan. Kyllä, luit oikein. Luudan 🤦🏼♀️ Toi myös lapsemme ristiäisiin uudet "juhlavaatteet" lapsellemme, eli valkoiset velourpotkuhousut ja röyhelöpaidan 😬😬 Hän oli kuitenkin tuonut jo suvun kastemekon. "Juhlavaatteita" emme kyllä suostuneet laittamaan ja muut lahjat ovat lähteneet kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Just ajattelin tätä ketjua lukiessani, että kun poikani kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omaan kotiinsa (naisen, miehen tai vaikka hevosen kanssa) niin en IKINÄ ala sisustaa siellä.
Tämä toisen kotiin tunkeutuminen ja poikalapsiinsa ripustautuminen ei ole mikään väistämätön biologinen ominaisuus kaikissa naisissa. Sinun ei tarvitse muuttua omaksi äidiksesi! Sinä voit parantua tästä!
Mutta sinun täytyy myöntää, että tarvitset apua.
Muuten hyvä, mutta tyttölapsiin ripustautuminen katsotaan luonnolliseksi. Ei se poika ole sen vähempää oma lapsi kuin se tyttökään, vaikka naimisiin meneekin. Miksi on ok, että tyttären perheessä huseerataan mutta pojan perheessä ei voi. Kumma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Just ajattelin tätä ketjua lukiessani, että kun poikani kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omaan kotiinsa (naisen, miehen tai vaikka hevosen kanssa) niin en IKINÄ ala sisustaa siellä.
Tämä toisen kotiin tunkeutuminen ja poikalapsiinsa ripustautuminen ei ole mikään väistämätön biologinen ominaisuus kaikissa naisissa. Sinun ei tarvitse muuttua omaksi äidiksesi! Sinä voit parantua tästä!
Mutta sinun täytyy myöntää, että tarvitset apua.
Kuka tarvitsee apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sisustaminen maailman tärkein juttu? Voisko sitä pipoa vähän löysätä? Miten se on että aina anopit tuo huonoa tavaraa? 0mat äidit ei. Terveisin miniä, jota ei joku yksi kippo haittaa ja jolla on kiva anoppi.
Mun äiti ei osta mitään sisustustavaraa ilman meidän mielipidettä, koska tietää ettei meidän maut kohtaa.
Meidän vai sinun? Oletko ihan varma, että puolisosi on samaa mieltä kuin sinä?
Meidän asunnot olivat samalla tyylillä sisustettu ennen kuin muutimme yhteen. Samantyyliset sohvat, sama värimaailma ja mahdollisimman pelkistettyä. Jos poikaystäväni jotain ostaa, on se sellainen mistä mäkin tykkään ja päinvastoin. Enköhän mä viidessä vuodessa muutenkin ole oppinut poikaystäväni maun ja hän mun.
Siis ihan tosissasi väität, että anoppi aloitti poikansa puolesta sisustamisen vasta kun sinä tulit kuvioihin. Ihan oikeasti ei mene läpi yleisen elämänkokemuksen nojalla.
Ei poikaystävälläni ollut muuta äitinsä ostamaa, kuin pari huonekasvia ja sitten joku neliskanttinen yksivärinen tarjoiluastia. Nyt yhteenmuuton jälkeen on innostunut ostamaan kaikkia koriste-esineitä.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että noinko te kävitte läpi kaikki poikaystävän tavarat että mikä oli mistäkin tullut?
Huonekalut oli ostanut itse, taulut osti vasta kun aloimme seurustelemaan ja mitään ylimääräistä sisustuskrääsää ei ollut muuta kuin nuo kasvit ja sen tarjoiluastiankin sai äidiltään meidän suhteemme aikana. Muuten on ostanut kaikki sisustukseen liittyvät itse.
Eli kämppä oli puolityhjä
Ei, vaan siellä ei ollut mitään ylimääräistä, kuten ei munkaan asunnossa. Ei ollut mitään rumia kippoja pöydillä tai rumia värikkäitä mattoja.
Mutta rumaan markettipäiväpeittoon sun piti säästää kuukausia?
Yli 100e on helvetin iso raha mulle, kun ei opiskelijana ole hirveästi mistä säästää, eikä toi päiväpeitto ole ruma, vaan simppeli ja sisustuksen värimaailmaan sopiva. Sä ilmeisesti tykkäät noista röyhelöjutuista?
Ja heti pitää mennä henkilökohtaisuuksiin? En tykkää röyhelöistä, mutta nuo metalliväriset päiväpeitot ja tehosteseinät ovat mielestäni tyylikkyydessä ihan samaa sarjaa kuin röyhelötkin.
Ja arvasin, ettei kuvaa tule tunnistamisen pelossa. Sanallisesta kuvauksesta kyllä varmasti jokainen kämpässä käynyt tunnistaa, kenestä on kyse, mutta mitäpä pienistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Ei huolta, että veisin, sillä lapsia en halua, enkä tee.
