Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Minun anoppini on juuri tuon tyylinen ihminen, ei kuuntele mitä sanotaan vaan tekee niinkuin itse haluaa. Sanoin monesti, ettei raahaa mitään rojua, mutta kun ei uskonut, laitettiin ne miehen kanssa aina vaan myyntiin, sanottiinkin hänelle siitä muttei vaikutusta, jatkoi raahaamista. No, saatiinpahan vähän rahaa ja jos ei joku mennyt kaupaksi, roskiin tai keräykseen vaan.
Sitten meille syntyi lapsi ja jessus sitä roinan määrää. Raahasi ihan kaiken meille, mitä oli säästänyt miehen vauva-ajoilta lähtien, osteli jatkuvasti kaikkea krääsää ja vaatteita (aina muuten liian pieniä, vaikka tiesi lapsen koon), vaikka kuinka kiellettiin. Pulma ratkesi sillä, että kun tuli niin järkyttävää, huonokuntoista tai epäkäytännöllistä tavaraa, jos ei suostunut ottamaan mukaansa, se kannettiin hänen autoonsa väkisin tai sitten ilmoitettiin sen lentävän roskiin. Se hillitsi hiukan, mutta silti edelleen ostelee liian pieniä vaatteita, vaikka sanotaan mitä meillä jo on eikä tarvita. Koska ei usko, otetaan sitten näistäkin se pieni raha, mitä saadaan. Oma häpeänsä ja rahan menonsa kun ei kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Anoppi- / äitikulta, meillä on niin pienet tilat, että meille ei mahdu enää yhtään tavaraa ja sitäpaitsi haluamme valita tavaramme itse. Jos ihan cälttämättä haluatte jotain tuoda, niin voi tuoda jotain syötävää tai vaikka viiniä."
Jos ( =kun) tästä huolimatta tuo jotain, niin IHAN SAMANTIEN antakaa se nätisti takaisin älkää siis edes ottako vastaan. "Kiitos, ajatus on kaunis, mutta me emme tätä tarvitse emmekä halua. Anna jollekin tarvitsevalle."
Ap mulla oli sama tilanne. OLI. Tästä eteenpäin hymyn kera napakka ei kiitos, ei ole tarvetta/ei sovi meidän tyyliin. Toistat sen n. 20kertaa ja lopulta alkaa uskomaan. Jos miehes toimii anopin välittäjänä, joko palautat seuraavalla kerralla takaisin tai nakkaat roskiin (jos vierailuvälit venyy). Sano miehelle, että älä tuo niitä turhia purnukoita eikä koriste-esineitä jollei niistä ole valmis pyyhkimään pölyjä kerran viikossa.
Myy tai anna sille miehen siskolle vaikka heti tänään, ennemmin kannattaa katsoa tyhjää lattiaa kuin nostattaa verenpainettaan aina nähdessään kyseisen esineen.
En itse ole tarkka sisustuksesta, mutta ymmärrän hyvin tuon tunteen, kuin oma koti muuttuu toisen ihmisen hyvän tahdon kaatopaikaksi.
Toi on se ihmistyyppi, jonka oma maku on paras ja joka aina tietää myös mikä on muille parhaaksi.
Oma anoppi aina kysyy lahjatoiveita ja sitten ostaa jotain muuta, saatesanoina että tää oli paljon hienompi ku se sun toivoma.
Nätisti sanominen ei oo auttanut, vähäsen on helpottanut se kun on ollut enemmän rahaa sisustaa ja anoppi on nähnyt, että oma makumme pysyy, on ihan tarkoituksellista eikä köyhyydestä johtuvaa, eikä mikään hänen kolme kahden hinnalla -löytönsä ole päätynyt käyttöön.
Helpoimmalla pääsisi jos mies töksäyttää että nyt loppu se rumien rojujes roudaus. Omalta pojalta se on vaan söpöä, mut jos miniä sanoo ettei ollut ihan meidän maun mukainen niin se on päsmäröivä pirttihirmu 🙄
Sovin nyt oman äitini kanssa, että joulun jälkeen menemme katsomaan mattoja meidän asuntoon ja ME ITSE saamme valita matot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tuli mieleen. Anoppi on poikaystäväsi äiti ja käsitin, että kyse on aika nuoresta parista. Ehkäpä poikaystäväsi vielä on vähän henkisesti äidin helmassa kiinni (useimmat miehet ovat pitkään) ja se matto on "turvallinen" sitä kautta.
