Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Eli murros on tapahtunut tai taantuma joskus 70-luvulla syntyneille, koska tuota vanhempi sukupolvi osas olla ottamatta paineita avioliitosta.
Häiden amerikkalaistuminen on silmiinpistävästi lisääntynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi tuo morsiamen saattaminen alttarille. Kaikki serkkuni ja sisareni kävelivät alttarille aviomiehensä käsikynkässä, vasta myöhemmin yleistyi tuo isän saattaminen. Tuo sulhasen mahtipontinen kosintaseremonia on toinen juttu.
Avioliitosta ei kyllä kannata ottaakaan paineita. Kas kun se todellinen sitoutuminen tapahtuu sydämissä, siihen ei auta pappi eikä rauhantuomari. Jos suhteelta on eväät loppu, ei auta, vaikka on alttarilla vannottu jumalan ja tämän seurakunnan edessä tahtomista.
Enemmän itse näen tuon teinikihlauksen sellaisena eväät loppu -tilanteena, jossa yritetään pelastaa lässähtänyt parisuhde.
Itse tunnen vain vuosikymmeniä teinikihloissa olleita, joten tätä en allekirjoita.
Nimenomaan, paino sanalla teinikihloissa olevat.
Niin ajattele, aikuiset ihmiset. Mutta siitähän tää ketju lähtikin, huonosta sanasta tuolle käsitteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Se on, tattaratattaraa: teiniliitto!
Ketä riipii näin paljon, että aikuisilla ei ole mitään taloudellista pakkoa mennä naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 54 kirjoitti:
Missä vaiheessa tuosta kosimisesta ja kihlautumisesta on tullut tällainen elämää suurempi, tiettyä seremoniaa ja spektaakkelia sekä sormusta vaativa juttu?
Se on kuulkaa nuoret naiset niin, että kun me nyt viisikymppiset silloin 90-luvulla pariuduttiin, niin poikaystävä ehdotti nimenomaan kihloihin menoa. En ollut valmis, ja hän luovutti kun oli kaappi täynnä rukkasia. Sanoi, että sano sitten kun olet valmis. Sitten iski vauvakuume, ja ehdotin mentäiskö ensi kesänä naimisiin. Kihloja ei ostettu, vihkisormuksen pariksi hommattiin toinen sormus. En koe olleeni silti kihloissa, me mentiin suoraan naimisii , väittäköön joku muu ihan mitä hyvänsä. Se oli meidän tapa toimia.
Tiedän että moni ystäväpariskuntani meni nimenomaan kihloihin, se oli sopimus kihloista, eikä siinä vielä sovittu naimisiinmenosta. Se naimisiinmeno tapahtui ajallaan, jollei kihlaus purkautunut.Tää mahtipontisuus kosinnasta on jotain, mitä minun sukupolven nuorilla ei ollut. Kihloihin meno oli ikäänkuin ensimmäinen sitoutuminen. Ei silloin hääpäivästä sovittu.
Olen itse eronnut 17 vuotta sitten. En aio koskaan avioitua, mutta jos elämääni astuisi minulle sopiva kumppani, voisin kyllä kihlautua. Se olisi minun ja hänen suhteen kevyempi virallistaminen, vailla taloudellisia sitoumuksia. Se, mitä joku ulkopuolinen kihlauksestamme ajattelisi, olisi yksi paska hailee. Ainoa joille asialla on merkitystä, olisimme me kihlautuneet ja molempien lapset.
No ilmeisesti ainakin sieltä samalta 90-luvulta, josta saakka ainakin nykyiset nelikymppiset ovat tienneet kihlauksen olevan nimenomaan lupaus avioliitosta. Silloin puhuttiin teinikihloista niiden kohdalla, jotka vaihtoivat sormuksia näyttääkseen muille olevansa varattuja.
Eli murros on tapahtunut tai taantuma joskus 70-luvulla syntyneille, koska tuota vanhempi sukupolvi osas olla ottamatta paineita avioliitosta.
