Millainen ihminen ei aio katsoa, saati pidä uudesta Tuntmattomasta sotilaasta?

Mä kävin mun isoisän kans niis juoksuhaudois Punkaharjulla. Kävi talvisodan ja 5-vuotta rintamalla. Veljensä makaa sankarihaudassa Porissa. Meni talvisodassa. Raakaa touhua silloin ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Uusi tuntematon on lähes koko ajan pelkkää räiskintää, sellaista mitä ihan varmasti sota ei koko ajan ollut. Lisäksi henkilövalinnat pääosin epäonnistuneita, toki muutama hyvin valittukin joukossa, muun muassa Janne Virtanen teki roolinsa erittäin hyvin.

Hyökkäysvaiheessa taistelevat joukot olivat jatkuvasti ankarissa taisteluissa ja moni joukko oli täysin loppuunpalanut. Tuosta on mainintoja Taavetti Heikkisen "Rintaman poliisi" joka on hänen sodanaikanaan pitämästä päiväkirjasta koottu.

Olihan sodassa toki muutakin kuin taisteluita mutta jotenkin tuntuu että tuota elokuvaa ovat arvostelleet eivät olleet niitä 18 v sotilaita jotka olivat tuolloin mukana hyökkäysvaiheen taisteluissa. Elokuva varmaan kuvaa noiden sotilaiden kokemuksia jotka olivat varmasti erilaisia kuin selusta miesten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotaelokuvat ja länkkärit ei oo koskaan napannu. Yleensä aina miesten näkökulmasta ja naiset heikkoja lillukoita, joten en samaistu. Karaistan myös nationalististista öyhötystä.

Tämä ei ole mikään jenkkityylinen elokuva, eikä mitään nationalistista "öyhötystä", vittu että vihaan tuota sanaa. Tuota idiootit toistelee nykyään, kun eivät mistään mitään ymmärrä. Kaikki muu kuin maahanmuuttajien paapominen on nykyään nationalistista öyhötystä ja ra$ismia. En ymmärrä miten oman historian muisteleminen on nationalistista, kaikki kansat sitä tekee.

Tässä elokuvassa suomalaiset sotilaat myös vastustavat esimiehiä, ei kaikki ollut aina niin hienoa ja kunniallista. Tavallisia ihmisiä sielläkin oli.

Ok, mutta Laineen versio näyttää kuvaamasi asiat jo loistavasti ja on erittäin laadukas sotakuvaus - tuoko Louhimiehen versio mitään taiteellisesti uutta siihen verrattuna?

No en tiedä mitä tarkoitat taiteellisuudella, samasta kirjastahan se on peräisin, joten tarinahan on sama, kuvaus on hienoa ja tarinan painotukset eri henkilöihin hieman erilaiset, mutta Tuntematon sotilas se on edelleen.

No mun mielestä taiteeseen kuuluu olennaisesti se, että luodaan jotain uutta, tuodaan asioihin uusi näkökulma tai kehitetään uusia ko. taiteenalan luomis/esityskeinoja. (Esim se transihmisen tekemä vaihtoehtoinen tuntematon vaikuttaa tällaiselta. ). Muuten teos on viihdettä.

Viihteessä ei ole yhtään mitään vikaa, mutta itse en ole tämän genren viihde-elokuvista kiinnostunut ja varsinkin vierastan sellaisia leffoja, joissa yritetään kertoa joku elämää suurempi viesti, mutta ei kuitenkaan ylletä kovin korkeaan laatuun elokuvataiteen mittakaavalla.

Tuollaisille taide-elokuville on oma paikkansa jossain muualla kuin suuren budjetin elokuvissa. Ne versiot kiinnostavat pientä marginaalia, ei suurta yleisöä. Jos tehdään elokuva kirjan pohjalta, niin se sitoo aika paljon sitä kuinka paljon vapauksia voidaan ottaa. En tiedä mitä tarkoitat tuolla transihmisen tekemällä vaihtoehtoisella Tuntemattomalla, mutta pelkästään se että tehdään esim. Mannerheimista tummaihoinen tms, ei ole taidetta, vaan pelkästään halpa tapa shokeerata. Sitä voi kokeilla pienissä piireisssä, mutta tässä mittakaavassa se tulkittaisiin häväistykseksi, vääristelyksi ja provosoinniksi.