Varsinkin, jos ei se valkoinen-harmaa-musta-kromi -perusmeno tunnu poikaystävästäsi kovin kodikkaalta. Tuosta voisi kuvitella, että kotona asuessa on ollut vähän ns. kodikkaammat värimaailmat kuin ne perus "skandinaaviset", jotka näyttää kivalta isossa modernissa omakotitalossa sisustuslehden sivuilla, mutta ei oikeassa elämässä sovi oikein edes sinnekään. Vielä vähemmän mihinkään arkkitehtuurisesti vaatimattomaan kerrostaloasuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Sama tuli mieleen. Anoppi on poikaystäväsi äiti ja käsitin, että kyse on aika nuoresta parista. Ehkäpä poikaystäväsi vielä on vähän henkisesti äidin helmassa kiinni (useimmat miehet ovat pitkään) ja se matto on "turvallinen" sitä kautta.
Varsinkin, jos ei se valkoinen-harmaa-musta-kromi -perusmeno tunnu poikaystävästäsi kovin kodikkaalta. Tuosta voisi kuvitella, että kotona asuessa on ollut vähän ns. kodikkaammat värimaailmat kuin ne perus "skandinaaviset", jotka näyttää kivalta isossa modernissa omakotitalossa sisustuslehden sivuilla, mutta ei oikeassa elämässä sovi oikein edes sinnekään. Vielä vähemmän mihinkään arkkitehtuurisesti vaatimattomaan kerrostaloasuntoon.
Ollaan asuttu vuosia yksin ja keväällä muutimme yhteen. Molempien huonekaluissa värimaailma on juurikin mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja oli helppo yhteiseen asuntoon muuttaessa yhdistellä huonekaluja, kun olivat samantyylisiä ja samaa värimaailmaa. Siitä ei todellakaan ole kyse, että mies tuosta matosta tykkäisi, vaan hänelle on aivan sama kunhan siinä on joku matto.
Ps. Asumme isossa rivitaloasunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Ap:han sanoi että poikaystävä ei ole kiinnostunut sisutuksesta, tuskinpa syynä on se että mies rakastaisi sitä mattoa eikä siksi halua hankkiutua siitä eroon vaan että miehelle on ihan sama mitä tavaraa kämpästä löytyy. Ja köyhänä opiskelijana ei välttämättä ihan tosta noin vaan ole varaa ostella uusia mattoja.
Poikaystävä ei ole kiinnostunut sisustuksesta, koska ei ole kiinnostunut sisustamaan samalla tavalla kuin ap! Se matto makuuhuoneen lattialle kelpaa miehelle hyvin, ei ap:lle, koska mieshän ei saa kodissaan olla mitään mieltä mistään. Jos makuuhuoneessa ei ole aikaisemmin ollut mattoa, niin tarvitaanko sinne sitä nytkään? Eli pelkkä tekosyy naiselle se, että ei ole varaa ostaa uutta. Rahaa löytyy kyllä, jos maksajaksi jotenkin saisi keploteltua sen miehen?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on poikaystäväsi äiti, joten on poikaystäväsi asia puuttua ongelmaan. En suosittele mitään maton edelleenmyyntiä, koska itse ongelma ei sillä poistu.
Ennustan, että ongelma vaan pahenee. Jos saatte joku päivä lapsen, anoppi alkaa sisustaa teidän lasta. Tää on vähän sellainen ihmistyyppikysymys.
Minun kotiani eivät muut sisusta. Jos äiti tai anoppi on tuonut jotain rumaa, olen pannut kylmästi kaappiin ja hankkiutunut myöhemmin siitä eroon. Olen myös kertonut, etten halua mitään tavaraa missään muodossa. Tätä on nyt useita vuosia harjoiteltu ja se alkaa tuottaa tulosta. Toiset on vaan niin kovin hitaita ymmärtämään.
Vaihtuuko mies toiseen, kun soinnutat tapetit uudelleen? Kun mies ei saa kotona päättää yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy torissa, niin saat rahaa uuteen mattoon.
Googlasin äsken, niin toi matto maksaa 30e uutena. Kuten aiemmin sanoin, niin noin rumasta matosta ei euroa enempää kehtaa pyytää ja muutenkin noin halpa matto niin ei sillä uutta saa.
