"Kukaan älykäs ja kaunis nainen ei halua seurustella työttömän, kouluttamattoman miehen kanssa”

Minun on kauhean hankala kuvitella alkavani suhteeseen työttömän päihteiden väärinkäyttäjän kanssa kun itse olen elättänyt itseni 15-vuotiaasta asti, käynyt lukion ja yliopiston, läpikäynyt masennuksen ja alkoholin takia rikkonaisen lapsuuden aiheuttaman trauman. Olen työllistynyt opiskelemalleni alalle, joka tosin on matalapalkka-ala. Työni on kuitenkin mahdollistanut esim. omistusasunnon sekä loma-aikojen viettämisen ulkomailla.

N31

Vierailija kirjoitti:

Naisille on täysin mahdotonta myöntää koskaan, ettei vaan kelpaa suurimmalle osalle miehiä edes patjaksi. Siksi keksitään tuollaisia lapsellisia selityksiä, että no en mä kyl ois huolinukkaan tollasta "miestä"

T. Useille kymmenille naisille pakit antanut mies

Tai sitten miehet eivät voi myöntää että heidän naisen puutteensa johtuu heistä itsestään. Sitten keksitään lapsellisia tekosyitä ja ulkoistetaan nuo ongelmat naisiin ja näiden "liian korkeisiin vaatimuksiin". Olisi liian kamalaa myöntää itselleen että naista ei löydy koska olet sovinistinen ja ilkeämielinen ihminen, kuka oikeasti haluaisi katsella katkeraa naisvihaajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on täysin mahdotonta myöntää koskaan, ettei vaan kelpaa suurimmalle osalle miehiä edes patjaksi. Siksi keksitään tuollaisia lapsellisia selityksiä, että no en mä kyl ois huolinukkaan tollasta "miestä"

T. Useille kymmenille naisille pakit antanut mies

Tai sitten miehet eivät voi myöntää että heidän naisen puutteensa johtuu heistä itsestään. Sitten keksitään lapsellisia tekosyitä ja ulkoistetaan nuo ongelmat naisiin ja näiden "liian korkeisiin vaatimuksiin". Olisi liian kamalaa myöntää itselleen että naista ei löydy koska olet sovinistinen ja ilkeämielinen ihminen, kuka oikeasti haluaisi katsella katkeraa naisvihaajaa?

Tuokin on hyvin tyypillistä naisille, joilla harhainen kuvitelma omasta tasostaan. Sehän on todistettu tutkimuksinkin, että nainen etsii aina omaa tasoaan parempaa miestä ja kun saa pakit, mies muuttuu heti sovinistiksi ja ilkeämieliseksi, sekä tietenkin naisvihaajaksi.

Minuakin on haukuttu sovinistiksi ja vaikka miksi, mutta aina olen ollut todella suosiossa ja naisia on riittänyt. Nyt olen rauhoittunut ja onnellisesti naimisissa kauniin ja mukavan naisen kanssa.

Olisit pastennut koko artikkelin. Valikoit varmaankin sellaiset palat, joilla halusit antaa miehistä huonon kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtterille voisi lohdutukseksi kertoa, että ei kouluttautuminen ole auttanut ollenkaan naisen saamisessa

Ei kouluttautuminen olekaan se juttu. $$$ on se juttu.

Aika paljon saa olla $$$ ennen kuin nainen lotkauttaa korvaansa. Nimimerkillä yli 120keur vuoteen, ylempi korkeakoulututkinto ja BMI hyvinkin normaali, eikä naisia voisi vähempää kiinnostaa tällainen. Se on ulkonäkö ja maskuliininen karisma, jota pitää olla, sen jälkeen katsotaan sitten rahaa ja ehkä jopa koulutusta. Breivikit ynnä muut sekopäät kyllä näköjään naisia kiinnostaa, joten kai se pitäisi alkaa sarjamurhaajaksi sitten.

Naiset vaativat lähes järjestäänsä ahneuksissaan miehiltä työssäkäyntiä tai ainakin työnhakua, että kelpaa, joten kyllä se on raha, jota naiset miehiltä lähinnä vaativat.