Totta kai ja mä uskon täysin, että tää elokuva on hyvää viihdettä. Viihde-elokuvat eivät vaan minua kiinnosta joten siksi en aio mennä katsomaan. Lisäksi ihmettelin että Louhimies on tehnyt puhtaan kiiltokuvamaisen viihde-elokuvan, kun hän on aiemmin kertonut haluavansa tehdä taidetta.

(En ole siis tuo öyhöttämisestä puhunut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 52 v akateeminen espoolainen, naimisissa. Yhdessä omistetaan ilman velkaa vaimon kanssa noin 700 000 arvoinen omakotitalo, iso vene autot yms. Lapset lähteneet opiskelemaan akateemisia aloja. Matkustellaan paljon. Harrastetaan kulttuuria. Soitan pianoa ja vaimo laulaa. Käydään klassisen musiikin ja jazz-konserteissa - jopa ulkomailla. Teatterissa käydään ja luetaan ns. hyviä romaaneja. Harrastan myös historia-aiheisia tietokirjoja.  Kotona katsotaan elokuvahuoneessa projektorilla hyviä ulkomaalaisia elokuvia bluray -levyiltä.

En aio katsoa uutta Tuntematon sotilasta. Ei kiinnosta. Ei näyttelijät, ei ohjaaja, ei kotimainen elokuva muutenkaan kun siitä vain tuntee myötähäpeää. TV:stä voin joskus tulevaisuudessa tsekata.

Entä jos puoli miljoonaa suomalaista onkin elokuvan katsonut. Kait tunnette "50 miljoonaa Elvis-fania ei voi olla väärässä" - eli 50 000 000 kärpästä....

Loppu kommentista on ihan jees, mutta en ymmärrä tuota itsekorostus-oma-kehu-haisee -alkua. Onko jäänyt traumoja siitä, että kukaan ei ole muistanut kehua sinua, kun olet niiiiin hyvin pärjännyt, että pakko itse nostaa itsesi jostain kumman syystä korokkeelle? Mikä on pointtisi sitä juuri tämän kyseisen ketjun kohdalla? Olen itsekin 52-vuotias, mutta en koe ollenkaan tarpeelliseksi tähän uuden Tuntemattoman katsomis/ei katsomisketjuun ilmoittaa, että minulla ei juuri ole muuta omaisuutta kuin auto eikä miehenikään varakas ole, ja että yliopisto-opiskelut jäivät minulta kesken mielenterveysongelmien takia. No, nyt sen tein, mutta vain siksi, että halusin ilmoittaa sinulle, että omakehumisesi on kerrassaan irrelevantissa paikassa. So there.

Tuntuiko muuten hyvältä naputella (tai näprätä, jos kännyllä ähelsit) kaikki tuo omakehu? I bet it did, I bet it did... :D :D

Mietin itse ihan samaa. Tässä ja yhdessä aiemmassa tekstissä ympättiin mukaan koulutus, varallisuus ym. epäoleelliset seikat. Ilmeisesti kyseiset kirjoittajat määrittelevät itsensä ihmisinä vain niiden kautta. Ei kyllä liittyneet nuo saavutetut edut ja asema mitenkään siihen, miksi ei aio katsoa kyseistä elokuvaa.

Herätköä kirjoitti:

Vittu ootte autistei

Ja sinä olet kai sitten joku psykiatri, vai ?

Tätä ketjuakin kun lukee, on mielestäni surullista huomata kuinka osa tuntuu ymmärtävän sodan muistelemisen väärin. Britanniassa on vuosittain Remembrance Day, joka oli eilen ja jossa muistetaan juhlallisesti kaikkia Britannian ja Kansainyhteisön miehiä ja naisia jotka ovat kuolleet maailmansodissa ja niiden jälkeisissä sodissa maansa puolesta. Ei se ole sielläkään mikään keskisormi maahanmuuttajille tai uusnatsien juhlaparaati, vaan kunnianosoitus niille jotka antoivat suurimman uhrauksen maansa ja tulevien sukupolvien puolesta. Minusta se on vähintä mitä me elävät voimme heidän kunniakseen tehdä.

