Keksi termi "kihlaliitolle"!

Itseä hävettäisi ja nolottaisi kertoa olevani kihloissa, jos en olisi. Tuntuisi että yrittäisin esittää muille jotain.

Itse en kertonut edes oikeasta kihlauksestani, pääasia oli että itse tiesimme missä mennään ja vihaan kaikkea hössötystä. Itse en tee suhteen vakavuudesta johtopäätöksiä muiden suhdestatusten pohjalta, joten tuntuu hassulta, että sellaiset asiat ovat joillekin noin tärkeitä, että täytyy tunkea itsensä väkisin kihlamuottiin, vaikkei se merkitykseltään kuvaa suhdetta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Itseä hävettäisi ja nolottaisi kertoa olevani kihloissa, jos en olisi. Tuntuisi että yrittäisin esittää muille jotain.

Itse en kertonut edes oikeasta kihlauksestani, pääasia oli että itse tiesimme missä mennään ja vihaan kaikkea hössötystä. Itse en tee suhteen vakavuudesta johtopäätöksiä muiden suhdestatusten pohjalta, joten tuntuu hassulta, että sellaiset asiat ovat joillekin noin tärkeitä, että täytyy tunkea itsensä väkisin kihlamuottiin, vaikkei se merkitykseltään kuvaa suhdetta lainkaan.

Mä kun ajattelin että tohon kysymysmerkkiin oli kuvaavaa lopettaa mutta sitten tulikin vielä tyhmempi kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.

No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.

Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?

Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.

Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.

Tässä sanottu kaikki olennainen! Jokaisella on oikeus tehdä itsestään pelle!

Mulle ei oo tullut vielä selväksi miten se pelleys tulee ilmi? Pelleilyltä sen sijaan kuulostaa toisten parisuhteiden vähättely.

Kukaan ei ole vähätellyt kenenkään parisuhdetta vaan ainoastaan kritisoinut sitä, että valehdellaan parisuhteesta väittämällä olemalla kihloissa vaikka ei olla.

Missä kohtaa valehdellaan?

Siinä, että väitetään, että ollaan kihloissa eli sovittu tulevasta avioliitosta vaikka näin ei ole.

Onhan siitä voitu hyvinkin sopia. Sehän se, kun et tiedä. On voitu sopia esim. että sitten joskus tai ettei mennä (sekin on sopimista) tai ihan mitä tahansa muuta.

Minun tietämykseni ei liity määritelmään. Määritelmä tulee nimenomaan siitä, mitä on sovittu.

Sitten joskus = on kihlauduttu

Ei mennä = ei ole kihlauduttu

Me oltiin kihloissa 7 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Ei oltu sovittu mitään päivästä. Olisiko me oltu takautuvasti ei-kihloissa jos ei olisikaan menty naimisiin? Mistä sen kukaan tiesi missään kohtaa sen 7 vuoden aikana?

Jos sovitte, että menette sitten joskus naimisiin, niin olette kihloissa. Jos ette pääse naimisiin asti ennen kuin vaikka toinen kuolee tai eroatte, niin ette te muutu epäkihloissa olleiksi. Olitte kihloissa. Ja sitten erositte (tai toinen kuoli).

Jos sen sijaan "menitte kihloihin" ajatuksella, että ette ikinä mene naimisiin niin ette ole kihloissa.

Jos sen sijaan "menitte kihloihin" ajatuksella, että ette ikinä mene naimisiin, mutta päätättekin myöhemmin että haluatte naimisiin, niin olette kihloissa siitä hetkestä lähtien kun sovitte menevänne naimisiin (ei tarvitse olla päivämäärää).