Mun kaverit kasarilla ei monikaan viitsineet mennä naimisiin. Ollaan 60-luvulla syntyneitä. On hämmentävää, miten kovin konservatiivisia ja vanhanaikaisia on nuoremmat sukupolvet.
Vierailija kirjoitti:
Ketä riipii näin paljon, että aikuisilla ei ole mitään taloudellista pakkoa mennä naimisiin?
En tiedä...en halua osoittaa ketään, mutta Suomessa naiset hankkivat elantonsa itse, on tasa-arvoista ja sallivaa, joten vapaa seksuaalisuus mahdollistaa seksisuhteet ilman avioliittoa. Mitä näitä maita nyt sitten on jossa tälläinen toiminta ei ole mahdollista, ainakaan muslimaissa se ei onnistu eikä varmasti katolisissa maissakaan. Miksi kysyit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kihlaliitolle tarvitse keinotekoisesti keksiä uutta nimeä vain siksi, että muutama jäärä sitä vastustaa. Eihän tämä edes taida olla ongelma vauva.fi:n ulkopuolella. Kihlaliitto on kaunis uudissana, joka kertoo kahdenkeskisen sitoumuksen tehneestä pariskunnasta. Suhde perustuu rakkauteen eikä taloudelliseen hyötymistahtoon, eikä siihen tarvita viranomaisten hyväksyntää.
Me ollaan kihloissa eikä sitä kukaan täällä läyskyttävä muuta:) 14 vuotta sitten mies kysyi, mennäänkö kihloihin ja mentiin. Ihanaa on ollut ja rakkaus vain kasvaa. Ei jakseta järkätä häitä mut ei haluta maistraattiin, eikä olla oikeastaan edes koskaan häitä suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kihloissa eikä sitä kukaan täällä läyskyttävä muuta:) 14 vuotta sitten mies kysyi, mennäänkö kihloihin ja mentiin. Ihanaa on ollut ja rakkaus vain kasvaa. Ei jakseta järkätä häitä mut ei haluta maistraattiin, eikä olla oikeastaan edes koskaan häitä suunniteltu.
Teinikihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Koitapa nyt ymmärtää. Kihlaus on se väliaika, kun on kosittu/sovittu naimisiinmenosta ja odotellaan hääpäivää. Se ei vaadi sormuksia tai muita helyjä, vaan puolisojen keskinäisen sopimuksen avioliittoon menemisestä.
Eli jos te ette ole menossa naimisiin, te ETTE ole kihloissa.
Linkki?
Lainauksista löytyy esimerkiksi tuo väestöliiton linkki.
Myös suomisanakirjan selite sanalle kihlaus:
"Kihlaus
Miehen ja naisen sopimus avioliittoon menemisestä. "
http://www.suomisanakirja.fi/amp/kihlausLisää löydät yksinkertaisesti googlaamalla sanan "kihlaus".
Jos googlaa kihlaliittoa niin aika moni on täälläkin kertonut kokemusperäisesti, että se ei edellytä naimisiinmenoa vaan on itse asiassa vaihtoehto avioliitolle.
Kihlaliitto ei tarkoita mitään. Google-haullakin löytyy vain pari aihetta sivuavaa keskustelua.
Avioliitossa parisuhteeseen tulee juridiset oikeudet ja velvollisuudet, kuten laillinen puolison elatusvelvollisuus. Samoin kuolintapauksissa
Eli avioliitto ei ole vain romanttinen liiton vahvistus, vaan järjellinen katsahdus tulevaisuuteen jos meinataan yhdessä elämää rakentaa.
Mitä kongreettista taas se "kihlaliitto" tuo? Jos se kerran on hyvä vaihtoehto avioliitolle?
Eiköhän kihloihin mene juuri ne pariskunnat, jotka eivät halua noita avioliiton oikeusvaikutuksia.