Varmasti hyvä päätös, näin kun olen kommenttejasi lukenut. Tietääkö mies?
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Mä olen jo anoppi. Yhtään esinettä, kippoa tai kuppia en ole ostanut poikani huusholliin. Annan kaikki lahjat rahana, tekee niillä mitä lystää. Miniälle annan rahaa tai lahjakortteja. Sisustan tasan omaa kotiani, en poikani, tyttäreni tai kummin kaiman lapsen kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomatonta tää keskustelu taas. Äiti ei saa sisustaa poikansa kotia mielensä mukaan, niin rajataan miniä perinnön ulkopuolelle, ei suostuta hoitamaan lapsenlapsia ja jätetään ne lapsenlapset ilman joululahjoja. Ihan oikeasti nyt, muistakaa että lapset on lainaa vain. Napanuora on katkaistava jossain kohtaa, annettava lapsen rakentaa itse oma elämänsä. Sisustaa kotinsa niin kuin hän ja puolisonsa haluaa, ei niin kuin sinä. Pukea ja kasvattaa lapsensa kuten haluaa, ei niin kuin sinä. Ja niin edelleen.
Niinpä.
Kyllä olen niin kiitollinen ihan normaalista anopista ja äidistäni tätä ja näitä monia ketjuja lukiessani.
Hei anopit, jos jotain on niin ihan välttämättä, aivan pakko hankkia jouluksi, niin osta sukkia.
Me miniät, ei me teiltä aikuisina ihmisinä oikeasti mitään haluta. Me käydään töissä, saadaan omaa rahaa ja meillä on omat kotimme, kuten teilläkin. Huomioi lastasi, huomioi lapsenlapsiasi ja käyttäydythän ystävällisesti meitä kohtaan niin tullaan mainiosti toimeen. Hyvin harva meistä haluaa mitään tuikkukippoja tai muita juttuja, kyllä meillä on oma makumme jota lapsesi kanssa toteutamme omassa kodissamme, emme sinun makuasi. Emmekä tee tätä sinun kiusaksi, ihan vaan siksi että näin vaan on kaikkialla ympäri maata.
Ja miksi sukkia? Ne kuluu, ne ei jää kenkiin piiloon, niitä tarvitsee jokainen ja niissä ei tarvita kasvunvaraa. Ja se oikean koon kysyminenkin on todella helppoa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun 25 vuoden kuluttua tämä samainen ap on viemässä "kauniita" mattoja ja koristeita poikansa ja miniänsä kotiin. Hän vie mustaa ja valkoista, kromia. Miniä ei voi sietää, kun tykkää romanttisemmasta tyylistä, pehmeistä linjoista, materiaaleista. Siinä sitten ap itkee, kuinka miniä on kiittämätön. Lycka till!
Ei huolta, että veisin, sillä lapsia en halua, enkä tee.
Varmasti hyvä päätös, näin kun olen kommenttejasi lukenut. Tietääkö mies?
No ei missään nimessä tiedä... No tietenkin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokkaille anopeille tiedoksi: Poikasi elämässä ykkösnainen on hänen vaimonsa.
Taloudessa ei kaivata apu-emäntää.
Ja anoppi on ihan se viimeinen henkilö, joka sinne halutaan huseeraamaan.Hankkikaa vihdoin oma elämä ja tajutkaa päästää vauvelustanne irti!
Ja tuhlatkaa hyvät anopit rahat elinaikanananne, lahjoittakaa tyttären perheelle ja jos jotain annatte niin suoraan pojalle. Tehkää testamentti, jossa rajaatte pojan puolisot perinnön ulkopuolelle - eron sattuessa miniä ei saa latin latia anopin perinnöstä. Eikä se miniä edes halua sitä riihikuivaa rahaa, kun on anopin taskusta! Eikä varsinkaan apua lastenhoitoon. Hoitaa ihan itse, nurisematta.
Nyt on päästy tarpeettomasta tavarasta lastenlasten tapaamisesta kieltäytymiseen. Eikö se ole ihan oikeasti vaan hyvä asia, että käyttää omat rahat itseensä ja antaa lapsen perheelle aikaa vaikka lastenhoidon muodossa?
Jostain syystä minulle on tämän ketjun aikana alkanut tulla hillitön halu lahjoittaa anopille kaikkea paripuolia pussilakanoita ja tuikkukippoja, ehkäpä siihen kirpparilta pari mattoa. No en sitä kuitenkaan tee.
Anoppini on kiva, mutta kyllä hänkin osaa kieltäytyä. Pari kertaa kävi niin, että hän kieltäytyi ostamastamme lahjasta ja sanoi ettei tarvitse, viekää vaan mennessänne pois. Ei se mitään, lahja sai uuden osoitteen. Nykyisin ostamme lahjaksi kaikkea kuluvaa kuten kahvipaketteja ja juustoja. Ne ovat selvästi toivottuja lahjoja.