Ulkopuolinen ei kuitenkaan pysty mahdollisia avioaikeita objektiivisesti todentamaan ennen kuin avioliitto on solmittu. Siksi minusta on todella outo ajatus, että sitä, onko kihlasuhde ”todellinen” vai ei, arvioisi joku ulkopuolinen. Jos nyt ajatellaan, että jonkin kihlaparin lähipiirissä olisi tällainen aviojankkaaja, joka kyselisi hääpäivää, avoliittoaikeita, lapsentekosuunnitelmia tms., niin hänethän ilmeisesti saa tyytyväiseksi vastaamalla ”joskus tulevaisuudessa”. Silloin pariskunta on kysyjän mielestä ”oikeasti kihloissa”, eikö niin. Kuitenkaan mikään ei muutu verrattuna siihen, että olisi vastattu ”ei koskaan”. Miten asia silti voi olla ihan ulkopuoliselle ihmiselle niin iso ja tärkeä? Kai nämä sitten ovat näitä uskonasioita :o

Sanaa "kihlaliitto" ei tunneta suomen kielessä (siis sanaa ei ole olemassa muuta kuin AV:llä :D ). 

Kihlautuminen, kihlojen osto, kihlaus, kihlapariksi ryhtyminen on tarkoittanut pariskunnan päätöstä siitä, että jossain vaiheessa mennään naimisiin ja nyt ruvetaan suunnittelemaan häitä. Kotuksen sanakirja: 

"Kihlaus: kahden henkilön välinen sopimus avioliittoon menemisestä; myös vastaavanlaisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimista koskevasta sopimuksesta."

Juridisesta puolesta Wikipediassa (joku on näköjään tunkenut sinne mukaan "teinikihlat" :'D ) :

"Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”. Vuoden 2017 maaliskuussa voimaan astuva lainmuutos muuttaa tämän muotoon ”Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet...”.

Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä. Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille. Periaatteessa kihlauksen peruminen on sopimuksen rikkomista. Lain edessä kihlauksen purkamista ei ole kuitenkaan katsottu sopimusrikkomukseksi.

Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan."

Koko "kihla" -sana on germaanista lainaa (sitähän käytetään myös sanoissa "kihlakunta", "kihlakunnantuomari" jne.). 

Kysy.fi:ssä selvitetään sanaa (huomauttaisin muuten, että sanoille ei voi keksiä itsekseen uusia merkityksiä) :

"”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo molempien sanojen etymologiasta. Ne ovat olleet suomen kirjakielessä 1500-luvulta alkaen.

”Kihla” on germaaninen laina. Sen vastineita ovat muinaisnorjan ”gísl”, muinaisruotsin ”gīsl” ja muinaisyläsaksan ”gīsal”, joiden kaikkien merkitys on ’panttivanki’. Merkitys ei ole kovin kaukana suomen merkityksestäkään, sillä ”kihla” on ’sulhasen morsiamelle kihlauksen merkiksi antama lahja tai pantti, usein sormus’. Kihlat annetaan siis tavallaan pantiksi siitä, että sulhanen nai morsiamen; romanttisemmassa mielessä sormus on rakkauden panttina. Sanan vastine esiintyy myös monissa itämerensuomalaisissa kielissä samantapaisessa merkityksessä, mikä viittaisi siihen, että sana on lainattu jo kauan sitten näihin kieliin. ”Kihla” on kuulunut myös jo Mikael Agricolan teosten kieleen."

/620

Ortodokseilla muuten on kirkollinen kihlaus - ja se kuuluu osana avioliittoon vihkimistä.

"Varsinaista vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus. Kihlaus voidaan toimittaa erillisenäkin palveluksena, mutta tavallisesti se yhdistetään vihkitoimitukseen. Kirkollisessa kihlauksessa pappi asettaa sormuksen vihittävien oikeaan nimettömään. Ortodoksit pitävät vihkisormusta oikeassa kädessä."

"Jumalallisen liturgian jälkeen papin ollessa alttarissa kihlautuvat tulevat pyhäkön etuhuoneeseen, mies oikealle ja nainen vasemmalle. Pyhän pöydän oikeanpuoleiselle laidalle on asetettu heidän sormuksensa (perinteen mukaan miehen sormus on kultaa, naisen hopeaa). Tultuaan kirkon eteiseen pappi siunaa heidän päänsä kolmesti ristinmerkillä, antaa heille sytytetyt kynttilät, ja johdettuaan heidät kirkkoon suitsuttaa ristinmuotoisesti."

