Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Ap:han sanoi että poikaystävä ei ole kiinnostunut sisutuksesta, tuskinpa syynä on se että mies rakastaisi sitä mattoa eikä siksi halua hankkiutua siitä eroon vaan että miehelle on ihan sama mitä tavaraa kämpästä löytyy. Ja köyhänä opiskelijana ei välttämättä ihan tosta noin vaan ole varaa ostella uusia mattoja.
Poikaystävä ei ole kiinnostunut sisustuksesta, koska ei ole kiinnostunut sisustamaan samalla tavalla kuin ap! Se matto makuuhuoneen lattialle kelpaa miehelle hyvin, ei ap:lle, koska mieshän ei saa kodissaan olla mitään mieltä mistään. Jos makuuhuoneessa ei ole aikaisemmin ollut mattoa, niin tarvitaanko sinne sitä nytkään? Eli pelkkä tekosyy naiselle se, että ei ole varaa ostaa uutta. Rahaa löytyy kyllä, jos maksajaksi jotenkin saisi keploteltua sen miehen?
Sinä kun näemmä tunnet aloittajan poikaystävän paremmin kuin ap, niin sinähän voisitkin sitten vihjata sille poikkikselle, että jos hän oikeasti on kiinnostunut sisustamisesta, niin hän voi jatkossa kertoa siitä ihan ääneen. Katsos kun me naiset emme ole ajatuksenlukijoita ja kun kysyessämme miehen mielipidettä sisustusasioihin, vastaus on että ihan sama, me tuppaamme tulkitsemaan sen niin, että miehelle asia tosiaan on ihan sama. Joten jos ja kun miehellä onkin toiveita sisustuksen suhteen, niin käytännössä ainoa tapa ilmaista toiveensa on kertoa ne ihan suoraan. Siinä vaiheessa kun on jo ehtinyt sanomaan että ihan sama, päätä sinä, on hiukka turha alkaa märisemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Toivottavasti et ole oikea ap. Jos olet, niin sääliksi käy poikaparkaa. Olisit kyllä miniä suoraan hornasta. Olet varmasti nuori, mutta mua ahdistaisi jos poika seurustelisi tuollaisen pirttihirmun kanssa. Minä minä minä ja mun sukulaiset ja kaverit. Minä olisin sanonut sukulaisille ja kavereille, että tuokaapas sitten mieleisenne matto. Suu poikki, puhutte mun poikakaverin äidistä.
Pojalle onnea elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen sydän?
https://www.hyvantuulenpuoti.fi/lyhty-sydn-ruskeanharmaa-p-3913.html
Ei. Mutta lähes yhtä ruma kuin tuo.
Te olette päässeet vielä aika helpolla. Minun anoppini on yllättänyt minut kokonaisella keittiön pöytäryhmällä (kirpputorilta), useilla matoilla, astioilla, verhoilla, vaatteilla....kerran kävi jopa poissaollessani istuttamassa pihallemme kukkasia :)
Ja kauniisti olen yrittänyt asiasta sanoa, kovasti ei miehen mukaan saa anoppia järkyttää, kun on sydänsairas ihminen.
Meille anoppi toi jokunen vuosi sitten kummallisen puisen metrisen kynttiläjalan, johon oli tarkoitus pultata päähän joku iso kynttilä. Melkoinen kapistus, mutta hätä ei ollut suuri - keskeltä poikki ja paloi takassa oikein kivasti!
Mitä sitä turhaa romua siellä asunnossa säilyttelemään. Pistä se matto roskikseen ja ongelma on ratkaistu. Samoin se lyhty ja mitä lie muuta roskaa sitten onkaan. Missä ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Toivottavasti et ole oikea ap. Jos olet, niin sääliksi käy poikaparkaa. Olisit kyllä miniä suoraan hornasta. Olet varmasti nuori, mutta mua ahdistaisi jos poika seurustelisi tuollaisen pirttihirmun kanssa. Minä minä minä ja mun sukulaiset ja kaverit. Minä olisin sanonut sukulaisille ja kavereille, että tuokaapas sitten mieleisenne matto. Suu poikki, puhutte mun poikakaverin äidistä.
Pojalle onnea elämässään.
Niin eli mä olen pirttihirmu kun sanon mistä en pidä, kun taas poikaystävälle on ihan sama mitä tänne tuodaan ja mitä kaapeissa on pölyttymässä? Ja myöntää itsekin että onhan tuo ruma mutta kun ei nyt parempaakaan tähän hätään oo.