Minä pystyn kustantamaan itselleni tietyntasoisen elämän. Jos siihen mukaan tulee mies, tulee hänen kustantaa oma puolikkaansa asumisesta, ruuasta yms. elämiseen liittyvästä, sekä ostaa omat vaatteensa ja huvituksensa, kuten minäkin ostan omani. Jos kuitenkin miehen tulotaso on niin heikko, että joudun tinkimään liikaa elämäni laadusta, mm. asunnon koon, lokaation ja varustetason suhteen, tai maksamaan molempien elämisen yksin, niin sellaiseen suhteeseen en lähde. Edellytän siis mieheltä kykyä maksaa oma puolikkaansa yhteisestä elämästämme. Jos taas elämänarvomme eroavat toisistaan niin merkittävästi, ettei miehen kaipaama elämäntapa sovi tai riitä minulle, niin miksi lähteä suhteeseen, jonka tietää olevan onneton? Minulle on ihan sama vaikka mies kustantaisi elämisensä pitsiä nypläämällä ja myymällä, mutta loista en ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtterille voisi lohdutukseksi kertoa, että ei kouluttautuminen ole auttanut ollenkaan naisen saamisessa

Ei kouluttautuminen olekaan se juttu. $$$ on se juttu.

Aika paljon saa olla $$$ ennen kuin nainen lotkauttaa korvaansa. Nimimerkillä yli 120keur vuoteen, ylempi korkeakoulututkinto ja BMI hyvinkin normaali, eikä naisia voisi vähempää kiinnostaa tällainen. Se on ulkonäkö ja maskuliininen karisma, jota pitää olla, sen jälkeen katsotaan sitten rahaa ja ehkä jopa koulutusta. Breivikit ynnä muut sekopäät kyllä näköjään naisia kiinnostaa, joten kai se pitäisi alkaa sarjamurhaajaksi sitten.

Naiset vaativat lähes järjestäänsä ahneuksissaan miehiltä työssäkäyntiä tai ainakin työnhakua, että kelpaa, joten kyllä se on raha, jota naiset miehiltä lähinnä vaativat.

Minä pystyn kustantamaan itselleni tietyntasoisen elämän. Jos siihen mukaan tulee mies, tulee hänen kustantaa oma puolikkaansa asumisesta, ruuasta yms. elämiseen liittyvästä, sekä ostaa omat vaatteensa ja huvituksensa, kuten minäkin ostan omani. Jos kuitenkin miehen tulotaso on niin heikko, että joudun tinkimään liikaa elämäni laadusta, mm. asunnon koon, lokaation ja varustetason suhteen, tai maksamaan molempien elämisen yksin, niin sellaiseen suhteeseen en lähde. Edellytän siis mieheltä kykyä maksaa oma puolikkaansa yhteisestä elämästämme. Jos taas elämänarvomme eroavat toisistaan niin merkittävästi, ettei miehen kaipaama elämäntapa sovi tai riitä minulle, niin miksi lähteä suhteeseen, jonka tietää olevan onneton? Minulle on ihan sama vaikka mies kustantaisi elämisensä pitsiä nypläämällä ja myymällä, mutta loista en ota.

Miehenä olisit tuolla asenteella sellainen sovinisti ja naisten alistaja, että telaketjufemakot teurastaisivat sinut jos kiinni saisivat.

Missä ja koska naiset vaatii, että miesten pitäisi elättää naiset? Totta kai jos perheen perustaa naisen kanssa ( tähän ei tietääkseni miehiä pakoteta), niin silloin kulut tasataan reilusti, ja se joka on kotona, hoitaa oman työpanoksensa yhteisen talouden hyväksi siellä.

Mutta noin muuten? Kuka vaatii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtteri menee nyt kyllä perse edellä puuhun. Ensin pitäisi saada se elämä muuten reilaan ja sitten vasta miettiä parisuhdetta.

ts. mene töihin ja tienaa tarpeeksi. Tavoittele naista vasta sitten.

No jos nyt ensi alkuun lopettaisi huumeidenkäytön, nytkin on käyttö menossa vahvempiin aineisiin.

Huom! Valtteri ei missään tapauksessa ole narkomaani. Hän vain myy kannabista ja on muutaman kerran älyllisestä uteliaisuudesta kokeillut lsd:tä. Se on ihan eri asia.