(koko rituaali tuolla toisessa linkissä)

https://www.ort.fi/tutustu-ortodoksiseen-kirkkoon/sakramentit-eli-myste…

http://www.ortodoksi.net/index.php/Kihlaus

/620

Jos parilla ei ole aikomustakaan mennä naimisiin eivät he sormusten vaihtamisesta huolimatta ole kihloissa. Harvemmin puhun tai kerron jostakin parista että he ovat kihlapari. Riippumatta siitä onko sopimusta avioliitosta tehty puhun ennemmin avoliitosta jos pari asuu yhdessä tai sitten vain (pari)suhteesta, mies-/naisystävänsä, tyttö-/poikaystävästä.

Kihlaliitto-sanaa on käytetty ainakin vuodesta 2006 alkaen: https://herkku.vuodatus.net/lue/2006/02/no-alkoihan-se-hyvin. Ja kuten tuossa yllä mainittiin, kihla-sanalla ei alunperinkään ole ollut mitään suoraa tekemistä avioliiton kanssa, vaan kihlat ovat olleet romanttisen sitoutumisen symboli. Historiallisesti monessa yhteiskunnassa avioliitto on toki esim. taikauskon valta-aseman seurauksena ollut ainoa hyväksytty seksisuhteen muoto, ja niinpä kihlakumppaneiden on ollut pakko avioitua. Tämä on siis kuitenkin ollut historiallinen parenteesi, ja kun nyt meillä avioton parisuhde ei enää aiheuta mestaamista tai muitakaan sanktioita, kihlaliittoa ei ole mitään syytä kytkeä avioitumisaikeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ortodokseilla muuten on kirkollinen kihlaus - ja se kuuluu osana avioliittoon vihkimistä.

"Varsinaista vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus. Kihlaus voidaan toimittaa erillisenäkin palveluksena, mutta tavallisesti se yhdistetään vihkitoimitukseen. Kirkollisessa kihlauksessa pappi asettaa sormuksen vihittävien oikeaan nimettömään. Ortodoksit pitävät vihkisormusta oikeassa kädessä."

"Jumalallisen liturgian jälkeen papin ollessa alttarissa kihlautuvat tulevat pyhäkön etuhuoneeseen, mies oikealle ja nainen vasemmalle. Pyhän pöydän oikeanpuoleiselle laidalle on asetettu heidän sormuksensa (perinteen mukaan miehen sormus on kultaa, naisen hopeaa). Tultuaan kirkon eteiseen pappi siunaa heidän päänsä kolmesti ristinmerkillä, antaa heille sytytetyt kynttilät, ja johdettuaan heidät kirkkoon suitsuttaa ristinmuotoisesti."

(koko rituaali tuolla toisessa linkissä)

https://www.ort.fi/tutustu-ortodoksiseen-kirkkoon/sakramentit-eli-myste…

http://www.ortodoksi.net/index.php/Kihlaus

/620

Joo. Tuossa yhdessä aikaisemmassa keskustelussa todettiinkin, että kihlautua voi kirkossakin. Kommenttiin tuli melkoinen määrä alapeukkuja. Kai sekin kertoo siitä, että ihmisten on yhä vaikea hahmottaa kihlauksen kontekstuaalisuutta. Uskonnollinen yhdyskunta päättää itse omista pyhistä toimituksistaan. Voidaan pitää kihlajaiset kirkossa, paavi voi siunata urheiluautoja jne. Yhteiskunnassa laajemmin ei välttämättä ajatella samoin. Vastaavasti juridinen semantiikka eroaa arkikielestä, esimerkkejä on yllä useita. Ja huomioitava on myös neljäs ulottuvuus: suomen kieli on esim. sadan vuoden ajan muuttunut tavalla, joka on helppo havaita, ja tällainen makrotason muuttuminen koostuu lukemattomista pienistä muutoksista, joista moni varmaan on oman aikansa foorumeilla herättänyt keskustelua ja vastarintaakin.