Eli silloin pysytään seurustelusuhteessa/avoliitossa.
Ei vaadi mitään leikkisormuksia.
Nyt sitten vain pistämään pystyyn mielenosoitusta kultasepänliikkeen eteen. ”GOD HATES KIHLALIITTO” jne.
Ei tarvitse, sillä suurin osa ihmisistä edelleen käsittää mitä se kihlaus tarkoittaa.
Eli kun ilmoitat olevasi kihloissa, todennäköisimmin kysytään onko hääpäivä jo lyöty lukkoon.
Mitä järkeä olisi mennä naimisiin, jos juuri äsken on menty nimenomaan kihloihin? Jos tavoitteena olisi avioliitto, kai silloin olisi menty suoraan naimisiin eikä kihloihin.
Suoraan naimisiin meneminen olisi sitä, että kosittaessa olisi sama kuin vihkiäiset, ei ollenkaan väliä, jota kutsutaan kihlausajaksi. Edes ensitreffit alttarilla ei täytä kriteerejä. Silloinkin on morsian ja sulhanen, jotka ovat lupautuneet solmimaan avioliiton, vaikka eivät edes tunne toisiaan.
Totta kai avioliittoon kosimisen ja vihkimisen välillä on aina aikaa. Mutta kyse oli siitä, miksi mennä erikseen kihloihin, jos kuitenkin ollaan menossa naimisiin. Siinä tapauksessa tosiaan kosii suoraan avioliittoon ja menee naimisiin ilman mitään kihlavirityksiä.
Kosinnassa on aina kyse avioliitosta. "Mennäänkö kihloihin" ei ole kosinta eikä johda kihlaukseen. Myöntävä vastaus kosintaan ("mennäänkö naimisiin") johtaa.
Kosiminen ja kosiskelu voi yleiskielessä koskea mitä vain. Voi kosiskella vaikka töihin. Tai kihloihin. Se on totta, että pelkkä sopimus tulevasta kihlautumisesta ei vielä kihlaliittoa tarkoita (ihan niin kuin tulevasta naimisiinmenosta sopiminen ei vielä tarkoita avioliittoa).
Ei ole olemassa sopimusta tulevasta kihlautumisesta. Kihlaus on kosinnasta/avioliitosta sopimisen ja avioliiton solmimisen välinen aika.
Pakko sanoa, etten enää täysin käsitä, että miten tämä asia voi olla joillekin niin vaikea.
Kuuluu yleissivistykseen tuo kihlausmääritelmä, eli ajanjakso kosinnasta/naimisiinmenopäätöksestä häihin.
Nyt on pakko kysyä, että trollaileeko porukka noilla "miksi mennä sitten edes kihloihin kun voi mennä suoraan naimisiinkin??" -jutuillaan?
No millä nimellä sitten kutsuisit sitä, että pariskunta menee nimenomaan kihloihin sillä molemminpuolisella ajatuksella, että eivät ole menossa naimisiin? Tämä nimittäin on tämän ketjun aihe, ”keksi uusi nimi kihlaliitolle”. Täällä on todellakin ihan turha trollailla siitä, etteikö kihloissa muka voisi olla aikomatta avioliittoon. Jos haluatte vääntää siitä asiasta, tehkää se oikeassa ketjussa, ei täällä, kiitos.
Tää on vähän sama kuin jos joku kysyisi hyviä ohjeita hirvipaistin valmistamiseksi ja joku vain jankkaisi että vegaanit eivät syö hirviä.
No oikeastaan parempi kuvaus olisi jos kysyttäisiin, että miten tehdä hirvipaistia pupunlihasta.
Sormus nimettömässä ilman avioaikeita tekee tilanteesta yhtä paljon kihlauksen, kuin pupunliha hirvipaistin.