Oma käsitys päihteettömyydestä (nyt en puhu narkomaaniudesta) kyllä vaatii myös sen, ettei diilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin täällä on taas tuo jankkaaja, jonka mielestä itsensä elättäminen on ihan utopistinen vaatimus. Ei se ole ahneutta, jos odottaa, että puoliso osaisi elättää itsensä. Sinä se ahne olet, kun odotat, että yhteiskunta tai kumppani tulee maksamaan sinun elämisesi. 

Et sinäkään ole rakentanut omaa työ-yhteisöäsi, joten olet ihan samoin yhteiskunnan tukien armoilla. Miksi nostat itseäsi muiden yläpuolelle vaikka menestyt jo paremmin. Jankkaat myös itse samasta illuusiostasi koko ajan kuinka elätät itsesi vaikka tämä ei pidä paikkaansa.Jokainen taplaa tyylillään.

Mitä soopa, ei palkalla elävä elä tuilla, muuta kun vauva-miehen mielikuvituksessa.
Et sitten koskaan vastannut, että minkälaista se elämä sinun puolisonasi olisi.
Olisiko näin: nainen herää aamulla kellon soittoon ja lähtee töihin. Vauva-mies herää paria tuntia myöhemmin ja välittömästi aloittaa robottimaisen saman viestin uudelleenlähetyksen, jota jatkuu vailla suurempia taukoja aina siihen asti, kun puoliso tulee töistä. Nainen käy syömässä matkalla kotiin, koska mies-vauvalla ei kuitenkaan ole rahaa maksaa puolia ruuista kotiin.
Nainen vilkaisee että aha, vauva-mies on yhä mamma-palstalla, ja jatkaa elokuviin tai punttisalille. Vauva mies ei voi lähteä mukaan, koska hänellä ei ole varaa elokuviin tai punttisalille, ja jatkaa yhden ja saman viestin lähettämistä kunnes on aika mennä nukkumaan.  Viikonloppuna nainen lähtee käymään Tukholmaan, ja kuten kaikki ovat jo arvanneet, vauva-mies jää kotiin kirjoittamaan vauva-palstalle, koska hän ei omien sanojensa mukaan ole lompakkoloinen eikä siis voi lähteä mukaan naisen kustannuksella.
Ja näin viikosta ja vuodesta toiseen, nainen käy töissä ja ostaa hiljalleen kivan veneen ja viettää kesät purjehtien, mutta vauva-mies yhä toistaa samaa viestiä mamma-palstalla.
Kumman elämä on sisältököyhää määkimistä? Vankilassakin elämä olisi mielenkiintoisempaa kun ilman rahaa yksiössä pelkästään  kirjoittamassa vauva-palstalle.

Ei soopaa, vaan karu elämän totuus, kukaan ei pärjää yksin vaikka olisi kuinka suuri veronmaksaja. Voit haukkua muita, polkea jalkaa ja kiukutella, mutta se ei muuta totuutta asiasta. Sanavalintasi osoittavat kyvyttömyytesi ymmärtää muita ihmisiä ja se on pelkästään sinun elämästäsi ja ymmärryksestäsi pois. Luulosi ovat vain sinun luulojasi, eikä edes että olisiko näin, vaan että näin ihan aikuisten oikeasti on.

No annetaan lukijoiden päättää, kerro millainen se kuviteltu päivä parisuhteessa olisi?

Kun et kerran ole loinen, maksat puolet asumisesta, sähköstä ja vedestä, sanotaan halvimmillaan siinä 400e/kk. Työttömyyskorvaus on siinä 500e, asumistukea et saa, koska nainenhan käy töissä. Tuolla satkullahan ei saa ostettua kun kaurapuuroa, ei siis edes ruokaa. Eli mihin yhteiseen tekemiseen on varaa, muuhun kun polkupyörällä kirjastossa käymiseen? Ja siihenkin vain, jos pyörä on jostakin aiemmin saatu.

Äitiä ja elättäjää sinä etsit. Mutta ellei nainen ole pedofiili, häntä ei kiinnosta perustaa perhettä mies-vauvan kanssa.

Ei vastausta? Avaa nyt ihan konkreettisesti, mitä se mukava ja rento elämä sisältää, kun ei ole rahaa edes ruokaan.