"Kihlaus määritellään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta ”sopii menevänsä avioliittoon keskenään”. Kihlauksella ei kuitenkaan ole nykyään juridisia seuraamuksia."

Sormuksia ei kihlauksessa edes välttämättä tarvita.

Päästiin tässä nyt siihen että kihla jo pakanallisena aikana on ollut käsite. Se naimisiin meno tuskin oli jotain joka yhdistyy nykyiseen luterilaiseen vihkimiseen ja suomen tämänhetkisen lainsäädännön tulkintaan siitä. Kihlaus on ollut sitoumus jonka merkiksi annetaan pantti, esimerkiksi sormus.

Yhtä hyvin voitaisiin siis palata sanan alkuperäiseen merkitykseen, ja esimerkiksi avioliitto solmia suvun vanhimman ja koko suvun edessä toinen toisilleen lupautuen. Saadaan tässä keskustelu siitäkin mikä on avioliitto.

Minä esimerkiksi en kuulu kirkkoon, joten en tarvitse minkään uskontokunnan sekaantumista liittooni. Olen myös taloudellisesti itsenäinen, joten en tarvitse lain suomaa juridista turvaa enkä siis lainsäätäjän sekaantumista liittooni.

Voimmehan siis solmia kihlat ja mennä avioliittoon, mutta sellaiseen johon ei tarvita pappia eikä juristia. Vain lupaus toisilleen yhteisön edessä.

Tämä olisikin kiva, uskonnottomat ja juridiikattomat häät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä hävettäisi ja nolottaisi kertoa olevani kihloissa, jos en olisi. Tuntuisi että yrittäisin esittää muille jotain.

Itse en kertonut edes oikeasta kihlauksestani, pääasia oli että itse tiesimme missä mennään ja vihaan kaikkea hössötystä. Itse en tee suhteen vakavuudesta johtopäätöksiä muiden suhdestatusten pohjalta, joten tuntuu hassulta, että sellaiset asiat ovat joillekin noin tärkeitä, että täytyy tunkea itsensä väkisin kihlamuottiin, vaikkei se merkitykseltään kuvaa suhdetta lainkaan.

Mä kun ajattelin että tohon kysymysmerkkiin oli kuvaavaa lopettaa mutta sitten tulikin vielä tyhmempi kommentti.

Perustelut, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.

No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.

Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?

Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.

Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.

Tässä sanottu kaikki olennainen! Jokaisella on oikeus tehdä itsestään pelle!

Mulle ei oo tullut vielä selväksi miten se pelleys tulee ilmi? Pelleilyltä sen sijaan kuulostaa toisten parisuhteiden vähättely.

Kukaan ei ole vähätellyt kenenkään parisuhdetta vaan ainoastaan kritisoinut sitä, että valehdellaan parisuhteesta väittämällä olemalla kihloissa vaikka ei olla.

Missä kohtaa valehdellaan?

Siinä, että väitetään, että ollaan kihloissa eli sovittu tulevasta avioliitosta vaikka näin ei ole.

Onhan siitä voitu hyvinkin sopia. Sehän se, kun et tiedä. On voitu sopia esim. että sitten joskus tai ettei mennä (sekin on sopimista) tai ihan mitä tahansa muuta.

Minun tietämykseni ei liity määritelmään. Määritelmä tulee nimenomaan siitä, mitä on sovittu.

Sitten joskus = on kihlauduttu

Ei mennä = ei ole kihlauduttu

Me oltiin kihloissa 7 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Ei oltu sovittu mitään päivästä. Olisiko me oltu takautuvasti ei-kihloissa jos ei olisikaan menty naimisiin? Mistä sen kukaan tiesi missään kohtaa sen 7 vuoden aikana?