Se on ruma vain sun mielestä, jonkun muun mielestä kiva ja saattaisi 10-15 euroa maksaakin
Miksi nuoret olettavat, että joku muu maksaa heidän kotinsa sisustuksen? Meillä en ole ikinä kantanut yhtään mitään (kahvipakettia lukuunottamatta) pojalle tai myöhemmin tämän tyttöystävälle. Sen sijaan siitä suunnasta tulee säännöllisesti kutsua käymään, kun on synttärit tms. ja mennään katsomaan, mitä ostatte meille lahjaksi. Kieltäydyn joka kerta ja sanon, että vaikka koko muu suku maksaisi itsensä kipeäksi Ikeassa ja Vepsäläisellä, niin minä en opiskelijoille osta parin tonnin sohvaa tai uusia säilytyskalusteita. Kirppiksiltä saa tavaraa halvalla, jos on tarvetta lipastolle, ei siitä tarvitse maksaa kuin muutama euro, jos ei itsellä ole rahaa. Jokainen asukoon niin kuin tykkääja vaikka minulla on uusi pesukone, ei se tarkoita, että olen valmis ostamaan vastaavan lapsilleni. Talopesulat on keksitty, käyttäkööt niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että matto hiertää. Antakaa se jo sille siskolle. Ostatte sitten uuden kun rahaa on riittävästi koossa.
Mä varmaan laittaisin esimerkiksi lyhdyn tai purkin esille jos oikeasti anopista tykkäisin. Anopilla on kuitenkin ollut hyvä ajatus, halunnut antaa jotain kotiinne. Voisitko säilyttää pitsisomisteisessa purkissa vaikka sokeripaloja tai teepusseja, korppuja?
Minkälainen on muuten maailman rumin lyhty? Voitko linkata kuvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että matto hiertää. Antakaa se jo sille siskolle. Ostatte sitten uuden kun rahaa on riittävästi koossa.
Mä varmaan laittaisin esimerkiksi lyhdyn tai purkin esille jos oikeasti anopista tykkäisin. Anopilla on kuitenkin ollut hyvä ajatus, halunnut antaa jotain kotiinne. Voisitko säilyttää pitsisomisteisessa purkissa vaikka sokeripaloja tai teepusseja, korppuja?
Minkälainen on muuten maailman rumin lyhty? Voitko linkata kuvan?
Se oli semmonen missä oli sydämiä ja siinä roikku kaiken maailman tilpehööriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että matto hiertää. Antakaa se jo sille siskolle. Ostatte sitten uuden kun rahaa on riittävästi koossa.
Mä varmaan laittaisin esimerkiksi lyhdyn tai purkin esille jos oikeasti anopista tykkäisin. Anopilla on kuitenkin ollut hyvä ajatus, halunnut antaa jotain kotiinne. Voisitko säilyttää pitsisomisteisessa purkissa vaikka sokeripaloja tai teepusseja, korppuja?
Minkälainen on muuten maailman rumin lyhty? Voitko linkata kuvan?
Se oli semmonen missä oli sydämiä ja siinä roikku kaiken maailman tilpehööriä.
Mä en osaa kuvitella. En ole nähnyt lyhtyjä roikkuvien tilpehöörien kanssa. Tiedätkö valmistajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että matto hiertää. Antakaa se jo sille siskolle. Ostatte sitten uuden kun rahaa on riittävästi koossa.
Mä varmaan laittaisin esimerkiksi lyhdyn tai purkin esille jos oikeasti anopista tykkäisin. Anopilla on kuitenkin ollut hyvä ajatus, halunnut antaa jotain kotiinne. Voisitko säilyttää pitsisomisteisessa purkissa vaikka sokeripaloja tai teepusseja, korppuja?
Minkälainen on muuten maailman rumin lyhty? Voitko linkata kuvan?
Se oli semmonen missä oli sydämiä ja siinä roikku kaiken maailman tilpehööriä.
Mä en osaa kuvitella. En ole nähnyt lyhtyjä roikkuvien tilpehöörien kanssa. Tiedätkö valmistajan?
En tiedä. Ruma se oli kuin perkele ja siksi hankkiuduin siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Minä olen laittanut kirpparille myyntiin anopin tuomat epämieluisat sisutustavarat. Meillä on ihan erilainen maku mutta toinen ei vaan tunnu tajuavan sitä. Anoppi tykkää kaikesta romanttisesta ja koristeellisesta, meillä on selkeää ja yksinkertaistettua. Minä en ala toisen mieliksi säästää ja pitää esille itselle epämieluisia tavaroita.
Ollaan siis sanottu useammalla tavalla, myös "Emme tarvitse mitään, emmekä halua yhtään koriste-esineitä pölyä keräämään. Kiitos kauniista ajatuksesta, mutta ei tarvitse jatkossa tuoda mitään."
En tiedä miten tuon voi ymmärtää väärin, kyllä me ollaan ihan selkeitä oltu.