Sikäli on paradoksi, että jos suuntaisi saman energian kun menee täällä vouhkaamiseen töihin, olisi laittaa leivän päälle muutakin kun ylähuuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on täysin mahdotonta myöntää koskaan, ettei vaan kelpaa suurimmalle osalle miehiä edes patjaksi. Siksi keksitään tuollaisia lapsellisia selityksiä, että no en mä kyl ois huolinukkaan tollasta "miestä"

T. Useille kymmenille naisille pakit antanut mies

Tai sitten miehet eivät voi myöntää että heidän naisen puutteensa johtuu heistä itsestään. Sitten keksitään lapsellisia tekosyitä ja ulkoistetaan nuo ongelmat naisiin ja näiden "liian korkeisiin vaatimuksiin". Olisi liian kamalaa myöntää itselleen että naista ei löydy koska olet sovinistinen ja ilkeämielinen ihminen, kuka oikeasti haluaisi katsella katkeraa naisvihaajaa?

Tuokin on hyvin tyypillistä naisille, joilla harhainen kuvitelma omasta tasostaan. Sehän on todistettu tutkimuksinkin, että nainen etsii aina omaa tasoaan parempaa miestä ja kun saa pakit, mies muuttuu heti sovinistiksi ja ilkeämieliseksi, sekä tietenkin naisvihaajaksi.

Minuakin on haukuttu sovinistiksi ja vaikka miksi, mutta aina olen ollut todella suosiossa ja naisia on riittänyt. Nyt olen rauhoittunut ja onnellisesti naimisissa kauniin ja mukavan naisen kanssa.

Niinhän sinä väität olevasi, vaikka kyllä me molemmat tiedetään että kirjoittelet yksin katkeroituneena jostain pienestä vuokramurjusta :). Hyvin tyypillistä naisia halveksuville kilttimiehille, että täytyy luoda tuollaisia harhoja muka tukemaan omia, sovinistisia ulinoita.

Työtön mies kelpaisi kyllä, jos olisi muuten ihana ja fiksu. Riippuu ihan hänen tarinastaan ja syystä, miksi on työtön. En edellyttäisi vuokranmaksuakaan, jos asuisimme edelleen tässä yksiössä, jonka vuokraa maksan muutenkin nyt yksin. Toki jos hän sitten pääsisi töihin eikä ymmärtäisi osallistua vuokranmaksuun pitäisin häntä kyllä aika outona. Syy miksi tykkäisin mieluummin työssäkäyvästä tai muuten varoissaan olevasta miehestä ei ole se, että toivoisin miehen kustantavan mulle linnoja vaan se, että omavaraisuus on niin miehekästä enkä pystyisi pitämään häntä haluttavana, jos hän joutuisi pummamaan tai lainaamaan rahaa.

Minä voisin hyvinkin olla kiinnostunut älykkäästä, mutta syrjäytyneestä miehestä, jos sen kanssa synkkaisi henkisesti ja fyysisesti. Ei minua ole koskaan edes kiinnostaneet keskitienkulkijat, koska keskitie on itsellekin hyvin tuttua huttua.

Ainoa ikävä puoli näissä hiukan eksentrisemmissä herrasmiehissä on se, että valitettavasti he itse joissain tapauksissa kokevat oman eksentrisyytensä painolastina ja jonkinlaisena häpeänä, jota sitten kompensoidaan kummallisin tavoin. Jos mies on sovussa itsensä kanssa, erikoiset elämänvalinnat ovat pelkästään plussaa.

t. N40

Olipa fiksu avautuminen edelliseltä n40.Nostan hattua älykkäästä kirjoituksestasi.Kuulut siihen harvinaiseen 10prosenttiin joka ei heti murhaa katseellaan normi miestä vaikkei olekaan miljonääri..kiitän ja nostan hattua.

jentlemanni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se todella niin vaikea uskoa, että naisia on muitakin kuin suomalaisia tanttoja? Olen hankkinut uran myös siksi, etten halua joutua olemaan millään muotoa riippuvainen kenestäkään vaan voin itse ostaa ja maksaa ihan kaiken mitä haluan. Lisäksi haluan tehdä tasan sitä, mitä haluan - en todellakaan ole kiinnostunut kenenkään muiden odotuksista tai mielipiteistä.