Eihän tuo ole ollenkaan osuva vertaus. Hirvenlihan voi todistaa hirvenlihaksi, mutta naimisiinmenoaikomuksen todistaminen on mahdotonta. Eikä jäniksenliha voi muuttua hirvenlihaksi tai päinvastoin, mutta kihloissa oleva ihminen voi muuttaa moneen kertaan mieltään siitä, aikooko mennä naimisiin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1253 ei kyllä me ollaan ihan kihloissa vain, kun ollaan valitettavasti nelikymppisiä. Ei olla sen isompaa stressiä otettu, naureskeltu eroaville tutuille ”aviopareille”. Avioliitto tarkoittaa, että ollaan loppuikä yhdessä, jos eroaa, liitto on ollut teiniavioliitto;)
Vierailija kirjoitti:
Kihlaliitto on kaunis uudissana, joka kertoo kahdenkeskisen sitoumuksen tehneestä pariskunnasta. Suhde perustuu rakkauteen eikä taloudelliseen hyötymistahtoon, eikä siihen tarvita viranomaisten hyväksyntää.
Eikö tälle ole jo sana suomen kielessä - parisuhde, josta voi yhdessä asuessa käyttää myös nimitystä avoliitto. Miksi näitä sanoja ei voi käyttää? Tulee mieleen jotenkin todella lapsellinen näyttämisen halu, että "me ollaan paljon enemmän vakavissaan kuin kaikki muut pariskunnat", mutta juridisesti sitoutumista ei kuitenkaan olla valmiita tekemään.
Eivätkö kaikki parisuhteet perustu siihen, että yhdessä ollaan jos ei ikuisesti niin ainakin niin kauan, kun ollaan onnellisia? Jos taas ollaan suhteessa ajatuksella, ettei ole millään tavalla tilivelvollinen toiselle ja voi erota vaikka saman tien, niin tuo tilanne muistuttaa enemmän tapailua tai jonkinlaista FWB-järjestelyä, ei seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
1253 ei kyllä me ollaan ihan kihloissa vain, kun ollaan valitettavasti nelikymppisiä. Ei olla sen isompaa stressiä otettu, naureskeltu eroaville tutuille ”aviopareille”. Avioliitto tarkoittaa, että ollaan loppuikä yhdessä, jos eroaa, liitto on ollut teiniavioliitto;)
Kuulostattepa empaattisilta ja sydämellisiltä ihmisiltä, kun naureskelette eronneille. Olette todellakin toisenne ansainneet!
Näytäpä meille Suomen laista se kohta, jossa avioliitto määritellään elinikäiseksi?
Asia on simppeli. Sanalla kihlaus on suomen kielessä vakiintunut merkitys.
Mutta ihmisillä on oikeus käyttää sanoja väärin ja valehdella (tai ymmärtää tahallaan väärin käsitteen merkitys).
Kuulijoilla taas on oikeus tehdä omat päätelmänsä asioiden tilasta ja käyttää sanoja oikein.
Sukupuoliyhdyntä ilman avioliittoa on haureutta. Kihlaliitossa elävien tulee noudattaa selibaattia, kunnes heidät on vihitty Jumalan edessä avioliittoon. Muuten he ovat palavia helvetin ikuisessa tulessa.
Yks kaveri meni kihloihin parikymppisenä, mutta suhde päättyi, kun muija pani toista kaverin ollessa intissä.
Nyt asunut sitten avoliitossa jotain 15 vuotta naisen kanssa, jolla takana nuoruusvuosien lyhyt avioliitto.
Käsittääkseni eivät ole edes kihloissa, saati aikeissa mennä naimisiin.
Näyttää sopivan heille.
Itse menin naisystäväni kanssa kihloihin vajaan kolmen vuoden seurustelun jälkeen.
Yhdessä on asuttu jotain 17 vuotta, josta 11 vuotta naimisissa.
Lienee ihan sama, miksi sitä kutsuu, jos se toimii ja molemmille sopii.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan, paino sanalla teinikihloissa olevat.