Jos sovitte, että menette sitten joskus naimisiin, niin olette kihloissa. Jos ette pääse naimisiin asti ennen kuin vaikka toinen kuolee tai eroatte, niin ette te muutu epäkihloissa olleiksi. Olitte kihloissa. Ja sitten erositte (tai toinen kuoli).

Jos sen sijaan "menitte kihloihin" ajatuksella, että ette ikinä mene naimisiin niin ette ole kihloissa.

Jos sen sijaan "menitte kihloihin" ajatuksella, että ette ikinä mene naimisiin, mutta päätättekin myöhemmin että haluatte naimisiin, niin olette kihloissa siitä hetkestä lähtien kun sovitte menevänne naimisiin (ei tarvitse olla päivämäärää).

Ulkopuolinen ei kuitenkaan pysty mahdollisia avioaikeita objektiivisesti todentamaan ennen kuin avioliitto on solmittu. Siksi minusta on todella outo ajatus, että sitä, onko kihlasuhde ”todellinen” vai ei, arvioisi joku ulkopuolinen. Jos nyt ajatellaan, että jonkin kihlaparin lähipiirissä olisi tällainen aviojankkaaja, joka kyselisi hääpäivää, avoliittoaikeita, lapsentekosuunnitelmia tms., niin hänethän ilmeisesti saa tyytyväiseksi vastaamalla ”joskus tulevaisuudessa”. Silloin pariskunta on kysyjän mielestä ”oikeasti kihloissa”, eikö niin. Kuitenkaan mikään ei muutu verrattuna siihen, että olisi vastattu ”ei koskaan”. Miten asia silti voi olla ihan ulkopuoliselle ihmiselle niin iso ja tärkeä? Kai nämä sitten ovat näitä uskonasioita :o

Aivan ja kun tilanteetkin saattaa sen kihlauksen aikana muuttua.

Saan aivosyövän näistä wikipedialainauksista. Jos jossain vakavasti otettavasta argumentaatiossa, esim. opinnäytetyössä, viittaa lähteenä Wikipediaan, niin sapiskaa tulee. Toki tavallaan hassua, että tuollaisella täysin epänormatiivisella lähteellä perustellaan äärimmäisen tiukan normatiivista kihlaustulkintaa.

Vierailija kirjoitti:

Saan aivosyövän näistä wikipedialainauksista. Jos jossain vakavasti otettavasta argumentaatiossa, esim. opinnäytetyössä, viittaa lähteenä Wikipediaan, niin sapiskaa tulee. Toki tavallaan hassua, että tuollaisella täysin epänormatiivisella lähteellä perustellaan äärimmäisen tiukan normatiivista kihlaustulkintaa.

Oma "mutku mä haluun" sen sijaan kelpaa sinulle hyvin lähteeksi. :D

Jos on olemassa nimiäiset ja protujuhlat, niin joku voisi kehittää jonkun elämänliiton solmimisen tähän kaveriksi. Uskontokuntien ja hallinnon ulkopuolella. Mä jo näen silmissäni millaiset ne voisi olla, esimerkiksi hyvin hippihenkeen kukkia hiuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Saan aivosyövän näistä wikipedialainauksista. Jos jossain vakavasti otettavasta argumentaatiossa, esim. opinnäytetyössä, viittaa lähteenä Wikipediaan, niin sapiskaa tulee. Toki tavallaan hassua, että tuollaisella täysin epänormatiivisella lähteellä perustellaan äärimmäisen tiukan normatiivista kihlaustulkintaa.

Joo, on typerää lainata Wikipediaa suoraan, mutta jos sen verran jaksaa vilkaista niin tuo määritelmä on Wikipediaan otettu Väestöliitosta, kelpaako se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on olemassa nimiäiset ja protujuhlat, niin joku voisi kehittää jonkun elämänliiton solmimisen tähän kaveriksi. Uskontokuntien ja hallinnon ulkopuolella. Mä jo näen silmissäni millaiset ne voisi olla, esimerkiksi hyvin hippihenkeen kukkia hiuksissa.