Tuo on yksi vallankäytön keino ja tehokas tapa puuttua lapsensa elämään. Osaako muuten olla ihmisiksi, vai jyrääkö oman mielensä mukaan kaikessa muussakin?
Mulla anoppi on harrastanut samaa. Mä sanoin, mieskin sanoi, että kiitos, mutta ei tarvita lisää krääsää. Ensin nätisti, sitten hyvinkin tiukasti. Ei mennyt perille. Tavaratulva jatkui aina vaan. Ja kun anopin mielestä kaiken tulee olla ruskea ja mattaa. Ja mitä sen väliä vaikka vaasista puuttuu pala, elämisen jälkiä...
Sitten meille tuli vauva, ja tavaraa suorastaan satoi. Tähän vielä semmoinen kateus-käänne, kun anoppi oli ihan sairaan kateellinen kaikesta mitä mun äiti osti vauvalle. Jostain syystä alkoi ostella/tuoda samankaltaisia tavaroita, mitä äitini oli ostanut. Kaiken huippu lienee se, että mun vanhemmat osti vauvalle vaunut, niin anoppi raahasi meille jotkut ulkovarastossa ikuisuuden lojuneet 39 vuotta vanhat miehen isoveljelle aikoinaan ostetut vaunut. Ei jostain syystä tulleet käyttöön, renkaatkin murenivat kun pari metriä lykkäs vaunuja.
Mun anoppi on muutenkin rajaton ja varsin katsea tapaus. Sain onnekseni suututettua anopin niin pahasti, ettei enää käy, eikä tuo enää krääsää, paitsi lapsille. Halpoja, laaduttomia leluja, jotka on rikki vartissa, tai muuten vaan epäsopivia tavaroita. Toi esim. vauvan puuhamaton 1-vuotislahjaksi, ja vaatteissa "riittävästi" kasvuvaraa, muutamia vuosia. Kyllähän kokoa 74 käyttävälle voi pistää koon 110 housut, vähän vaan käärii lahkeita.
Tähän loppuun vielä se, että anoppi on käsityöharrastaja, ja arvostaa itse tehtyä vähän liikaakin. Mitä sitten onko tavara käyttökelpoinen, kunhan se on itse tehty....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.
Vierailija kirjoitti:
Meille anoppi toi jokunen vuosi sitten kummallisen puisen metrisen kynttiläjalan, johon oli tarkoitus pultata päähän joku iso kynttilä. Melkoinen kapistus, mutta hätä ei ollut suuri - keskeltä poikki ja paloi takassa oikein kivasti!
Mitä sitä turhaa romua siellä asunnossa säilyttelemään. Pistä se matto roskikseen ja ongelma on ratkaistu. Samoin se lyhty ja mitä lie muuta roskaa sitten onkaan. Missä ongelma?
Eikö kumminkin kierrätykseen. Ihan älytöntä laittaa käyttökelpoista tavaraa roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso virhe yleensäkään laittaa sitä rumaa mattoa lattialle. Anoppi luulee, että kielto oli vain kursailua ja kantaa lisää epäsopivaa krääsää tupaan. Kaikki epäsopiva vain pois näkyviltä ja totaali kielto tuoda mitään.
Älä sano, että ette tarvitse mitään, vaan sano että ei saa tuoda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Toivottavasti et ole oikea ap. Jos olet, niin sääliksi käy poikaparkaa. Olisit kyllä miniä suoraan hornasta. Olet varmasti nuori, mutta mua ahdistaisi jos poika seurustelisi tuollaisen pirttihirmun kanssa. Minä minä minä ja mun sukulaiset ja kaverit. Minä olisin sanonut sukulaisille ja kavereille, että tuokaapas sitten mieleisenne matto. Suu poikki, puhutte mun poikakaverin äidistä.
Pojalle onnea elämässään.
Niin eli mä olen pirttihirmu kun sanon mistä en pidä, kun taas poikaystävälle on ihan sama mitä tänne tuodaan ja mitä kaapeissa on pölyttymässä? Ja myöntää itsekin että onhan tuo ruma mutta kun ei nyt parempaakaan tähän hätään oo.
Kyllä vaan, pirttihirmu. Sen sijaan että ymmärtäisit poikaystäväsi äidin mukavat tarkoitusperät tulet julkiselle palstalle häntä moittimaan. Häntä ja hänen makuaan. Vanhan sanonnan mukaan lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Ja niin se on. Ikävä kyllä taidan tunnistaa sinut. Ei näitä mattoja niin kovin moni äiti ole ostanut lapsensa asuntoon ajatuksella, että lämmittää edes vähän.