Suomessa valitettavasti osa tulkitsee Tuntemattomasta tehdyn uuden filmatisoinninkin kuvastavan nykyajan muukalaisvihamielisyyttä tms ja ovat ilmeisesti sitä mieltä ettei noita vanhoja asioita pitäisi enää muistella ollenkaan. En tiedä mistä tuollainen kumpuaa, mutta minulla on vahva veikkaus. Se tyypillinen, perisuomalainen pelko siitä että mitä ne meistä mahtaa ajatella, jos me vaan kieriskellään täällä vanhoissa sotamuistoissa. Älkää hyvät ihmiset sekoittako tervettä ylpeyttä omasta maasta mihinkään äärinationalismiin. Sivistäkää itseänne. Ja tuolla edellisellä lauseella en tarkoita että menkää katsomaan se elokuva, menee kuka haluaa, vaan sitä että päivitätte omat arvonne. Jos isänmaallisuudesta tulee kirosana ja ylpeys omasta maasta muuttuu halveksuttavaksi, niin tämä maa on todella heikoilla. Jos halveksutte äärinationalisteja, niinkuin suotavaa olisi, niin paras tapa viedä heidän liekkinsä on vahvistaa sitä tervettä isänmaallisuutta, ei se vastakkainasettelu jossa kaikesta suomalaisesta tehdään jotenkin vastenmielistä ja tunkkaista.

Kyllä se vielä ehtii tulla telkkarista kymmeniä kertoja ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjuakin kun lukee, on mielestäni surullista huomata kuinka osa tuntuu ymmärtävän sodan muistelemisen väärin. Britanniassa on vuosittain Remembrance Day, joka oli eilen ja jossa muistetaan juhlallisesti kaikkia Britannian ja Kansainyhteisön miehiä ja naisia jotka ovat kuolleet maailmansodissa ja niiden jälkeisissä sodissa maansa puolesta. Ei se ole sielläkään mikään keskisormi maahanmuuttajille tai uusnatsien juhlaparaati, vaan kunnianosoitus niille jotka antoivat suurimman uhrauksen maansa ja tulevien sukupolvien puolesta. Minusta se on vähintä mitä me elävät voimme heidän kunniakseen tehdä.

Suomessa valitettavasti osa tulkitsee Tuntemattomasta tehdyn uuden filmatisoinninkin kuvastavan nykyajan muukalaisvihamielisyyttä tms ja ovat ilmeisesti sitä mieltä ettei noita vanhoja asioita pitäisi enää muistella ollenkaan. En tiedä mistä tuollainen kumpuaa, mutta minulla on vahva veikkaus. Se tyypillinen, perisuomalainen pelko siitä että mitä ne meistä mahtaa ajatella, jos me vaan kieriskellään täällä vanhoissa sotamuistoissa. Älkää hyvät ihmiset sekoittako tervettä ylpeyttä omasta maasta mihinkään äärinationalismiin. Sivistäkää itseänne. Ja tuolla edellisellä lauseella en tarkoita että menkää katsomaan se elokuva, menee kuka haluaa, vaan sitä että päivitätte omat arvonne. Jos isänmaallisuudesta tulee kirosana ja ylpeys omasta maasta muuttuu halveksuttavaksi, niin tämä maa on todella heikoilla. Jos halveksutte äärinationalisteja, niinkuin suotavaa olisi, niin paras tapa viedä heidän liekkinsä on vahvistaa sitä tervettä isänmaallisuutta, ei se vastakkainasettelu jossa kaikesta suomalaisesta tehdään jotenkin vastenmielistä ja tunkkaista.

Nykyään vaan noista kaikista jutuista on tultu niin kauas, että veteraanit ym. muuttuvat, kuten joku aiemmin käytti hyvää sanaa, toteemeiksi. 2000-luvun Suomessa ei ole mahdollista tehdä uskottavaa tai millään tavalla arvokasta/järkevää elokuvaa menneistä sodista. Ei kyse ole mistään häpeästä sinänsä vaan siitä että tämä penäämäsi "isänmaallisuus" ei ole uskottavaa, se muuttuu melkein joksikin parodiaksi itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjuakin kun lukee, on mielestäni surullista huomata kuinka osa tuntuu ymmärtävän sodan muistelemisen väärin. Britanniassa on vuosittain Remembrance Day, joka oli eilen ja jossa muistetaan juhlallisesti kaikkia Britannian ja Kansainyhteisön miehiä ja naisia jotka ovat kuolleet maailmansodissa ja niiden jälkeisissä sodissa maansa puolesta. Ei se ole sielläkään mikään keskisormi maahanmuuttajille tai uusnatsien juhlaparaati, vaan kunnianosoitus niille jotka antoivat suurimman uhrauksen maansa ja tulevien sukupolvien puolesta. Minusta se on vähintä mitä me elävät voimme heidän kunniakseen tehdä.