Jostain syystä monet mukakihlautuneet eivät kuitenkaan halua tätä. He haluavat käyttää sanaa, joka kuvaa, että on sovittu että naimisiin mennään. Ja sitten he sanovat, että he nimenomaan eivät halua naimisiin. Tuntuu, että he sisimmässään kuitenkin kaipaavat jotain konservatiivisuutta ja muille näyttämistä.

Tuollainen ehdottamasi seremonia olisi hieno! Ja jonkun endottama joutsenliittokin oli hyvin kaunis termi.

"Mukakihlautuneet" eivät usein halua siksi käyttää sanaa, koska eivät välttämättä kihlautuessaan tiedä mikä tilanne tulevaisuudessa. Aika monta kertaa tätäkin pitää jankata. Emme voi tietää kenenkään parisuhteiden statusta. Kihlaus symbolisoi sitä tilannetta, että jos jonkun kanssa naimisiin menisin, niin juuri sen kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on olemassa nimiäiset ja protujuhlat, niin joku voisi kehittää jonkun elämänliiton solmimisen tähän kaveriksi. Uskontokuntien ja hallinnon ulkopuolella. Mä jo näen silmissäni millaiset ne voisi olla, esimerkiksi hyvin hippihenkeen kukkia hiuksissa.

Jostain syystä monet mukakihlautuneet eivät kuitenkaan halua tätä. He haluavat käyttää sanaa, joka kuvaa, että on sovittu että naimisiin mennään. Ja sitten he sanovat, että he nimenomaan eivät halua naimisiin. Tuntuu, että he sisimmässään kuitenkin kaipaavat jotain konservatiivisuutta ja muille näyttämistä.

Tuollainen ehdottamasi seremonia olisi hieno! Ja jonkun endottama joutsenliittokin oli hyvin kaunis termi.

"Mukakihlautuneet" eivät usein halua siksi käyttää sanaa, koska eivät välttämättä kihlautuessaan tiedä mikä tilanne tulevaisuudessa. Aika monta kertaa tätäkin pitää jankata. Emme voi tietää kenenkään parisuhteiden statusta. Kihlaus symbolisoi sitä tilannetta, että jos jonkun kanssa naimisiin menisin, niin juuri sen kumppanin.

Miksei esim. ehdotetut elämänliitot ja joutsenliitot kelpaa siksi aikaa? Sitten jos näiden solmimisen jälkeen haluaa naimisiin, niin sitten voi mennä myös naimisiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on olemassa nimiäiset ja protujuhlat, niin joku voisi kehittää jonkun elämänliiton solmimisen tähän kaveriksi. Uskontokuntien ja hallinnon ulkopuolella. Mä jo näen silmissäni millaiset ne voisi olla, esimerkiksi hyvin hippihenkeen kukkia hiuksissa.

Jostain syystä monet mukakihlautuneet eivät kuitenkaan halua tätä. He haluavat käyttää sanaa, joka kuvaa, että on sovittu että naimisiin mennään. Ja sitten he sanovat, että he nimenomaan eivät halua naimisiin. Tuntuu, että he sisimmässään kuitenkin kaipaavat jotain konservatiivisuutta ja muille näyttämistä.

Tuollainen ehdottamasi seremonia olisi hieno! Ja jonkun endottama joutsenliittokin oli hyvin kaunis termi.

"Mukakihlautuneet" eivät usein halua siksi käyttää sanaa, koska eivät välttämättä kihlautuessaan tiedä mikä tilanne tulevaisuudessa. Aika monta kertaa tätäkin pitää jankata. Emme voi tietää kenenkään parisuhteiden statusta. Kihlaus symbolisoi sitä tilannetta, että jos jonkun kanssa naimisiin menisin, niin juuri sen kumppanin.

Miksei esim. ehdotetut elämänliitot ja joutsenliitot kelpaa siksi aikaa? Sitten jos näiden solmimisen jälkeen haluaa naimisiin, niin sitten voi mennä myös naimisiin :)

Voiskohan olla se kun niitä ei ole? Daa...