Onko se todella niin vaikea ymmärtää tai hyväksyä, ettei tuo suomalainen keskiluokkainen elämä ole kaikille se tärkein tavoite elämässä? Ottaisin heittämällä tuon miehen mieluummin ja tekisin hänen kanssaan lapsen kuin tuon peruslassen. Elämässä olisi edes jotain särmää ja jokin ideologia, mies osaa maalata ja omaa edes jonkun tasoisen sielun.

Perusjorma täällä terve. Sieltä tulee asiaa ntr niin paatoksella, että otanpa tässä oikeudekseni hieman pureskella näitä kirjoituksiasi vaikkei meitä ole vielä edes esitelty.

Ensin taustatiedoksi palstan mammoille, että mainitsemasi 100k vuodessa voi kuulostaa joillekin kovilta tuloilta, mutta sen verran tekee tiliä keskivertojenkkifirmassa jo ihan rivimyyjä tai vähän nohevampi erityisasiantuntija, ilman sen kummempia koulutuksia (näitä on täällä meillä useampi, koulutus vaihtelee tohtorista keskenjääneeseen amk-viritelmään). Sitten jos puhutaan globaaleista asiakkaista vastaavista henkilöistä, rivimyyjien palkat vähintään tuplataan ja kun puhutaan esim. EMEA-tasolla ihan oikeasti johtavissa asemissa olevista, aletaankin puhua vähän isommista rahoista, he tekevät kuukaudessa sen mitä sinä tienaat vuodessa. Sillä tasolla ollaan kuitenkin työn kanssa aika lailla 24/7 naimisissa, eli siinä mielessä ymmärrän, ettei sen tason positiot ole sinua kiinnostaneet.

Mutta tuo nyt vain sivuhuomautuksena, oikeasti minua lähinnä kiinnosti se sinun niin kovin erilainen elämäsi, josta maalailit kuvia, sellainen mitä me lampaat emme oikein osaa edes kuvitella. Tähän mennessä olet raottanut erilaisen elämäsi sisältöä tämän verran:

- muoti, meikit, merkit kiinnostavat

- keräilet vintage-muotia

En ole ihan varma, kuinka paljon sinulla on lammas/tavis-naisia ystävinä, minulla heitä jonkin verran on ja työmatkoilla tulee myös puhuttua firman leidien kanssa vähän muutakin kuin bisnestä, joten siltä pohjalta uskallan kyllä väittää, että et sinä nyt ihan hirveästi ole vielä erottunut massasta. Tai no siinä mielessä kyllä olet, että ilmeisesti ajatus siitä, että et olisikaan mitenkään erityinen puistattaa sinua enemmän kuin suurinta osaa meistä muista, jopa niin paljon, että sitä pitää useamman verran viestin täällä alleviivata. On toki hieman epäkohteliasta, mutta kysynpä siltä, paljonkohan sinulla mahtaa olla ikää tässä vaiheessa elämääsi tällaisia kirjoituksia kirjoittaessasi, onkohan valmistumisestasi monta vuotta aikaa? Voihan toki olla, että elämässäsi on monen monta muutakin tärkeää asiaa, mutta yleensähän ne tärkeimmät listataan ensin, esimerkiksi aika harva äiti jättää mainitsematta puolessa tusinassa viestissä omat lapsensa, jos puheena on tärkeät asiat naisen elämässä. Toisaalta tämä kertomasi on sopusoinnussa sen kanssa, että miehesi yksittäinen harrastus erottaa hänet sinun silmissäsi massasta, mutta mitään hänen sen suurempia ajatuksia tai muita tekemisiä et ole täällä vielä esitellyt, harrastus kuitenkin on mainittu useampaan otteeseen.

Omassa nuoruudessani tutustuin itsekin miehesi kaltaisiin oman tiensä kulkijoihin, osa heistä erkani omille teilleen jo lukiossa, osa alkoi mennä eri suuntiin opiskeluaikoina. Muutaman kanssa pidimme opiskelijaporukan kanssa yhteyttä, mutta vuosien kuluessa he jättäytyivät jossain vaiheessa porukoista pois. Opiskeluaikojen päätyessä he kun olivat vielä niitä erilaisia ja virkistäviä tapauksia, mutta kun vuosia kului, alkoi yhä useammin olla olo, että joillakin on jäänyt levy päälle ja mitä enemmän aikaa kului, sitä selvemmäksi tuli, että inspiroivimmat keskustelut käytiin ihmisten kanssa, joilla on ollut tapahtumarikas, mutta tasapainoinen elämä - ja yleensä se on ollut se perhe, mikä tuo vähän vanhemmallekin herralle ja leidille perspektiiviä asioihin, kotisohvalla filosofointi tai maalailu ei ihan hirveästi pitkän päälle henkistä pääomaa kasvata.

