Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Avoliitto on sanana ruma. Sen keksijä ei ole ollut esteetikko. Se ei siis senkään takia ole hyvä.
Lupausliitto, kumppanuusliitto, elämänkumppanuusliitto, luottamusliitto voisivat olla hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on sanana ruma. Sen keksijä ei ole ollut esteetikko. Se ei siis senkään takia ole hyvä.
Lupausliitto, kumppanuusliitto, elämänkumppanuusliitto, luottamusliitto voisivat olla hyviä.
Tässä nyt ei keskustella avoliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Sanoisin, että se on ainoastaan heidän ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Ne on luultavasti näitä: "Mennään kihloihin, se on ihan yhtä hyvä kuin avioliitto, tässä sormus :) ".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Sanoisin, että se on ainoastaan heidän ongelmansa.
Niin munkin mielestä, mutta näin pitkä ketju täynnä ihmisiä jotka inttää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Ne on luultavasti näitä:
"Mennään kihloihin, se on ihan yhtä hyvä kuin avioliitto, tässä sormus :) ".
Ja se kutittaa sun persettä syystä että... ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Sanoisin, että se on ainoastaan heidän ongelmansa.
Niin munkin mielestä, mutta näin pitkä ketju täynnä ihmisiä jotka inttää muuta.
Kateellisia naimisiin menijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Ne on luultavasti näitä:
"Mennään kihloihin, se on ihan yhtä hyvä kuin avioliitto, tässä sormus :) ".
Ja se kutittaa sun persettä syystä että... ?
Ei kaikilla ole samaa kutinaongelmaa kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Sanoisin, että se on ainoastaan heidän ongelmansa.
Niin munkin mielestä, mutta näin pitkä ketju täynnä ihmisiä jotka inttää muuta.
Kateellisia naimisiin menijöille.
Ahaa eli inttäjät ei oo edes päässeet kihloihin. Sitten ymmärrän miksi toisten parisuhteet ottaa noin koville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.
Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Ne on luultavasti näitä:
"Mennään kihloihin, se on ihan yhtä hyvä kuin avioliitto, tässä sormus :) ".
Ja se kutittaa sun persettä syystä että... ?
Ei kaikilla ole samaa kutinaongelmaa kuin sinulla. Luepa koko ketju. Tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
Hyvin sanottu. Ehkä tää on nuoremmille joku uusi trendi tämä kosinta-kihlautuminen-häät-pakkomielle. T49v.
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Eli murros on tapahtunut tai taantuma joskus 70-luvulla syntyneille, koska tuota vanhempi sukupolvi osas olla ottamatta paineita avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Sanoisin, että se on ainoastaan heidän ongelmansa.
Niin munkin mielestä, mutta näin pitkä ketju täynnä ihmisiä jotka inttää muuta.
Kateellisia naimisiin menijöille.
Ahaa eli inttäjät ei oo edes päässeet kihloihin. Sitten ymmärrän miksi toisten parisuhteet ottaa noin koville.
Ei se kihlaus/parisuhde mikään kateuden arvounen huippusaavutus ole.
Ja kyllä, olen itse naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Eli murros on tapahtunut tai taantuma joskus 70-luvulla syntyneille, koska tuota vanhempi sukupolvi osas olla ottamatta paineita avioliitosta.
Häiden amerikkalaistuminen on silmiinpistävästi lisääntynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi tuo morsiamen saattaminen alttarille. Kaikki serkkuni ja sisareni kävelivät alttarille aviomiehensä käsikynkässä, vasta myöhemmin yleistyi tuo isän saattaminen. Tuo sulhasen mahtipontinen kosintaseremonia on toinen juttu.
Avioliitosta ei kyllä kannata ottaakaan paineita. Kas kun se todellinen sitoutuminen tapahtuu sydämissä, siihen ei auta pappi eikä rauhantuomari. Jos suhteelta on eväät loppu, ei auta, vaikka on alttarilla vannottu jumalan ja tämän seurakunnan edessä tahtomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kun vastaat kosintaan myöntävästi, olette kihloissa. Kihlaus ei vaadi sormuksia tai muita viritelmiä. Sopiessanne menevänne naimisiin te kihlaudutte.
On läjäpäin pareja, joille kihlaus tarkoittaa myös kihlasormuksia ja joille kihlaus ei tarkoita lupausta avioliitosta.
Sanoisin, että se on ainoastaan heidän ongelmansa.
Niin munkin mielestä, mutta näin pitkä ketju täynnä ihmisiä jotka inttää muuta.
Kateellisia naimisiin menijöille.
Ahaa eli inttäjät ei oo edes päässeet kihloihin. Sitten ymmärrän miksi toisten parisuhteet ottaa noin koville.
Ei se kihlaus/parisuhde mikään kateuden arvounen huippusaavutus ole.
Ja kyllä, olen itse naimisissa.
Tai oikeastaan korjaan, vuosikymmeniä kestäneet parisuhteet herättävät ihailua siitä, että pariskunta on tosissaan sitoutunut asiaan.
Parin vuoden parisuhteet eivät aiheuta oikeastaan mitään ajatuksia.
Rva 54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Eli murros on tapahtunut tai taantuma joskus 70-luvulla syntyneille, koska tuota vanhempi sukupolvi osas olla ottamatta paineita avioliitosta.
Häiden amerikkalaistuminen on silmiinpistävästi lisääntynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi tuo morsiamen saattaminen alttarille. Kaikki serkkuni ja sisareni kävelivät alttarille aviomiehensä käsikynkässä, vasta myöhemmin yleistyi tuo isän saattaminen. Tuo sulhasen mahtipontinen kosintaseremonia on toinen juttu.
Avioliitosta ei kyllä kannata ottaakaan paineita. Kas kun se todellinen sitoutuminen tapahtuu sydämissä, siihen ei auta pappi eikä rauhantuomari. Jos suhteelta on eväät loppu, ei auta, vaikka on alttarilla vannottu jumalan ja tämän seurakunnan edessä tahtomista.
Enemmän itse näen tuon teinikihlauksen sellaisena eväät loppu -tilanteena, jossa yritetään pelastaa lässähtänyt parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Eli murros on tapahtunut tai taantuma joskus 70-luvulla syntyneille, koska tuota vanhempi sukupolvi osas olla ottamatta paineita avioliitosta.
Häiden amerikkalaistuminen on silmiinpistävästi lisääntynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi tuo morsiamen saattaminen alttarille. Kaikki serkkuni ja sisareni kävelivät alttarille aviomiehensä käsikynkässä, vasta myöhemmin yleistyi tuo isän saattaminen. Tuo sulhasen mahtipontinen kosintaseremonia on toinen juttu.
Avioliitosta ei kyllä kannata ottaakaan paineita. Kas kun se todellinen sitoutuminen tapahtuu sydämissä, siihen ei auta pappi eikä rauhantuomari. Jos suhteelta on eväät loppu, ei auta, vaikka on alttarilla vannottu jumalan ja tämän seurakunnan edessä tahtomista.
Enemmän itse näen tuon teinikihlauksen sellaisena eväät loppu -tilanteena, jossa yritetään pelastaa lässähtänyt parisuhde.
Itse tunnen vain vuosikymmeniä teinikihloissa olleita, joten tätä en allekirjoita.
Ketju on lukittu.
Kyllä, se on kaikkea tuota myös.