Matosta ja lyhdystä tiedän. Olisi aikamoinen yhteensattuma jos olisi toinen äiti tällaisia ostellut. Toivon, että ystäväni silmiin tämä aloituksesi ei osu. Itse sitä en hänelle toimita, vaikka mieli tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.
Miksi poika jatkaa suhdetta, jos kerran jo tietää, ettei halua jakaa elämäänsä tytön kanssa, mutta selvästi näkee, että tyttö olettaa muuta? Poika kohtelee tyttöä pelkkänä hätävarana, paremman puutteessa, mikä on todella törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.
Älähän yritä. Itse ilmoitit, että poikasi tietää jo nyt, ettei halua olla tytön kanssa pitemmällä tähtäimellä. Yhteen muuttoa suunnitteleva tyttö taas selvästi olettaa näin olevan. Poikasi käyttää tyttöä hyväkseen ja vanhempi kihertelee tyytyväisenä vieressä. Hyi teidän molempien, sekä vanhemman että pojan käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuoret olettavat, että joku muu maksaa heidän kotinsa sisustuksen? Meillä en ole ikinä kantanut yhtään mitään (kahvipakettia lukuunottamatta) pojalle tai myöhemmin tämän tyttöystävälle. Sen sijaan siitä suunnasta tulee säännöllisesti kutsua käymään, kun on synttärit tms. ja mennään katsomaan, mitä ostatte meille lahjaksi. Kieltäydyn joka kerta ja sanon, että vaikka koko muu suku maksaisi itsensä kipeäksi Ikeassa ja Vepsäläisellä, niin minä en opiskelijoille osta parin tonnin sohvaa tai uusia säilytyskalusteita. Kirppiksiltä saa tavaraa halvalla, jos on tarvetta lipastolle, ei siitä tarvitse maksaa kuin muutama euro, jos ei itsellä ole rahaa. Jokainen asukoon niin kuin tykkääja vaikka minulla on uusi pesukone, ei se tarkoita, että olen valmis ostamaan vastaavan lapsilleni. Talopesulat on keksitty, käyttäkööt niitä.
Eipä tässä ollut kyse että kukaan odottaisi toisten sisustavan taloa, päinvastoin...
Mutta jos joku odottaa toisten maksavan... on kyllä aika pässi.
Jos jotakin puuttuu nuorenparin taloudesta, voisitte harkita vaikka erillisen tilin perustamista, johon lahjat voi laittaa tavaran sijasta rahana ja sieltä he sitten voivat ostaa kalliimmat ostoksensa. Ja summa
Linkki siihen mattoon(jos ei jo ole) niin nähdään onko se oikeasti niin ruma vai liioitteletko vain?
Monilla hamstraustarve alkaa ulottumaan aikuisiin lapsiin vanhemmalla iällä, ja ikävä tosiasia lienee, että monesti näissä on jonkinlaista valtataistelua pinnan alla. Ei siedetä, että pojalla on puoliso tai vaikkapa että aikuinen tytär yrittää aikuistua, yritetään ottaa emännän paikka siellä aikuisen lapsen kotona.
Minä jonkin aikaa olen anopille sanonut suoraan että ei sovi meille/ei ole lapselle oikeaa kokoa (ostaa lapsillemme aina ihan random koolla vaatetta), että en ota näitä kotiini. Jotain sitten olen vastaanottanut. Ei toiminut tämäkään toimintatapa, sillä edelleen tyrkkää kymmentä vaatetta/kolmea verhoa, että josko joku näistä kelpaisi. Rasittavaa, haluan itse sisustaa kotini ja vaatettaa lapseni. Yhteen väliin teki jopa niin, että kun sanoimme että olemme ostamassa jutun X, niim soitteli sukulaisille että nyt voisi joku ostaa meille X:n ja yllättää meidät (ei itsellään ole rahaa paljon), eli kai ihan oikeasti haluaa vain viedä minulta tunteen, että elämme omaa elämäämme? Olen ajatellut, etten enää vastaanota häneltä ja suvultaan yhtään mitään ja hyvin tylyin sanoin.
Sinulle en osaa neuvoa muuta kuin että puutu touhuun heti, kamalaksi se menee varsinkin jos hankitte lapsia joskus.
Niin yleistä ja surullista... Olen itse kahden nuoren naisen anoppi. Kysyn aina, mitä tarvitaan ja ostan vasta sitten. Toinen miniä kerää tiettyä astia-sarjaa ja olen sitä monta kertaa ostanutkin.