Niin, anoppi käy silloin ihmisestä kun pitää saada joku hoitamaan lasta. Muutoin on vähän niin ja näin. Ihmettelen, että niinkin tärkeään hommaan sitten kelpaa kun kyliltä kuulee, että on jos minkälaista luonnehäiriötä ja huonoa makua.
Älä huoli, meillä ei kelpaa siihenkään. Anoppi nimittäin ulottaa reviiritaisteluaan myös lapsiini, ja haluaa olla heille äidin roolissa mummon sijaan. Itsekästä tai ei, minä en ole sellainen ihminen, joka jotenkin alkaa jakamaan sitä äidin roolia ja äidin kasvatustehtävää muiden kanssa. Lapseni on hoidossa luotettavilla ihmisillä, anoppini ei valitettavasti näihin kuulu.
Enemmän olen miuten tästäkin valinnasta haukkuja saanut kuin tyytyväistä myhäilyä, joten eiköhän näille päsmärianopeille kuitenkin ole hengen asia päästä niitä lapsenlapsia hoitamaan (=omimaan).
Taattua av:ta. Ap on kiittämätön pirttihirmu ja tottakai anopilla on oikeus sisustaa toisen kotia.
Minusta kyllä tuntuu, että useampi "anopin" kirjoitus tässä ketjussa on vain palstan päivystävän naisvihaajan oksennuksia. Tänään hän vain on päättänyt fantasioida anoppina olemisesta, on toi naisia mollaava lätinä jo sen verran tuttua. Joka ketjuun sitä pitääkin tulla ulisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokkaille anopeille tiedoksi: Poikasi elämässä ykkösnainen on hänen vaimonsa.
Taloudessa ei kaivata apu-emäntää.
Ja anoppi on ihan se viimeinen henkilö, joka sinne halutaan huseeraamaan.Hankkikaa vihdoin oma elämä ja tajutkaa päästää vauvelustanne irti!
Ja tuhlatkaa hyvät anopit rahat elinaikanananne, lahjoittakaa tyttären perheelle ja jos jotain annatte niin suoraan pojalle. Tehkää testamentti, jossa rajaatte pojan puolisot perinnön ulkopuolelle - eron sattuessa miniä ei saa latin latia anopin perinnöstä. Eikä se miniä edes halua sitä riihikuivaa rahaa, kun on anopin taskusta! Eikä varsinkaan apua lastenhoitoon. Hoitaa ihan itse, nurisematta.
Nyt on päästy tarpeettomasta tavarasta lastenlasten tapaamisesta kieltäytymiseen. Eikö se ole ihan oikeasti vaan hyvä asia, että käyttää omat rahat itseensä ja antaa lapsen perheelle aikaa vaikka lastenhoidon muodossa?
Jostain syystä minulle on tämän ketjun aikana alkanut tulla hillitön halu lahjoittaa anopille kaikkea paripuolia pussilakanoita ja tuikkukippoja, ehkäpä siihen kirpparilta pari mattoa. No en sitä kuitenkaan tee.
Anoppini on kiva, mutta kyllä hänkin osaa kieltäytyä. Pari kertaa kävi niin, että hän kieltäytyi ostamastamme lahjasta ja sanoi ettei tarvitse, viekää vaan mennessänne pois. Ei se mitään, lahja sai uuden osoitteen. Nykyisin ostamme lahjaksi kaikkea kuluvaa kuten kahvipaketteja ja juustoja. Ne ovat selvästi toivottuja lahjoja.
Niin, anoppi käy silloin ihmisestä kun pitää saada joku hoitamaan lasta. Muutoin on vähän niin ja näin. Ihmettelen, että niinkin tärkeään hommaan sitten kelpaa kun kyliltä kuulee, että on jos minkälaista luonnehäiriötä ja huonoa makua.
Älä huoli, meillä ei kelpaa siihenkään. Anoppi nimittäin ulottaa reviiritaisteluaan myös lapsiini, ja haluaa olla heille äidin roolissa mummon sijaan. Itsekästä tai ei, minä en ole sellainen ihminen, joka jotenkin alkaa jakamaan sitä äidin roolia ja äidin kasvatustehtävää muiden kanssa. Lapseni on hoidossa luotettavilla ihmisillä, anoppini ei valitettavasti näihin kuulu.
Enemmän olen miuten tästäkin valinnasta haukkuja saanut kuin tyytyväistä myhäilyä, joten eiköhän näille päsmärianopeille kuitenkin ole hengen asia päästä niitä lapsenlapsia hoitamaan (=omimaan).
Sinä, sinun lapsesi, sinun anoppisi, sinun kasvatustehtäväsi. Enemmän minua huolettaisi, mistä lapset saavat miehen mallin, koska lasten isä mitä selvimmin on poissa kuvioista.
Yli 100e on helvetin iso raha mulle, kun ei opiskelijana ole hirveästi mistä säästää, eikä toi päiväpeitto ole ruma, vaan simppeli ja sisustuksen värimaailmaan sopiva. Sä ilmeisesti tykkäät noista röyhelöjutuista?