Suomessa valitettavasti osa tulkitsee Tuntemattomasta tehdyn uuden filmatisoinninkin kuvastavan nykyajan muukalaisvihamielisyyttä tms ja ovat ilmeisesti sitä mieltä ettei noita vanhoja asioita pitäisi enää muistella ollenkaan. En tiedä mistä tuollainen kumpuaa, mutta minulla on vahva veikkaus. Se tyypillinen, perisuomalainen pelko siitä että mitä ne meistä mahtaa ajatella, jos me vaan kieriskellään täällä vanhoissa sotamuistoissa. Älkää hyvät ihmiset sekoittako tervettä ylpeyttä omasta maasta mihinkään äärinationalismiin. Sivistäkää itseänne. Ja tuolla edellisellä lauseella en tarkoita että menkää katsomaan se elokuva, menee kuka haluaa, vaan sitä että päivitätte omat arvonne. Jos isänmaallisuudesta tulee kirosana ja ylpeys omasta maasta muuttuu halveksuttavaksi, niin tämä maa on todella heikoilla. Jos halveksutte äärinationalisteja, niinkuin suotavaa olisi, niin paras tapa viedä heidän liekkinsä on vahvistaa sitä tervettä isänmaallisuutta, ei se vastakkainasettelu jossa kaikesta suomalaisesta tehdään jotenkin vastenmielistä ja tunkkaista.

Nykyään vaan noista kaikista jutuista on tultu niin kauas, että veteraanit ym. muuttuvat, kuten joku aiemmin käytti hyvää sanaa, toteemeiksi. 2000-luvun Suomessa ei ole mahdollista tehdä uskottavaa tai millään tavalla arvokasta/järkevää elokuvaa menneistä sodista. Ei kyse ole mistään häpeästä sinänsä vaan siitä että tämä penäämäsi "isänmaallisuus" ei ole uskottavaa, se muuttuu melkein joksikin parodiaksi itsestään.

En ymmärrä tällaista näkökulmaa ollenkaan. Voitko perustella?

Sota kesti 105 päivää 1939-1940. Sen jälkeen vuodesta 1942 vuoteen 1944 eli kaksi vuotta. Ja sitten 1944-45. Sodan kokonais kesto ei ollut 5 vuotta.

Näyttelijävalintojen takia en mene elokuviin tätä katsomaan. Edwin Laineen versio on hyvä ja kirja on yksi Suomen kirjallisuushistorian parhaimmista teoksista.

Jos joskus tulee Ylen kanavalta, katson. En vain voi sietää suomalaisten keskinkertaisten elokuvien samoja keskinkertaisia naamoja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Näyttelijävalintojen takia en mene elokuviin tätä katsomaan. Edwin Laineen versio on hyvä ja kirja on yksi Suomen kirjallisuushistorian parhaimmista teoksista.

Jos joskus tulee Ylen kanavalta, katson. En vain voi sietää suomalaisten keskinkertaisten elokuvien samoja keskinkertaisia naamoja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Ja sillä ei ole merkitystä kuka olen ja millainen olen. Voin olla professori tai pahimman luokan juntti. Tai molempia. Siinä sitten pohditte oletteko ylempänä vai alempana nokkimisjärjestyksessä.

En ole nähnyt yhtään leffaa tuosta kirjasta. Kirjan sen sijaan olen lukenut kaksikin kertaa. Minua ei kiinnosta nähdä elokuvaa. Ei tipan tippaa.

Ja millainen olen. Ihan tavallinen kai, mutta sotaöyhöttäminen ja romantisointi on mielestäni idioottia.

Jhvvkfv kirjoitti:

Sota kesti 105 päivää 1939-1940. Sen jälkeen vuodesta 1942 vuoteen 1944 eli kaksi vuotta. Ja sitten 1944-45. Sodan kokonais kesto ei ollut 5 vuotta.