Lapsille olen ostanut vaatteita joululahjaksi, mutten osta enää. Marimekkoakin, oman makuni mukaan kaunista. En osta kenellekään lahjaksi halpiskrääsää. Olen vaan huomannut, ettei niitä minun ostamia vaatteita ole lapsilla koskaan päällä. Ovat olleet vaan vääränlaisia sitten. Miniällä erilainen maku.
Usein on lapselle pyydetty jotain tiettyä tavaraa ostamaan ja mielelläni olen sitten ostanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Toivottavasti et ole oikea ap. Jos olet, niin sääliksi käy poikaparkaa. Olisit kyllä miniä suoraan hornasta. Olet varmasti nuori, mutta mua ahdistaisi jos poika seurustelisi tuollaisen pirttihirmun kanssa. Minä minä minä ja mun sukulaiset ja kaverit. Minä olisin sanonut sukulaisille ja kavereille, että tuokaapas sitten mieleisenne matto. Suu poikki, puhutte mun poikakaverin äidistä.
Pojalle onnea elämässään.
Niin eli mä olen pirttihirmu kun sanon mistä en pidä, kun taas poikaystävälle on ihan sama mitä tänne tuodaan ja mitä kaapeissa on pölyttymässä? Ja myöntää itsekin että onhan tuo ruma mutta kun ei nyt parempaakaan tähän hätään oo.
Kyllä vaan, pirttihirmu. Sen sijaan että ymmärtäisit poikaystäväsi äidin mukavat tarkoitusperät tulet julkiselle palstalle häntä moittimaan. Häntä ja hänen makuaan. Vanhan sanonnan mukaan lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Ja niin se on. Ikävä kyllä taidan tunnistaa sinut. Ei näitä mattoja niin kovin moni äiti ole ostanut lapsensa asuntoon ajatuksella, että lämmittää edes vähän.
Matosta ja lyhdystä tiedän. Olisi aikamoinen yhteensattuma jos olisi toinen äiti tällaisia ostellut. Toivon, että ystäväni silmiin tämä aloituksesi ei osu. Itse sitä en hänelle toimita, vaikka mieli tekisi.
Kas kummaa, meillekin on anoppi kantanut mattoa, lyhtyä ja purnukkaa, en kuitenkaan ole ap.
Oot varmaan myös kuullut sanonnan " Ei tupata, jos ei tykätä" sopii ihan yhtä hyvin tavaroihin kuin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Toivottavasti et ole oikea ap. Jos olet, niin sääliksi käy poikaparkaa. Olisit kyllä miniä suoraan hornasta. Olet varmasti nuori, mutta mua ahdistaisi jos poika seurustelisi tuollaisen pirttihirmun kanssa. Minä minä minä ja mun sukulaiset ja kaverit. Minä olisin sanonut sukulaisille ja kavereille, että tuokaapas sitten mieleisenne matto. Suu poikki, puhutte mun poikakaverin äidistä.
Pojalle onnea elämässään.
Niin eli mä olen pirttihirmu kun sanon mistä en pidä, kun taas poikaystävälle on ihan sama mitä tänne tuodaan ja mitä kaapeissa on pölyttymässä? Ja myöntää itsekin että onhan tuo ruma mutta kun ei nyt parempaakaan tähän hätään oo.
Kyllä vaan, pirttihirmu. Sen sijaan että ymmärtäisit poikaystäväsi äidin mukavat tarkoitusperät tulet julkiselle palstalle häntä moittimaan. Häntä ja hänen makuaan. Vanhan sanonnan mukaan lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Ja niin se on. Ikävä kyllä taidan tunnistaa sinut. Ei näitä mattoja niin kovin moni äiti ole ostanut lapsensa asuntoon ajatuksella, että lämmittää edes vähän.
Matosta ja lyhdystä tiedän. Olisi aikamoinen yhteensattuma jos olisi toinen äiti tällaisia ostellut. Toivon, että ystäväni silmiin tämä aloituksesi ei osu. Itse sitä en hänelle toimita, vaikka mieli tekisi.
Vau... en oo tuo jolle vastailet, mutta oikeesti mukavat tarkoitusperät?
Kielloista huolimatta jatkaa toimintaansa? Ennemmin mun mielestä kyseessä on väkisin oman halunsa ja mielipiteensä tuputtamista toisen kurkusta alas. En yhtän ihmettele että jollakin palaa pinna ja puuskahtaa tänne palstalle.
Onko se sun kaveris yksinkertainen vai vähän tyhmä, jos sanotaan että ei kiitos purnukoille ja muille ja hän silti yhä ronttaa tavaraa toisen kotiin väkisin?
Tällainen sydän?
https://www.hyvantuulenpuoti.fi/lyhty-sydn-ruskeanharmaa-p-3913.html