Tässä nyt on tainnut mennä vähän ohi se mitä, yritin sanoa :) 

Ensinnäkin et voi verrata Euroopan ja Jenkkien palkkatasoa. Jenkeissä saa helposti 5-10 kertaisen palkan Eurooppaan nähden samoista töistä, etenkin johtoasemista. Monta ystävää tekee töitä eri puolella maata ja heidänkin tulot ovat nousseet lähes 10 kertaisiksi saman tason tehtävistä, mutta toisaalta niin ovat nousseet myös kulut kuten lasten koulu, asuminen, terveydenhuolto.. ystäväni maksaa San Fransiscon asunnosta 9000 euron vuokraa eivätkä edes asu mitenkään hienolla alueella. Ei Eurooppassa ole tuollaista, kuten varmasti tiedät. Pointtini ei ole myöskään väittää ,että olisin mitenkään poikkeuksellinen vaan kertoa, että tuloni ovat riittävät, että saan hommattua itse itselleni riittävän elintason sillä ilman, että tarvitsen kenenkään toisen panosta. Sitä kutsutaan riippumattomuudeksi ja itsenäisyydeksi, mikä on minulle äärimmäisen tärkeää. 

Eikä omana ideana ole elää erilailla vaan erilaisuuden ilosta. Haluan elää juuri niinkuin itse haluan eli kuunnella todella itseäni ja miettiä, miten haluan elää. Rakastan esimerkiksi matkustamista ja inhoan kylmää ja räntää, joten muutin Suomesta pois lämpimään ja teen työtä, jossa vietän aikaa eri puolilla Eurooppaa pari viikkoa kuukaudesta tällä hetkellä. EI ole lapsia, mutta en myöskään usko tuohon, että vain perheellinen ihminen voi olla tasapainoinen. Tapahtumarikkaus on ennenkaikkea kokemuksia, sitä että kokee erilaisia asioita, kulttuureita ja näkee arkea mahdollisimman monessa paikassa ja laajasti. Itselleni tämä myös tarkoitti asumista muualla kuin Suomessa, tällä hetkellä olen kolmannessa maassa ja todennäköisesti muutan vielä neljänteen jossain vaiheessa. Henkinen pääoma kasvaa, kun näkee paljon erilaisuutta ja ympäröi itsensä ystävillä, jotka ovat hyvin erilaisia. Olen erittäin läheinen esimerkiksi Exieni kanssa, minulla on ystäviä miehistä naisiin ikähaitarilla 20-55 sekä useista sosiaaliluokista miljonääristä syrjäytyneisiin. Kunnioitan ja arvostan heistä jokaista ja jokaisella heistä on ollut jotain erityistä annettavaa, miksi olemme ystäviä ja paljon tekemisissä. Koska matkustan paljon niin pidän yhteyttä ystäviini päivittäin.

Jatkuu: 

En halua lammasmiestä eli perusjormaa siksi, koska kun olen heidän kanssaan puhunut niin suurin osa miehistä ei todellakaan tiedä, kuka aidosti on, mihin uskoo tai millaista elämää haluaa. Joillain on unelmia, joita ei uskalla toteuttaa välttämättä syystä tai toisesta. Ja kyllä, se jos mikä puistattaa, että tehdään sitten vain sen sovieliaan kaavan kautta siksi, ettei ihan oikeasti rakenneta sitä elämää täysin alusta, itse ja tasan sellaisista palasista, kuin mitä todella haluaa. Tärkeintähän on, että on tyytyväinen ja kokee, että on saanut sen kaiken, mistä haaveilee tai sitten tekee töitä niiden asioiden eteen, että ne saa. Seuraavaksi olen miettinyt täyttä alan vaihtoa, en siksi etten pitäisi työstäni vaan siksi, että haluan taas kokeilla jotain uutta. Kiire ei kuitenkaan ole, olen tosiaan vasta 30. 