Jatkosota kesti kesäkuusta '41 syksyyn '44, eli yli kolme vuotta. Ei se viisi vuotta kovin kaukana ole ja sitä sota-aikaa ja uhkaa elettiin vuodesta '39 vuoteen '45.

Noh, elokuviin en aio mennä tätä viimeisintä versiota katsomaan. Pidän sotaelokuvagenrestä, mutta ensimmäinen Tuntematon sotilas oli niin hyvä, että veikkaan tämän uusimman uskottavuuden siinä kärsivän. Joitain elokuvia ei tarvitse uudelleen lämmittää, vaikka ulkomaisista elokuvista on joistain vastaavista uudelleenfilmatisoinneista hyvääkin sanottavaa. Aihe on loppuun pureskeltu ja suuresti väritetty. Eräät alkuperäisen näyttelijät tekivät suuren vaikutuksen tähän katsojaan jo vuosia sitten, joten siinä mielessä tuntuu että esim. kansannaurattajana Hirviniemi ja muutama muuta muu peruskulunut naama saattaisi jättää vaisuksi. Eikä tarvitse olla näyttelijäksi kouluttautunut ollakseen mieliin jäävä ja karismaattinen, niinhän tuo ensimmäisen Rokan näyttelijä Reino Tolvanenkin oli.  Tuli ns. pystymetsästä ja katosi julkisuudesta kun paketti oli valmis, noin ns. tiivistäen. Omiin korviin mukavan tuttu puheenparsi, karjalalainen mentaliteetti ja musta huumori. Siinä se. 

Oli ehdottomasti paras kaikista tuntemattomista. Kirjan olen lukenut ainakin kymmeneen kertaan, leffat katsonut muutaman kerran.

En ymmärrä asennetta näkemättä pskaa. Sellainen kertoo minusta vain rasistisesta mielenmaisemasta, jossa asiat leimataan etukäteen niihin yksilöllisesti tutustumatta.

Nämä nationalismista höpöttäjät lukevat historiaa liittoutuneiden näkökulmasta. Sen sijaan pitäisi kysyä missä länsi oli kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Talvisodassa tai kun Stalin ja Hitler jakoivat Euroopan. Britannia jopa julisti Suomellekin sodan vaikka oli Toisen maailmansodan aikana vain apupojan roolissa jonka merkittävin omin voimin toteutettu sotatoimi oli pako kanaalin yli. Saksan miehittämien maiden vastarintaliikkeet syntyivät sodan jälkeisenä nousukautena sotasarjakuvien piirtäjien kynistä.

Tuntematon sotilas on minulle valtavan tärkeä kirja, olen lukenut sen useita kertoja ja aion lukea jatkossakin. Sen perusteella mitä olen kuullut etukäteen, Louhimies on pistänyt juttuun ihan liikaa omiaan. Ei vaan kiinnosta. Ja kaiken lisäksi tämä vouhotus, että elokuvan katsominen on joku kansalaisvelvollisuus, tuntuu todella vastenmieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45 vuotias perheenäiti ja kokki, aika tavallinen lähiötaaplaaja.

En ole katsonut ensimmäistäkään Tuntematonta koskaan... ainakaan kokonaan, onhan siitä pätkiä sieltä täältä nähnyt. En ole kirjaakaan lukenut, enkä lue. Aihe on vaikea, enkä usko, että sen romantisoiminen kulttuuriksi saa musta sodan ystävää.

Jos lukisit niin tietäisit että se on juurikin ei sodan ystävien kirja. Sodan ystäville on eri teokset.

Leffan kohdeyleisö lienee henkilöt max. 30-v. Jotka eivät paljoa lue, eivätkä tunne kotimaan historiaa muutenkaan. Henkilöt, jotka ottavat leffan vain leffana, sen kummemmin analysoimatta. Joilla ei ole selkeitä mielipiteitä, tietoa eikä kiinnostusta sellaisten hankkimiseen. Ne, jotka saavat pahoja vieroitusoireita ilman kännykkää, tietokonetta ja niiden hömpänpömppäjuttuja.  Siis ilmeisesti suurin osa nykyporukasta. Tyhjään tauluun on helppo raapustaa.