Haluan ihmisissä nähdä sen luonteen, ajatukset, kyvyn nähdä elämästä mahdollisimman paljon erilaisia asioita ja mahdollisimman laajalti. Olen usein huomannut, että vaikka on kokenut esimerkiksi masennuksen niin heillä on jollain tapaa kosketus omaan itseensä ihan eri tasolla kuin niillä, jotka vain suorittavat tätä elämää tekemällä niitä "kivoja" juttuja, joita he luulevat, että haluavat, mutta eivät ole koskaan todella miettineet tai uskaltaneet tehdä niitä juttuja. 

Ymmärrätkö nyt? Ei kai se olisi mitenkään onnellisuuden tie, että halutaan olla erilaisia vaan se, että elää itselleen täysin rehellisesti eikä luo keinotekoisia arvoja, kuten miehen koulutus ja sitten tehdään kompromissi vaikka luonteesta ja siitä, onko mies sydämellinen. Ja ei , en tiedä onko meidän suhde mitenkään poikkeava. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta ja elämme esimerkiksi avoimessa suhteessa. Mies on pari kertaa harrastanut muidenkin kanssa seksiä, mutta itse en. En ole mustasukkainen persoona ja puhumme kaikesta avoimesti. Kun mies vaikka menee miestenreissulle niin en todellakaan pistä pahakseni, vaikka hän siellä kavereiden kanssa tekee jotain, koska haluan suhteen, joka kestää elämää sitä rajoittamatta. Olemme kuitenkin ihan normaali pari, vaikka minä olen kouluttautunut ja tienaan hyvin kun hän taas ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtterille voisi lohdutukseksi kertoa, että ei kouluttautuminen ole auttanut ollenkaan naisen saamisessa

Ei kouluttautuminen olekaan se juttu. $$$ on se juttu.

Aika paljon saa olla $$$ ennen kuin nainen lotkauttaa korvaansa. Nimimerkillä yli 120keur vuoteen, ylempi korkeakoulututkinto ja BMI hyvinkin normaali, eikä naisia voisi vähempää kiinnostaa tällainen. Se on ulkonäkö ja maskuliininen karisma, jota pitää olla, sen jälkeen katsotaan sitten rahaa ja ehkä jopa koulutusta. Breivikit ynnä muut sekopäät kyllä näköjään naisia kiinnostaa, joten kai se pitäisi alkaa sarjamurhaajaksi sitten.

Naiset vaativat lähes järjestäänsä ahneuksissaan miehiltä työssäkäyntiä tai ainakin työnhakua, että kelpaa, joten kyllä se on raha, jota naiset miehiltä lähinnä vaativat.

Minä pystyn kustantamaan itselleni tietyntasoisen elämän. Jos siihen mukaan tulee mies, tulee hänen kustantaa oma puolikkaansa asumisesta, ruuasta yms. elämiseen liittyvästä, sekä ostaa omat vaatteensa ja huvituksensa, kuten minäkin ostan omani. Jos kuitenkin miehen tulotaso on niin heikko, että joudun tinkimään liikaa elämäni laadusta, mm. asunnon koon, lokaation ja varustetason suhteen, tai maksamaan molempien elämisen yksin, niin sellaiseen suhteeseen en lähde. Edellytän siis mieheltä kykyä maksaa oma puolikkaansa yhteisestä elämästämme. Jos taas elämänarvomme eroavat toisistaan niin merkittävästi, ettei miehen kaipaama elämäntapa sovi tai riitä minulle, niin miksi lähteä suhteeseen, jonka tietää olevan onneton? Minulle on ihan sama vaikka mies kustantaisi elämisensä pitsiä nypläämällä ja myymällä, mutta loista en ota.

Pitääkö miehen maksaa aina puolet, mutta jos nainen tienaa vähemmän niin kulut jaetaan tulojen suhteessa? Mistä moinen jyrkkä asenne?

:(

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu: 

En halua lammasmiestä eli perusjormaa siksi, koska kun olen heidän kanssaan puhunut niin suurin osa miehistä ei todellakaan tiedä, kuka aidosti on, mihin uskoo tai millaista elämää haluaa. Joillain on unelmia, joita ei uskalla toteuttaa välttämättä syystä tai toisesta. Ja kyllä, se jos mikä puistattaa, että tehdään sitten vain sen sovieliaan kaavan kautta siksi, ettei ihan oikeasti rakenneta sitä elämää täysin alusta, itse ja tasan sellaisista palasista, kuin mitä todella haluaa. Tärkeintähän on, että on tyytyväinen ja kokee, että on saanut sen kaiken, mistä haaveilee tai sitten tekee töitä niiden asioiden eteen, että ne saa. Seuraavaksi olen miettinyt täyttä alan vaihtoa, en siksi etten pitäisi työstäni vaan siksi, että haluan taas kokeilla jotain uutta. Kiire ei kuitenkaan ole, olen tosiaan vasta 30. 

Haluan ihmisissä nähdä sen luonteen, ajatukset, kyvyn nähdä elämästä mahdollisimman paljon erilaisia asioita ja mahdollisimman laajalti. Olen usein huomannut, että vaikka on kokenut esimerkiksi masennuksen niin heillä on jollain tapaa kosketus omaan itseensä ihan eri tasolla kuin niillä, jotka vain suorittavat tätä elämää tekemällä niitä "kivoja" juttuja, joita he luulevat, että haluavat, mutta eivät ole koskaan todella miettineet tai uskaltaneet tehdä niitä juttuja. 

Ymmärrätkö nyt? Ei kai se olisi mitenkään onnellisuuden tie, että halutaan olla erilaisia vaan se, että elää itselleen täysin rehellisesti eikä luo keinotekoisia arvoja, kuten miehen koulutus ja sitten tehdään kompromissi vaikka luonteesta ja siitä, onko mies sydämellinen. Ja ei , en tiedä onko meidän suhde mitenkään poikkeava. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta ja elämme esimerkiksi avoimessa suhteessa. Mies on pari kertaa harrastanut muidenkin kanssa seksiä, mutta itse en. En ole mustasukkainen persoona ja puhumme kaikesta avoimesti. Kun mies vaikka menee miestenreissulle niin en todellakaan pistä pahakseni, vaikka hän siellä kavereiden kanssa tekee jotain, koska haluan suhteen, joka kestää elämää sitä rajoittamatta. Olemme kuitenkin ihan normaali pari, vaikka minä olen kouluttautunut ja tienaan hyvin kun hän taas ei. 

Oletko HEL-NYC?

Eivät ne parisuhteessa olevat ja perheellisetkään ole täydellisesti tasapainossa ja päihteettömiä. Itseasiassa suurin osa heistä tuntuu olevan aika onnettomia suhteessaan, mutta eivät uskalla erotakkaan.

Vierailija kirjoitti:

 Minä pystyn kustantamaan itselleni tietyntasoisen elämän. Jos siihen mukaan tulee mies, tulee hänen kustantaa oma puolikkaansa asumisesta, ruuasta yms. elämiseen liittyvästä, sekä ostaa omat vaatteensa ja huvituksensa, kuten minäkin ostan omani. Jos kuitenkin miehen tulotaso on niin heikko, että joudun tinkimään liikaa elämäni laadusta, mm. asunnon koon, lokaation ja varustetason suhteen, tai maksamaan molempien elämisen yksin, niin sellaiseen suhteeseen en lähde. Edellytän siis mieheltä kykyä maksaa oma puolikkaansa yhteisestä elämästämme. Jos taas elämänarvomme eroavat toisistaan niin merkittävästi, ettei miehen kaipaama elämäntapa sovi tai riitä minulle, niin miksi lähteä suhteeseen, jonka tietää olevan onneton? Minulle on ihan sama vaikka mies kustantaisi elämisensä pitsiä nypläämällä ja myymällä, mutta loista en ota.

Käy lukemassa "Kuinka jaetaan menot suhteessa?" lanka, tai vaikka pari. Äkkiä mammojen kelkat näyttää kääntyneen kun naisen pitäisi kustantaa samalla prosentilla kuin mies.

Arkipäivän seksismiä ja toksista feminiinisyyttä.

Jaa, pitäisikö minun hyväpalkkaisen ja suhteellisen älykkään naisen vapautta yhteiskunta elatusvelvollisuudesta ja ottaa tuollainen helmi itselle elätiksi? Sorry vaan, mutta ei tule kauppoja. Pojuille neuvoksi, että laskekaa vaatimustasoa omalle tasollenne, niin eiköhän niitä naisiakin löydy, ei tosin elättäjiä.